Sittemmin rakennutettiin tontin sivuun autokatos/varasto, ja salavat jäivät sen taakse ja sivulle. Toinen kärsi rakennuksen varjosta, eikä ole kummoiseksi kasvanut, mutta toinen rehahti muhkeaksi - pikkuvarpusten suureksi iloksi. Toissa vuonna sahattiin se tapiksi, koska alkoi olla alaoksistaan jo kovin ränsistynyt. Ja katso: kaikki sen alle jääneet kasvit alkoivat suorastaan riehaantua, mukaan lukien anopin tuoma, pahanmakuinen karhunvatukka ja sen mukana kulkeutunut elämänlanka.
Tänä keväänä oli tarkoitus käydä alue saksien ja trimmerin kanssa läpi, mutta talon maalaus sotki suunnitelman, sillä maalauksen tieltä piti siirrellä kamoja, jotka estivät kulun alueelle, ja maalauksen aikana piha ehti rehahtaa aivan järkyttäväksi pusikoksi. Nyt olen kyllä tyytyväinen että maltoin saksien kanssa, sillä kaiken muun kasvuston (including jättipalsami - miten hemmetissä sitä on tuonne asti päätynyt!) keskeltä alkoi putkahdella keltavadelmaa.
Muistan, että joskus aikojen alussa tuohon kohti tehtiin vattupenkki, ja koska siihen aikaan vadelmavalikoima oli vähäinen ja Maurin makea kuulemma nimestään huolimatta täysin mauton, istutin Fallgoldia. Sehän on kerrassaan upea lajike: hunajaisen makea olematta imelä, voimakkaan makuinen ja peukalonpään kokoinen.
Sittemmin hermo muistaakseni paloi vadelmien juurivesoihin, joita putkahteli pitkin pihaa, ja vadelmat saivat häädön. Mutta nyt niitä taas saa, ainakin siihen asti, että salava osoittaa mahtinsa ja varjostaa kaiken alleen. Mikään hirmuinen sato ei ole näköpiirissä, mutta ihana päästä napsimaan muutama makea kourallinen suuhunsa palkintona siitä, että riipii metrikaupalla elämänlankaa vadelmien kimpusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti