tiistai 9. heinäkuuta 2013

Jälkiviisautta

Tätä puutarhaksikin kutsuttua pöheikköä peratessa tuli mieleen ne 11 vuoden takaiset alkuajat, jolloin piha oli pelkkä savilätty, jossa oli 2 terijoensalavaa ja 1 pieni kukkapenkki. Jos ois puutarhurilla ollut kaikki se (jälki)viisaus, mikä nyt, olisi puutarha aivan toisen näköinen.

Ensinnäkin olisin tuonut 100 tonnia hevosenkakkaa saven päälle muhimaan pariksi vuodeksi, jotta tuohon saveen ylipäätään voisi mitään istuttaa. Olisi säästynyt iso summa rahaa, sillä aika moni taimi kuukahti huonon kasvualustan takia. Sen jälkeen olisin suunnitellut suuret linjat, eli puut ja pensaat. Antavat ryhtiä ja rytmiä pihalle, auttavat muodostamaan erilaisia huoneita ja soppeja, ja mikä tärkeintä: tarjoavat suojaa ja pesäpaikkoja linnuille, jotka ovat puutarhurin tärkeimmät apulaiset (kasvimaan ötökkätorjunta on yksinomaan pääskyjen ja varpusten harteilla). Ne terijoensalavat olisivat lähteneet saman tien, eivätkä ainakaan päätyneet marjapensaita varjostamaan.

Kirsikoita en olisi istuttanut. Se juurivesojen määrä on pöyristyttävä. Samasta syystä ruusutkin olisivat saaneet jäädä kauppaan. Ja karhunvatukka, joka vain vesoo vesomistaan, muttei ehdi kypsyttää marjojaan. Toi vielä mukanaan elämänlangan, great...
Pensaista armon olisivat saaneet keltakirjokanukka, joka tuo auringon pihaan sadepäivinäkin, ja lumipalloheisi, kun se vain on niin retro. Ja olisin ollut niin fiksu, että olisin uskonut mitä istutustiheydestä sanotaan. Tuokin kuvassa oleva pöheikkö sisältää 3 tuijaa ja 2 lumipalloheittä (-heisiä? -heistä?), jotka näyttivät naurettavilta, kun ne pikkutaimina istutettiin muka niin kauas toisistaan. Jep, olisi pitänyt istuttaa vieläkin kauemmas.

Pensaita olisin leikellyt ahkerasti, jotteivät ne olisi alkaneet rehottaa minne sattuu. Puille olisin rakentanut vähintään 3-metriset jänissuojat. Sähköistetyt sellaiset.

Kukkia en olisi istuttanut kuin muutaman pienen pensaiden juurille. Ja lisäksi iiriksiä, toki, ja pioneja, kun ne on niin kauniita. Kukkapenkkiä en olisi tehnyt, enkä ainakaan päästänyt sinne minttua valloilleen (tosin se kerää ihanasti perhosia niinä vuosina, kun perhosia on).

Kasvimaat ja -huone taitavat olla ainoat onnistumiset tässä pihassa. Kohopenkit ovat säilyneet siedettävän rikkaruohottomina, ja kasvihuone on ihan OK:n kokoinen (liian isohan se ei ikinä voi olla). Muun puutarhan osalta voin vedota samaan kuin Puutarhakeskiviikon täti: minä haluankin puutarhani olevan villi. Vaikka oikeasti haluaisin sen olevan viivottimella vedetyn siisti. Mutta ihan niin osaava ja/tai ahkera en ole. Ehkä sitten eläkkeellä?

7 kommenttia:

  1. Hih, minä aina välillä harmittelen, kun piha on niin pieni. Sitten kuvittelen sen viidakon, joka minun puutarhanhoitotaidoillani ja -tyylilläni olisi lopputuloksena ja totean, että ehkä näin on sittenkin hyvä.

    Saanhan minä jo tuohonkin länttiin mahtumaan toistakymmentä tomaatintainta, chiliä, kymmenen kurpitsaa, yrttejä, härkäpapuja... on siellä kukkiakin seinän vieressä varjossa edellisten asukkaiden jäljiltä.

    VastaaPoista
  2. Jaaha. Tässäpä pari asiaa. En laita ranskalaisia viiruja edes. Karhunvatukkaa olen koittanut kasvattaa kolme vuotta, pitkäkorvat joka talvi sen oksiston putsaa, toissapäivänä raapaisin mokoman lehtikasan jatkeeksi. Ei jaksanut odottaa. Savimaata mullakin tuo palsta, vanhaa meren pohjaa. Olisi ihan ekana vuonna pitänyt rounduppia laittaa viitisensataa litraa, hiekkaa ja nimenomaan hevosenpaskaa. Kauhea savotta joka vuosi noiden rikkojen kanssa. Ei saa edes nuorisoa orjuutettua sinne kun asuvat sielläpäin. Ja tämä elämänlanka, sain tehtäväksi sellaisen maasta ottaa ja juurruttaa kukkapurkkiin. Vihoviimeinen idea? Onko tässä kyse siitä että mun parveke halutaan peitellä tuollaiseen ronttiin tyystin? Katsotaan katsotaan. Minttu säästää kukkarosta vuodessa sen 1,69€x5 :)
    Huomenna Tampereelle, pitää alkaa ihmettelemään sopivia lounaspaikkoja. Vinkkejä voi lähettää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampereen lounaspaikkoja: Neljä vuodenaikaa Tampereen kauppahallissa, Wistub Alsace Laukontorilla tai Piemonte ortodoksikirkon kupeessa. Hotelli Ilveksen Masuuni mainostaa burgermenua; aiomme sinne suunnistaa huomenna,jos on sadepäivä.

      Poista
  3. Heiseä.

    Taimet on pakko istuttaa lähekkäin, koska tulee tuhohyönteinen, -eläin, -tauti tai -olosuhde, joka vie vähintään joka toisen. Tai jos ei vie, niin se on ihme, jota pitää vaalia! :-D

    Eikä kukaan pysty odottamaan kahta vuotta ja katsomaan sitten, mitä laittaa! Heti pitää tehdä kaikki! Nimim. "Irvisä hampahin".

    VastaaPoista
  4. Miten onnistut pitämään kohopenkit rikkaruohottomana? Ensi vuonna vedän mustaa muovia koko kasvimaalle, vesiheinän määrä on järkyttävä kitkemisurakoista huolimatta. Minttu on vihoviimeinen riesa, on levinnyt koko kasvimaalle ja jo kukkapenkkeihinkin.

    Elämänlangan taisin saada tapettua, mutta muita riesoja on senkin edestä. Pitäisi julkaista kaikkien opettavaisten puutarhakirjojen äiti:
    Älä tee näin -kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pysyi kohopenkit pitkään rikkaruohottomina hyvän mullan ja penkkien pohjalle laitetun, paksun sanomalehtikerroksen avulla. Nykyään juolavehnä,jeera ja voikukka nostaa niissä päätään, mutta ei ihan mahdottomissa määrin.

      Poista
  5. Ah, tiedossa siis Hesareiden keräämistä koko talven ajan ja keväällä pitkiä iltoja kasvimaalla...

    Se kerpeleen elämänlankakin löytyi vuorenkilpien välistä - kuin ilkkuen rikkaruohotaistelulleni.

    VastaaPoista