Puutarha tarvii limee

Miten se nyt yhtäkkiä tuli? Kattojamppojen jäljiltä saa päivittäin poimia ruuveja (ja tupakantumppeja sekä nikotiinipusseja - jopa hervoton pissapaikka löytyi autokatoksen takaa, eikä takuulla ole pikkukoirien jäljiltä  >:-/ ), jotka paljastuvat sulavan lumen alta. Aamuisin kuusenlatvasta kuuluu mustarastaan laulu, ja lähimetsässä visersi maanantaina peippo. Tontin päädyn ojassa lipuu tuttu heinäsorsapariskunta. 

No, olisi toki pitänyt osata tunautua kevätmoodiin jo maaliskuun ekana päivänä, kun pellolla vastaan tepasteli laulujoutsenpariskunta, mutta eihän sitä uskonut FMI:n ennusteita plussakeleistä. Että niinkö voisi olla kohtapuoliin kevät alkamassa. Tiiraan on ensihavainnot nakuteltu, ja kännykän aloitusnäyttöön viritelty Muuttolintujen kevät. Tästä se lähtee!

Mutta siis siitä limestä (en käytä termiä limetti. Ihan karsean ruma sana.). Nick Bailey aiheesta taivutti rautalankaa Instagramissa joskus vuosi sitten: limenvihreä saa puutarhassa muut värit säkenöimään. Ja näinhän se on. Lime on upea taustaväri violetille, punaiselle, pinkille - jopa oranssille. Sen kummemmin värejä ajattelematta olen käyttänyt kesän kukkaistutuksissa limenvihreää suikeroalpia (joka sittemmin suikertelee itsekseen takapihalla) ja koristeheinä kultatesmaa. Niiden seurassa peruspelargonikin saa uutta puhtia. Joskus sain kukkapenkkiin jonkin tyräkkilajikkeen, joka hehkui hienosti violetin iiriksen parina.

Tontin pimeimmässä kulmassa on vuosikausia loistanut keltakirjokanukka, jonka keltaisen ja vihreän kirjomat lehdet saavat kauempaa näyttämään limenvihreältä. Se on heti ensikohtaamisesta ollut niin ihana, että edelleen sitä käy kesäisin ihan erikseen ihmettelemässä ja ihailemassa. Nyt kun viimein hoksasin, että tontin luonnonvaraiseen osaan voisi myös istuttaa puutarhakasveja, kävin googlaamassa kuka myisi keltakirjokanukkaa. Kyllähän sitä näkyy siellä täällä olevan saatavilla, mutta lähinnä Gouchaultii-lajiketta, joka minun silmääni näyttää enemmän valko- kuin keltakirjolta. Toisaalta Viherpeukaloilla näkyy olleen myynnissä Aureaa, joka on ihan kokonaan limenvihreä, ilman mitään kirjontaa. Vau!

Siinä kun limeä mielessäni pyörittelin, osui silmään, että etupihalla 10 vuotta olleet, mustalla spraymaalilla aikanaan suihkitut betoniruukut ovat uuden maalin tarpeessa. Ei liene hankala arvata, mitä väriä rupesin niille suunnittelemaan. Joskin mainoskuvassa näkemäni, luumunpunainen ulko-ovi sai värisilmän nytkähtämään myös siihen suuntaan. Jotenkin luumunpunainen, siis sellainen viininpunaiseen eikä violettiin vivahtava sävy voisi sopia talon keltaista tiiliseinää vasten. Täytyy katsoa kumpaa löytyy, jahka spraymaalikauppaan tästä pääsee.