Esikasvatuskausi on edennyt lakipisteeseensä. Eilen siirsin kirsikkatomaatit ja zinniat isompiin potteihin; loput esikasvatukset tapahtuvatkin sitten kasvihuoneessa. Täysin mullatta ei kodinhoitohuone vielä selviä, sillä Kwekerij van der Velde ilmoitti, että pelargonin pistokkaat ovat aloittaneet matkansa kohti Suomea (iik!!!), joten ne pitää ainakin mullia vielä sisätiloissa, ja kenties myös Mustilan daaliat, jos ikänään lähtevät sieltä Kangasalle. Lisäksi Hyötykasviyhdistys meni houkuttelemaan kurkuman ja piparjuuren juurakoilla, joskin niiden hinta oli niin suolainen, ettei edes perintörahoja sellaisiin henno laittaa, etenkin kun eivät olleet kotimaisia juurakoita. Google antoi ymmärtää, että piparjuurta saisi myös Bauhausista, joten ehkä siellä voisi piipahtaa, kun muutenkin näin kevään korvalla on rautakauppa-asiaa (ja ainahan sieltä voi tsekata huonekasviosaston...).
Perintörahoista puheen ollen, kyllä pientä ihmistä ihmetyttää, että lääkärin vastaanotto ja vanhusten jumppahetki saadaan digitaalisiksi, mutta kuolinpesän asiat pitää edelleen hoitaa paperilomakkeilla. Ei mitään tunnistautumista, saati vahvaa sellaista. Ihan sama kuka jamppa niitä lappuja allekirjoittelee ja tietonsa niihin laittaa ja postiin nakkaa. Pikkasen hirvittää, kun postin seassa suhaa meikäläisen hetu, tilinumero ja allekirjoitus samassa kirjekuoressa. Sillä kombolla saisi jo oikeasti vahinkoa aikaan, eikä tarvitsisi osata edes hakkeroida; pelkkä kirjeen avaaminen riittää. Eikä tietenkään tule mistään kuittausta, että paperit ovat saapuneet perille, toisin kuin digimaailmassa. Onneksi moinen rumba on tällä erää kohtapuoliin voiton puolella. Toivottavasti seuraavaan kuolinpesään on vähintään 30 vuotta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti