lauantai 18. joulukuuta 2021

Fantasiaruokavaliolla

 

Dear Eki, mitä tehdä, kun puoliso hurahtaa hävikkiin? Terv. nimim. Epätietoinen -68

Näin siinä käy, kun parempi puolisko tykkää käydä toimistolla (kunnes niille julistettiin taas etätyöt ens vuoden puolelle asti). Hän nimittäin hoitaa matkan varrella myös kauppa-asiat ja käy ensimmäisenä reidaamassa kauppojen hävikkihyllyt (siinä on kieltämättä jotain samaa kuin sienestyksessä: löytämisen into). Niinpä tuliaisina on ties mitä fantasiakamaa mascarponesta sinihomejuustomuruun, ja tokihan hävikki on saman tien hyödynnettävä. Aamiaispöytään on ilmestynyt leikkelemakkaroita, joita meillä ei ole syöty vuosikausiin, ja niitä on myös pakastin pullollaan.

Useimmiten hävikkiin menee marketeissa luomuruokaa ja ulkokanojen munia, mikä meille on toki plussaa, mutta isommassa kuvassa todella sääli. Hävikki on saanut myös silmät avautumaan sille, miten jumalattomasti kaupassa on ruokaa. Tarviiko niitä kaikkia olla tarjolla ihan oikeasti? Leikkelemakkaroita on satoja erilaisia, samoin kaiken maailman juustoja. Pakostikin niitä menee hävikkiin.

Kauppiaat saisivat myös laittaa hävikkiruuan oikeasti alennukseen. Jos lounassalaatti on menossa huomenna huonoksi, niin -30% on aika mitätön alennus, saati sitten, jos viimeinen käyttöpäivä/parasta ennen on tänään. Lidlissä ovat fiksuja ja laittavat kamat ajoissa hävikkihyllyyn, jolloin se -30% on ihan OK.

Tokihan ruoka on syötävää vielä parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta siltikin vähän ilkeää ostaa vanhentuvaa ruokaa mitättömällä alennuksella. Ja joskus se parasta ennenkin on vähän kiikun kaakun: hamstrattiin Prismasta Paijan teurastamon hevosenlihaa, kun kilohinta oli muutenkin ihan peanuts, saati sitten -30%:ssa. Leikattiin lihasta pihvejä ja laitettiin osa pakkaseen, mutta kyllä joissakin palasissa oli jo sellainen haju, ettei viitsinyt edes koirille antaa. No, päätyipä ainakin kotikompostiin ja siitä maanparannukseen se heppa.

Kuten kuvasta näkyy, Cream fantasy talvehtii :-0 Kaksi yksilöä laitoin talvetukseen Merjan ohjeella, mutta toinen, jonka luulin selviävän paremmin, kuolla kupsahti alkumetreillä. Kuvan yksilö oli nujertua valtavaan kirvainvaasioon, mutta sumutin sen Sprutzitilla, jolloin kirvat kaikkosivat ja lehdet alkoivat taas kasvaa.

Ai niin, se hävikkisinihomejuustomuru tuli kuin tilauksesta: sisko sai diilattua Hämeen Sanomien ruokasivuilta Kaikki äitini -Nannan sinihomejuustokakun ohjeen :-)

On meille uusiakin chilejä tulossa


perjantai 5. marraskuuta 2021

Pilkutusta

 

Meinasi jo martaisuus saada ihmisestä yliotteen. Pimeys, märkyys, mutaisuus, lähimetsän järkyttävä kunto metsätöiden jälkeen, jokapäiväinen lehtokotiloiden nyppiminen kasvihuoneen sisältä (!), pelkkänä pörssiyhtiön resurssinappulana oleminen (”sulle täytyis saada lisää laskutettavia tunteja”) yhdistettynä estrogeenin poismenon mukanaan tuomaan saamattomuuteen ja aloitekyvyttömyyteen tekevät sellaisen olotilan, että hakemalla saa hakea elämään valopilkkuja – oman perheen ulkopuolelta, siis.

Mutta on niitä!

Viherlandia myy verkkokaupassaan kafferilimettiä, siis ihan elävää kasvia :-0 Äkkiä sellainen (tai kaksi) tilaukseen!

Sää on ehkä kylmenemässä, joten syyskylvöt täytyy hoitaa viikonloppuna. Multiin menee lehtikaalta, merikaalta, pinaattia, salaattia, tilliä, korianteria, porkkanaa, retiisiä ja palsternakkaa.

Ja ihan kohtahan aloitetaan taas esikasvatus! Kuun lopussa saa jo kylvää chilit ja paprikat.

Kutomisseuraksi löytyi Areenasta mahtava Politiikka-Suomi (kunpa Yle vielä esittäisi Iskelmä-Suomen ja Rock-Suomen uudelleen; ihan huippuja dokkareita kumpikin) ja eilen huomasin, että Casualty oli palannut koronalomaltaan. Eiköhän tässä seurassa muutamat villasukat synny – ehkä jopa se Strömsö-paita, kun kerrankin oli selkosuomella kirjoitetut kutomisohjeet.

Luulen, että pitäisi vielä piipahtaa Pirilässä vetämässä kukkaöverit. Jostain syystä useampi viherkasvi on yhtäkkiä kuukahtanut, joten tokihan tarvitaan täydennystä. Tänään mainostivat puupapua 4,95 €. Olen vakaasti sitä mieltä, että ihminen tarvitsee puupavun.

Niin, ja kuvassa ei siis ole räikeät jouluvalot, vaan aistikkaat kausivalot, vaikka rakas mieheni tuumikin, että esteettistä vaikutelmaa tästä ei saa.

tiistai 28. syyskuuta 2021

Kroatialainen kasvukausi

 

Näin sitä kohtaa ennakkoluulonsa: sähköpostiin oli ilmestynyt viesti Tatjanalta ja hetihän sitä mietti, mitä spämmiä tämä on. No, ei ollut spämmiä, vaan viesti Croatian seedsiltä, että tilaus on lähtenyt matkaan. Vajaassa viikossa siemenet saapuivat Kangasalle ja vieläpä kirjattuna kirjeenä. Tilaukseen päätyivät tomaatit Irish liqueur ja Zapotec ananas ribbed, paprika Siberian bonus (eikö kaikki, minkä nimessä on Siperia, kasva oletetusti hyvin myös Suomessa?), salkopapu Red noodle ja heräteostoksena munakoiso Wild boar, kun ajattelin, että kasvivalon alla voisi jälleen kerran kokeilla munakoison kasvattamista.

