Voihan Linnunlaulu!

Jotenkin ajattelin, että tämä lyhyt lomanen menee pienimuotoisissa pihahommissa, pyörän selässä ja Vesijärven aalloissa. Mutta tässähän vallan joutuu huitelemaan puutarhan ja hellan välissä, sillä säilöntäkausi alkoi! 

Pikkuvarpusten pyrähtely valkoherukkapensaassa sai huomaamaan, että pensashan notkuu kypsistä marjoista, joten Pirilän kukkatalon ilmaisämpäri piti ottaa kauniiseen käteen ja suunnata puskiin. Yksi pensas tuotti 1,5 ämpärillistä marjoja, mikä on kyseisen pensaan ennätys. Jälleen kerran keskellä helteitä piti kaivaa Mehu-Maija varastosta ja ruveta höyryttämään herukoita mehuksi. 

Papujen ohi olen kulkenut monta kertaa päivässä, mutta nyt älysin pöyhäistä lehtiä, ja sieltä altahan paljastui melkoinen saalis. Tänään saadaan villisiian kyytipojaksi parmesanilla kuorrutettuja papuja.

Suurimman ja ihanimman yllätyksen toi härkäpapu Linnunlaulu. Härkäpapuun ihastuin jo aikojen alussa, mutta koska se vie paljon tilaa, eikä sato ole kovinkaan mittava, en ole härkäpapua pariin vuoteen kasvattanut. Puutarhaystävä ja kanssabloggari Saila lähetti ystävällisesti pussillisen Linnunlaulun siemeniä, ja koska vanhat maatiaiskannat kiinnostavat, oli mahtavaa päästä testaamaan maatiaispapua. Että on satoisa lajike! Varresta tököttää peukalon pituisia palkoja vaikka kuinka paljon, ja jokaisessa palossa on 3-5 papua. Ensimmäiset olen jo poiminut ja ryöpännyt, ja makukin on osoittautunut ihanaksi. Osan säästän huomiseen perunasalaattiin; lopuista voisi tehdä chilin ja mintun kanssa Jamien härkäpapupihvejä. Tämä lajike jää käyttöön :-)

Vihannekset villeinä

Vaikka syyskylvöt eivät onnistuneetkaan, eikä salaattia taaskaan näy lukuisista uusintakylvöistä huolimatta, ovat kasvimaat melkoisessa kasvuvauhdissa. Eniten ovat yllättäneet talvivalkosipulit, jotka olivat jo toukokuussa sellaisissa mitoissa, että mielessä kävi alkaako niiden satokausi kesäkuussa, heinäkuun sijaan.

Viime vuonna istutetut rakuuna ja lipstikka selvisivät talvesta, ja eilen saatiinkin kauden ensimmäinen lipstikka-sinihomejuustokeitto. Yllättäen myös inkivääriminttu ja loppukesästä kylvetty villirucola talvehtivat ja alkavat kohta tuottaa satoa. Toisen mintun kanssa olen pulassa, sillä jostain on yhteen kasvilavaan päätynyt minttu, joka on talven aikana tehnyt semmoiset suikerot mullan alle, että vähän väliä saa sitä nyppiä pois. Minttu on toki hyvää, mutta ei sitä ihan joka paikassa halua kasvattaa. Kirvelikin talvehti hyvin ja on tehnyt kaksi valtavan kokoista puskaa yhteen kasvilaatikkoon. Ei haittaa, sillä yrttejä meillä kyllä kuluu ruuanlaitossa.

Maaliskuun lopussa kylvämäni rucola on selvinnyt kirpoista ja kasvanut isoksi, vaikka sitä onkin pizzojen päälle nyhdetty ahkeraan. Samaan aikaan kylvettyä pinaattia olen ryöpännyt pakastimeen. Retiisi sen sijaan loistaa poissaolollaan, vaikka sitä - salaatin ohella - jo kaipaisi aamiaisleivän päälle.

Kylmä keli on suosinut kaalikasveja, jotka kasvavat valtavan muhkeina. Kohtapuoliin saadaan ensimmäiset kyssät ruokapöytään. Herneet ja pavut itävät melko hitaasti, eivätkä esikasvatetut pavut ole vielä intoutuneet kasvuun. Ovat kuitenkin selvinneet kylmistä öistä ja lehtokotiloiden hyökkäyksistä - toistaiseksi.

Viime vuonna intouduin sekakasvatuksesta. Toki olen aina tiennyt, ettei vihanneksia kannata säntillisissä riveissä kasvattaa, vaan olisi parempi kylvää niitä sikin sokin, jottei tuholaiset liian helposti löytäisi haluamaansa. Mutta kun ne rivit on vaan niin paljon helpompi nykäistä mullan pintaan. Nyt olen istuttanut esikasvatteita sinne tänne ja upottanut sipulia sopiviin lokosiin. Keväällä viskoin hunajakukan siemeniä kasvilavoihin, jotta pölyttäjät (eli se pihan ainoa kimalainen) intoutuisivat hääräämään kasvimailla ja kenties pölyttäisivät herneet ja pavut siinä sivussa. Pari viikkoa sitten tosin ihmettelin, että mikä jeevelin rikkaruoho nousee joka paikasta, kunnes sattumalta internetissä osui kohdalle kuva hunajakukasta - juuri ennen kuin ehdin alkaa sitä nyppiä pois kasvimailta.

