Limalevää ja myrkkykeisoa

Pari vuotta sitten löydettiin lähistöltä pieni uimapaikka, jossa ollaan sen jälkeen pistäydytty aamu- ja lounasuinneilla. Tänä kesänä Aamulehti uutisoi uimarannoilta löytyneistä myrkkykeisoista, ja sen myötä havaittiin, että kyseistä kasvia esiintyy tuollakin rannalla. Aamulehdessä kuvailtiin, että keison varret maistuvat persiljalle ja juuret palsternakalle - miten makoisa kasvi, jos ei olisi niin myrkyllinen!

Viimeisimmällä uintikerralla puoliso huomautti, että iho tuntuu limaiselta. Meikäläisen kroppaan ei limalevä tarttunut, mutta puolison iho oli karsean hyytelön peittämä. Tosin kun puristin hiuksia kuiviksi, valui limaklöntti käsille :-X Vaarallista limalevä ei kuulemma ole, mutta voi aiheuttaa kutinaa kuivuessaan. Koko kesä ollaan odoteltu milloin sinilevä iskee rannoille, mutta sen sijaan tulikin myrkkykeiso ja limalevä. Nam.

Puutarhassa ollaan siinä vaiheessa, että mehustin laulaa keittiössä melkeinpä päivittäin, ja ensimmäinen setti perunoita on esikeitetty ja pakastettu. Kovin pieniksi ja rupisiksi manteliperunat jäivät, mutta kyllä niistä yhdeksään ruokaan talvella riittää. Tosin kun ei tuoretta kalaa kaupoista enää löydy (Linnainmaan Cittari on pari kertaa yllättänyt päiväntuoreella kalalla!), ei perunoita enää meidän keittiössä kulu paljoakaan, sillä yleensä ollaan tehty perunasta jonkinlainen lisuke kalalle. Ensi kesänä varmaankin hankin vain kilon verran siemenperunaa, enkä kolmea.

Samoin ajattelin deletoida härkäpavun kylvölistalta. Hyväähän se on, mutta sitä pitäisi kylvää järjettömät määrät, jotta saisi mainittavaa satoa. 

Tämän kesän yllättäjä oli hopeasipuli, jota hetken päähänpistosta hankin ja istutin sinne tänne muiden kasvien sekaan. Toki siihen sipulikärpänen iski, mutta kivasti ollaan saatu sipulia grilliin ja liemiin. Maku ei ole mitenkään voimakas, joten tuota lajiketta tuskin tulee enää hankittua, mutta kannustaa kyllä istuttamaan sipulia ensi vuonnakin.

Se, mitä voisi ensi vuonna kylvää runsaalla kädellä, on punajuuri. Kauriiden takia ei olla siitä pitkään aikaan saatu satoa, mutta nyt ei kauriita ole pihassa näkynyt, ja varmuuden vuoksi suojattiin punajuuret kanaverkolla (ei se kyllä kauriita pidättele). Ihan oli unohtunut, miten maukasta ja makeaa tuore punajuuri on.

Kuvassa on kovaa vauhtia kypsyvä, kovan onnen Eso. Ihmettelin yhtenä aamuna, miksi koirat Esoa kovasti haistelivat. Sitten haistoin sen itsekin: naapurin uroskoira oli käynyt nostamassa koipeaan Esoon >:-(