Levyllinen kitoja

 

Chilit, tomatillot, munakoisot ja paprikat ovat jo parisen viikkoa sitten häätyneet keittiön ikkunalle esikasvamaan. Sen verran on kuitenkin ollut pilvistä, että osa on venähtänyt pitkiksi honteloiksi, joten edessä on latvominen. Tai ehkä puolesta välistä poikkaseminen, kun hontelo varsi tuskin tuuheutuvaa latvaa jaksaisi kannatella. Onneksi taimia on sen verran, että ei haittaa, jos joku yksilö operaatiosta harmistuu.

Ensimmäiset tomaatit sai jo siirtää isompiin potteihin. Yllättävän hyvin itivät, vaikka osa siemenistä oli vanhentuneita. Kylmäverisesti valitsin terhakkaimmat taimet ja suosin parhaimpia lajikkeita. Loput päätyivät kompostiin. Jospa tänä vuonna kasvihuoneesta ei tulisi mahdotonta viidakkoa.

Leijonankitojen kanssa kävi ”oho, hups”, ja väriseoksesta olikin tupsahtanut melkoinen määrä taimia varovaisuudesta huolimatta. Pikkulusikan kanssa kauhoin mullasta irti turppaita ja istutin isompiin potteihin. Hyvin tuntuivat selviävän siirrosta, vaikka osa päätyikin pötköttämään vaakatasoon mullan päälle. Yksivärisistä sain yksittäisiä taimia potitettua, joten ehkä ei olla kesällä ihan riemunkirjavia joka paikassa. Mutta hyvin kitaisia tullaan olemaan, sillä taimia on hurja määrä ja yksittäisestäkin taimesta kasvaa iso, etenkin kun siitä kesän mittaan napsii kukkineet varret pois.

Pelargoni iti 100%, joten nyt on 10 pientä tainta kovassa kasvussa. Kukkaan eivät varmaan kesällä ehdi – ehkä korkeintaan elokuussa – mutta olkoon sitten lehtikasvina. Ehkä niitä voisi kokeilla talvettaakin.

Ajattelin viedä terassilla talven viettäneet yrtit kasvihuoneeseen saamaan lämpöä ja aurinkoa, mutta eihän aurinkoa ole edelleenkään tiedossa; lumisadetta vain. Tosin tuskin yrtit ovat hengissäkään, joten eipä niiden kuskaamisesta haittaakaan olisi. Jotain täytyisi saada tehdä, kun tämä jatkuva sisällä istuminen alkaa jo puuduttaa.

Vielä pitäisi jaksaa muutama viikko odottaa, ennen kuin saa seuraavan setin kylvöjä tulille. Pimeä talvi vaan on vienyt akasta sen verran mehuja, ettei jaksaisi enää yhtään odottaa, vaan tekisi mieli kylvää joka paikka täyteen ja saada elämä vihreäksi. Viherkasveja kun ei voi tähän hätään ilokseen netistä tilata, sillä postilakko häämöttää edessä. Mun korallikaktukseni ja kanaria-anoppini ehtisivät paleltua jonkun hallin kulmalla ennen kuin kotiin pääsisivät.