Anellino di Trento kaasutti ohi Ferrarin

Papukaari yksinäisyydessään

Hurjina satovuosina hirvittää säilötyn sadon määrä. Vielä viime viikolla meillä syötiin edellisvuotisia valkosipuleja, ja pakastimessa on edelleen litran verran viime kesän tomaattikastiketta. Mutta kun ei ikinä tiedä, millainen seuraavasta satokaudesta on tulossa – vai onko millainenkaan.

Viime vuonna odoteltiin papusatoa siinä toiveessa, että saataisiin fermentoitua papuja isot kasat. Vaan kuinkas sitten kävikään: mikään ei itänyt sitten millään, ja kun lopulta sai muutaman taimen kasvimaalle, iski halla, ja papusato jäi siihen.

Tänä vuonna uhkasi sama itämättömyys, joten kylvin papuja pariinkin otteeseen. Nyt niitä sitten on – ja melkoinen määrä! Yllättäen kaikki papuseni ovat pensaspapuja, joten papukaari saa kurkotella korkeuksiin ihan yksinään. Minä sen sijaan saan kaivella palkoja sikin sokin olevasta puskakeskittymästä, johon myös lehtokotilot ovat pesiytyneet.

Eilen sadonkorjasin noin kilon verran papuja ja ryöppäsin ne ajatuksenani heittää ne pakastimeen. Chefillä oli toinen ajatus, joten nyt on säkillinen papuja fermentoitumassa. Muutama viikko sitten heitettiin pari kourallista papuja purkkiin fermentoitumaan, mutta herkun sijaan saatiinkin hometta. Ihme kyllä, tuoksu oli pavuissa hyvä, mutta eihän niitä syödä voinut. Uusi satsi on nyt vakuumissa maitohappobakteerikapselin kanssa. Siellä ei ainakaan home ole riesana.

Siinä papuja keitellessäni tein pienen tastingin ja yllätyksekseni Anellino di Trento meni maussa ohi jopa iki-ihanan Ferrarin. Ei ihme, että Chiltern seeds lausuu näistä näin:

The pods, which follow delicate pink flowers, are very tasty, tender, crisp and stringless and are much sought after by gourmets.

Grönsaksfest

Närpiö on menestyksekkäästi suojannut meitä keripukilta jo vuosia, ja ilahduttavasti hoksasivat muutama vuosi sitten alkaa tuottaa ihan lajikkeellisia tomaatteja, eikä pelkkää nimetöntä bulkkia. Sittemmin laajensivat paprikoihin, ja tämän vuoden nyhet on pavut, siis ne pitkät vihreät palot. En ollut uskoa korviani, kun chef väitti sellaisia kaupassa nähneensä, mutta uskottava se oli, kun omat silmät sellaisiin eilen Pirkkalan Cittarissa osuivat. Loistolisuketta grilliin ja huomiseen ramensoppaan.

Samaisessa kaupassa oli pari hyllyllistä parsaa, jotka ohitin muina naisina, kunnes chef huikkasi, että ne on kotimaisia (miten se muka huonommalla ikänäöllään on noin tarkka!). Ikinä aiemmin en ole kaupassa kotimaista parsaa nähnyt, mutta valitettavasti nämä yksilöt olivat kumisia lötköjä, joten niihin ei viitsinyt rahojaan tuhlata. Mutta ylemmällä hyllyllä oli Järvikylän parsoja, jotka olivat vielä napakoita. Sellainen nippu lähti mukaan, ja nyt harmittaa, ettei otettu enempää, sillä ne olivat ihan järjettömän hyviä. Pari napsittiin raakoina ja olivat makeita kuin vastapoimitut herneet.

Eikä se grönsaksfest siihen loppunut! Chef kaivoi Cittarin uumenista kotimaista munakoisoa :-0 Se päätyi grillin jälkilämpöön tekeytymään babaganoushiksi.

Brunsaksfest sen sijaan huononee huononemistaan, sillä L´Uomu Nokka on lopettanut. Iso harmi, joskaan ei iso ihme, sillä niiden broiskuja on aina koristaneet punalaput. Mutta se oli ainoa broileri mitä ihminen kykeni syömään. Tehotuotettu broileri on vastenmielisen makuista, joten sitä ei meille osteta edes hävikistä. Lihaton loppuelämä näyttää todennäköiseltä, sillä nauta ei enää maistu lainkaan, eikä possua saa mistään luomuna. Joskus marketista löytyy kotimaista luomukaritsaa, mutta sekin on ollut lanoliininmakuinen pettymys.

Kohta tosin sanotaan Närpiöllekin nej tack, sillä omasta pihasta tulee jo salaattia ja retiisiä, ja ens viikolla oletettavasti jo kurkkuakin. Hurra!

Ei lehtokotilot, vaan...

 

"Esikasvata pavut, koska lehtokotilot syö niiden alut kasvimaalla" -kuului muistilappuni viime vuodelta. Esikasvatin, ja komeasti lähtivät pavut kasvuun, samoin kuin suorakylvetyt. Lehtokotiloita kun ei ole vielä juurikaan kasvimailla keikkunut.

