Samaa onnea ei sitten Pirkanmaalle riittänyt, vaan Pelargonitaivas pysähtyy 8. helmikuuta Pirkkalan kupeessa Hankkijalla, eikä turneile sen enempää. Ja minä kun olisin tilannut vähintään satamiljoonaa kääpiö-, miniatyyri- ja tähtipelargonia kotiin kannettavaksi.
Saatoin sitten ehkä vähän muistella, että viime vuonna törmäsin hollantilaiseen pelargonikauppaan, joka lupasi lähettää plugitaimia Suomeen asti. Saatoin sitten ehkä vähän siellä browsailla, Suuri pelargonikirja toisessa kädessä, ja saatoin ehkä tehdä tilauksen. Tilasin kaikkea ihanaa eksoottisen näköistä pelargonia ja löytyihän sieltä himoitsemani kaktuspelargonikin. Ja se muskotintuoksuinen, joka jäi viimekeväisen (ja vihoviimeisen) Plantagen-reissun jäljiltä kaivertelemaan.
Hollannista lähettävät taimia vain muutaman kerran keväässä, ja jäin arpomaan lähetysajankohtaa, kun täällä pakkaset juhlii vielä toukokuuhun asti. Mutta täbbäsin lähetyksen kuitenkin maaliskuun puoliväliin. Katsotaan tuleeko sieltä yksikään taimi hengissä.
Pelargonin talvetukset sen sijaan eivät tulleet autotallista hengissä. Kastelin niitä kerran kuussa, mikä oli aivan liikaa, joten juuret mätänivät niille sijoilleen. Yksi sitkutteli hengissä, mutta sekin alkoi kupsahtaa, kun keittiön ikkunalle pääsi. Otin siitä pistokkaan vesilasiin; toivottavasti se jaksaa juuret tehdä. Eikä kylvetyillä pelargoneilla juuri sen paremmin mene: kovin pieninä ovat pysyneet, eivätkä ole kummoisia juuriakaan kasvattaneet. Liekö syynä kookoskuitu kasvupohjana. Siirsin taimet eilen multapotteihin. Jospa ne siitä intoutuisivat kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti