Berliinin marjat

Metalli on puutarhassa turhaakin turhempi materiaali, kun luonto tuppaa omimaan sen muutamassa kesässä ja jäljelle jää vain kasa ruostetta. Mutta kun sisko dumppasi parit metalliruukut meikäläisen matkaan, ja talven joulukukka-asetelmista oli jäänyt pari metalliämpäriä, kävin varastot läpi kaiken metallin osalta ja nappasin Bauhausista spraymaalipullon. 

Joskus muinoin tein saman tempun paloautonpunaisella spraymaalilla (oiskohan ollut Maston-merkkinen?), ja se pidensi metalliruukkujen elämää usealla vuodella. Yksi punainen ruukku on edelleen käyttökunnossa.

Mukavasti spraypäivälle osui tuulinen keli, joten hitusen tuli maalattua myös nurmikkoa, mutta yllättävän kiva lopputulos tuli Berlin berry -sävyllä. Kuvan haravahärpäke oli alunperin valkoinen ja ämpäri vihreä, mutta nyt ovat samaa sävyä, ja tänään käyn korvaamassa tuon Ikean muovikukan narsissilla.

Aikoinaan spraymaalasin kaverilta roudatut betoniruukut mustiksi (mikähän iili siinäkin oli? Ankea väri!), mutta väri oli kulunut jo suurimmaksi osaksi pois. Arvoin limenvihreän ja luumunpunaisen välillä ja päädyin luumunpunaiseen, kun Bauhausista (ei ole maksettu mainos) sattui löytymään juuri oikea sävy.

Eilen aloin vihdoin sutia ruukkuja sokkelimaalilla, joka olikin maalatessa purkkapinkkiä. Pieni iik-efekti värähti ihmisessä, mutta jatkoin päättäväisesti sutimista, ja maalin kuivuttua sävy tummui hitusen, muttei kuitenkaan niin tummaksi kuin värilastussa. No, ei se mitään; tänään vielä toinen kerros, joka toivottavasti peittää alta pilkistävän mustan, ja huomenna saadaan nuo 1000 kg painavat ruukut takaisin paikoilleen. Alkaisivatpa jo myydä orvokkeja kaupoissa, niin saisi ruukkuihin täytettäkin.