Vaan sittenpä herättiin lauantaiaamuna kuuraiseen maahan. +0,5:ssä oli lämpötila käynyt, ja iltapäivällä alkoi damage näkyä: kesäkurpitsat kuolivat, samoin kaikki pavut. Perunoissa on mustuneita lehtiä, ja muutama tomaatti nuokkuu kasvihuoneessa.

Kylmää on toki ollut: tämä kesäkuu on 4 astetta kylmempi kuin normaalisti, ja aamulenkille lähdetään edelleen toppatakissa ja hanskat kädessä (mistä perheen hanskavaras on kovin tyytyväinen). Mutta en todellakaan odottanut hallaa enää tässä vaiheessa vuotta.

Pavut kävin kylvämässä uudelleen, joskaan lajikkeita ei enää ollut niin runsaasti jäljellä. Perunat ja tomaatit jatkavat kasvuaan kylmävahingoista huolimatta. Kesäkurpitsan taidan suorakylvää kasvimaahan ja katsoa tuleeko siitä mitään. Kuivuuden takia on kasvimaat itäneet sen verran harvaan tyyliin, että jossain kohti kesäkurpitsa ehkä mahtuisi vielä kasvamaan.

Se on tänä keväänä ihmetyttänyt, ettei kirppoja ole juurikaan näkynyt. Retiisit itävät reiättöminä kasvimailla, eikä kaalienkaan alkuihin ole tuhoja tullut. Uskaltaisikohan sitä olla niin uhkarohkea, että kylväisi rucolaa ja pak choita kasvimaiden aukkopaikkoihin? Niiden sato olisi enemmäkin kuin tervetullut.

Lyhenevät keväät

Ihan vinksalleen on vuodenajat menneet nykyään. Syksyä on tammikuuhun asti, sitten tulee talvi, jota kestää huhtikuun puoliväliin, eikä keväälle jää kuin pieni siivu toukokuussa. Just, kun kevät olisi sitä kaikkein parhainta (ja kiireisintä) aikaa!

Koti pullistelee esikasvatteista, jotka viime viikolla pääsivät vasta ensimmäistä kertaa kasvihuoneeseen. Normaalisti pääsevät jo alkukuusta tai jopa maaliskuun puolella, mutta nyt on ollut liian kylmää ja lumista. Kukkiakaan en ole päässyt ruukkuihin kylvämään, sillä lumi ja jää on estänyt peräkärryn saamista ulos autokatoksesta, joten ei olla päästy hakemaan multakuormaa.

Sen verran olin kaukaa viisas, että otin ekaksi kesälomaviikoksi toukokuun toisen viikon. Viime vuodesta jäi ankara trauma, kun lumisateessa ja paksussa hangessa leikkelin kanukoita toukokuun ekalla viikolla. Nyt ehkä ehtii lumet sulaa alta pois siihen mennessä. Loppuvuodesta täytyy olla vieläkin kauempaa viisas ja aloittaa esikasvatus kuukautta myöhemmin. Jos malttaa. Tuskin malttaa.

Kasvihuoneessa kaalit on jo osittain potitettu isompiin purkkeihin ja yrtit kylvetty ruukkuihin. Kurpitsat alkaa olla sirkkalehdillä ja eilen kylvin kurkkuja ja papuja. Olin onneksi laittanut siemenlaatikkoon muistilapun papujen sirkkalehdillä nautiskelevista lehtokotiloista, joten päätin esikasvattaa pavut. Ensimmäinen lehtokotilo näkyikin jo lyllertävän alapihalla. Kengän alle litsaantui hän.

Orvokeille olisi jo huutava tarve, mutta miten osaakin joka paikassa olla pliisun värisiä orvokkeja. Bauhausista löysin yhden ainokaisen oranssinpunaisen orvokin, mutta eihän sitä yhdellä tee mitään. Toisaalta, linnunruokinta on vielä käynnissä, joten jos nyt vaihtaa ruokinta-automaatit orvokkiamppeleihin, orava käy istumassa ne hengiltä, kuten kolmena edellisvuotena.

Kasvimaan vappukylvöt jäänevät tänä vuonna väliin, kun sisko varasi meille brunssin, mutta voisihan sitä kokeilla vappuaattokylvöjä, jos sää suinkin sallii.

Ja juu, menin sitten taas piipahtamaan kukkakaupoissa ja tuloksena kuvan Beavertail ja Star rose...

Satokatsaus: muut

 

Pavut kärsivät tänä vuonna kylmästä keväästä ja kun viimein lähtivät kasvuun, iski lehtokotilot. Vieläkään ne eivät köynnöstä, vaan tekevät palkonsa lyhyiden varsien varaan. Pääasia kuitenkin, että tekevät satoa, koska pavut on helppo heittää pakastimesta keittoihin, ja fermentoituinahan ne ovat käsittämättömän hyviä. Pari settiä ollaan jo fermentoitu ja vielä pari laitetaan lisää, jos satokausi suo. Koska pavut täytyy keittää ennen kuin niitä voi syödä, kärsii fermentointi, koska maitohappobakteerit keittyvät siinä samalla. Chef löysi tähän ratkaisun internetin syövereistä: palanen maitohappobakteeritablettia auttaa fermentoinnin käynnistymisessä. Keltaista Serpedor-papua heitin pikkeliliemeen, sillä joskus pikkelöin litteää, keltaista papua Anellino gialloa ja siitä tuli todella hyvää. Muut pavut ovat pikkelöitynä olleet pettymyksiä.

