lauantai 31. lokakuuta 2020

Suositusmenu 2021

 

Nämä ei sitten millään kypsy!
(Miten onkin, että alvariinsa tulee kirjoitettua ensi vuosi muotoon 2121)

Kun kasvukausi 2020 on jo melkein pulkassa (edelleen kasvimaa pukkaa rucolaa ja lehtikaalta, ja syyskylvöt on vielä tekemättä), tuli inventaarion aika. Ostoslista oli toki päivittynyt kevään ja kesän aikana, mutta täytyi vielä varmistaa, että siemeniä on vanhoissa pusseissa tarpeellinen määrä. 

Siemenlaatikostoon oli myös päätynyt erinäisiä lippulappuja, joissa oli lajikkeiden nimiä, koska olin tarkkaillut blogeissa ja Instagramissa lajikesuosituksia. Nämä suositukset pitkälti päättivät siementen hankintapaikat, joten tilaukset menivät Fataliille ja Siemenkauppa.comiin. Kumpikin toimitti siemenet saman tien, joten ei tullut kylmäkäsittelyä kaupan päälle.

Fataliilta ostin chilin Cream fantasy, koska Kivistössä sitä tänä kautena kehuttiin. Sain kaupan päälle parit ilmaissiemenet, joista toinen oli juurikin Cream fantasy, joten nyt on tuplasiemenet. Toivottavasti on maineensa veroinen tuttavuus. Paprikakin oli lopussa, joten päädyin Sweet apple kambeen, ja kaupan päälle tuli Baby red, joka myös lienee paprika. Ja koska tilauksen summan täytyi ylittää 9 €, piipahdin Fataliin tomaattipuolella, koska heiltä aiemmin ostamani Taiwan goddess oli todella hyvä tomaatti. Tällä kertaa päädyin Vernissage pinkiin. Vaikka ei todellakaan pitänyt ostaa enää tomaatin siemeniä, kun entisiäkin on miljoona. Mutta aina pitää kokeilla jotain uutta, eikö?

Siemenkauppa.comiin menin kurkun perässä. Joku kehui Louisan makua erittäin hyväksi, joten halusin hankkia sitä kompensoimaan tämän kesän mautonta Maxia. Samalla ostoskoriin lennähti Sauvajyväsen kehuma lehtikaali Red Russian, joka näyttääkin hyvin lehtevältä lehtikaalilta, eikä natisevan paksulehtiseltä. Pussin takaosassa kehottivat tekemään siitä myös syyskylvöjä. Pitää ehdottomasti kokeilla.

Parempi puolisko halusi keltaista kesäkurpitsaa, ja ostoslistalla oli jostain syystä myös kurpitsa-kurpitsaa. Keltaisena oli saatavilla vain Soleil, mutta kupitsan osalta arvoin, kunnes päädyin Esoon, joka on nakenfrö pumpa, eli myös siemenet ovat syömiskelpoisia paahtamisen jälkeen. Myöhemmin kuulin kehuttavan omituisen näköistä kurpitsaa Candy roaster, joka on kuulemma nimensä mukainen, mutta harmiksi sitä saa vain jenkeistä, eikä sivistynyt eurooppalainen minäni taivu sieltä sitä hankkimaan.

Kukkiakin ostin. Jossain olin näköjään törmännyt asteriin, kun sellainen luki ostoslistalla. Pörröinen Prinette mix viehätti silmää, joten ensi vuodelle on pörröä tiedossa. Instagramissa Versoileva laittoi kuvia samettikukasta Strawberry blonde, jonka kukat ovat vanhan roosan eri sävyissä. Ja koska ei voi liian hempeäksi ryhtyä, heitin joukkoon samettikukan Carmen, jolla on syvänpunaiset kukat.

Eiköhän näillä vähän aikaa pärjätä. Koska tämäkin vuosi meni chilien kypsymisen kanssa hilkulle, mietin laittavani chilit jo kohtapuoliin esikasvuun. Viime vuonna hankittu kasvivalo auttaisi ne pimeimmän ajan yli. Ja kun tuota Cream fantasyä tuli tuplat, niin nyt on ainakin siemeniä, millä kokeilla.

lauantai 17. lokakuuta 2020

Lehtikaalta ja säilöttyä sitruunaa

 

Ihmiseksi, joka ei niin välitä lehtikaalista, kasvatan yllättävän paljon lehtikaalta. Siitä kähärälehtisestä tosin luovuin kahden kauden jälkeen; onhan se kuin norsun nahkaa järsisisi, mutta Cavolo neroa tulee kylvettyä joka vuosi, osittain myös esteettisistä syistä.

Tänä kautena koin kaksi lehtikaaliaiheista ahaa-elämystä: Emerald ice on hyvää ja Ottolenghin lehtikaaliruoka suorastaan taivaallista. Molemmista saan kiittää kokonimikaimani Instagram-tiliä, josta ne bongasin.

Ottolenghi paahtaa lehtikaalta, valkosipulia ja chorizoa pannulla ja lisää lopuksi sitruunanmehua, säilöttyä sitruunaa ja ranskankermaa. Chorizoa meillä ei tähän hätään ollut, joten korvattiin se Lidlin saksanpähkinäsalamilla. Huomattiin tosin, ettei kyseinen ruoka makkaraa edes kaipaa: lehtikaalin, ranskankerman ja sitruunan liitto on pelkältäänkin jo niin hyvää. Makkaran sijaan ruokaan kävisi hyvin saksanpähkinät, valkoinen kala tai jopa katkaravut. Säilöttyä sitruunaakaan ei välttämättä tarvitsisi, mutta onhan se hurjan hyvää.

Toinen meh-aines on myös saanut tänä syksynä paikan ruokapöydässä: suppilovahvero. Aikaisemmin olen sitä käyttänyt lähinnä risotossa, kun en niin välitä sen metsäisestä mausta, mutta nyt paremmalle puoliskolle iski suppis-frenzy, kun eteen tuli suppilovahverosalaatin ohje. Paistettujen ja jäähdytettyjen suppisten kylkeen lisätään puolikas sipuli pieneksi pilkottuna, valkosipulin kynsi, paljon tuoretta rosmariinia, timjamia ja salviaa, (optionaalisena varsiselleriä), pippuria, suolaa, tiraus sitruunaa ja ranskankermaa. Jälkimmäistä tosin suhteellisen vähän, sillä suppiksen maku tuppaa hukkumaan ranskankerman alle, yllättävää kyllä. Suorastaan raikas salaatti ja erinomainen myös leivän päällä.

Lopuksi täytyy tunnustaa, miten keski-iän ylitys horjuttaa naista. Mun on saatava kalanruotokaktus, kirjavalehtinen kumiviikuna ja peikonkämmen. On tämä käsittämätöntä.