Siemenet vaikuttavat hyvälaatuisilta. Katsotaan muutaman kuukauden kuluttua, miten ne lähtevät itämään.

Kyllä sitä taas mietti, miten tämä harrastus saa maailman näyttämään pieneltä, kun siemeniä ja tarvikkeita voi tilata matkojen päästä (paitsi ei Britanniasta. Brexitelkööt siellä ihan keskenään). Kaiken maailman jänniä lajikkeita on saatavilla vain yhden klikkauksen päässä. Toki hiilijalanjälki ja suosi suomalaista jne. mutta elämä (ja kasvukausi) on aivan liian lyhyt samoissa lajikkeissa pitäytymiseen ja kai sitä yhden siemenkirjeen päästöt kompensoi kasvattamalla niistä siemenistä ruokaa?

Eikä se suosi suomalaista aina tee onnelliseksi. Kolmas kerta, kun tilaan kukkasipuleita Exotic gardenista ja kolmas kerta, kun niillä ei olekaan kaikkea, mitä olen tilannut. Tällä kertaa uudet omistajat sentään laittoivat korvaukseksi ilmaissipuleita ja lupasivat palauttaa rahat automaattisesti. Edellisillä kerroilla ei saanut mitään korvausta ja rahojakin täytyi kinuta takaisin erillisellä hakemuksella. 

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Chilit 2022

Ensi vuodelle chef halusi miedompia chilejä, jotta rouvakin pääsee nauttimaan fermentoidusta chilisoosista. Tämän vuoden soosit pohjautuvat Pimientos de padroniin, joka on meikäläisen makuun aivan liian tujakka, sekä ihanaan Cream fantasyyn, joka sekin kärväyttää fermentoituna kielen. Chef löysi Fataliilta miedohkon Archibon, ja koska ahneus iskee aina siemeniä ostettaessa, piti ostoskärryyn vielä laittaa mieto chili Oda ja oranssi peruspaprika Pimiento naranja.

Fataliilla todellakin osataan asiakaspalvelu. Siemenet lähetetään nopeasti, mukana tulee kasvatusopas (ja nyt jopa tarroja :-D) ja kaupanpäällissiemenet, joita on aina jännä testata. Chef ehti jo harmitella, ettei hankkinut mitään tulisempaa chiliä, mutta Fataliilla olivat tämän nähneet kristallipallostaan ja laittaneet ilmaissiemeneksi Pretty purplen, jossa tulisuutta riittää: asteikolla 0-10+++ Pretty purple on 7. Hauska yllätys oli toinen ilmaissiemen, sillä se olikin tomaatti, raidallinen Easter egg.

Pimientosin ja Poblanon siemeniä oli meillä vielä jäljellä, mutta laitoin ne pois, kun Pimientos tosiaankin tekee vain ääritulisia hedelmiä ja Poblano on vähän plaah: osassa hedelmistä on tulisuutta, mutta suurin osa maistuu vain vihreälle paprikalle. Tietysti tämän jälkeen chef kävi Tammelantorin La Negritassa (meksikolainen ruokakoju) ja sai vinkin, että Poblano pitää paahtaa uunissa ja sen jälkeen sotkuttaa kerman kanssa pastakastikkeeksi. Olis voinut kokeilla.

Samaan syssyyn tuli tilattua siemenkauppa.comista härkäpapua ja salkopapua, kun ne olivat lopussa, ja lisäksi vielä muutama pussillinen kesäkukkien siemeniä. Leijonankita jäi vakiokukaksi jo ensikokeilemalta. Kukki runsaasti ja pitkään, ja sen kukat ovat syötäviä!

Seuraavaksi jännitetään tuleeko Exotic gardenin tilaus ikinä (ja puuttuuko siitä taas osa tilatuista sipuleista) ja missä vaiheessa Croatian Seeds -tilaus kolahtaa postilaatikkoon.

Kahden kuukauden kuluttua alkaakin sitten esikasvatus!

perjantai 17. syyskuuta 2021

Ei sittenkään sumakki

 

Jouduin taas pikaisesti käymään vanhalla toimistolla ja päräytin bussilla salamarakkauteni ohi. Totesin, että ei se kyllä sumakki ole sitten millään. Sumakilla (kuvassa) on lyhyemmät lehdet ja punainen syysväri.

Sittemmin eteen tuli artikkeli Ilolan arboretumista ja siellähän se minun rakkauteni oli: amerikanjalopähkinä. Tosin vastaan tuli googlessa myös japaninjalopähkinä ja mantsurianjalopähkinä, jotka ovat talvenkestävämpiä ja omaan silmääni tismalleen saman näköisiä kuin jenkkiversio. 

Google paljasti myös, että mantsuriaa saisi tälläkin hetkellä kahdella kympillä Lempäälästä :-0 Ai herramunjee, miten mä nyt tästä Lempäälään yhtäkkiä päräytän! Taimisto ois vielä syyskuun auki! Keväällä siellä olisi ollut tarjolla myös ihanaa saarnivaahteraa, jota jo 20 vuotta sitten ihmettelin Tampereen Kalevassa. Siinä on keväällä hurjan hienot pinkit huiskilokukinnot.

Pakko saada omaan arboretumiin kumpikin – joskin ne vie hurjasti tilaa, joten mahtuvat vain alapihalle, jossa temmeltävät kauriit ja rusakot. Täytyy keksiä pomminkestävä panssari niiden ympärille.

Voisin kyllä japaninsiipipähkinänkin ottaa. Kesällä näin jättikokoisen sellaisen ja se oli silmiinpistävän hieno pitkine norkkoineen. Eikä sen taimet maksa kuin kympin :-0 Missä maailmassa mä oikein olen elänyt, kun on jäänyt kaikki nämä upeat - ja halvat - pähkinät huomaamatta!

