Satokatsaus: juurekset

 

Helteinen kesä sai perunoiden varret lakastumaan, joten oli aika nostaa potut ylös ja esikeittää ne pakastimeen. Marabel ja Annabelle tekivät melko vaatimattoman sadon, mutta Asparges yllätti. Sitä tuli 1,5 ämpärillistä, ja perunat olivat yllättävän toukattomia ja ruvettomia. Lisäksi niistä lähti kuori kevyesti harjaamalla. 16 annospussia saatiin esikeitettyä ja sitten oltiinkin pulassa, kun satopakastin oli jo piripintaan täynnä. Täytyi lainata pakastustilaa koirien ruokaosastolta.

Puna- ja raitajuuret saivat kasvaa melkein täyteen mittaansa ilman kauriiden väliintuloa. Niitä syötiin alkukaudesta sinihomejuuston kanssa lisukkeena, ja kauriiden ilmestyttyä pihaan loppukaudesta, säilöttiin juurikkaat lindströmeinä. Kauriit suivaantuivat tästä sen verran, että siirtyivät aterioimaan naapurin omenapuille.

Porkkanaa tulee ihan vain muutama kappale ja mietinkin josko niistä tekisi varsisellerin kanssa silppua pakastimeen. Olisi mirepoix valmiina talven keittoja ja patoja varten. Kurjen puutarhalta tilasin varsisellerin taimia, koska halusin nähdä tuleeko niistä mitään ammattilaisen esikasvattamina - itse kun olen onnistunut kasvattamaan vain ohuita tikkuja. Kovin kapoisia ovat nuokin, mutta makua riittää.

Palsternakkaa kylvin syksyllä ja yllättäen se lähti kasvuun keväällä. Tein toki kevätkylvöjäkin. Vielä ovat kovin pieniä, mutta saavat jatkaa kasvuaan ensimmäisiin pakkasiin. Jospa niistä saisi syksymmällä ihanan sosekeiton.

Satokatsaus: marjat ja hedelmät

 Viime vuonna poistin pihasta karviaismarjat, kun ei niille käyttöä oikein löytynyt ja lamoavien vuoristokarviaisten kanssa nurmikonleikkuu oli ihan mahdotonta, kun pensaiden alle ei päässyt. Niinpä ne olivat vain epämääräinen piikkitupas täynnä heinää ja ohdakkeita. Haaveilin karviaisten tilalle pinkkiä herukkaa, ja keväällä meille muutti Aili. Ailin mukana tosin pihaan muutti myös herukkapistiäinen, jonka toukat parturoivat Ailin ja valkoherukoiden lehtiä.

Aili osoittautui todella maukkaaksi herukaksi, aromikkaaksi ja makeaksi. Jos olisin tämän aikoinaan tiennyt, en olisi punaherukkaa pihaan istuttanut lainkaan, vaan hankkinut pensaskaupalla hennonpinkkiä serkkuaan. Samoin mustaherukan olisi voinut korvata aromikkaammalla viherherukalla. No, herukoita joka tapauksessa tuli tänä vuonna ihan OK määrä, joten muutaman litran sain aamumehuja syksyn varalle. 

Meidän tontti on ruvennut kasvamaan umpeen, joten villivadelma on alkanut väistyä muun kasvuston tieltä. Kävin kuitenkin tontin perukoilla katsomassa olisiko marjoja poimittavaksi asti ja löysinkin yhden puskan, jonka marjat olivat lähes puutarhavadelman kokoisia. Napsin marjoja kulhoon antaumuksella, kunnes havahduin jalkojen juuresta kuuluvaan mässyn mässyn -ääneen. Naukseri se siellä pisteli vadelmia poskeensa suoraan kulhosta. Pari pientä rasiallista jäi jäljelle. No, se riittää, sillä leivontaan ne vain menevät. En käytä hilloja, enkä syö puuroja tai jugurtteja tms. joiden kanssa marjoja normaalisti syödään, joten siksikin marjojen säilöminen sellaisenaan on meillä turhaa.

Omenoita on tulossa mukava määrä, joskin pihlajanmarjakoit kurittavat taas Sävstaholmia. Viime vuonnahan se oli kaatouhan alla parin erittäin koisen vuoden takia, mutta viimevuotiset omput olivatkin yhtäkkiä täysin puhtaita ja mahtavan suuria, joten puu säästyi kaatamiselta. Noinkohan sitä täytyy käydä taas uhkaamassa kaatamisella - josko se häätäisi koit pois ensi vuodelta.

