torstai 9. elokuuta 2018

Pimientos de padron - how queer

Grillattava tapaschili - onhan se niin jännittävä konsepti, että pakko oli kokeilla. Legendan mukaan kyseessä on ns. venäläinen ruletti -chili: joka kymmenes yksilö on tulinen, joten et voi olla varma nautitko vai kärsitkö.

No, legendan voi suoraan heittää old wives' tales -koriin, sillä melkein joka yksilössä lämpöä riittää. Ensigrillauksella mentiin reteästi siemenine ja väliseinämine päivineen. Luigi della casa sai täysin tulettoman yksilön, kun taas meikäläiseltä valui hiki, kyyneleet ja räkä. Oli pirkuleen tulinen chili! Mutta maku oli aivan mahtava, joten tätähän oli saatava lisää.

Seuraavalla kerralla poistettiin siemenet ja väliseinämät (kannattaa käyttää hanskoja. Itsellä peukalon kynnenalus poltti vielä seuraavanakin päivänä) ja lautasella huomattiin, että kapsaisiini ei todellakaan jakaudu tasaisesti: chilin häntäpää oli tulinen, mutta hattupää mieto. Mutta ah, niin hyvää.

Tämä varmaan tuli kasvihuoneeseen jäädäkseen, sillä maku on hieno, valmistustapa helppo, ja satoa tulee todella paljon. Siemenet kannattaa poistaa ennen grillausta, koska niitä on chilin sisällä paljon, eikä niitä ole helppo lautasella nyppiä pois, kun hedelmäliha muhjuuntuu grillissä silkkisen pehmeäksi.

Koska tuota määrää padroneita ei millään ehditä syömään tämän kesän aikana, mietin muhkean sadon jatkojalostamista. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on chilien puolittaminen, siementen poistaminen (hanskat kädessä!), chilien paahtaminen uunissa ja sitten pakastus. Romanttisena ajatuksena on niiden donkkaaminen talven pimeydessä lämpimiin salaatteihin, nuudelikeittoihin, patoihin ja lämpimien leipien väliin.

tiistai 7. elokuuta 2018

Tomaattitasting 2018

Viime vuonna uusien tomaattilajikkeiden makuvertailu jäi vain haaveeksi, sillä Sungoldia lukuun ottamatta yhdessäkään lajikkeessa ei ollut makua, ja Sungoldissakin sitä oli vain hippunen. Tänä vuonna tomaatit ovat saaneet mielin määrin aurinkoa ja lämpöä, joten makua on päässyt kehittymään.

Brandywine-tomaatteja kehuttiin erittäin hyvänmakuisiksi, ja niitä ostinkin toissa vuonna 5 eri lajiketta, mutta eipä tarvi kokeilla toiste. Isoja tomaatteja tekevät, mutta maku on liian blaah. Kaipaavat hapokkuutta ja hivenen lisää sokeria. Kastiketomaateiksi käyvät, sillä ovat vähäsiemenisiä ja isolihaisia.

Olivade oli tämän kesän uutuuskokeilu. Tekee isoja luumutomaatteja, mutta näidenkin maku on blaah-luokkaa. Ehkä jopa enemmän blaah kuin Brandywinet. Komean näköisiä ja kokoisia ovat, mutta kun maun täytyisi olla se juttu.

Kasvihuoneen riesana on ollut Principe Borghese. Siemenpussissa luki, että varkaita ei tarvi poistaa, kun kyseessä on pensastomaatti, ja lopputuloksena oli semmoinen pöheikkö, ettei ohi mahtunut kulkemaan. Raivoisan saksimisen tuloksena oli kumminkin jonkin verran satoa. Tomaatit ovat kirsikkatomaatin kokoluokkaa ja maku on oikein hyvä. Ei räjäytä tajuntaa, mutta saa suun hymyyn. Menee jatkoon, joskin varkaat saavat ensi kesänä kyytiä.

Kanssainstagrammaaja vinkkasi Sunchocola-kirsikkatomaatista, ja sitä yllätyksekseni löysinkin. Melkein yhtä upea kuin Sungold, vähän vähempihappoinen, mutta ehdottomasti jatkoon tämäkin. Kerrankin erikoisen näköinen tomaatti, johon on jalostettu myös makua!