No, ei huomiokyky ihan ole kadonnut. Toissa päivänä olin koirien kanssa pihalla, kun alkoi kuulua kurkien ääntä, ja siitä alkoikin melkoinen show. Ensimmäinen aura oli valtava, ja sitä seurasi 4 vähän pienempää. Hetken ehti olla rauhallista, kunnes talon toiselta puolelta alkoi kuulua kurkien kirahtelua. Siellä meni vieläkin jättimäisempi aura, ja taas 4 pienempää perässä. Ehdin jo sisälle vaihtamaan multaisia housuja, kunnes piti pikkareisillaan sännätä ulos katsomaan talon yli pyyhältävää, kaikista suurinta auraa. Ehdin arvella, että auroissa oli kaikkiaan 2000-3000 kurkea, mutta kun laskin ensimmäisestä aurasta otetusta kuvasta 1200 kurkea, täytyi korottaa arvio 5000-6000:een. Vau. Näky oli niin mieletön, että unohdin alkaa itkeä kurkien (ja sen myötä kesän) perään.

Toinen huomio on se, että rosmariini rakastaa kasvihuonetta. Olen aina luullut, että se viihtyy paremmin ulkosalla, mutta katso millaiseksi pöheiköksi kasvoi keväällä 10-senttisenä ostettu taimi kasvihuoneessa (ja juu, meillä on uusi pesukone):




sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Mutiloidut chilit

 

Kyllä maailmassa on ihania naisia! Kun uhosin blogissa heittäväni chilit autotalliin talvetukseen, iki-ihana Merja viestitti Instagramissa (tämän blogin kommentoinnissa on kuulemma ongelmaa, vaikka asetukset ovat entisellään. Yritin nyt resetoida ne.), ettei chilejä kannata autotalliin haudata, vaan tuoda sisälle. Antoi ohjeet ja laittoi ystävällisesti vieläpä havainnollistavan kuvankin, miten homma oikeasti tehdään.

Oksasakset ja puukko kädessä lähestyin Cream fantasyjä ja aloitin mutiloinnin. Ensin saksin oksat n. 30 cm:n korkuisiksi tapeiksi. Sitten kumautin juurakon pois roskakorista ja sahasin sen niin pieneksi paakuksi, että sen voi tunkea 20-senttiseen altakasteluruukkuun. Melkoinen homma, kun Cream fantasy oli kauden aikana ehtinyt täyttää koko roskiksen juurillaan. Asiaa ei helpottanut 7-kuinen puutarha-apuri, joka kävi varastamassa juuripaakkuja leikkeihinsä.

Sain kuin sainkin Creamit mahdutettua altakasteluruukkuihin (ruukkutyyppikin tuli vinkkinä Merjalta). Nyt ne ovat kodinhoitohuoneessa karanteenissa, kunnes käy ilmi, ettei niistä tule öttiäisiä muualle huoneistoon. Mullasta möyrivät tuhatjalkaiset eivät kuulu suosikkeihini, hrrr...

Tämän myötä kasvukausi alkaa olla lopuillaan. Eilen tyhjensin kasvihuoneen, kun kasvit alkoivat olla jo kovin kellastuneita, ja tomaateista tupsahteli homeitiöitä ilmaan. Kasvimaat alkavat olla tyhjät, joten niistä ei ole huolta, muuta kuin että syyskylvöt täytyy ens kuussa tehdä. Muutama yrttiruukku on vielä ulkona. Täytyy katsoa, saisiko nekin jossain talvetettua.


PS. Ahdistavaa olla taas pörssiyhtiössä töissä. Ja vielä insinöörifirmassa! 
PPS. Ahdistavaa käydä kampaajalla. Kampaaja kysyi paremmasta puoliskostani, että oliko tuo sun poikasi! Olen toki vanha, mutta en sentään niin vanha!

lauantai 21. elokuuta 2021

Liköörin syytä kaikki


Erikoisen muotoiset tai väriset tomaatit harvoin ovat mistään kotoisin, sillä niiden jalostuksessa on tähdätty vain ulkoisiin asioihin, maun jäädessä jalkoihin. Hyvänä esimerkkinä tämän kesän uutuuskokeilu Vernissage pink, raidallinen, vaaleanpunainen tomaatti, jonka maku on kovin mieto ja tekstuuri jauhoinen. Toinen kammotus on Indigo rose, mustanpuhuva tomaatti, josta ei makua löydy, vaikka kuinka pureskelisi - ja pureskella sitä saakin, kun sen kuori on niin vahva.

Poikkeuksia varmasti on, kuten kaunis keltaisenoranssinpinkinkirjava Ananas, joka on järisyttävän hyvä maultaan. Pyrin kuitenkin välttämään friikkitomaatteja, kun en halua ottaa riskiä, että kasvihuoneessa kasvaa pelkkää selluloosaa.

Tänä kesänä on kuitenkin pistänyt silmään muutamastakin eri lähteestä vihreänkirjava tomaatti Irish liqueur, jota moni on kehunut tosi maukkaaksi. Täytyihän se sitten googlettaa. Ensimmäinen osuma tuli Egyptistä, mutta toinen pikkuisen lähempää, eli Kroatiasta (no joo, päädyin myös jollekin irlantilaiselle viinasivustolle). Piti sitten avata sekin Pandoran lipas.

Herraisä sentään, mitä tomaatteja Croatian seeds tarjoaa! Sivukaupalla kaikenlaisia tomaatteja mitä ikinä kuvitella saattaa ja vielä vähän päälle. Lajikkeista 99,9% on sellaisia, mistä en ole ikinä kuulutkaan, Putinista Monkey’s assiin (well, same but different). Irish liqueurin lisäksi toivelistalle lennähti heti Zapotec ananas ribbed, kaunis costoluto-tyypin tomaatti, jossa toivottavasti on samaa hyvää makua kuin perus-Ananaksessa.

Kävin myös katsomassa loputkin heidän siemenvalikoimastaan, ja herraisä x 2, mitkä chilit siellä oli! Sivukaupalla toinen toistaan erikoisempia lajikkeita, joista vain muutama Fatalii-alkuinen oli tuttu. Harmi vaan, etteivät antaneet scovillen asteikkoa tms. josta olisi voinut päätellä tulisuuden. Hot tai very hot ei paljoa kerro.

No, chilit tilaan jatkossakin Fataliilta, mutta kyllä mä tuolta tomaatteja nappaan ja paprikaa kans. Ehkä kokeilen vielä kerran Red noodle -papuakin, vaikken sitä Jungleseedsin siemenistä saanutkaan kasvamaan.

