Hyvissä ajoin aloin syksyllä katsella marketin inkiväärihyllyä sillä silmällä, josko löytyisi yksilö, jossa olisi jonkinlainen itusilmu näkyvillä, mutta eihän täällä sellaisia myydä. Lopulta Stockan Herkusta löytyi brasilialainen, itusilmuinen inkivääri, joka muutti Kangasalle.
Inkiväärin kasvattamiseen löytyy miljoona ohjetta, jotka ovat ristiriidassa keskenään: pitää leikata palasiksi - ei pidä. Pitää idättää vedessä - ei pidä, yms. yms. Itse lillutin tuota yksilöä vedessä pari viikkoa, kunnes havahduin mustiin homepilkkuihin. Sitten siirsin inkiväärin ruukkuun, mutta minkäänlaista kehitystä ei tapahtunut. Nyt, oltuaan kaksi viikkoa kasvivalon alla ja lämpömaton päällä, hän suostui vienosti vihertämään silmunsa. Mutta eipä se vielä mitään takaa. Ennenkin olen saanut inkiväärin itämään, mutta sitten se on yhtäkkiä heittänyt henkensä.
Koska olen rikas perijätär, hankin inkiväärille pari kumppanuuskasvia Satohuoneelta. Satohuoneen ihania osterivinokkaita ollaan syöty jo vuoden verran: pannulla pyöräytettyinä, grillattuina, pizzan päällä... Hankin siis joululahjaksi itselle grow kitin, jossa oli osterivinokaskasvattamo sekä siiliorakaskasvattamo, sillä en ole eläissäni syönyt siiliorakasta (englanniksi räyhäkkäästi lion's mane).
Sittenhän ihminen havahtui siihen, että joulukuu on ovella, joten inkivääri sai tehdä lämpömatolle tilaa, sillä tänään alkoi esikasvatus 2025! Chileistä multiin meni kaikki viime vuoden lajikkeet: Sugar rush stripey, Aji fantasy stripey, Cream fantasy, Sugar rush amarillo, Aji Guyana, Lemon spice ja Rocata, sekä muutama ilmaissiemenenä saatu koristechili. Isänmaallisuus sai pienen kolauksen, sillä Zazu-paprikapussista löytyi vain 4 (!) siementä, kun taas Seemnemaailmasta ostettuja Timiaa ja Apelsin krasnyä oli toistakymmentä per pussi. No joo, eihän Nelson garden suomalainen ole, mutta sitä myydään ylivoimaisesti eniten suomalaisissa siemenkaupoissa. Täytyy toivoa, että Zazut sitten kans itävät.
Itäminen jännittää rahanmenon lisäksi siitäkin syystä, että ensimmäistä kertaa on idätysalustana kookoskuitu, kun sitä Clas Ohlsson myi halvalla. Hulautin sekaan vielä perliittiä, joten ainakaan tiiviydestä ei voi kasvualustaa syyttää.
Jälleen on siis se aika, että aamuisin käydään napsauttamassa kasvivalo päälle, toivotetaan kasvatteille hyvää huomenta ja huiskitaan suihkepullon kanssa ympäriinsä, sillä sienikasvattamojakin täytyy suihkautella aamuin illoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti