tiistai 5. kesäkuuta 2018

Viimeinkin: suolayrtti!

Eihän siitä ole kuin 5,5 vuotta, kun törmäsin suolayrttiin ensimmäistä kertaa. Silloin sitä ei saanut kuin Seeds of Italyltä, eikä sekään myynyt suolayrtin siemeniä kuin Britanniaan. Sittemmin suolayrtistä, tai tuttavallisemmin suoliksesta, tuli chefien hitti, mutta edelleenkin se Suomessa loisti poissaolollaan.

Tänä keväänä bongasin suoliksen Instagramista, ja googletus kertoi, että sitä olisi ollut siemenenä saatavilla Hyötykasviyhdistykseltä, mutta eipä sitä siinä vaiheessa olisi ehtinyt enää kasvattaa.

Hätiin riensi Mustavalkoiset puutarhamatkat ky. Viimevuotiseen tapaan suuntasimme tila-auton nokan kohti Raisiota ja Lietoa, tarkoituksenamme jälleen kerran täyttää auto taimilla. Jahka olimme tankanneet itsemme ensin Raision Myllyssä (ja ostaneet ihanan kukkamekon, suom. huom.), kurvasimme perinteen mukaan Pirilään. Heti portilla oli vastassa 2 rhodoa kympillä, joten puutarhamopo lähti jo siinä vaiheessa käsistä. Viisikymppisiin vedoten törsäsin viimein myös siihen ihanaan alppipajuun, jota jo viime vuonna kuolasin (kannattaa täyttää 50, kun voi koko juhlavuoden tehdä kalliita hankintoja ikäänsä vedoten. Vaihdevuosia en suosittele.) Ei mitään hajua, mihin pajun törkkään, mutta jollekin paraatipaikalle se päätyy, kun se näyttää niin ihanasti pieneltä oliivipuulta.

Auto oli jo puolillaan, kun Pirilästä lähdimme, joten jouduimme muuttamaan strategiaamme. Ohitimme Plantagenin ja suuntasimme suoraan Liedon kukkaan & puutarhaan, kun viime vuonnakin siellä oli pyörryttävä valikoima. Pieni aavistus oli, että paikan yrttitaivaassa olisi myös suolayrttiä. Ja oli!!!!! Pienen kulman siitä nakersin varmistuakseni, että se todellakin oli suolista, eikä japaninotakilokkia, joka siis ei maistu yhtään millekään, vaikka kuinka käyttäisi mielikuvitustaan. Kukassa & puutarhassa oli kuulemma edellisenä viikonloppuna ollut yrttipäivät, jolloin sieltä oli kannettu purkkikaupalla yrttejä parempiin suihin, joten mm. lakritsiyrtti oli loppunut. Mutta siltikin pari kassillista yrttejä irtosi mukaan: curry-yrttiä, suklaaminttua, sitruunalippiaa, hunajalippiaa, sitruunan tuoksuista laventelia ja jotain ihme nokkosen näköistä ja aniksen makuista tsydeemiä, jonka nimessä muistaakseni oli Meksiko. Tai Intia. Puutarhaguru oli ystävällisesti jo tuonut pari purkkia oliiviyrttiä (aaahh <3 ) ja sitruunatimjamia, joten ne jäivät nyt ostamatta.

Yrttien ja hyvän palvelun lisäksi kukassa & puutarhassa oli myös ihania kesäkukkia: kaikkia kerrottuja ihanuuksia, hehkuvia värejä ja reheviä, hyvinvoivia kasveja. Laatikollinen lähti mukaan.
Erittäin osuvasti nimetty
Seuraava päivä menikin sitten kasvien istuttamisessa, tosin ruukut loppuivat kesken, joten turvauduin darwinismiin ja tyrkkäsin mintut syysasterien keskelle kukkapenkkiin toivoen, että ne nujertaisivat ainakin osan penkinvaltaaja-astereista.

Puutarhuri on toki nauttinut huikean hienosta alkukesästä, mutta käy taimitarhureita sääliksi. Heillä on kova homma saada taimet pysymään hengissä tällaisessa kelissä. Ja näköjään maanviljelijöillekin tulee neljäs huono vuosi peräkkäin, kun mikään ei pelloissa idä. Pienviljelijä voi sen sijaan laittaa Lidlin kastelusysteemin kastelemaan kasvimaita, ja haba kasvaa, kun kiikuttaa kastelukannuja pitkin pihaa. Parasta hyötyliikuntaa!

1 kommentti:

  1. Olen pohtinut samaa, että kyllä viljelijöillä on ollut hankalia aikoja. Harmittaa todella paljon heidän puolestaan. Muutenkaan raha ei helpolla viljelijälle tule, niin soisi kunnon sadon saavan! Onneksi tukirahat vähän auttavat, mutta silti!
    Suolayrttiin en olekkaan tutustunut. Täytyykin nyt yrittää tutustua! Vaikka voikin jäädä hankkimatta, jos sitä ei mistään löydy :D

    VastaaPoista