Tämän vuoden tomaattisato on ollut ihan hyvä. Costolutot tuottavat yllättävän vähän satoa, eivätkä itäneetkään kunnolla, kun taas Chocolate cherry pukkaa valtavan määrän satoa ja siinä on hyvä sokerin ja hapon tasapaino. Muutkin tomaatit ovat pärjänneet hyvin, kuivasta ja kuumasta kesästä huolimatta, ja satoa saa kantaa keittiöön kilokaupalla joka toinen päivä.

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Chilien fermentointi vakuumissa

 

Chilien vakuumifermentointiin ei tarvita kuin ne chilit, suolaa, vakuumipussi ja vakumoija.

  1. Pilko chilit ja punnitse ne.
  2. Lisää chileihin suolaa 2-3 % niiden painosta. Suolaa täytyy olla vähintään tuo 2 % painosta, jottei chileihin kasva ei-toivottuja bakteereja. Meillä käytetään hienoksi jauhettua merisuolaa.
  3. Laita chili-suolaseos vakuumipussiin ja vakumoi se. Jätä pussiin reilusti tilaa, kun a) omat chilit tuppaa olemaan meheviä, eikä vakumointi onnistu, jos pussin suulle jää nestettä ja b) fermentoinnista syntyy kaasuja, joten niillekin pitää jättää tilaa, jottei koko sörsseli räjähdä.
  4. Jätä vakuumipussi huoneenlämpöön vähintään kahdeksi viikoksi. Pussia kannattaa hölskytellä fermentoinnin alussa, jotta suola leviää chileihin tasaisesti.

Jos haluat varmistua, ettei fermentoiduissa chileissä elä ylimääräisiä mömppejä, kuten botulismia, kasta seokseen pH-liuska. Onnistuneen fermentoinnin pH on alle 4,6.


keskiviikko 11. elokuuta 2021

Chilit säilöön neljällä tapaa

 

Tällä kaudella koeponnistettiin chilien esikasvatuksen aikaistaminen reilulla kahdella kuukaudella. Sen sijaan, että chilit menisivät esikasvuun normirytmin mukaan tammikuun alussa, laitoinkin ne multiin jo lokakuun lopussa. Kasvivalon alla taimista tuli komeat ja rehevät, mutta kyllähän niitä joutui kevään mittaan saksimaan useamman kerran, jotta mahtuivat yhtään mihinkään. Tänä vuonna kylvän ne joulukuun alussa. Ehkä sitten kasvu osuu nappiin.

Kauden yllättäjä oli Fataliin Cream fantasy. Tuottaa aivan järjettömän määrän satoa ja maku on kerrassaan ihana: hedelmäinen ja voimakas, ei liian tulinen ja jättää suuhun mukavan jälkimaun. Ehdottomasti jatkoon! Olisin ollut pulassa moisen satomäärän kanssa, mutta onneksi parempi puolisko on jo pidemmän aikaa tutkinut chilien jatkokäsittelyä, joten kaikki hedelmät saadaan talteen, tavalla jos toisellakin.

Poblanoja kuivasin ja kuivaamisen myötä niiden nimi muuttuu mystisesti anchoksi. No, nyt on puoli purkkia anchoa kaapissa. Järjettömän tuliset Pimientos de padronit chef heitti maustettuun etikkaliemeen. Minä pilkoin ja pakastin kulhollisen Cream fantasyä ja Pink habaneroa. Niitä on helppo talven mittaan lisätä patoihin, keittoihin ja wokkeihin (oikeasti tuo taivutettaisiin wokeihin, mutta en vaan pysty).

Koska chef on tänä vuonna hurahtanut hapattamiseen, eli hienommin sanottuna fermentointiin, on meillä talven aikana fermentoitu kaupan chilejä ja surautettu niistä chilisooseja. Edelleen tehdään vastaavaa, mutta omista chileistä. Tölkkien ja purkkien kanssa meillä ei puljata, koska kaikki tölkit ja purkit on täynnä sieniä ja kurkkuja, joten chef heittää fermentointikamat vakuumipussiin, jolloin kuulemma pärjää vähemmällä suolamäärällä. Prosessissa tulee hyvin esiin kaupan ja omien chilien ero: siinä missä kaupan chilit lötköttelee rauhassa vakuumissaan, alkaa omat chilit pullistella kaasuissaan jo päivässä!

Koska kuulemma lactobacillus kuolee pakastamisen aikana, voi fermentoidut kamat huoletta heittää pakkaseen, eikä tarvitse pelätä, että ne räjähtää siellä. Niinpä ehdotin chefille, että fermentoidaan suurin osa chileistä, kun niitä voi sellaisenaan käyttää mihin vaan – myös chilisoosiin. Raakana pakastetuista chilestä ei kuulemma voi tehdä chilisoosia, sillä ne eivät enää lactobacilluksen poismenon takia fermentoidu. Nyt on keittiössä useampi jättepåse chilejä tekeentymässä (kts. kuva). Jahka ne ovat fermentoituneet, laitetaan ne rasioihin ja pakastimeen.

Mutta vieläkin chilejä tulee kasvihuoneesta! Seuraavaksi ajateltiin kylmäsavustaa niitä ja sen jälkeen fermentoida osa ja kuivattaa loput. Onkohan meillä talvella yhtäkään ruokaa, jossa ei olisi chiliä…

Annoin chefille tehtäväksi tutkia, mitä chililajikkeita haluaisi ensi kesänä kasvavan. Nyt meillä on paljon hedelmäisen makuisia, joista tulee mahtava soosi, mutta voisi niitä paprikankin makuisia kasvattaa – tosin määrä on pidettävä maltillisena, sillä ens vuonna tullee Cream fantasyä taas ämpärikaupalla.

Ajattelin testata myös chilin talvettamista. Sopivaa tilaahan meillä ei ole ja sisätiloissa iskee chiliin takuuvarmasti vihannespunkki, mutta leikkaan yhden Cream fantasyn tapeiksi ja paiskaan kameleonttilehden kanssa autotalliin. Jospa ne kumpikin lähtisivät keväällä kasvuun. Samaa konstia kokeilen laakerillekin, sillä olen saanut laakerista kasvatettua tänä kesänä muhkean pensaan, enkä halua heittää sitä hukkaan.

