maanantai 21. lokakuuta 2013

Kurpitsamenu, tai melkein

Hieno syksysää on hemmotellut satunnaista kokkailijaa. Ja uskomatonta kyllä, kasvimaat tuottivat käytännössä tähän asti satoa. Koko loppukesä ja nyt syksy ollaan ruoanlaitossa enemmän tai vähemmän menty tyylillä "mikä on kriittisellä polulla?", että saadaan mahdollisimman paljon käytettyä tuoreeltaan ja ettei vaan mikään pilaannu. Nyt kun kasvimaita paketoidaan talvea varten, on aikaa jopa miettiä hetken ruoanlaittoa. Siispä päädyimme tekemään kurpitsamenun.

 Alkuruokana oli cheviceä villistä merisiiasta. Tässäkin piti olla kurpitsaa, nimittäin hienot siemenet oli tarkoitus paahtaa ja murskata päälle makua antamaan. Vaimo kuitenkin lyhyen testauksen jälkeen julisti, ettei kannata jatkaa. Olivat kuulemma liian puisia. Chevice sen sijaan oli todella hyvää - niin kuin aina, jos onnistuu löytämään tarpeeksi tuoretta kalaa.

Olen jo muutaman vuoden testaillut, miten saisi luotua täydellisen kurpitsakeiton. Esikuva tullee vuosien takaa jostakin fine dining -paikasta, kun kokin tervehdyksenä on tullut pieni kupillinen täyteläistä, samettista kurpitsakeittoa. Tällä ohjeella aletaan olemaan lähellä esikuvaa.

1/2 punasipuli silputtuna 
250-300 g kurpitsakuutioita 
250 ml hyvälaatuista kanalientä 
1 munankeltuainen 
100 g ranskankermaa 
suolaa 
pippuria 
hienoa chilimursketta 
mantelimurskaa
voita hauduttamiseen sekä keiton kiillottamiseen 

Hienonna sipuli ja pistä kattilaan voihin kuullottumaan. Kuutioi kurpitsa ja lisää kattilaan kuullottumaan ja paahtumaan. Lisää kanalientä niin, että kurpitsakuutiot miltei peittyvät. Hauduta kunnes kurpitsa on pehmennyt ja kanaliemi hieman keittynyt kasaan. Ota pois liedeltä. Aja sauvasekoittimella hienoksi soseeksi. Lisää ranskankerma, johon on sekoitettu yksi munankeltuainen. Mausta chilijauheella, suolalla ja pippurilla. Lisää pieni nokare voita, jotta keitosta tulee sopivan kiiltävää. Lisää paahdettua mantelimurskaa päälle. Oma kasvatetut kurpitsat ovat aina enemmän tai vähemmän makeita, ja itse en ole makean ruoan ystävä, joten yritän aina taklata liikaa makeutta. Tässä ranskankerma toimii hyvin. Ja paahdettu manteli sopii hienosti kurpitsan kanssa.

Pääruokana oli kauppahallista metsästetty hirven ulkofile sekä kurpitsarisotto. File sai maillardin käsittelyn kuumalla valurautapannulla perinteiseen tapaan. Kurpitsarisotto syntyi raastamalla pari kourallista kurpitsaraastetta risoton sekaan alkuvaiheessa. Muuten risotto noudatti perinteistä reseptiä, eli teen yleensä risoton kanaliemipohjalle




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti