Lankesin suolayrttiin

Jo vuonna 2013 Seeds of Italyn Paolo Arrigo hehkutti hienoa suolayrttiä, josta puutarhuri äityi oitis haaveilemaan. Seeds of Italy ei tosin silloin(kaan) myynyt sitä Suomeen, ja viime vuonna suolayrtistä tuli Britanniassa niin suosittu, että siemenet suorastaan ryöstettiin käsistä, kiitos telkkarin kokkiohjelmien.

Sattumoisin suolayrtti, eli japaninotakilokki (salsola komarovii; englanniksi saltwort ja italiaksi agretto) tuli siemenkauppa.comin sivuilla vastaan, ja vaikka taas on siemeniä kertynyt ihan järjetön määrä, oli pakko tehdä tilaus, kun samalla sai tilattua Joe's longia ens vuodelle. Ja Espeletteä. Ferrari-papua (kuulemma "oikea herkku". Ihan must, siis.) Sekä punasikuria (just because).

Suolayrtistä kasvannee puolimetrinen (!) tupas, ja sen versot maistuvat suolaisilta ja mineraalisilta. Versot voi joko dumpata salaattiin, höyryttää pinaatin tavoin tai pikkelöidä Jamie Oliverin tyyliin - Jamie tosin käyttää ohjeessa suolayrtin serkkua samphireä. Ja jos oikein rustiikiksi heittäytyy, voi suolayrttiä polttaa ja tehdä tuhkasta lasia tai saippuaa. Itse kyllä ostan saippuat suosiolla Kangasalan Tokmannista.

Viikonloppuna laitan ekan suolayrttisatsin esikasvuun, kun sen pitäisi jaksaa kasvaa ikkunalaudallakin. Jos se siis on selvinnyt postilaatikossa viettämästään vuoden toistaiseksi kylmimmästä päivästä.

Esikasvaminen on reilun viikon aikana edennyt mukavasti. Paprikat ovat kiltisti jo itäneet (jopa ne kaikki 5 Snackbitea), samoin kuin toissavuotiset Joe's longit (kuva on pari päivää vanha). Se virhe tuli tehtyä, että laitoin paprikat ja chilit samaan idätysastiaan. Paprikat kaipaisivat jo viileään ikkunalaudalle, kun taas nirppanokkachilit odottavat, että mullan lämpötila kohoaa +27:ään, ennen kuin edes harkitsevat itämistä.

Vesikrassista saa jo vihreää aamiaisleivälle, ja ikivanhat, kuivatut herneet alkoivat viimein versoa. Kohtahan tässä on jo vihreän suhteen omavarainen.