Kirkas nokkoskeitto

Henkilö on jo pitkään ihmetellyt, miksi sienikeitot tehdään aina maitotuotteeseen. Niinpä henkilö meni ja kehitti ohjeen kirkkaaseen sienikeittoon ja on myös vääntänyt siitä pikaversioita (kuivatut sienet likoamaan, sipulisilppu kattilaan kuullottumaan, sienet ja liotusvesi silpun seuraksi kattilaan, nuudelit perään, jotain vihreää sekaan ja mausteita maun mukaan) nujertamaan työpäivän jälkeisen nälän.

Keväällä, ensimmäisten nokkosten ilmestyessä, kyseenalaistin myös nokkosten hukuttamisen maitotuotteeseen. Chefin kanssa rupesimme visioimaan, millainen kirkas nokkossoppa voisi olla. Ja tällainen se meillä oli: sipulisilppu kuullotettiin kattilassa, päälle huljautettiin Puljongin kasvisliemi ja sekaan heiteltiin muutama peruna palasina. Kun perunat alkoivat pehmetä, keittoon sujahti mukaan pari kourallista huuhdeltua nokkossilppua ja edelliseltä aterialta tähteeksi jäänyttä savunieriää. 3 minuutin kuluttua oli valmista.

Järjettömän hyvä soppa, joka kannusti laittamaan savustusjämiä uudelleenkin keittoon, eikä aina pastakastikkeeseen.

Nokkospasta ja chimichurrikuha

Yksi hienoista nykytrendeistä suosii villivihanneksia. Meillä on esimerkiksi nokkosta käytetty jo vuosia leipään, ja kun talvella lopulta hankimme pastakoneen, niin nokkospasta on ollut listalla siitä lähtien.

Alkuun keräilin nuorimman pentukoiran avustuksella pienen kulhollisen nokkosenversoja, isoimmat ehkä noin seitsemisen senttiä. Tämä ruoka tuli tehtyä jo kolmisen viikkoa sitten. Nythän kesä on jo täydessä vauhdissa. Ryöppäsin nokkoset ja puristin jonkin verran nestettä pois. Sitten hienoksi hakattu nokkosmuhennos, noin kaksi kourallista, tuorepastataikinaan. Ja vaikka lisäilin hieman jauhoja, taikina jäi nokkosissa olleen nesteen takia melko löysäksi.

Tein koneella pastat, jauhoja oli pakko lisätä "kaulimisen" välillä sekä tietysti lopussa. Tagliatellet jätin "lepäämään" hetkeksi. Sillä välin paahdoin keskilämmöllä kuhafileet voi-öljyseoksessa. Oheen tein useimmiten lihan kylkiäisenä tarjottavaa chimichurrikastiketta. Oma versioni on kevyempi, sillä siinä on vain 1-2 kynttä valkosipulia sekä lisänä yksi hienoksi hakattu tomaatti.

Helposti yksi kevään parhaita aterioita. Pastataikina oli tehdessä huomattavasti löysempi, kun suoraan ohjeilla tehdyt, mutta mielestäni lopputulos oli parempi - mukavan pehmeä ja kuohkea tekstuuri.