Olipahan taas vuosi. Milloinkahan ihmisen elämä seestyy, ja vuodet soljuvat eteenpäin leppoisina ja rauhallisina? No, ei ainakaan tänä(kään) vuonna niin käynyt.
Alkuvuosi meni kinttu paketissa, sitten jännitettiin mahtuuko enää ikinä mikään kenkä ihmisen jalkaan. Kevät jäi kokonaan välistä pois, sillä takatalvesta siirryttiin suoraan helteisiin. Puutarhassa seurana ahersivat ihme toukat, jotka pitsittivät kesäkukat, ja kompostiasemalla viihtyivät kyyt.
Kesä loppui rytinään, kun isällä todettiin syöpä, ja töissä asiakas heittäytyi kakkapääksi. Sinänsä kakkapäisyydestä oli hyötyäkin, sillä lomautuksen aikana ehdin heittää isän tavarat kaatopaikalle ja isän hautaan.
Loppuvuodesta sain mukavan uuden asiakkaan, mutta samalla paremman puoliskon ystävä kuoli yllättäen ja toinen sairastui syöpään. Että hurraa vaan.
Ensi vuosikaan ei järin seesteiseltä näytä, sillä töitä tuskin kovin monelle kuukaudelle riittää, ja sydäntä kaihertaa koiran mummoutuminen. 14-vuotiaalla tuskin kovin monta syntymäpäivää edessä on. Ja herraisä, onhan tässä itsekin ens vuonna jo 50+++ (vai pitäisikö jo sanoa 60-)!
Mutta se olkoon vuodelle 2024 kunniaksi, että löysin kutomisen ilon. Koipi paketissa oli aikaa istua sohvalla kutomassa ja katsomassa päivätelkkaria – ihan parasta! Nyt on kesytetty kirjoneuleet, raglanit ja jopa hahtuvalangat. Joulupukki oli viisaasti käynyt Nurjassa ja toi mukanaan vyyhdinpuun ja kerijän, joten ensi vuonna saa kutoa neuleet kauniisti kakutetuista lankavyyhdeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti