Herbaario heikkona

 

Täysin tuhoitta ei tästä(kään) talvesta selvitty. Katsura on melkein kokonaan heittänyt henkensä, ja siellä täällä on kuolleita pensaiden oksia - eikä ihme, sillä lumi satoi maahan ennen kuin ehtivät lehtiään pois heittää.

Eniten täkyä näyttää saaneen herbaario, vaikka sen kuusenoksilla peittelinkin ennen lumen tuloa. Salvia ei selvinnyt, eikä kiinansipuli enää noussut mullasta. Ilmasipuli, joka yleensä piipottaa lumen läpi jo maaliskuussa, lykkäsi vain yhden matalan korren. Sitruunatimjamista ehdin jo iloita, mutta sitten sekin yhtäkkiä kuolla kupsahti. Käsittämätöntä kyllä, mutta mintussakaan ei ole elämää, vaikka vielä viime kesänä sen suikeroita ohjailin mullasta takaisin ämpäriinsä.

Lipstikan päätin siirtää uuteen lokaatioon, kun herbaariossa se varjostaa muita kasvimaita, mutta se ei tainnut siirrosta tykätä. Joku vihreä tökö sieltä on nousemassa, mutta jää nähtäväksi onko se sittenkin koivun tai vuohenputken taimi.

Samoin siirsin rakuunan, kun sekin heitteli varjoaan vääriin paikkoihin, mutta eipä näy siinäkään eloa. Kaiken kukkuraksi koko herbaariolaatikko on hajoamassa, ja hätäensiapuna chef ruuvasi sen kasaan kulmaraudoilla. Nyt täytyy miettiä siirtäisikö herbaarion kasvit toiseen laatikkoon, kun nykyinen paikka on vähän varjoisa - joskin lähimpänä keittiötä. Tänä vuonna ei siirtoa voi tehdä, kun muissa laatikoissa kasvaa jo kaikkea. Ellei sitten keksi ihan uutta paikkaa, hmmm...

Mutta siis taimiostoksille on lähdettävä. Tommiskalta jo nappasin mukaan iisopin, ja salviaa & sitruunatimjamia on kasvamassa kasvihuoneessa, mutta tarvitaanhan me piparminttu kesän tzatzikeihin ja rakuunaa (sitä venäläistä siis, kun ranskalainen nirppanokka ei talvehdi) halsterikaloihin, eikä toukokuu ole toukokuu ilman lipstikka-sinihomejuustokeittoa.

Moottoripyörää se ei ostanut

... mutta kyllähän tämän täytyy olla oire viidenkympin villityksestä: parempi puolisko keksi eilen, että osallistutaan tänä vuonna Kangasalan kesätapahtumiin. Kaipa se sai innoituksensa Kangasalan lauantaisesta Kevätpäivästä (muikkua, metrilakua ja niitä iänikuisia ja helkkarin saastuttavia museoautoja), kun rupesi haaveilemaan Kangasala-festistä ja Raikku rokkaa ja rakastaasta. No, ei siinä mitään, äkkiäkös tämä eukko vetää tantun niskaansa ja surauttaa sähköpyörällä johonkin pöpelikköön humppaa kuuntelemaan. Ainoa miinus on se, että iltaunisena nukku tulee jo yhdeksän maissa.

Kevät jäi tänä vuonna väliin, ja paksut sukkahousut vaihtuivat suoraan paljaisiin varpaisiin, kulkematta ohuiden sukkahousujen kautta. Yöt tosin ovat vielä kylmiä, mutta uskaltauduin ulkoistamaan kukkakylvökset pois kasvihuoneesta. Helle kuivatti taimia jatkuvasti, joten siirsin ne suosiolla ulkoruukkuihin. Melko rimpuloita taimista tuli, koska lopputalvi oli kovin auringoton. Ihan ilman kaupan kukkia ei tulla pärjäämään, sillä 4 ruukkua kaipaa vielä täytettä. Jostain sain iilin pinkistä marketasta. Jospa semmoista saisi etupihan ruukkuihin, ja kenties vielä yhden verililjapuun toukokuun pakasissa kärvääntyneen tilalle.

Kasvimaakylvöt itävät jo iloisesti. Pari viikkoa sitten alkoivat syyskylvetyt sinapit ja tillit itää, ja nyt näkyy kevätkylvetyt herneet nousseen mullasta. Kovin on kuivaa, joten täytynee tuhlata Kangasalan vettä kasteluun, sillä lumesta, sateista ja keittiön vaaleanharmaista vesistä täyttynyt sadevesitynnyri on jo tyhjentynyt, eikä sadetta ole näköpiirissä.

Tänä aamuna sai kasvihuoneesta peukalonpään kokoisia salaatinlehtiä ja kasvimaalta ruohosipulia aamiaisleipien päälle. Kaipa tätä voi jo satokaudeksi kutsua :-)

Lapio tottelee titaania

Pestopuutarha!

Talven, takatalven, takatakatalven ja töistä imuroidun flunssan jälkeen oli aika uskaltautua pihahommiin. Listalla oli alppipajun siirtäminen etupihan kukkapenkistä, sillä paju imi voimat allaan kasvavilta iiriksiltä ja pioneilta, eikä se muutenkaan ollut silmiä hivelevä näky, kun kasvaa rojotti toispuoleisena yrittäessään saada valoa. Toinen kasvitetrikseen osallistunut oli valkoherukka, joka oli jäänyt pahasti omenapuun varjoon.

Reippaasti poljin lapiota, enkä tohkeissani muistanut, että vasen jalkaterä on titaanilla vahvistettu. Mutta hyvin kesti; kiitokset vaan Taysiin! Paju koristaa nyt pihalammen reunaa, ja valkoherukka pääsi aurinkoiselle paikalle kaikkien muiden herukoiden joukkoon (hullukaan ei sieltä viidakosta saa herukoita poimittua, mutta ehkäpä ensi syksynä raaskin karsia vanhimpia oksia ja ilmavoittaa pusikon).

Vappuna vapautin kodinhoitohuoneen ja keittiön taimista, ja alkuviikosta kylvin kasvimaat. Kovasti tekisi mieli siirtää vapaa-aika kokonaan pihalle, mutta -6:n yölämpötilat ja pohjoisesta viuhuva tuuli eivät innoita kitkemään kukkapenkkejä ja pesemään potteja. 

Kasvihuoneeseen tosin on pakko tarjeta piipahtamaan, kun kaikki satamiljoonaa tainta kaipaavat päivittäistä kastelua. Eilen kasvariin muutti myös kolonna uusia asukkaita: ripsiäispetopunkkeja. Ahkerasta tutkimisesta huolimatta oli keittiön ripsiäisinvaasio saavuttanut chilien ja paprikoiden taimet, ja koska ne mustat luikerot tuhoavat kasvien lehtien lisäksi myös hedelmät, oli pakko turvautua Tarhurin apuun ja tilata kättä pidempää. Että buon appetito vaan, petopunkit.