tiistai 27. lokakuuta 2026

Tungosta jo lokakuussa

Kasvukauden loputtua heitin ruohonleikkurin akut ja laturin pois kodinhoitohuoneesta ja ajattelin, että ihanasti tulee kotiin tilaa, kun ei ole esikasvatuspotteja (vielä) missään ja kaikki kesätarvikkeet siirretty varastoon.

Mutta en osannut ottaa huomioon, että lehtikaktus- ja pelargonikokoelmat täytyi muuttaa kasvihuoneesta sisälle, ja nehän valtasivat ikkunalaudat, kukkapöydät ja ruokapöydän. Ja koska kesä oli kurittanut osaa lehtikaktuksista, napsin niistä pistokkaita, jotka oli tietysti laitettava mahdollisimman valoisaan paikkaan. Ja koska pelargonien talvehtimisprosentti rutikuivassa huoneilmassa on minimaalinen, otin myös Kangasalan kääpiöstä pistokkaan, sillä sitä risteytystä en halua menettää. Eikä se kodinhoitohuoneen pöytä tyhjilleen jäänyt laturin jäljiltä, vaan siinä on pari Musquée de Provencea kypsymässä.

Yllättäen pistokkaat ovat alkaneet juurtua, vaikka ajattelin tämän pimeän ajan olevan mahdollisimman huono siihen, ja yksi lehtikaktuksen pistokas on jopa kehittänyt itselleen kukkanupun.

Kasvimaita en ole vielä laittanut talviteloille, vaan olen odottanut a) aurinkoista säätä ja b) sään kylmenemistä, jotta voin samalla rykäistä syyskylvöt. Chef käy vielä kasvimaalta hakemassa lehtikaalta ja yrttejä, jotka tosin ovat minun mielestäni jo niin pakkasen puraisemia, ettei niissä enää paljoa makua ole.

Talitiaiset käyvät koputtelemassa ikkunanpieliä, ja käpytikka lennähtelee ruokintatolpalle etsimään talipalloja, joten ei tässä pihapuuhista mihinkään päästä.

tiistai 13. lokakuuta 2026

Juuri tältä yritin välttyä

Koko puutarhaurani ajan olen syvästi inhonnut puutarhan laittamista talviteloille lokakuussa. Mikä sen ikävämpää kuin näpit jäässä pestä purkkeja ja potteja jääkylmällä vedellä ja tunkea kukka- ja valkosipuleita hytisyttävän kalseaan ja kosteaan multaan. Olenkin ottanut opikseni ja pyrkinyt ajoittamaan pesuhommat syyskuulle - sipulirumba kun on kuitenkin pakko tehdä vasta maan jäähdyttyä.

Vaan tänä vuonnahan se myrkyn lykkäsi ja piti syyskuun niin lämpöisenä, ettei parempi puolisko raaskinut poimia loppuja chilejä kasvihuoneesta ennen kuin vasta pari päivää sitten. Sen jälkeen sää muuttuikin kertaheitolla viileämmäksi, ja niinhän siinä kävi, että eilen pesin loput potit +3 -asteisella vedellä, ja tänään oli sama edessä kasvihuoneen kanssa. Onneksi on suht. aurinkoinen keli, joten kasvarissa tarkeni hinkuttaa tomaattien tahrimat seinät puhtaiksi.

Kun toukokuussa viimein saatiin uusi kasvihuone valmiiksi, laitoin kalusteet (= 3 hyllyä + mullipöytä) samoille paikoille kuin aiemmissakin kasvareissa, mutta totesin, että hyllykköjen kanssa turaaminen oli hankalaa, joten kasvarin tyhjennyttyä kokeilin asettaa hyllyköt pitkittäin kasvarin keskelle. Mutta ei sekään tuntunut toimivalta ratkaisulta, sillä se teki kulkemisen ja kastelemisen hankalaksi, joten testaan ensi vuonna sitä, että 2 hyllyä on kasvarin kauimmaisessa päädyssä ja yksi hylly keskellä lattiaa. Katsotaan, onko yrttien, esikasvatteiden ja pelargonien hoito siinä muodostelmassa helpompaa.

