Mayan twilight oli meidän triosta (Amandine ja parsaperuna; myös Kauppilasta) ensimmäinen, joka kukki, mutta toiset tuottivat aikaisemmin satoa, joskaan eivät ole vielä kukkineet.
Ensimmäinen Mayan twilight tuli vahingossa poimittua jo kuukausi sitten muiden pottujen kyytipojaksi, kun se pilkisti mullasta. Kokemus oli tyrmäävä: potun rakenne oli 10 minuutin keittämisen jälkeen lällyä tahnaa, joka ei maistunut oikein miltään. Maya sai siis vielä muutaman viikon kypsyä rauhassa, kunnes päätin antaa Amandinelle ja parsaperunalle hengähdystauon ja kaivella sen sijaan ruokapöytään muutaman Mayan. Tarkoitus oli laittaa Mayat perunasalaattiin, mutta 10 minuutin keittämisen jälkeen kävi selväksi, että tämä ei sitten ole mikään salaattiperuna: Mayan uloin osa oli keittynyt muhjuksi, mutta sisus oli kivikovaa. Vartin keittämisen jälkeen jouduttiin siivilöimään keitetyt perunahiutaleet ja tekemään niistä muusia, kun koko peruna oli räjähtänyt atomeiksi.
Ja herraisä, millaista muusia siitä tulikaan: pehmeää, kermaista, eikä lainkaan liisteriä, mikä usein on uusissa perunoissa vaarana. Maku oli pähkinäinen ja ... perunainen. Jotenkin todella tiivistynyt perunan maku. Heti kävi mielessä, että samoin kuin makkaroista suomalaiset ovat
Koska ensimäinen Maya-kokemus oli huikaiseva, päätettiin testata reseptiä uudestaan. Tällä kertaa mullasta osui kynsiin jo melko vanha Maya, jossa oli niin paksu kuori, että katsoin parhaimmaksi kuoria sen. Mutta tämä heebopa oli niin junttura, ettei edes 20 minuutin keittämisellä antautunut, vaikka pilkoin sen osiin. Lopulta bamixoitiin se muun muussin joukkoon, johon se jäi, kauniisti sanottuna, "antamaan suutuntumaa". Vaikka oltiin sen verran nössöjä, ettei toteltu Hestonia (25-50% muusista tulee olla voita - me laitettiin vain 10%), oli muusi taas kerrassaan jumalaisen makuista ja tekstuurista.
Kyllä, tulen ensi vuonnakin kasvattamaan Mayan twilightia, mikäli sitä jostain löytyy, vaikka sen keittäminen on näköjään ihan oma taidemuotonsa. Perunat täytyy poimia nuorina, muttei liian, ja keittää varmaankin hyvin miedolla lämmöllä, ja tarkkailla 5 sekunnin välein ollaanko yli- vai alikypsiä. Mutta se maku on todella törkeän hieno ja tekstuuri silkkaa silkkiä, ja todellakin kaiken vaivan arvoista.