Oodi Pirkkalan Cittarille

Mimosa. Ei liity aiheeseen.

Oi Cittari, Cittari, hyvän kaupan mittari. Sinne ihminen aina halaa, vaikkakin siellä rahaa palaa, mutta sieltä saa Nygrenin kalaa.

Kun Pirkkalan Cittariin perustettiin Birk-ravintolakeskittymä, ihmettelin, kuka hullu jossain Citymarketissa haluaa ruokaa syödä. Sittemmin olen tullut hulluksi. Ensin kokeilumielessä syötiin Via Tribunalin pizzaa ja todettiin, että onpas heittämällä Pirkanmaan toiseksi parasta pizzaa (Pälkäneen Sarandaa ei voita mikään). Sen jälkeen ollaan todettu, että jos Pirkkalaan asti lähtee kaupoille, niin samalla voi napata lounasta, kun kuitenkin reissussa menee pari tuntia ja tarjolla on sen verran hyvää ruokaa, että siitä viitsii maksaa.

Viimeksi otettiin nuudelisalaatit Jim Limin listalta (ollaan epäröity Jim Limin kanssa, kun niiden valmisruuat tuppaa olemaan kamalan makeita). Parempi puolisko kysyi tarjoilijalta, onko salaatti tulinen. Tarjoilija kysyi hienovaraisesti, olisiko tulinen OK, ja kun parempi puolisko myönsi, että olisi, sai hän kunnolla maustetun version ihan yllättäen ja pyytämättä, eikä se tulinen versio mennyt tarjoilijalta sekaisin kahden tulettoman kanssa. Kyseinen tarjoilija on paikan helmi. Hänellä on loistava asiakassilmä, ja viimeksi kuulinkin sivukorvalla, miten vanha mummeli kiitteli saamaansa palvelua – joka kyllä olikin erinomaista. Jos olisin tamperelainen ravintoloitsija, kaappaisin kyseisen tarjoilijan ravintolaani saman tien ja kunnon palkalla.

Suurimman yllätyksen viime kerralla toi kuitenkin Nygren, Tampereen kauppahallin kalakauppias, joka siirsi kakkoskalatiskinsä Prismasta Cittariin. Kalaa en siinä tilanteessa ehtinyt katsoa, joten tuoreudesta en tiedä, mutta tsekkasin Nygrenin valmisruuat. Kieltämättä olin vähän pettynyt: kuhapullia muusin kera, kalaragua orzo-pastan kera ja fisherman’s pieta. Eli siis tylsää. Mutta koska myyjäjamppa sanoi laittaneensa annokset jo puoleen hintaan, jotta varmasti käyvät kaupaksi sunnuntai-iltapäivänä, nappasin säälistä mukaan kuhapulla-annoksen, ja parempi puolisko otti kalaragun.

Vaan herraisä sentään, että oli käsittämättömän hyvää! Kuhapullat muuseineen olivat ihanan pehmoisia, suussasulavan maukkaita ja hyvistä raaka-aineista tehtyjä. Maut sopivat hyvin yhteen, eikä mikään jyrännyt pääraaka-ainetta eli kuhaa. Kalaragu oli taitavasti tehty: ihania mausteita ja yrttejä ja hyvää kalaa, ja pastakin oli käsittämättömästi säilynyt irtonaisena ja al dentenä. Todettiin, että jos tällaista ruokaa saisi joka päivä lounaaksi, niin ihminen olisi onnellinen.

Hyvän ruuan lisäksi onnellisuutta lisäsi Bauhausista löytynyt kanaria-anoppi ja vessamaali. Päätin, että on taas aika herättää alkuvuosien talvilomaperinne tässä talossa: tyttöjenvessan värinvaihto. Tällä kertaa appelsiininoranssista salvianvihreäksi.