Instagramissa britit kovasti kehuvat Costoluto Genovesea. Meillä on jo useamman vuoden kasvanut Costoluto Fiorentinoa, ja se on kyllä hyvä tomaatti: kiinteä, hyvänmakuinen ja vielä nätti kuin nappi. Muistankin miten hämmästyneenä sitä katsoi bolognalaisen pikkumarketin vihannesosastoa, kun siellä oli näitä kukan muotoisia, puna-vihreitä tomaatteja läjäpäin. Nyt ymmärrän miksi. Vaikka nimessä on costoluto (= pihvi), eivät nämä mitään heavy duty pihvitomaatteja ole, vaan napakoita ja nyrkin kokoisia. Voisikin googlettaa mitä kaikkia costoluto-lajikkeita sitä onkaan ja sitten hankkia niitä ens vuoden tastingiin.

Varsinaisten pihvitomaattien kasvattamisesta voisi kyllä luopua. Kasvattavat vaan ratkeilevia, epämuodostuneita, jauhoisia möhkylöitä, joiden maku ei päätä huimaa. Poikkeuksen tekee Ananas, joka on makea, kiinteä ja maukas lajike. Ja nätti. Ehkä sitä vielä kerran?

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Salamakesä säilöntäsuoralla

Salamalla tässä viitataan sadon nopeaan kypsymiseen; ukkoset onneksi karttavat tätä maaplänttiä kiitettävästi.

Kovin tyhjiksi ovat kasvimaat jo käyneet, kun satoa on korjattu hiki tukassa, eivätkä uusintakylvöt ole paahteessa pitkälle jaksaneet.

Perunanvarret alkoivat kuukahtaa, joten nypin Jazzyt ja Bellarosat esikeittoon. Kovin pieniä olivat, kiitos hallatuhojen ja kuivuuden, mutta 1,5 ämpärillistä perunaa saatiin pakkaseen. Asterix oli vielä sen verran hyväkuntoinen, joten se sai jäädä kasvamaan. Ihan OK valinnat nämä tämän vuoden pottulajikkeet. Olivat kaikki kiinteitä ja maukkaita. Bellarosa tosin osoittautui todella rupiseksi ja toukkien rakastamaksi, joten sitä ei tarvinne toista kertaa kokeilla.

Pavutkin kurtistuivat hallan kourissa, joten kylvin niitä uudestaan, mutta papupa toipui hallatuhoista, joten satoa saatiin/saadaan hurja määrä. Koska en löydä makua keitetyistä pakastevihanneksista, päätin tällä kertaa paahtaa papuja uunissa ja sen jälkeen pakastaa. 2 kukkurapellillistä paahtopapuja odottaa nyt pakastimessa pääsyä talven patoihin ja keittoihin.

Kovasti on kasvimaalla ötökkätuhoja. Liekö viime vuoden märkyydessä etanat keksineet pesiytyä kasvilaatikoihin, tai sitten syyllinen on tämän vuoden tulokaslaji gammayökkönen, jonka toukat kuulemma tuhoavat kasvustoa tehokkaasti. Kasvihuoneessa ja muualla puutarhassa gammayökkösiä on tullut bongattua, joten eiköhän niitä toukkiakin täällä matele.

Kasvihuoneessa kurkku vetää henkeä, mikä on hyvä, sillä jääkaappi pullistelee kurkkusäilykkeitä, tzatzikia ja kokonaisia kurkkuja. Cucamelonin lisäksi sitruunakurkku kaipaa pölyttäjiä, joten kummastakaan ei satoa juurikaan tule, mikä ei harmita, sillä kumpikaan ei varsinainen makuelämys ole. Tomaatit alkoivat kypsyä, joten tomaattipiirakkaa ja -kastiketta ollaan tehty urakalla. Täysnimikaima kertoi Instagramissa paahtavansa tomaattikastiketomaatit, mikä kuulosti niin hyvältä, että sitä on ehdottomasti kokeiltava. Mitään jättisatoa ei tomaatista tule, kun kasvihuoneen lämpötila on saunaakin kipakampi, ja kasvualusta kuivuu sekunnissa. Ja kun kasvihuoneessa on mahdotonta oleskella puolta minuuttia pidempään, on tomaatit keksineet kaatua toistensa päälle yhdeksi syheröksi. Syksyllä tulee olemaan kivaa sen sotkun siivoaminen, huoh.