torstai 12. marraskuuta 2020

Musquée de Provence – vau!

 

Kauneus on katsojan silmässä
Pari vuotta sitten ostin 50-vuotisapurahalla Musquée de Provence -kurpitsan siemeniä, kun kurpitsa näytti viehättävän rumaltarustiikilta, ja myskikurpitsathan ovat kurpitsojen aatelia. Kylmä kesä 2019 oli kuitenkin katastrofi kurpitsojen osalta, eikä satoa tullut kuin yhdestä ainoasta Potimarronista. Musquée jäi kokematta.

Tänä vuonna Musquéeta tuli kokonaista 4 kpl, mutta eivät meinanneet kypsyä sitten millään. Kiikutettiin loppukesällä Musquéet etupihan asfaltille, pihan lämpimimpään ja aurinkoisimpaan paikkaan, mutta siltikin ne pysyivät itsepintaisen vihreinä. Pakkasten uhatessa oli pakko ottaa kurpitsat sisälle, ikkunan lähelle valoon kypsymään.

Kolmisen kuukautta siinä olla möllöttivät, kunnes kaksi yksilöä päätti ruveta oranssistumaan. Toinen niistä otettiin käsittelyyn tällä viikolla, ja todellakin yllätyttiin! Hedelmäliha näytti ja tuoksui aivan verkkomelonille, joten sitä oli pakko maistaa raakana. Hyvää! Netistä luinkin, että Musquéeta syödään myös raakana. Toinen yllätys oli se, että kurpitsassa ei ollut lainkaan siemeniä, mutta emme osanneet sanoa oliko se bugi vai fiitseri. Kolmas yllätys tuli kurpitsaa pilkkoessa: kuori ei ollutkaan kivikovaa, vaan sen sai helposti veitsellä leikattua.

Yhdestä kurpitsasta tuli 2 pellillistä kurpitsalohkoja, jotka paahdettiin uunissa (kierto 180 C/25 min.). Uunista tuli huumaava tuoksu, ja kurpitsat tirisivät nestettä. Kun kurpitsat olivat hieman jäähtyneet, aloin pilkkoa niitä kulhoon. Paitsi että niitä ei todellakaan tarvinnut pilkkoa! Kuoren sai repimällä pois, eikä sen alla ollut kovaa kerrosta, kuten kurpitsoissa yleensä. Hedelmäliha oli säikeistä kuin spagettikurpitsalla ja se oli todella mehevää: kurpitsamehua valui kulhoon sormien välistä. Ja se maku, voi pojat! Aromikasta, makeaa, ihanaa.

Kun riivitty kurpitsa oli jäähtynyt kulhossa, oli kulho melkein puolillaan nestettä. Ei todellakaan mikään jauhoinen lajike kyseessä. Yhdestä kurpitsasta tuli 2,5 kg syötävää. Ensimmäisestä setistä chef teki luomu rib choppien kylkeen käsittämättömän hyvää pyrettä, jossa oli kurpitsan lisäksi sipulia, valkosipulia, muskottia, jeeraa, ruskistettua voita ja kermaa. Nam!

Potimarron toki pysyy kurpitsalajikkeiden ykkösenä, mutta sen käyttötarkoitus on eri kuin Musquéen: Potimarron säilyy kiinteänä, kun sen kypsentää, mutta Musquée menee pehmeiksi säikeiksi. Ihania lajikkeita kumpikin.

Jostain luin, että Musquéeta voi syödä, vaikka kuori ei olisikaan vaihtanut väriä. Täytyy viimeistään joulukuussa testata noilla kahdella vihreällä, kun ei ne ikuisuuksia kuitenkaan säily.

6 kommenttia:

  1. Vau - tosiaan! Ja kyllä on kaunis kurpitsa. Tämän laitoin heti tilauslistalle, ihan pakko kokeilla. Arvaan, ettei minulla mikään kypsy, eli odotan raporttia myös joulukuulta vihreästä kurpitsasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan raportoida :-) Tämän siemeniä onneksi löytyy helposti jopa markettien valikoimasta ja Plantagenista.

      Poista
  2. Miten tuntuukin, että kaikki ihan "peruskurpitsaa" lukuun ottamatta, eivät ehdi kasvaa/kypsyä nykyään kesässä? Vielä muutama vuosi sitten kurpat onnistuivat. Nyt mennyt monta vuotta, etteivät ole!
    Minulla 3 öljykurppaa keittiön lattialla kypsymässä. Toivoa on, yksi on jo melkein keltainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut kyllä hankalia kasvukausia kurpitsoille viime vuosina. Liian kylmää ja kosteaa.

      Poista
  3. Tätä voisi kokeilla ensi kesänä. Joka vuosi pitää laittaa ainakin yksi uusi kurpitsalajike kasvamaan vaikka edellisten siemeniä olisi pussikaupalla jäljellä. Täälläkin on kilokaupalla talvikurpitsaa kypsymässä sisätiloissa, rauhassa odottelen kun useamman lajikkeen kohdalla siemenpussissa sanotaan, että maku parhaimmillaan vasta useamman kuukauden varastoinnin jälkeen. Onneksi tähän alkusyksyyn kypsyi pari potimarronia niin ei tarvitse ilman kurpitsaa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurpitsasta on kyllä hauska kokeilla eri lajikkeita. Niissä on melkoinen makujen kirjo.

      Poista