Härkäpavuista tuli hyvin pieni sato tänä vuonna. Ostin pari vuotta sitten Prisman alelaarista ison pussillisen härkäpavun siemeniä ja mietittiin chefin kanssa, josko ne saisi ens vuonna johonkin kohti pihaa kasvamaan satamäärin, niin ehkä sadostakin jäisi jotain käteen.

Fenkolista ei tullut satoa lainkaan, vaan se kasvoi pitkäksi huitulaksi. Pinaattia saatiin pari kourallista, sillä se kärsi lämmöstä ja alkoi kukkia saman tien.

Valkosipuli selvisi talvesta huonosti ja useampi kylvörivi jäi itämättä. Eivätkä ne itäneet kasvaneet kovinkaan suuriksi ahkerasta lannoituksesta huolimatta. Lisäksi valkosipuleihin pesiytyi toukkia. Muutama kelta- ja punasipuli jaksoi kasvaa, mutta kovin olivat toukkaisia nekin. Ja kun sipulilaatikon tyhjensin mullasta, löytyi sieltä vielä 22 pulleaa kultakuoriaisen toukkaa :-D

Kauden yllättäjä on ollut munakoiso. Joskus koisoa kasvatin, eikä siitä satoa juurikaan tullut, mutta nyt aloitin esikasvatuksen ajoissa, ja niinpä pari ämpäriä suorastaan notkui koisoista. Täytyy ens kaudelle opiskella miten munakoisoa kasvatetaan oikeaoppisesti. Annoin sen vaan munia mielin määrin, mutta pitäisiköhän sitä latvoa, jotta se tekisi isommat koisot? Wild boar teki aika pienet koisot, mutta niitä oli kolmisenkymmentä. Osan paahdoin uunissa ja laitoin pakastimeen; osa taas grillattiin kesäkeittiössä ja blitzattiin babaganoushiksi.

Kroatialainen kasvukausi

 

Näin sitä kohtaa ennakkoluulonsa: sähköpostiin oli ilmestynyt viesti Tatjanalta ja hetihän sitä mietti, mitä spämmiä tämä on. No, ei ollut spämmiä, vaan viesti Croatian seedsiltä, että tilaus on lähtenyt matkaan. Vajaassa viikossa siemenet saapuivat Kangasalle ja vieläpä kirjattuna kirjeenä. Tilaukseen päätyivät tomaatit Irish liqueur ja Zapotec ananas ribbed, paprika Siberian bonus (eikö kaikki, minkä nimessä on Siperia, kasva oletetusti hyvin myös Suomessa?), salkopapu Red noodle ja heräteostoksena munakoiso Wild boar, kun ajattelin, että kasvivalon alla voisi jälleen kerran kokeilla munakoison kasvattamista.

Siemenet vaikuttavat hyvälaatuisilta. Katsotaan muutaman kuukauden kuluttua, miten ne lähtevät itämään.

Kyllä sitä taas mietti, miten tämä harrastus saa maailman näyttämään pieneltä, kun siemeniä ja tarvikkeita voi tilata matkojen päästä (paitsi ei Britanniasta. Brexitelkööt siellä ihan keskenään). Kaiken maailman jänniä lajikkeita on saatavilla vain yhden klikkauksen päässä. Toki hiilijalanjälki ja suosi suomalaista jne. mutta elämä (ja kasvukausi) on aivan liian lyhyt samoissa lajikkeissa pitäytymiseen ja kai sitä yhden siemenkirjeen päästöt kompensoi kasvattamalla niistä siemenistä ruokaa?

Eikä se suosi suomalaista aina tee onnelliseksi. Kolmas kerta, kun tilaan kukkasipuleita Exotic gardenista ja kolmas kerta, kun niillä ei olekaan kaikkea, mitä olen tilannut. Tällä kertaa uudet omistajat sentään laittoivat korvaukseksi ilmaissipuleita ja lupasivat palauttaa rahat automaattisesti. Edellisillä kerroilla ei saanut mitään korvausta ja rahojakin täytyi kinuta takaisin erillisellä hakemuksella. 

Salamakesä säilöntäsuoralla

Salamalla tässä viitataan sadon nopeaan kypsymiseen; ukkoset onneksi karttavat tätä maaplänttiä kiitettävästi.

Kovin tyhjiksi ovat kasvimaat jo käyneet, kun satoa on korjattu hiki tukassa, eivätkä uusintakylvöt ole paahteessa pitkälle jaksaneet.

Perunanvarret alkoivat kuukahtaa, joten nypin Jazzyt ja Bellarosat esikeittoon. Kovin pieniä olivat, kiitos hallatuhojen ja kuivuuden, mutta 1,5 ämpärillistä perunaa saatiin pakkaseen. Asterix oli vielä sen verran hyväkuntoinen, joten se sai jäädä kasvamaan. Ihan OK valinnat nämä tämän vuoden pottulajikkeet. Olivat kaikki kiinteitä ja maukkaita. Bellarosa tosin osoittautui todella rupiseksi ja toukkien rakastamaksi, joten sitä ei tarvinne toista kertaa kokeilla.

