Mehtäsä

Isolla kirkolla carbonaralla. Kuvituskuva.

Tuntuu käsittämättömältä, että vielä muutama vuosi sitten pystyttiin kesäkeittiöstä seuraamaan, kun pikkuinen havanna kiersi tontin. Sillä oli nuorempana nimittäin tapana lähteä kierrokselleen, kun aloimme grillata ja palata tismalleen sillä sekunnilla, kun ruoka plätkähti lautaselle.

Tänä talvena, kiitos jumalattoman lumentulon, olen havahtunut siihen, että entisestä pellonpohjasta on kehkeytymässä metsä – puiden oksat kun ovat lumen painosta estäneet kulun tontilla tehokkaasti. Toki metsä on hyvin koivupainotteinen, paikoin suorastaan läpitunkematon koivutiheikkö, mutta on siellä muutama huonoista kasvupaikoista pelastettu kuusi ja pari mäntyäkin.

Kivaltahan tuo puiden (ja kesällä jättipalsamin, grrr….) peittämä alue näyttää, ja näin lumisena aikana ihan talven ihmemaalta. Jotenkin tämä talvi avasi ihan uuden näkökulman tontin luonnontilaiseen osaan ja kannustaa entisestään hankkimaan Pirilästä niitä kymmenen euron puuntaimia. Toistaiseksi japaninsiipipähkinä on ainoa, joka ei ole lähtenyt tuossa osassa tonttia kasvuun. Muut jalopuut ovat edelleen hengissä. Joskin taisin maalata itseni nurkkaan kynäjalavan kanssa, sillä se on kuulemma rauhoitettu laji. Eli jos menisin sen paikkaa pihassa siirtämään, tekisin rikoksen. No, ainakin toistaiseksi se tuntuu kasvavan ihan hyvällä paikalla.

Jotain kivaa lehtometsän aluskasvia olisi tuonne istutettava, josko sellaisen saisi siellä menestymään. Uskaltaisikohan yrittää siirtää pienen palasen karhunlaukkaa etupihan kukkapenkistä? Ja atsalean haluaisin, joskin se tarvinnee happamamman kasvualustan.