Päärynäsatoa odotellaan kovasti, kun ei vielä kertaakaan olla päästy maistamaan oman pihan päärynöitä. Joku ötö niihinkin on iskenyt, kun osa hedelmistä näyttää vähän kummallisilta, mutta suurin osa on syöntikelpoista. Ihan kivikovia ne vielä ovat, joten saa nähdä ehtivätkö kypsiksi ennen pakkasia. Kaipa niitä voisi ottaa sisälle kypsymään, mutta makuhan siinä kärsii, ja nyt just eniten kiinnostaa se maku.

Satokatsaus: kaalit

 

Hellekesä ei ole suosinut kaaleja - joskin lehtikaalit Red russian ja Emerald ice ovat tehneet muhkeaa satoa, ja niitä ollaankin säilötty pakastimeen pussikaupalla. Nero di Toscana sen sijaan ei kasvanut kuin 10-senttiseksi ja päätyi lehtokotiloiden rei'ittämäksi.

Parsakaalit jäivät pieniksi ja puiseviksi, eikä suippokaalikaan jaksanut tehdä kuin hyvin löyhät kerät. Mietittiin tovi, mitä tehdä suipoilla, kunnes chef törmäsi överiin jenkkireseptiin, jossa kaalta valeltiin voisulalla. Ihan sellaista voitelua ei haluttu tehdä, joten kehitettiin reseptistä oma versio, jossa kaali halkaistiin, heitettiin grilliin ja pöydässä hierottiin yrttivoita päälle. Kuuman ja kuivan kesän kaali makeutui grillissä ja yrtit toivat lisämakua. Täytyy muistaa seuraavanakin vuonna.

Kiinankaalista ei satoa tullut, enkä sitä odottanutkaan, sillä se on meillä uhrivihannes. Kirpat rakastavat kiinankaalta, joten se saa tulla rei'itetyksi ja siten pelastaa muut kaalit. Kaaliperhosen ja -koin toukkia kaaleissa on kylläkin ollut, mutta se ei ole suuremmin haitannut, kun pieniksi jääneet parsakaalit oli helppo siivota ja löyhällä kerällä olleet suipot on voinut vain upottaa veteen ja kerätä kelluvat toukat pois (jatkavat toki elämäänsä, mutta ei kasvimaalla).

Kyssä oli tänä vuonna pettymys ahkerasta esikasvatuksesta huolimatta. Kaksi kyssää kasvoi syöntikuntoon; muut joko halkesivat kuivuudessa tai eivät kasvaneet peukalonpäätä suuremmiksi.

Sadonkorjuu jatkuu taas tänään paprikoiden, munakoisojen, papujen ja tomaattien merkeissä. Pidettiin viikonloppu taukoa puutarhahommista ja matkustettiin vuokramökille niinkin kauas kuin Kangasalle :-D  Vaan olipahan hulppea sijainti mökillä: ei ollut naapureita lainkaan, ei edes rannassa, joten saatiin olla keskenämme ihan omassa rauhassa ja nakuna loikata Roineen syleilyyn (too much information?).

Satokatsaus: kukat

 

Kukkien kasvattamisen kanssa on kahtiajakautunut fiilis: toisaalta ihanaa kasvattaa kukkia, kun saa sellaisia lajikkeita, mitä ei noin vain tarjolla ole. Toisaalta taas joutuu odottamaan pitkälle kesään, ennen kuin kukinta alkaa. Nopeampaa ja helpompaa olisi napata toukokuussa kauppapuutarhalta kesäkukat - joskin ne sitten olisivat vain pelargoneja ja petunioita.

Tänä keväänä kukkien kylvö tehtiin melkeinpä kokonaan kodinhoitohuoneessa, koska lumitilanteen takia ei päässyt kasvihuoneeseen tekemään huhtikuukylvöjä. Ja olihan niitä taimia sitten joka paikassa. Kelloköynnöksestä varoitettiin, että se ehtii syheröityä kaikkien lähellä olevien kasvien kanssa ennen kuin sen saa ulos laitettua, joten pidin sitä tiukasti silmällä. Syheröityi onneksi vain kaltaistensa kanssa, mikä ei haitannut, kun samaan ruukkuun päätyivät. Ihme kasvi muutenkin, kun kylvö oli jo tammikuussa, mutta siemenet itivät vasta helmikuussa. Nyt kasvi kiipeää katonharjalla, mutta ei osoita mitään merkkejä kukinnasta. Harmi, sillä Tampereella kasvisravintola Gopalin terassilla kelloköynnös kukki tosi kauniisti viime viikolla.