Pavutkin kurtistuivat hallan kourissa, joten kylvin niitä uudestaan, mutta papupa toipui hallatuhoista, joten satoa saatiin/saadaan hurja määrä. Koska en löydä makua keitetyistä pakastevihanneksista, päätin tällä kertaa paahtaa papuja uunissa ja sen jälkeen pakastaa. 2 kukkurapellillistä paahtopapuja odottaa nyt pakastimessa pääsyä talven patoihin ja keittoihin.

Kovasti on kasvimaalla ötökkätuhoja. Liekö viime vuoden märkyydessä etanat keksineet pesiytyä kasvilaatikoihin, tai sitten syyllinen on tämän vuoden tulokaslaji gammayökkönen, jonka toukat kuulemma tuhoavat kasvustoa tehokkaasti. Kasvihuoneessa ja muualla puutarhassa gammayökkösiä on tullut bongattua, joten eiköhän niitä toukkiakin täällä matele.

Kasvihuoneessa kurkku vetää henkeä, mikä on hyvä, sillä jääkaappi pullistelee kurkkusäilykkeitä, tzatzikia ja kokonaisia kurkkuja. Cucamelonin lisäksi sitruunakurkku kaipaa pölyttäjiä, joten kummastakaan ei satoa juurikaan tule, mikä ei harmita, sillä kumpikaan ei varsinainen makuelämys ole. Tomaatit alkoivat kypsyä, joten tomaattipiirakkaa ja -kastiketta ollaan tehty urakalla. Täysnimikaima kertoi Instagramissa paahtavansa tomaattikastiketomaatit, mikä kuulosti niin hyvältä, että sitä on ehdottomasti kokeiltava. Mitään jättisatoa ei tomaatista tule, kun kasvihuoneen lämpötila on saunaakin kipakampi, ja kasvualusta kuivuu sekunnissa. Ja kun kasvihuoneessa on mahdotonta oleskella puolta minuuttia pidempään, on tomaatit keksineet kaatua toistensa päälle yhdeksi syheröksi. Syksyllä tulee olemaan kivaa sen sotkun siivoaminen, huoh.

Yllättävän hyvä papusnäkki

Instagramin syövereistä pompsahti silmille mielenkiintoinen papusnäkki, jota piti tietenkin heti kokeilla. Kylmä kesä on tosin papusatoa verottanut ihan urakalla - tietysti juuri silloin, kun koekylvössä on Jungleseedsin mielenkiintoisia lajikkeita. Niistä ei varmaan saada yhtään satoa, eikä Blauhildekään vielä edes kuki. Fasold oli tehnyt muutaman palon alaoksilleen, joten poimin ne mukaan ja muutaman kourallisen nipsin Ferrarista, jonka palot ovat vielä melko pieniä, mutta siltikin maukkaita.

Pyörittelin palot kananmunassa ja sitten parmesan-korppujauhoseoksessa. Levitin palot pellille ja laitoin uuniin 180 asteeseen vartiksi. Melko mahdoton oli saada tuota seosta pysymään vahamaisten papujen päällä, mutta kyllä sitä sen verran tarttui, että saatiin uunista ulos mahtavan maistuva iltapala. Instagramissa tyypit olivat tehneet pavuille myös dipin, mutta me rouskuteltiin nämä sellaisinaan, eikä kaivattu dippiä. Seuraavalla kerralla voisi parmesanin ja korppujauhon sekaan ripsiä muutaman chilihiutaleen.

Häätöpäivä

Kurpitsat ulottivat roskiksissa juurensa hevonkakkaan ja rehahtivat sellaiseen kasvuun, ettei kasvarissa päässyt enää kulkemaan. Ulkoistaminen kuitenkin mietitytti, sillä vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli -2. Kuvan laikkuköynnös kärväännytti lehtiään, ja sama olisi ollut kurpitsoillakin kohtalona, mikäli olisivat ulkoilmassa yöpyneet.

Kun meteorologit viimein vannoivat, ettei hallaa ole lähiaikoina näköpiirissä, vietimme häätöpäivän. Ensin kasvihuoneesta häätyivät kurpitsat kurpitseriaan. Ölkurbis ja Potimarron olivat ehtineet jo kiertää suikeroitaan tomaattien ympärille, joten niiden kanssa taistellessa kului aikaa - ja hikeä: ulkona oli +24, joten myös kasvihuoneessa tarkeni. Kurpitsoja oli kertynyt kaikkiaan 16 kpl, mutta sentään 4 vähemmän kuin viime vuonna...

Seuraavaksi häätyivät pavut, joista osa oli kietoutunut yhteen muhkeaksi köydeksi. Hirveän kiva yrittää istuttaa niitä katkomatta varsia. Papujen kanssa iski mahtumisongelma: vanhat papukaaret olivat tulleet jo elinkaarensa (ehhehe) päähän, etenkin kun Rauli-myrsky väänsi niistä toisen solmuun viime elokuussa. Yksi uusi kaari oltiin hankittu Bauhausista, mutta ei otettu huomioon rouvan riehaantumista Jungleseedsissä, joten papuja oli nyt sekä määrällisesti että laadullisesti liikaa yhteen papukaareen.

