Mädättäjä

 

Tai oikeammin sarjamädättäjä. Ensin alkoi viherkasvit ruskistua, kun jatkoin normaalilla kastelurutiinilla, vaikka aurinko ei näyttäytynytkään moneen kuukauteen. Sitten kuukahti 5 kuukautta vaalimani inkivääri liialliseen kasteluun. Samaan kohtaloon päätyivät rosmariinin pistokkaat. Mikä siinä onkin, että vaikka kuinka yrittää tökkiä multaa ja varmistua, ettei se ole liian märkä, tulee kuitenkin hukutettua kasvit liikakastelulla. Äskettäin keksin alkaa kuohkeuttaa kasvualustaa perliitillä, josko se estäisi liikakastelun, mutta sen kanssa on ihan mahdoton toimia sisätiloissa. Vaikka kuinka suojaa keuhkoparkansa kasvomaskilla, hiipii perliittipöly pienimmästäkin rakosesta hengityselimiin, minkä jälkeen henkilö yskii lopun päivää.

Mutta kun nyt viimein alkoi aurinko näyttäytyä edes silloin tällöin, luotan siihen, ettei mikään enää mätäne, joten otin uudet pistokkaat rosmariinista ja nipsaisin yhden lehden lehtikaktuksesta kasvivalon alle. Uusin Kotipuutarha-lehti armollisesti mainitsi useampaan otteeseen, ettei pistokkaista kasvattaminen noin vain aina onnistu, joten en odota näistä ihmeitä. Jos alkavat kasvaa, niin hyvä; jos eivät, niin ei harmita. Toivottavasti Kotipuutarha-lehti ei ala harmittaa, sillä ovat kuulemma uudistumassa: seuraava lehti on pääkirjoituksen mukaan ytimekkäämpi ja painetusta versiosta puuttuva tieto tulee olemaan saatavilla netistä ja sähköpostista. Minä olen sen verran vanhaa maatiaiskantaa, että luen lehden lehtenä, enkä halua lukea artikkeleita ATK:sta. Saas nähdä loppuuko tähän viimeinenkin puutarhalehtitilaus.

Kalenteri kertoi, että viime vuonna laitoin tavistomaatit esikasvuun 4.2. Tänä vuonna ajattelin sinnitellä kuun puoliväliin, mutta eihän siitä mitään tullut. Tavistomaatteja oli 10 eri lajiketta ja osasta niistä oli kymmeniä siemeniä jäljellä, vaikka parasta ennen -päiväys oli mennyt vuosia sitten. Taisin viime vuonna luvata itselleni, että saan hävittää viime vuosikymmenellä vanhentuneet siemenet, koska jo viime vuonna osa niistä iti surkeasti. Siispä hölväsin niitä esikasvuun reilulla kädellä, ja loput laitoin luontoon vapautettavien siementen joukkoon (en raaski kompostoida siemeniä, vaan vapautan ne toukokuussa kukkapenkkiin). Multiin meni Costoluto fiorentino, Costoluto di Parma, Irish liquor, Zapotec ananas, Fataliilta saatu ja yllättävän hyvä Vernissage pink, Moneymaker, Merjan lähettämä Mar azul, Herzfeuer, Il pantano romanesco ja Black russian.

Tällä vuosikymmenellä vanhentuneiden siementen osalta katson, miten hyvin itävät. Jos tulos näyttää huonolta, päätyvät nekin siemenet kukkapenkkiin, ja sitten päästän kukkaron valloilleen Merjan vinkkaamassa Tomatmamman verkkokaupassa. Åj då, että voi maailmassa olla tomaattilajikkeita, joista ei ole ikinä kuullutkaan!