Kellanvihreää

Tänä vuonna (tai siis viime, kun aloitin esikasvatuksen joulukuussa) kokeilin esikasvatuksessa ekan kerran kookoskuitua, kun ei just silloin sattunut muuta olemaan saatavilla. Hyvin chilit ja paprikat itivät ja kasvoivat siihen mittaan, että siirsin ne isompiin purkkeihin - edelleen kookoskuituun. Sitten havahduin siihen, että kovin olivat lehdet kellanvihreitä. Näköjään kookoskuidussa ei liiemmälti ole ravinteita. 

Siispä kaivoin kaapista esille kasviravinteeni, joka olikin vain K-kaupan kompostoituja kahvinpuruja. En sitten ollut varautunut esikasvatukseen sen järeämmillä aineilla. Hyvin purutkin ovat pelittäneet, ja kasvit alkavat saada takaisin vihreyttään, joskin typerästi menin truuttaamaan niille vettä suihkepullosta, jolloin munakoison lehdet kärvähtivät veden ja valon yhteisvaikutuksesta. No, se on vain kosmeettista.

Ensi viikko vielä kärvistellään tammikuuta, ja se onkin tuplakärvistely, sillä menin tilaamaan meille kattoremontin, joten piha kuhisee ens viikolla erinäisiä jamppoja, ja minä reppana joudun olemaan täysissä pukeissa sisätiloissa. Karmeaa. Eikä taas voi kuin pyöritellä silmiä duunarien logiikalle: yrittivät tulla isolla kuormurilla pihaan, joka on lumivallien kaventama ja jään peitossa. Onneksi parempi puolisko ehti hätiin; muuten olisi jamppojen kuormuri ollut pihassa toukokuuhun asti. Nyt tosin hirvittää, sillä seuraavaksi keksivät tuoda pihaan rekallisen soraa ja kaivurin. Saas nähdä missä kunnossa meidän asfaltti on keväällä...

Mutta siis viikon päästä siirtyvät chilit ja paprikat vieläkin isompiin purkkeihin ja tekevät näin tilaa tomaateille. Täytyykin vielä käydä uusimmat siemenhankinnat läpi siltä varalta, että muutakin täytyy laittaa kasvuun helmikuussa.