sunnuntai 10. helmikuuta 2013

C

Pitkästä aikaa innostuimme Luigin kanssa lähtemään ihan isolle kirkolle asti syömään. Niin oli juhulatanttu niskassa, ja autokin kurvattiin tyylikkäästi P-Hämppiin (ei ole sananmuunnos. Ellei sitten lausu P:tä englantilaisittain). Rautatienkadun ABC:stä (= Ale-pubi, Bertha, C) valitsimme C:n, koska en ollut siellä käynyt vuosiin. Ei silti, että olisin ikinä Ale-pubissa käynyt, mutta oletin chefin kotiruuan päihittävän Ale-pubin höyrärit, joten emme siksi tehneet sinne pöytävarausta.

Alun kuohujuoma oli makoisaa, ja Avensis-miehelle tarjottiin huomaavaisesti alkoholitonta kuohuvaa, jottei rouvan tarvinnut itsekseen kilistellä. Se yllätti, että joka pöytäseurueelta kyseltiin ruoka-aineallergiat. En ole moiseen koskaan törmännyt, ja oletin allergikkojen osaavan kertoa vammastaan jo pöytävarauksen yhteydessä, mutta kaipa ravintoloidenkin täytyy nykyään varautua siihen, että joku tolvana kuitenkin haastaa oikeuteen, mikäli kastike ei olekaan hylaa, ja pääsee rupsu.

Luigi sai aluksi sahramirisottoa ja lakritsisiirappia, sekä lasten annoksen oikein nimikkoviiniään. Tarjoilija kohteliaasti kysyi minun baroloni kohdalla, josko rouvan nimi ois Giulia tai edes Julia, jotta pääsisin myös nimikkoviinin makuun, mutta mieluummin sitä juo epänimikkoaan. Ulla-viini ei kuulosta juuri Huttusta laadukkaammalta. Poron ja sorsan luista keitetty riistaconsommé ja sorsapelmenit sen sijaan olivat hieno alkuruoka, joskin Giulia-parka ei pärjännyt niiden vahvoille mauille.

Pääruuaksi Luigi söi sonnia ja mahdottoman maukasta ohrakakkusta. Minä hymistelin todella taidokkaasti valmistetun mateen kanssa. Made tosin oli saanut ympärilleen niin voimakkaita makuja, että sen kanssa tarjottu valkoviini jäi reippaasti jalkoihin.

Illan päätti sitruunainen créme brûlée ja Armas-jogurtilla höystetty omenakakkunen, jonka seurana tarjottiin omenoista tehtyä eisweinia, tai siis jääsiideriä, joka oli sinällään hyvää, mutta jälkiruoan seuraan hitusen liian kirpakkaa.

Ruuan ja seuran puolesta kerrassaan hieno ilta. Juomat olivat tälläkin kertaa C:ssä hienoinen pettymys. Myös edelliskerralta jäi mieleen loistava ruoka ja loistavat viinit, mutta valitettavasti myös niiden yhteensopimattomuus. Tarjoilu oli yllättävän hapuilevaa ja väsähtänyttä. Viineistä kerrottiin takellellen, vettä saatiin pyytää pariinkin otteeseen lisää, eikä siltikään tarjoilija huomannut pitää juomapuolesta huolta. Välillä odoteltiin pitkiäkin aikoja, ja kerran koettiin jopa "kumpikas annos teille tuli?". Jälkiruoan tarjoilija meni aivan lukkoon, mikä ei olisi sen kummemmin haitannut, jos asia olisi kuitattu huumorilla, mutta nyt jäi vain ihme fiilis moisesta.

Ajattelimme silti jatkaa urheasti ravintolakokeiluja. Talvilomalla ehkä piipahdetaan Huberissa (kunpa ne vain lakkaisivat käyttämästä tuota ärsyttävää termia "ravinteli" - jotenkin niin spedeä) ja jossain finediningmassa paikassa; kenties Berthassa tai Näsinneulassa. Enkä ole yhtään katkera, että sisko menee viikon päästä Muruun. En.

3 kommenttia:

  1. Olipa teillä vedet kielelle herauttava kokemus!

    Mihis me mentäis - vai ängetäänkö Muruun siskon peruutuspaikalle kaksi samaan tuoliin?

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Huikeeta! Se olikin viimeksi tosi hyvä.

      Poista