Zinniat onnistuivat hyvin tänä vuonna, joskin Green envy ei selvinnyt sirkkalehtiä pidemmälle, vaikka sen limenvihreitä kukkia odotin eniten. Kiinanasterit kylvin tänä vuonna ajoissa ja ne kukkivatkin nyt muhkeasti. Todella pitkään pärjäävät maljakossa, joten olen raaskinut niitä leikellä kimpuiksi. Näitä täytyy ehdottomasti kylvää tuplamäärä ensi vuonna, etenkin sitä repaleisen näköistä hörsylää.

Tuoksuherneet tekevät erisävyisiä pinkkejä kukkia ja tuoksuvat upeasti. Niitä raaskiikin leikellä surutta maljakkoon, kun kukkivat leikkaamisen jälkeen entistä runsaammin. Leijonankidat ovat kasvaneet todella korkeiksi ja kukkivat jo kolmatta kuukautta. Kuulemma kukkivat pakkasiin asti, kunhan vain muistaa kukkineet varret napsia pois. Pinkeissä leijonankidoissa on ihana hubbabubban tuoksu.

Isosilkkikukka jäi yllättäen kosmoskukkien varjoon, eikä sen vuoksi kukkinut kovinkaan kummasti. Kosmokset sen sijaan kukkivat todella runsaasti, vaikka nuupahtavat joka päivä paahteessa. Harmi vain, että osa kukkasista on vitivalkoisia, vaikka pinkkejä kylvin. Valkoinen kun on niin kovin talvinen väri.

Etupihan kukkaruukkuihin ostin perinteiset pelargonit, mutta sitten hoksasin, että koska ruukut tarvitsevat jotain roikkuvaa kasvia, kylvän niihin tulenpunaisia krasseja. Upeasti krassit kukkivatkin, mutta nielaisivat pelargonit alleen. No, ei haittaa, sillä pelargoneissa ei ollut noin upeaa sävyä kuin krasseissa. 

Satokatsaus: kurkut ja kurpitsat

 

Kurkkujen kausi oli tänä vuonna lyhyt helteiden takia, eikä satoakaan sen vuoksi tullut paljoa. Pari purkillista etikkakurkkuja sain säilöön ja pari kertaa tehtiin tzatzikia lisukkeeksi. Niinpä kurkut ovat jo häätyneet kasvihuoneesta yhtä Iznikiä lukuun ottamatta, sillä se keksi ruveta köynnöstämään uudelleen ja tekemään alkuja.

Kesäkurpitsoilla oli ennätyssurkea vuosi. Kaksi tainta laitoin kasvimaalle, mutta toinen ei lähtenyt kasvuun lainkaan. Toinen juroi aikansa, mutta on nyt tehnyt muutaman keskikokoisen hedelmän. Koska en keväällä raaskinut heittää ylijäämätaimia kompostiin, istutin kaksi tainta ämpäreihin. Pieniä kesäkurpitsoja niistä saatiin, mutta kovin lyhyeen loppui niiden satokausi.

Kurpitseriassa kaksi Potimarronia kypsytti hedelmänsä, mutta kyyepisodin takia (rauha hänen sielulleen) muut kurpitsat häätyivät etupihalle. Eso on tehnyt pienehkön kurpitsan, joka alkaa hiljalleen kypsyä. Musquée de Provence onkin yllätykseksi tehnyt kaksi isohkoa ja kaksi pientä kurpitsaa. Luulin saavani vain yhden ison, sillä toinen iso ei kiemurrellutkaan pitkän vartensa päässä, vaan roikkuu ilmassa lehtien alla piilossa. Pienet näyttävät pikkuhiljaa alkavan muuttaa väriään, mutta isot ovat edelleen pullonvihreitä. Jahka kesä loppuu, siirrän ne sisätiloihin kypsymään. Onneksi kesä ei vielä lopu :-) Ja lomaakin on viikko vielä edessä :-)

Satokatsaus: tomaatit

 

Viimein alkaa tomaatit kypsyä. Huomaa kyllä, että kirsikkatomaatteja ei tänä vuonna ole kuin yksi taimi. Niiden satokausi olisi alkanut jo aikapäivää sitten.

Tomaatit ovat olleet ihan törkeän huonolla hoidolla, kun ahnehdin taas liikaa taimia, joten en ole pysynyt varkaiden perässä, eikä helteellä pysty kasvihuoneessa olemaan kuin hetken kerrallaan. Perustomaatti Hildares, pensastomaatti Principe Borghese ja costoluto-tyypin Il pantano romanesco kypsyivät ensimmäisinä, ja niistä ollaan saatu jo parisen viikkoa nauttia. 

