tiistai 19. tammikuuta 2016

Lankesin suolayrttiin

Jo vuonna 2013 Seeds of Italyn Paolo Arrigo hehkutti hienoa suolayrttiä, josta puutarhuri äityi oitis haaveilemaan. Seeds of Italy ei tosin silloin(kaan) myynyt sitä Suomeen, ja viime vuonna suolayrtistä tuli Britanniassa niin suosittu, että siemenet suorastaan ryöstettiin käsistä, kiitos telkkarin kokkiohjelmien.

Sattumoisin suolayrtti, eli japaninotakilokki (salsola komarovii; englanniksi saltwort ja italiaksi agretto) tuli siemenkauppa.comin sivuilla vastaan, ja vaikka taas on siemeniä kertynyt ihan järjetön määrä, oli pakko tehdä tilaus, kun samalla sai tilattua Joe's longia ens vuodelle. Ja Espeletteä. Ferrari-papua (kuulemma "oikea herkku". Ihan must, siis.) Sekä punasikuria (just because).

Suolayrtistä kasvannee puolimetrinen (!) tupas, ja sen versot maistuvat suolaisilta ja mineraalisilta. Versot voi joko dumpata salaattiin, höyryttää pinaatin tavoin tai pikkelöidä Jamie Oliverin tyyliin - Jamie tosin käyttää ohjeessa suolayrtin serkkua samphireä. Ja jos oikein rustiikiksi heittäytyy, voi suolayrttiä polttaa ja tehdä tuhkasta lasia tai saippuaa. Itse kyllä ostan saippuat suosiolla Kangasalan Tokmannista.

Viikonloppuna laitan ekan suolayrttisatsin esikasvuun, kun sen pitäisi jaksaa kasvaa ikkunalaudallakin. Jos se siis on selvinnyt postilaatikossa viettämästään vuoden toistaiseksi kylmimmästä päivästä.

Esikasvaminen on reilun viikon aikana edennyt mukavasti. Paprikat ovat kiltisti jo itäneet (jopa ne kaikki 5 Snackbitea), samoin kuin toissavuotiset Joe's longit (kuva on pari päivää vanha). Se virhe tuli tehtyä, että laitoin paprikat ja chilit samaan idätysastiaan. Paprikat kaipaisivat jo viileään ikkunalaudalle, kun taas nirppanokkachilit odottavat, että mullan lämpötila kohoaa +27:ään, ennen kuin edes harkitsevat itämistä.

Vesikrassista saa jo vihreää aamiaisleivälle, ja ikivanhat, kuivatut herneet alkoivat viimein versoa. Kohtahan tässä on jo vihreän suhteen omavarainen.

4 kommenttia:

  1. Japaninotakilokki (mikä nimi!) on ihanaa, mielenkiintoista nähdä miten se lähtee kasvamaan! Suolayrtti-nimeä käytetään muuten toisesta kasvista, Salicornia europaea, kasvaa Suomessakin luonnonvaraisena, joskin on harvinainen ja muistaakseni suojeltu. Molemmat on kyllä suolaisia – ja herkullisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyikin heti googlettaa tuo eurooppalainen versio. On kyllä mielenkiintoinen kasvi! Toivottavasti saan siemenet itämään, kun kerran sinäkin kehut makua herkulliseksi :-)

      Poista
  2. Bunkkerilla on tehty vasta alustavia suunnitelmia, siellä ollaan otettu jo vankka työliike kasvatusrintamalla. Kiitos vinkistä tuon siemenperuna.comin suhteen, taisikin olla uusi tuttavuus minulle, pitääpä tutustua paremmin ja sitten viikonlopun aikana pitää palaveri tulevan kauden kasvattelujen suhteen. Myös joululahjaksi saatu pikkukasvatuslaitos pitäisi lähiaikoina valjastaa käyttöön, kuulemma valoteho 800 lumenia ja automaattinen kostutus laitoksessa... ans kattoo ny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bunkkerin suunnitelmat kuulostavat tehokkailta ja professionaalisilta. Tuskin maltan odottaa, että näen tuon hienon kasvatuslaitoksen.

      Poista