Ai niin! Loppukaneettina kanssafermentoijille: fermentoikaa luomusitruunaa! Härregyyd, että tulee hyvää. Paljon sitruunaisempaa ja raikkaampaa kuin kaupan säilötyt sitruunat. Kun fermentoidut sitruunat säilöö öljyyn, saa öljystä ihanaa sitruunakastiketta pastaan ja salaatteihin.

torstai 5. elokuuta 2021

Karmea kaalivuosi

 

Kaalit ovat olleet kasvimaan luottokasvit siitä lähtien, kun hoksasin esikasvattaa ne kasvihuoneessa sen verran isoiksi, ettei kirppojen hampaat niihin enää pysty. Aina kesän ajan kasvihuoneessa on ollut kyssäkaalin taimia valmiina paikkaamaan kasvimaiden tyhjiä kohtia. Vaan ei tänä vuonna.

Tokihan se oli tiedossa, ettei kaalit pidä helteistä, vaan kasvavat komeiksi ja maistuvat hyviltä vain viileinä kesinä, mutta siltikin tämä kasvukausi yllätti. Parsakaalit kasvoivat parikymmensenttisiksi ja sitten tekivät peukalonpään kokoisen kukinnon. Eikä niistä sen enempää irronnut, vaan kuihtuivat pois.

Kyssää saatiin kokonaiset 3 kpl. Kovin pieniksi jäivät, eivätkä kaikki taimet edes jaksaneet kasvimaalla kasvaa. Kasvihuoneessakin vain kellastuivat ahkerasta kastelusta huolimatta (no, kyllä niitä pari pottiinsa hukkuikin). Jokin ihme iili on jo usempana vuonna ollut kasvattaa punakaalta. Viime vuonna sain sen viimein itämään, mutta se kasvatti pitkän varren ja siihen ihme hörsylää, eikä kerinyt lainkaan. Tänä vuonna näytti hyvältä, sillä punakaali kasvatti komeat lehdet, mutta ei se keri sitten millään. Ens vuonna en enää punakaalta kylvä.

Vanha kunnon suippokaali sentään suipotti komean kerän ja ehdittiin jo haaveilla grillatusta kaalista ja coleslawsta. Mutta jösses sentään, minkä määrän toukat kakkaa! Kaalta sai kuoria usean kerroksen, ennen kuin löytyi kakaton ja toukaton kaalinpää. Kyllä siitä kahdelle riittää yhteen annokseen, joten päätettiin heittää suippo huomenna grilliin.

Sauvajyväsen vinkkaama Red russian -lehtikaali oli ainoa syyskylvökasvi, joka iti ja se tekee edelleen komeita lehtiä. Siitä ollaan saatu satoa pakastimeen asti. Kevätkylvöversio sen sijaan päätyi lehtokotiloiden ruokapöytään. Cavolo nerosta ei saatu ainoatakaan lehdykkää, sillä sekin tuli täyteen toukkia ja kotiloita.

Kaalikatastrofin lisäksi tämä kasvukausi on ollut ötököiden valtaama. Jopa pelargonit on rei'itetty, ja eilen kun olin laittamassa valkosipulia ruokaan, löytyi sipulista 3 toukkaa. Missä ne mun lintuni ovat! Taas useammalla satasella ruokin niitä koko talven, mutta siltikin jättivät pulaan ötököiden kanssa. Olisi ollut pulleita toukkia tarjolla kokonaiselle lintuparvelle. Rastaat sen sijaan käyvät uskollisesti nakuttamassa lehtokotiloita betonilaatoille, joten saavat anteeksi sen, että tyhjensivät mun Härkätien herkkuni.

tiistai 3. elokuuta 2021

Vuoden turhake - Baby red

 

Viimeinen minipätkä kesälomaa alkoi ensin lupaavasti: suunnattiin vuokramökille Urjalaan. Kaksi yötä mökissä kustansi melkein tonnin (!), mutta paikalle päästyämme emme ihmetelleet hintaa, sillä mökki olikin entinen autokauppiaan edustusmökki. Kuvissa se ei näyttänyt tavallista mökkiä kummemmalta, mutta osoittautuikin melkoisen hulppeaksi paikaksi syvän rotkojärven rannalla.

Mökkiviikonlopun jälkeen arki koitti maanantaina jo ennen kello 8:aa esinaisen viestillä, että klo 12 on tiedotustilaisuus. No, en osallistunut, koska olin turistina Pälkäneellä (yllättävän erinomaiset pizzat heikäläisessä pizzeriassa :-0 ), mutta iltapäivällä sain tiedon, että firma on myyty pörssiyhtiölle. Ja vieläpä Hervannassa sijaitsevalle pörssiyhtiölle. Olin sataan kertaan vannonut, ettei enää ikinä pörssiyhtiöön, enkä edes pyllistä Hervannan suuntaan, kun sieltä viimein pois pääsin (tai siis potkittiin pois), mutta minkäs teet. Tämän ikäistä ei mihinkään muuallekaan enää huolita. Tosin ei tuohon firmaan huolittu aiemminkaan, kun työttömänä sinne hain.

Tämä toinen lomapäivä on harmaa ja sateinen, joten viimeinkin pääsin kasvihuoneen kimppuun. Helteiden takia kasvihuoneessa on tullut tänä kesänä piipahdettua vain pikaisilla kastelukeikoilla, joten kasvit olivat rehahtaneet melkoiseksi pöheiköksi. Kurkut nostin jo kokonaan pois, vaikka ehkä sieltä olisi vielä muutama tullut. Lehdet olivat jo niin keltaiset, etten viitsinyt enää tuhlata kurkuille vettä ja lannoitetta.

Tomaateista katkoin latvat (taas) ja poistin oksia, joissa ei ollut hedelmiä. Yhdestä kasvista pullahti maahan paksu, vihreä toukka. Olinkin Instasta lukenut, että joku toukka syö tomaatin lehtiä ja hedelmiä, joten kävin vielä kertaalleen tarkastamassa toisen tomaatin, jossa aiemmin oli reikäisiä lehtiä ja pari nakerrettua hedelmää. Sieltä pullahti toinen toukka. Ovat kuulemma vihannesyökkösen eli rantatarhayökkösen lapsukaisia ja voivat talvehtia koteloina kasvihuoneessa. Great :-/ Täytyy syksyllä pestä joka sentti kasvihuoneesta tarkasti.