Eniten odotin Irish liquorin (tästä näkyy kahta eri kirjoitustapaa Irish liqueur ja Irish liquor, mutta oletan jälkimmäisen olevan oikein. Eikös ne Irkkulassa vedä enemmänkin tiukkaa viinaa kuin likööriä? Ainakin ilmasto antaisi olettaa näin) kypsymistä, mutta sepäs olikin hankalaa, kun tomaatti sinnittelee vihreänä, kunnes viimein alkaa saada hitusen kellanoranssia sävyä. Hyvänmakuinen se kuitenkin on: makea ja hiukan sitruksinen.

Toinen odotettu oli Zapotec ananas ribbed, sillä kaikki tomaatit, joiden nimessä on ananas, ovat aromaattisia ja makeita. Eikä tämäkään pettänyt. Hedelmäliha on pinkin ja oranssin kirjavaa ja maussa hapot ja sokerit hyvässä tasapainossa. Mikään satoisa lajike se ei kuitenkaan ole.

Ensimmäisen tomaattipiirakan pyöräytin eilen, joskaan siitä ei kovin kaunis tullut, kun käytin siihen Irish liquoria. Kellanvihreä väri ei herätä ruokahalua. Tomaattikastiketta olen tehnyt jo pari satsia, ja toivottavasti sitä saadaan pakastimeen vielä muutama litra.

Satokatsaus: paprikat ja chilit

 

Chilien suhteen mentiin tänä vuonna hitusen metsään. Oda ei ollutkaan chili vaan ohutkuorinen paprika. Maultaan kuitenkin ihan hyvä, joten heitettiin Odat grilliin ja syötiin lisukkeena (on olemassa kaksi lisäkettä: hiuslisäke ja umpilisäke. Ruuan kanssa tarjotaan lisukkeita). Archibosta meillä oli kaksi tainta. Toisen hedelmät oli peukalonpään kokoisia ja toisen 3 cm:n pituisia. Fataliilta sanottiinkin, että lajikkeen kehitys on vielä alkutekijöissä, joten taimissa voi olla variaatiota. Kumpikaan taimi ei ollut lainkaan tulinen. Muutaman Archibon pilkoin tomaattikastikkeeseen, mutta olivat niin pieniä ja täynnä siemeniä, että heitin kasvit ulos kasvihuoneesta ja kompostiin.

Cream fantasyä oli neljä tainta, kun en hennonut laittaa yhtään tainta pois alkukaudesta. Cream fantasyhän tekee ämpärikaupalla hedelmiä, joten nyt saadaan hiki hatussa vääntää chilikastikkeita, etikkasäilykkeitä ja pilkkoa loput pakastimeen. Mutta ei haittaa, on se niin maukas chili ja tulisuusasteeltaan sellainen, että meikäläinenkin voi sitä pienissä määrin syödä. Chef löysi hyvän chilikastikkeen ohjeen, johon tulee tukkokaupalla korianteria, ja Cream fantasy teki kastikkeesta sen verran miedosti tulisen, että sitä voi huoletta turtsata antamaan makua ruokiin ilman isompaa tuskaa.

Ilmaissiemenenä saatu Pretty purple on tulisuudeltaan Fataliin asteikolla 7 (Cream fantasy on 3), joten en ole uskaltanut sitä edes maistaa - etenkään sen jälkeen kun chef huohotti vartin haukattuaan pienen palasen. Pretty purple on todella pieni chili, joten sen kanssa saa ähertää tuntikausia, jotta saa siemenet pois. Tästäkin meillä on kaksi tainta, jotka on selkeästi eri lajiketta: toinen on pyöreä kuin puolukka ja toinen taas suippo. Tulisia kumpikin.

Paprikoista oli tänä vuonna uutuuslajikkeet. Croatian seedsiltä tilasin Siberian bonusin, joka onkin todella satoisa, oranssi paprika. Kuoreltaan kummallisen kova, mutta maultaan erinomainen. Fataliilta sain oranssin Naranjan, mutta se ei ole vielä ehtinyt kypsyä, eikä ole niin satoisa kuin siperialainen serkkunsa. Instagramin kautta sain keltaisen suippopaprika Zazun siemeniä saatesanoilla "itää yli 100%". Kuten tekikin :-D Laitoin siemenet itämään sen verran myöhään, etten uskonut Zazun ehtivän kypsyä, mutta tuolla se kasvihuoneessa tekee aivan järisyttävän suurta satoa ja alkaa jo kellastua. Maku on todella hyvä, makea ja voimakas.

Paprikoita tulee sen verran, että pakastimeen saadaan niitä reilusti. Niitä on helppo sieltä heittää keittoihin ja patoihin, ja maku säilyy erinomaisen hyvin.