Hokattiin siinä, että kesäkeittiön seinustaa vasten saataisiin pavut mukavasti kasvamaan ja samalla ne ehkä peittäisivät näkymää naapuriin. Raksavastaava kävi ystävällisesti hakemassa Ikeasta lisää ruukkuja, joihin pavut saatiin mahtumaan. Kasvimaalle päätyivät Fasold ja Blauhilde, siis palkoineen päivineen syötävät pavut, ja kesäkeittiön koristukseksi tulivat mustapapu, voipapu ja pintopapu, joista syödään vain ne pavut. No, pakkaa sekoittaa palkoineen päivineen syötävä Asparagus bean, mutta laitoin sen kasvamaan vain toiseen ruukkuun, joten ehkä osaan sen muista erottaa. Voipapu on muuten erikoinen kaveri: kasvattaa todella isot juuret ennen kuin edes ehtii sirkkalehdelle. Eikä se pienessä ruukussa jaksa avata sirkkalehtiään, vaan vaatii enemmän tilaa ja ravinnetta. Saas nähdä, mikä monsteri siitä kasvaa.

Lopuksi häätyivät esikasvaneet kyssäkaalit, joille olikin kasvimailla tilaa, kiitos yllä mainitun pakkasyön (siitä lisää seuraavassa numerossa). Sitten oli jäljellä vain kasvariin jäävien kasvien sijoittelu loppusijoituspaikalleen, lattian lakaisu ja varkaiden poistaminen tomaateista. Niitä olikin kertynyt puoli ämpärillistä.

Ilokseni huomasin, että ananaskirsikka kukkii. Se osoitti jo toisen olettamukseni vääräksi: minipienet siemenet ehtivät tehdä satoa, vaikka niitä ei heti alkuvuodesta kylväkään.

Näyttää jotenkin tyhjältä :-o

Teema vaihtui

Annoin itselleni kerrottavan, että Exotic gardenista löytyy siemenperunaa, joten läksin browsaamaan nettiä. Siinä samalla muistui mieleen vanha iili hankkia mustapapua, ja Google auliisti ehdotti piipahtamista Jungle seedsissä. Kyseinen paikka oli tuttu Kitchen gardenista, mutta en ollut koskaan siellä käynyt. Nyt kävin. £22, kiitos.

Mitäänhän ei pitänyt hankkia, kun tänä vuonna piti käyttää vanhat varastot loppuun. Toisaalta vähän kaihersi, eikö mitään uutta ja kivaa pääse kokeilemaan, kun Suomen kasvukausi on tunnetusti lyhyt ja seuraava mahdollisuus on vasta vuoden päästä. Ja kyllähän tämä blogauskin velvoittaa kokeilemaan ja testaamaan, eikö? Vuoden teema siis vaihtui pussien tyhjentämisestä kuivapapuiluun.

Ihan ensimmäiseksi papuosastolla tuli vastaan Asparagus red noodle, ja kun henkilö on perso kaikelle, missä lukee parsa, lennähti papu saman tien ostoskoriin. Mustapapua siellä oli kaksi, Black-eyed bean ja Dried black turtle. Jälkimmäinen tuntui olevan varmempi tähän ilmastoon, joten valitsin sen. Sekä Dried pinto -pavun. Just because. Voipapua olen myös joskus haikaillut, ja Fagiolo do Spagna väitti kuuluvansa tähän genreen. Ostin.

Ihan muuten vain tsekkasin myös muut vihannesosastot. Jos kaipaa vaihtelua, niin täältä sitä löytyy: intialaisia, meksikolaisia, perulaisia, himalajalaisia, karibialaisia, kiinalaisia ja ties-mitä-laisia lajikkeita vilisi valikoimassa. Osa oli toki sellaisia, etteivät ne ehdi täällä kasvaa, mutta suurin osa näytti ainakin kasvihuoneessa tuottavan satoa.

Eksotiikan puolelle meni Orache, joka on jonkin sortin pinaatihtava kasvi ja kestää pikkupakkasen. Vanhaa tuttuutta edusti retiisi White icicle, jota olen Istapp-nimisenä kasvattanut ja kovasti rakastanut. Se on satoisa, säilyy hyvin jääkaapissa ja sen lehdet on todella maukkaat jahka niitä on hetken pannulla pyöräyttänyt. Pitkään aikaan en ole sitä mistään löytänyt.

Perinnelajikkeet ovat viime aikoina kiinnostaneet, mutta nettiä selatessa olen huomannut, että brittiläiset perinnelajikkeet ovat ja ovat olleet meidän kasvimaalla hyvin edustettuina. Niinpä käännyin amishien puoleen. Jungle seeds mainosti amishien perinnetomaattien olevan erityisen maukkaita ja tarjosi kätevää minipakkausta, jossa 4 lajikkeesta kustakin on 5 siementä. Ihan loistavaa, sillä siemenpusseissa on aina liikaa siemeniä tällaiselle kokeilijalle. Amishien tomaatit ovat Brandywine-alkuisia. Liekö sitten jotenkin erityisen brandyynmenevä lahko. No, pääasia, että tomaatit maistuvat.

Nyt sitten odotellaan kuinka nopeasti ja varmasti Jungle seeds siemenet toimittaa, ja joutuvatko siemenet kylmäkäsittelyyn postilaatikossa.

Ite pitää tämäkin tehä

Kauppoihin oli tullut kotimaista härkäpapusäilykettä, jota härkäpapufanien oli heti testattava. Oman sadon härkäpapupihvit kun ovat ruokapöydän aatelia.