Paprikat ovat tänä vuonna pettymys. Oli vaikea löytää hyvää lajiketta, joten tilasin Fataliilta Sweet apple kamben. Tekee kyllä melko mukavasti satoa, mutta on noin puolen nyrkin kokoinen ja kova. Vielä ei olla päästy maistamaan, joten toivottavasti maku kompensoi kokoa. Ilmaissiemenenä saatu Baby red -paprika on kyllä turhaakin turhempi otus: todella pikkuruinen ja aivan täynnä siemeniä. En tiedä mihin tarkoitukseen se on jalostettu. Maku on ihan hyvä, mutta kamalasti täytyy askarrella ja siivota puoli keittiötä siemenistä, ennen kuin saa pikkusormen kynnen kokoisen palasen maistettavaksi. Satoa tämäkin tekee hurjat määrät, mutta sadon hyödyntäminen vie hermot.

Chef odotti kovasti vaimon chilisatoa, ja nyt sitä alkaakin tulla. Poblano on tehnyt komeita hedelmiä, mutta on turhake sekin. Maistuu pelkälle vihreälle paprikalle, mutta voi yhtäkkiä ollakin jostain kohti tulinen. Kun sen kuivaa, sitä kutsutaan Anchoksi. Voiskin kokeilla kuivaamista; ei se tuota chiliä ainakaan huononna. Pimientos de padron yllätti kapeilla, punaisilla hedelmillään. Aikaisempina vuosina se on ollut leveähkö ja vihreä. Tulisuus on jotain aivan järkyttävää, vaikka osan padroneista pitäisi olla täysin mietoja. No ei ole. Kolmas kasvihuoneen chililajike on Pink habanero, joka on osoittautunut miellyttäväksi: hedelmäinen, raparperimainen maku, joka säilyy suussa pitkään ja tulisuus on maltillinen. Se neljäs lajike onkin sitten ongelmalapsi. Kivistössä sitä kasvatettiin viime vuonna ja kovasti kehuivat hedelmäistä makua, mutta on kyllä hankalaa määritellä, milloin Cream fantasy on kypsä. Aluksi hedelmä on hailunvihreä ja sitten sen pitäisi muuttua kermanvalkoiseksi, mutta itse en osaa erottaa, mikä hedelmistä on kypsä ja mikä ei. Hurjan satoisa tuo on, joten toivottavasti maku ja tulisuus ovat kohdallaan.

Veikkaan, että nämä Cream fantasyt ovat kypsiä.


torstai 15. heinäkuuta 2021

Oikeilla nimillä

 

Iloksemme huomasimme, että Kangasalan keskustaan oli tullut uusi ravintola kuukausi sitten, ja erityinen ilo on nähdä, miten sen terassi on jatkuvasti täynnä ruokailijoita. Kaiken tämän kebab- ja burgermätön keskellä (no, onhan meillä toki iki-ihana Paakari, mutta se painii yksin omassa sarjassaan) oli näköjään tilausta vähän paremman ruoan ravintolalle. Ehkä tällä haisevien kesä- ja museoautojen luvatulla kunnalla kaupungilla, joka tuottaa 48% Suomen päästöistä, on sentään jotain toivoa. Itse kiittelen sitä, että tästä lähtien vältyn näkemästä paikalla ennen olleen lounasravintolan nimeä, joka aina ohikulkiessa aiheutti lievähköä kuvotusta: Tilisanssi! Ai härregyyd! Menee samaan kategoriaan Kodin Terran kanssa.

Pazzi sanoo olevansa italialainen trattoria skandinaavisella tvistillä. Ehkä se skandinaavinen tvisti sitten vääntää ravintolan italian kielen vähän omanlaisekseen (gamberi > gamperi; dolci > dolzi; pescen tarjoilijat lausuivat peske, mikä on italiaksi persikka, pesche. Pesce lausutaan suhuässällä peshe). Menussa oli alkupalojen lisäksi salaattia, pastaa ja pizzaa, joten sen kunnianhimoisemmasta paikasta ei ole kyse, eikä tarvikaan. Pienellä paikkakunnalla täytyy pelata varman päälle, jotta asiakkaita piisaa.

Ja täytyihän paikka testata, ihan uteliaisuuden vuoksi ja vähän vaihteluna tähän kovin arkiseen kesälomaan. Jotta parempi puoliskokin voisi maistella paikan juomatarjontaa, lähdettiin matkaan pyörillä, +29 asteen helteessä.

Tehtiin pöytävaraus varmuuden vuoksi etukäteen, vaikka ravintola onkin iso. Oltaisiin kyllä mahduttu sekaan ilmankin, vaikka porukkaa tuli ja meni illan aikana melkoiset määrät. Alkuun otettiin kuohuvat ja kumpikin valitsi alkupalaksi kylmäsavulohitartarin. Pöytään tuli saaristolaisleipää, jonka päällä oli kylmäsavulohitahnaa, eikä tartarista ollut tietoakaan. No, ei se mitään, annos oli kaunis ja erittäin hyvän makuinen.

Pääruoaksi otin sitä gamperia, eli pastaa punaravun pyrstöillä ja hummeriliemellä. Puoliso otti Scarafaggio-pizzan, jossa Järkisärkeä, marinoitua punasipulia, pikkelöityä punajuurta ja tilliaiolia. Pizza oli kyllä niin karun näköinen, että melkein alkoi naurattaa: ruskea lätty, jonka päällä pieniä palasia punajuurta ja punasipulia ja valkoista aioliroisketta. Mutta maut olivat oikein kohdillaan tomaattikastiketta myöten, joskin pohjaa olisi saanut paistaa vielä hetkosen. Pintaan olisi beautificationiksi voinut laittaa jotain vihreää. Oma pastani oli sellaista settiä, minkä itse väännän 5 minuutissa ja punarapu oli samanlaista kuin Stockan purkkijokirapu. Hummerilientä ei löytynyt, vaikka etsimällä etsin.

