sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Yes, sir, alkaa polttaa

 

Että vielä vanhanakin täytyy kärsiä näistä kitukuukausista, jotka tuntuvat iän myötä vain hidastuvan, toisin kuin muu ajan kuluminen. Kolme kuukautta ollaan jo kökitty sisällä ja vielä pitäisi jaksaa 2,5 kk ennen kuin pääsee ulkohommiin. Eikä tuo helkkarin Valtteri asiaa yhtään helpottanut. Eilen tehtiin lumityöt 3 kertaa, eikä niistä ollut jälkeäkään tänä aamuna - paitsi naisen korkuiset lumikasat ympäri etupihaa. Jalat on maitohapoilla 24/7, kun pitää lähes joka päivä raivata koirille reittejä sekä omaan pihaan että lähimetsään.

Kyllä niin polttelis päästä saksimaan pensaita, kun viime kesänä huomasin, että keltakirjokanukka alkaa olla jo melko harvassa kunnossa ja purppuraheisiangervot tukahduttavat pikkujasmikkeet ja Charles de Mills -ruusun. Nyt kun on uusi lahopuuaitakin tontilla ja tuo yletön lumimassa painanut sen sisältöä kasaan, on oksille loistava loppusijoituspaikkakin tiedossa. Mutta tuumasta ei pääse toimeen ennen huhtikuuta näillä lumimäärillä.

Sisällä sentään pääsee toteuttamaan itseään. Chilien, paprikoiden ja munakoisojen juuret alkoivat tunkea ulos poteista, joten siirsin ne isompiin ruukkuihin. Samaan syssyyn laitoin koko talven uutta kasvustoa pukanneen ja tavattoman juopoksi osoittautuneen viime keväisen rosmariinin isompaan ruukkuun ja hätäpäissäni yritin samalla konstilla pelastaa talvehtivan Cream fantasy -chilin, joka alkoi kuihduttaa oksiaan huolestuttavasti. En tiedä vaivaako chiliä kuivuus vai märkyys, joten pelastus on nyt herran hallussa. Ihmeen vähän chili oli juuria kasvattanut, mutta ehkä uudessa ruukussa se malttaa ryhtyä siihen puuhaan.

Kylvin tomaattien siemenet eilen, hitusen etuajassa. Laskutoimitus lajikkeiden määrästä meni sen verran pieleen, että piti kirmata Pirilään hakemaan lisää esikasvatusalustoja ja multaa. Tällä kertaa hölväsin reilun määrän siemeniä esikasvuun, sillä monet siemenpusseista olivat jo vuosia vanhoja (ja edelleen niihin jäi toistakymmentä siementä, huoh), joten itäminen ei ole enää varmaa. Muutaman kelloköynnöksen ja leijonankidan heitin multiin myös, kun vanhemmiten on näköjään alkanut kiinnostua myös kukkasista. Tai siis eikäköö, ihan vaan pölyttäjiä ajattelin.

Helmikuu on edelleen megakitukuukausi, mutta lohtua pitää hakea hankkimalla Larsvikenistä siemenperunat ja raivaamalla väylän kasvihuoneeseen, sillä maaliskuussa alkaa esikasvatuksen loppurysäys.

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Vaihtui se vuosi täälläkin

 

Ja lumisena vaihtuikin! Alkuviikosta satoi parin vuorokauden sisään yli 30 cm lunta, ja sen jälkeen koko loppiaisviikon on öisin tullut vähintään 2 cm. V-käyrä päihittää jo omikroninkin, kun joka päivä täytyy kolata pihaa ja yrittää talloa pakkaslunta koirille poluiksi, jotta reppanat saisivat edes jotain liikuntaa ja pääsisivät pissalle. Itsekin arvostaisi muunlaista liikuntaa kuin lumenluontia, ja väistämättä sitä katsoo chilin ja paprikan taimia sillä silmällä, että noinkohan niitä saa kasvihuoneeseen päivähoitoon ennen huhtikuun loppua, kun lumi tukkii väylän  ja kasvihuoneen oven edessä on napaan asti lunta. Joulukoristeista osa on jäätynyt niin tukevasti maahan, että ne on siellä varmaan vielä vappunakin.

Huomenna saadaan kolmannet rokotukset, minkä jälkeen täytyy alkaa hoitaa pois rästihommia, jotka jäivät sekä hormonien (koiran, ei minun), munasarjojen poiston (edelleen koiran, ei minun) että koronan ties monennen aallon jalkoihin. Ensiksi hammaslääkäriin ja samalla reissulla äänestämään, kun ehdokas löytyi yllättävän kivuttomasti ja vielä omasta kunnasta kaupungista - ja hammaslääkäri sijaitsee ennakkoäänestyspaikan kanssa samassa talossa. Sitten täytyy kiiruusti kipittää kampaajalle, jotta pääsee näistä kamalista omikronkutreista eroon. Seuraavaksi täytyy hoitaa toisen koiran hampaat ja toisen rokotus, ja nuohoojakin pitäisi kutsua kylään. Ja koska ens kuussa alkaa aikamoinen esikasvatusrähinä, haaveilen että sitä ennen voitaisiin viettää pitkä viikonloppu jollain vuokramökillä. Niin, ja Pohjanmaallakin pitäisi piipahtaa, kun en ole isäukkoa nähnyt sitten kesän 2019...

Mutta tämän päivän voisi vielä viettää omaehtoisessa eristyksessä ja käydä pläräämässä, mistä löytyisi ihania zinnioita ensi kesäksi. Huomasin kauhukseni, että siemenlaatikossa on vain yhtä sorttia, joten puute täytyy paikata. Ihanaa, kun siemenkaupoissakin näkyy jo sama ilmiö kuin lankakaupoissa: isojen rinnalle on tullut pieniä kauppoja, joissa on muutakin tarjontaa kuin iänikuista valtavirtaa, Nelson gardenia ja Impectaa. Ehkä mun täytyy piipahtaa Monosilla.