Ei kestänyt kauaa keksiä tämän
vuoden Ifolor-kirjalle nimi. Alkuvuonna tehtyjä sivuja pläräillessä
kuvissa näkyi vain suuria ja vieläkin suurempia lumikinoksia, jotka
koristivat pihaa pitkälle toukokuuhun. Sama näky on pihalla taas
näin loppuvuodesta. Etupihan kukkapenkin alppipaju on miltei jo
peittynyt pihalta kolatun lumen alle. Ja kolatahan täytyy, kun
perheen juniori kaipaa tilaa pallopeleilleen. Onneksi parempi
puolisko keksi muutama vuosi sitten hankkia meille lumikengät.
Niiden avulla ollaan saatu raivattua lähimetsään polkuja, sillä
muuten koirat humpsahtaisivat kaulojaan myöten hankeen. Joskin
joulun jälkeen käy aina niin, että naapurit keksii alkaa kuntoilla
ja tunkevat meidän poluille, jolloin siellä ei voi taakseen
vilkuilematta koirien kanssa kulkea >:-/ Kuntoiluintoilu tosin
yleensä loppuu helmikuuhun mennessä…
Kamala vuosihan tämä on ollut.
Järkyttävää joutua huomaamaan, että maailmassa on yhä hulluja,
jotka haluaa tappaa ja tapattaa ja tuhota luontoa siinä sivussa,
eikä kukaan voi asialle yhtään mitään. Luulin, että
sivistyneessä maailmassa ei tarvita hävittäjiä, eikä
puolustusliittoja, mutta eipä me sitten niin sivistyneessä
maailmassa elettykään. Toistaiseksi sivistymättömyys näkyy
omalla kohdalla siinä, että kaupan kassalla ei enää lähimaksulla
makseta, ja sähkölasku pompsahtaa parin päivän päästä 3
sentistä 33 senttiin kilowattitunnilta. Hengissä kuitenkin
pysyttäneen siitä huolimatta.
Mutta kun on suuret asiat kamalia, niin
pitää ilo nyhtää niistä pienistä. Tänä vuonna on vastaan
tullut ihania lankoja ja huonekasveja, lomia vietettiin kivoilla
vuokramökeillä, joista yksi paljastui melkoiseksi helmeksi täydellisessä omassa rauhassaan. Kasvimaalta ja -huoneesta saatiin
pakastimet täyteen, ja Haikalan puutarhalta sain himoitsemani
jalopähkinät ja saarnivaahteran. Siskontyttö tutustutti tätinsä
chailatteen – näin teenjuojana sitä on aina harmitellut, kun ei
kahviloissa ole teenjuojille muuta juotavaa kuin huonoa teetä, mutta
nyt osaan jo zoomailla kahvilan menua chailaten varalta. Siskontyttö
tosin varoitti, että joissain kahviloissa chailatteen laitetaan kahvia,
joten nyt osaan senkin varmistaa etukäteen.
Ihaninta ja parasta vuodessa oli se,
että sisko muutti kesäkuun lopulla Tampereelle. Vieläkään ei
lakkaa ihmetyttämästä se, että voidaan noin vain tavata ilman sen
kummempaa eforttia. Siinä se vaan kävelee yhtäkkiä keskellä
Tamperetta. Ihmeellistä.
Ens vuonna aion opetella matematiikkaa.
Loppusyksystä oltiin peräkärryn kanssa liikenteessä ja
pysähdyttiin Pirilässä. Siellä oli vielä parisenkymmentä
purkillista puiden ja pensaiden taimia -80%. Minä vain katselin ja
hypistelin, enkä yhtään ajatellut, että 4 euron taimesta -80% on
sen verran vähän, että ihan hyvin olisi voinut kaikki lastata
peräkärryyn ja istuttaa valeistutukseen kevääseen asti. Olisi
ainakin kauriille (ja hirville! Niitäkin oli käynyt äskettäin
pihassa) ruokaa.