Kuohulasillisen ja valkoviinin siivittäminä intouduimme vielä ottamaan jälkiruuat, vaikka emme olekaan jälkiruokaihmisiä. Puoliso otti pallon mangosorbettia ja minä mascarpone-mansikkajuustokakun, ja kun hövelillä päällä oltiin, tilattiin myös lasit italialaista jälkiruokaviiniä. Juustokakkuni tuli lasissa ja osoittautui keksimuruksi, jonka päällä oli jotain hyvin keinotekoisen makuista vaahtoa ja mansikkasiivuja. Mietin pääni puhki, missä olin moiseen vaahtoon aiemmin törmännyt ja muisteloni vei 1990-luvun loppuun, tiimipalaveriin Lapinniemen kylpylässä, jonka buffettipöydän jälkkärinä oli hyvältä kuulostava pähkinävaahto (ei-niin-herkullisesti käännetty nut foamiksi...). Varmaan jostain jauhepussista tehtyä ton-ton-ton -epäruokaa, jossa ei ollut ainuttakaan luonnollista ainesosaa. 

Mutta se, mikä Pazzissa oli todella, todella mahtavaa, oli palvelu. Tarjoilijat olivat mukavia ja ystävällisiä ja heidän pelisilmänsä oli pettämätön. Hienosti pitivät pöytiä silmällä ja kommunikoivat keskenään, vaikka kiire heillä olikin, etenkin kun istuvien asiakkaiden lisäksi pyörittivät vielä noutopuolta. Ruoka ja juoma tulivat hienosti ajallaan, ja kun meidän tarjoilijamme jumiutui lapsiperheen pizzatilaukseen (oikeasti, kuinka hankalaa voi olla tilata muksulle pizza!), toinen tarjoilija toi jälkiruuat ja hoiti laskutuksen.

Loppusumma oli 111,50 €, mikä oli ruuan laatuun nähden melkoisen tyyris, mutta hikipäässä ylös Paakarin mäkeä pyöriä taluttaessamme totesimme, että hauskaa oli ja toistekin mennään. En tiedä, oliko se ravintolan ansiota vai ollaanko vain oltu niin ravintolan puutteessa korona-aikaan, mutta pääasia, että hyvä fiilis jäi.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Herukkahässäkkä

 

Ikkunanpesun ohella kuvassa näkyvä onneton syherö oli the ultimate siivouskohde kesälomalle. Kolmessakympissä huiteleva helle armollisesti estää tarttumasta viidakkoveitseen ja setvimästä tuota järkyttävää sekasotkua, joten olen tyytynyt vain purjehtimaan ohi uudessa kaftaanissani (miten keski-ikäistä! Miten demisroussosta!).

Miten tähän tilanteeseen on sitten jouduttu? No, jätin viinimarjapensaat leikkaamatta, jotta saisin tälle vuodelle hyvän sadon, joten ne ryöpsähtivät niin valtaviksi, ettei niiden ympäri enää pääse ruohonleikkurilla. Kukkien pölytys tuntuu onnistuneen tänä vuonna hyvin, sillä melkein joka oksa lamottaa marjojen painosta, joten senkään takia ei ylety pensaiden alustoja siistimään.

Päättäväisesti kävin yhden pensaan kimppuun trimmerillä, mutta trimmeri ei tehonnut pensaan seassa rehottaviin kirsikantaimiin. Oli pakko ruveta käsipelillä ja oksasaksilla hoitamaan hommaa. Yhden pensaan sain setvittyä, mutta sitten loppui akalta puhti ja oli pakko miettiä uusi strategia.

Koska anopin aikoinaan tuomat mustaherukat ovat melko kitkerän makuisia, mietin, josko niistä voisi luopua kokonaan - eri asia tosin, miten urakan saisi toteutettua ilman kaivinkonetta. Karviaiset lähtevät joka tapauksessa alapihalle viimeistään ensi keväänä. Tilalle voisi istuttaa lisää viherherukkaa ja ehkä pinkkiä herukkaa. Lisäksi pitäisi keksiä fiksut pensastuet, jotka eivät estä ruohonleikkuria pääsemästä pensaiden juurelle. Kirsikkapuu kaadetaan pikimmiten, jotta se ei innostu enempiä juurivesoja tekemään.

Koska valkoherukat alkoivat kypsyä, mietin strategiaksi myös sitä, että poimin pensaan kerrallaan tyhjäksi ja aloitan sitten sen leikkaamisen ja alustan kitkemisen. Näin ei tarvitsisi ihan kamalan suurta urakkaa tehdä kerralla. Vaikka onhan marjojen poimiminen kyllä iso urakka, koska se on niin jeevelin tylsää nyppimistä. Mutta ehkä tämä on nyt se strategia, jolla tuo alue pelastetaan tänä vuonna. Hyvät leikkausohjeet löysin täältä.

Marjatuomipihlaja Saskatoon marjoo myös hyvin ja lamoaa jo pitkin autokatoksen kattoa. Muutamia marjoja poimin herukoiden sekaan mehua varten, mutta suurin osa menee rastaiden suuhun (ja pentukoiran!), mikä ei sinällään haittaa, kun meillä on rastaiden kanssa herrasmiessopimus: he saavat saskatoonit, jos minä saan herukat. Myös marjatuomipihlaja (aka korinttipensas) Härkätien herkku tekee tänä vuonna paljon marjoja. Ne ovatkin erinomaisia; jopa parempi puolisko hämmästyi niiden hyvästä mausta. Valitettavasti niidenkin kanssa menee kilpajuoksuksi rastaiden kanssa, ja sen juoksun häviän joka vuosi. Mutta onpahan saatu muutama kourallinen makusteltavaksi.

Kuumasta kesästä huolimatta marjoissa tuntuu olevan hyvin mehua, joten ensi talven aamumehut lienee pelastettu. Iltamehut tehdäänkin sitten epätrendikkäällä ohjeella :-)

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Haavi auki

 

Nokkosperhosia :-0 Kun tänne muutettiin, nokkospuskat kuhisivat nokkosperhosen toukkia ja perhosia oli paljon. Sittemmin nokkosperhoset hävisivät ja tilalle tuli neitoperhoset. Sen jälkeen menikin monta vuotta pelkkien kaaliperhosten kanssa (kiitos vaan miljoonista toukista kaalikasveissa), kunnes tänä vuonna on nokkosperhosia näkynyt runsaasti - niin runsaasti, että niitä saa haavin kanssa pyydystää sisätiloista harva se päivä. Myös leppäkerttuja on hämmästyttävä määrä, kuten myös lehtokotiloita.