Eilen laitoin multiin Aleksandrat, Germidourit ja Ljubashat. Toivottavasti tuleva talvi on armollisempi valkosipuleille, ja saadaan kunnon sato sitten heinäkuussa. Vielä täytyy kahmia katetta kasvilavojen päälle ja tehdä syyskylvöt; sen jälkeen on keittiöpuutarha hoidettu tältä vuodelta. Paitsi että kaikki puutarhavälineet täytyy vielä huoltaa, jotta keväällä saa aloittaa kauden kiiltävin välinein - eikä pidä unohtaa hedelmäpuiden verkottamista. Naapurin kanojen ruokkima kettupopulaatio on tosin jälkiruuaksi syönyt meidän rusakotkin, mutta kaurispukki on alkanut morsiamensa kanssa käyskennellä lähipellolla.

Loput kukkasipulit saapuivat viimein loppuviikosta, mutta sateisen sään ja syyslomavieraiden vuoksi sipulit jäivät odottamaan. Kylmään maahan nekin joutuu siis istuttamaan, voi yäk. Täytyy muistaa keväällä olla asiasta kiitollinen - mikäli siis kukkaloistosta tulee niin hieno kuin pitäisi.

Siemenvaraston inventoin viime viikolla ja huomasin, että olin kahminut loppukesän alennusmyynneistä niin hyvän varaston (= sikapaljon siemeniä), ettei tilauksille ole tarvetta. Lehtikaalta olisin halunnut syyskylvöihin, mutta joka paikassa oli jäljellä vain sitä kähärälehtistä norsun nahkaa, joten lehtikaalin osalta jää nyt syyskylvöt tekemättä. Toivottavasti keväällä joku alkaa myydä Red russiania, joka nimestään huolimatta on se paras lajike edelleen.

tiistai 6. lokakuuta 2026

Amarylliksistä se lähti

Tätä se tulee olemaan kevääseen asti: eukko kutoo sohvalla, ja naukseri nukkuu polvitaipeessa. Ei tule kylmä!

Kaupoissa on ollut joulutarjontaa jo syyskuun alusta lähtien, mutta eihän sitä syyskuun lämmössä osannut ajatella, että vuosi alkaa oikeasti kääntyä loppuaan kohden. Kukkatarhurit saivat ihmisen havahtumaan lähettämällä sähköpostillisen ihania amarylliksiä. Monena vuonna on tehnyt mieli kasvattaa amarylliksiä sipulista, kun sipulimuodossa on tarjolla vaikka mitä upeita lajikkeita, mutta niiden hinta on ollut sen verran kirpaiseva, etten ole raaskinut. Ja niin oli nytkin.
Mutta siinä kun istutuslapion kanssa kykin hirmuista määrää kukkasipuleita maahan (kerrankin muistin, että keväällä katselin aidan tyveä sillä silmällä, että siihen pitäisi syksyllä sipuleita istuttaa nyt, kun lauta-aita on vaihtunut valoa läpäiseväksi verkkoversioksi) ja huomasin sipulien loppuvan kesken, muistin, että Korpikangassiemenfrööllä oli kukkasipulit tarjouksessa. Ja kenties myös amarylliksiä tarjolla.
Mitään hirmuisen järisyttävää ei heillä ollut – itse kun olen ihastunut niihin kapeaterälehtisiin, hitusen räjähtäneiltä näyttäviin amarylliksiin – mutta pari versiota iski heti silmään, joten kliksuttelin ne ostoskoriin, samoin kuin kilokaupalla krookuksia, narsisseja ja helmililjoja. Toivottavasti saapuvat hyvän sään aikana postiin, ettei räntäsateessa tartte niitä maahan lykkiä.