Papujen pakkauksessa oli härkäpapusalaatin ohje, jonka otin mukailtavakseni. Keitin pussillisen Jester-perunoita, kuullotin pannulla fenkolia ja paprikaa ja heitin niiden seuraksi huuhdellut härkäpavut. Päälle lirutin sinappista kastiketta (dijonia, öljyä ja vaaleaa balsamicoa).

Myönnän, että odotukset olivat erittäin, erittäin korkealla, mutta mistä se kitkeryys papuihin oli tullut? Tekstuurikin oli nahnua ja kuoria sai pureskella. Olivat siis hyvin samanlaisia kuin muutkin säilykepavut. Mutta iso plussa kotimaisuudesta ja härkäpavun tuomisesta ruokapöytiin. Ehkäpä tulevaisuudessa tätä herkkua kasvatetaan Suomessa myös ihmisrehuksi, eikä vain eläin-.

Itse tyydyn kasvattamaan tämän(kin) vihanneksen ihan omin käsin ja syömään tuoreena, kun ei säilöminen tee tästä(kään) vihanneksesta sen parempaa. Onpahan taas yksi sesonkiherkku odotettavana. Ensi kesän makuina ovat Triple white (kun sai siemenet halpakaupasta 35 sentillä) ja The Sutton.

Viimeinkin papuja

Epätoivoisesta alusta huolimatta pavut jaksoivat innostua tekemään satoa näin elokuun lopussa. Ensimmäisenä valmistuivat kasvihuoneessa ämpärissä kasvaneet vahapavut ja niiden jälkeen härkäpavut. Härkäpavut tosin tekevät vain muutaman tai jopa vain yhden palon/varsi, ja palossa on max. 3 papua. Ei tainnut kukinnan aikaan olla riittävästi pölyttäjiä. Onneksi härkäpapuja tuli kylvettyä sen verran, että saadaan niistä tehtyä pari satsia pihvejä.

Seuraavaksi innostui ruusupapu Scarlet emperor ja salkopapu Blauhilde. Ja kun puutarhuri malttoi kumartua, näkyi vuoden uutuus Fasoldkin tehneen muutaman palon, tosin ihan maata myöten. Huomenna olisi tarkoitus tehdä pavuista lisuke ja samalla päästä vertailemaan makuja.

Seuraavat viikot tullaan elämään täysin kasvisruokavaliolla, sillä molemmat pakastimet ovat tupaten täynnä, joten niihin ei voi enää mitään säilöä. Röstejä, piirakoita, borschia, grillikasviksia, wokkeja, kaikkea mahdollista, jotta saadaan loput perunat, punajuuret, porkkanat, kesäkurpitsat, broccolit ja pavut käytettyä.

Kasvihuone tuottaa joka päivä reilun kilon tomaatteja. Tänään kävin rankalla kädellä karsimassa lehtiä ja samalla latvoin chilit ja paprikat, jotta ne lopettaisivat kukinnan ja keskittyisivät hedelmien kypsyttämiseen. Syksystä on syytä tulla aurinkoinen, jottei tarvitse raakoja chilejä ja paprikoita kiikuttaa kompostiin.

Tarkoitus oli jo eilen siistiä kasvihuone, mutta ovella olikin tämmöinen portsari vastassa. Vikkelä kaveri, joka hyvin tottuneesti loikki ämpäristä toiseen ja söi hyönteisiä. Kuvaan sitä oli hankala saada, joten piti ottaa pikaräpsy, kun se sekunniksi pysähtyi. Vahtikoirat on siis totaalisen out. Nyt kuuminta hottia ovat vahtilinnut.

Viljelyvapaa: papupäivä

Papujen väitetään tarvitsevan lämpimän maan itääkseen, mutta minä tyrkkään ne multiin samalla kun kylvän muutkin kasvimaan vihannekset. Tänä vuonna tosin odottelin pari päivää, sillä huomasin, että tarvitsen uuden papukaaren, jotta saan kaikki pavut kylvettyä.

Vanhan kaaren ympärille tulevat kieputtumaan vanha kunnon Blauhilde, sekä uusi kokeilu Fasold, jonka makua on kehuttu. Fasold on kuulemma myös nopea tekemään satoa.

Uutta kaarta pitkin pääsee kiipeilemään ruusupapu Scarlet emperor, vanha, satoisa tuttu. Vahapavut Creso ja Golddukat kasvavat ämpärissä kasvihuoneessa.

Puutarhurilta itseltään alkoi papu jo loppua, kun yritin pistää sileäksi vuoren, joka koostuu vuosien aikana kasatuista kasvihuonejätteistä. Ei riitä toimistotipun haba ihan niin kovaan urakkaan.

Ruusupapukeitto

Tätä sortimenttia nyt riittää, eikä ihan kaikesta viitsitä ratatouillea tehdä, jottei kyllästytä talven mittaan koko papuun. Chef vähän googletteli ja päätyi mukailemaan Riverfordin sivuilla ollutta ohjetta. Ja voi pojat, että oli hyvää keittoa! Kuvaa en ottanut, kun lopputulos oli harmaanvihertävä...

1 pilkottu sipuli
- kuullota kattilassa voin kera
1 rkl jauhoja
- lisää kattilaan ja anna kypsyä hetki
1 litra hyvää kanalientä
- kaada kattilaan
500 g pilkottuja ruusupapuja
timjamia
persiljaa
- lisää kattilaan
- keitä 15-20 min.
loraus kuivaa sherryä
- lisää lopuksi
- tarkista maku & suola

Yrtteinä voisi myös käyttää rakuunaa tai lipstikkaa, ja keittoa tuhdittamaan voisi lisätä kananpaloja tai mietoa sientä, kuten kehnäsientä.

Apua, papuja! Ratatouille!

Jonkin aikaa olin lisääntyvän paniikin vallassa katsonut papukaartani, jota pitkin ruusupapu Achievement merit kiipeilee innoissaan. Se nimittäin kukkii ja kukkii ja puskee kiloittain papuja. Mietin epätoivoisena tapoja säilöä papuja, koska pelkkä ryöppääminen & pakastus vie niistä maun (en vain osaa), ja nyt alkoi olla kiire, koska ensimmäiset palot olivat jo yli 20 cm ja aikeissa mennä liian kuituisiksi.

Sitten kolahti postilaatikkoon Kitchen garden, jossa kehotettiin säilömään pavut ratatouillen muodossa. Vau! Valitettavasti paprika ei ole vielä kypsynyt, joten sen suhteen jouduttiin turvautumaan kaupan tarjontaan, mutta muut itemit löytyivät omasta ja sipulit puutarhaguruni puutarhasta.

2 sipulia
3-4 kynttä valkosipulia
- pilko ja kuullota kattilassa
2 paprikaa
400 g tomaatteja
n. 1 kg palkopapuja
1 (tai useampi, maun mukaan) chili
- pilko ja donkkaa kattilaan
tölkki tomaattimurskaa tai vastaava määrä tomaattikastiketta/sosetta
- kaada kattilaan
(muscovadoa tms. sokeria, jos tomaattisi ovat mauttomia, i.e. kaupan versioita)
- hauduta n. 35 min, kunnes pavut ovat pehmenneet
2 rkl balsamicoa
suolaa
mustapippuria
- lisää maun mukaan

Tuhti ja maukas kasvisruoka, jonka voi pakastaa ja käyttää joko sellaisenaan tai lisukkeena tai vaikka liha/äyriäiskeiton pohjana.

Kimalaiset on ruokaihmisiä

Kovasti lehdessä kehotettiin laittamaan tuoksuhernettä kasvamaan papujen kanssa, jotta se houkuttelisi pölyttäjiä pölyttämään myös pavut. No minä siinä sitten panemaan Matucanaa (kuvassa) ja Robert Uvedalea kietoutumaan papukaareen ruusupavun kera. Paitsi ettei ne mihinkään kietoutuneet; sojottavat vain. Eikä Robert Uvedale edes tuoksu kunnolla. Nätin pinkki se kyllä on.

Kimalaiset kurvaavat tyynesti tuoksuherneiden ohi ja suuntaavat suoraan imuttamaan ruusupavun kukkia, mistä tietysti heille kiitos. Ensimmäiset ruusupavun palot alkavat jo muodostua, joten kohta on tiedossa herkkua ruokapöytään. Achievement merit saa siitäkin meriittiä, että kukkii runsaasti ja sen kirkuvanpunaiset kukat ovat kuin soihtuja. Hieno näky loppukesän vihreyden lomassa.

Härkäpapuja!

Puutarhurilla oli selkeästi helteiden aikaan tärkeämpää tekemistä kuin sadonkorjuu, ja niinpä härkäpavut pääsivät taas liian isoiksi. Parhaimmillaan pavut ovat pikkusormenpään kokoisina. Sitä isompina ne menevät jauhoisiksi, eikä makukaan ole enää paras mahdollinen. Mutta kun oli ihan pakko maata biksuissa pihalla ja lukea kirjoja.

Papujen pölytys oli tänä vuonna surkeaakin surkeampi; liekö kukinta osunut juhannuksen jälkeiseen lumisateeseen. Palkoja tuli vain vajaa ämpärillinen, sillä monessa pavunvarressa oli vain 1-2 palkoa. Kaiken kukkuraksi joku mömppi oli iskenyt osaan paloista ja jättänyt jälkeensä ruskeaa limaa. Nam.

Tuo vihreä papu on Express ja punainen Red epicure, joka keitettäessä vaihtaa värinsä kuolonkankeuden kelmeäksi. Osa näistä sprinklataan tänään pizzan päälle; lopuista surautetaan vanhat kunnon pihvit.

Paputahna

Pakastimessa oli vielä yksi rasiallinen viimevuotisia papuja. Itse mietin niiden upottamista pastakastikkeeseen, mutta chef halusi tehdä niistä tahnan leipien päälle.

Sellaisinaan pavut (siis ne, joita ei syödä palkoineen) tuppaavat olemaan kuivakan nahnuja, mutta öljyn, oman valkosipulin, limen, yrttien ja mausteiden kanssa muuntuivat yllättävän raikkaaksi ja makoisaksi tahnaksi.

Mrs Tahnan inspiroimana ollaan ruvettu surauttamaan vähän sitä sun tätä tahnoiksi ja makustelemaan niitä leipien ja aamiaislettujen päällä. Edelleen olen sitä mieltä, että tahnakirjalle olis tilausta.