Joku Instagramissa kehotti poimimaan kotiloita, mutta voi hyvänen aika, kun plantaasia on 6500 m2 ja siellä täällä kotiloita keikkuu nokkosten oksilla. Niitä on niin paljon, ettei ihmisikä riitä niiden poimimiseen, eikä maaston muodoista ja kasvillisuudesta johtuen edes joka kohdassa pääse niin lähelle, että ylettyisi. Olen tyytynyt nyppimään niitä yläpihalta ja alapihan puolella tallon kuoliaaksi kaikki vastaan tulevat kotilot. Joku liputti luonnon monimuotoisuuden puolesta myös kotiloiden kohdalla, mutta aika yksimuotoista tämä nyt on, ja se muoto on spiraali.

Loman siivousteema on edennyt kiitettävästi. Olen siivonnut pihaa, tukkaa, koiran tulehtuneet korvat ja vaatekaapin. Seuraavaksi siivotaan pentukoiran irtoamattomat maitokulmahampaat. Säilöntä on ollut lähinnä pestoamista ja kurkkujen etikoittamista. Itselle muistutukseksi, että Bella-kurkkua ei kannata enää hankkia. Melko mauton turhake on se. Alouette-peruna alkaa olla sillä mallilla, että sitä voisi säilöä pakastimeen, ja kohta on osa viinimarjoista valmiit mehustukseen. Valkosipuleista nypin jo pois Sabagoldin ja Unikatin, kun kellastuivat pahasti kastelusta huolimatta. Alexandra sen sijaan vielä porskuttaa isoja ja vehreänä. Sen verran on valkosipulilajikkeita tullut kokeiltua, ettei ole Alexandran voittanutta.

Tänään on vuorossa punajuurten lindströmöittäminen punalaputetun luomukaritsan kanssa. Jostain kumman syystä kauriit ovat pysyneet pika-pikaa häkkäämiemme kompostikehikkoviritelmien takana (ehkä eivät halua hypätä ylämäkeen), joten punajuuret ovat säästyneet turvilta. Kauriita kyllä tontilla liikkuu, viimeksi eilen hätyytettiin koirien kanssa liikkeelle emä ja kaksi vasaa, jotka torkkuivat tontin polun varressa. 

Sivistys on jäänyt pahasti muiden hommien varjoon tällä "lomalla". Jotenkin vaan ei pääse niin rentoon fiilikseen, että voisi uppoutua kirjaan. Aivot kiitää ihan liian lujaa edelleen, kun tottuivat viime vuoden aikana kovaan haipakkaan.

Lämmön vuoksi olemme saaneet tutustua tämän kylän yöelämään. Nukumme kaikki mahdolliset ovet ja ikkunat auki ja olemme saaneet herätä mm. naapurin puhelimeen kailottamiseen klo 00:15, kurkiin (<3) ja siihen, että joku 02:23 karjuu jossain "Herätkää, herätkää!". No, herättiin. Vai olikohan kyseessä uskonnollinen herätys? No, semmoiseen ei herätty.

PS. Kuvassa on ihka ensimmäinen kasvattamani punakaali. Jos lehtokotilot suo.

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Belle of the pottusalaatti

 

Eilisen ikkunanpesuoperaation jälkeen sivistyksen hoiti Me Naiset (kyllä sekin lasketaan!). Säilöntää ei tapahtunut, sillä kärpäsenkakan hinkuttaminen ikkunoista uuvutti henkilön. Me Naisetissa oli mielenkiintoinen  potturesepti, ja kun Belle de Fontaney kukki, ja pakastimessa on aina punalaputettua luomubroileria, oli resepti kuin tehty iltapäiväruuaksi. Reseptissä laitettiin keitetyt perunat, paistetut kananpalat ja rasiallinen kirsikkatomaatteja pellille ja päälle sotkutettiin oreganosta, oliiviöljystä ja punaviinietikasta kastike. Minä sotkutin omani sekalaisista yrteistä, oliiviöljystä ja tummasta sekä vaaleasta balsamicosta. Heitin vielä päälle fetapaketin lopun (onneksi fetaakin saa nykyään vähäsuolaisena). Oli kyllä hyvä resepti; kirpsakka kastike maustoi ruuan ihanasti.

Belle de Fontaney ei kylläkään kastiketta kaipaa. Oli todella voimakkaan makuinen, hitusen makeahko peruna, jota ehdottomasti täytyy seuraavan kerran maistaa vain voinokareen ja tillin kera. Hyvä setti siemenperunaa tuli tänä vuonna tilattua Larsvikeniltä. Vielä on Charlotte maistamatta, mutta brittikollega sitä kehui kovasti, joten odottelemme innokkaina. Charlotte vain kasvaa kovin hitaasti.

Tämän päivän siivous tulee olemaan nurmikon ajaminen (yäk). Säilöntä kohdistuu kurkkuihin, kun viimeinkin tilli on alkanut kasvaa kasvimaalla. Sivistystä voisi hoitaa tällä erää ihan oikea kirja. Latasin jonkin aikaa sitten e-readeriin kirjoja, mutta en edes muista mitä... Äskettäin ilmestyi jokin kirja, joka pitää ehdottomasti lukea, mutta en muista mikä... Voi tätä post-hormoni -elämää! Bonuksena tälle päivälle uunissa kypsyy paahdetulla voilla ja mascarponenokareilla aateloitu vadelmablondie.

Vaikka en ole mikään mindfulness-ihminen (enkä kyllä muukaan -fulness), niin vanhemmiten minusta on tullut lehtiintuijottelija. Ihailen kasvien kauniita lehtiä ja voisin katsella niitä tuntikaupalla. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että tulee plärättyä kukkakauppojen verkkosivuja hiukan liian ahkeraan - jopa ulkomaisten! Niiden hinnat tosin on sen verran pöyristyttäviä, ettei ostamista tule edes harkittua. Yhtä lehteä tuijotan nykyään kriittisellä silmällä. Helskutin Sanoma meni ostamaan Aamulehden, ja journalismin laatu suorastaan romahti. Jutut eivät ole enää kiinnostavia ja ne on huonosti kirjoitettu. Tällaista maakunnan ihmistä ärsyttää erityisesti lyhenne HS, jota ei koskaan kirjoiteta auki. Juu, kyllä se hetken päästä mieleen muistuu, että kyseessä on Helsingin Sanomat, mutta voisi toimittajat sentään noudattaa vanhaa hyvää sääntöä, että termi kirjoitetaan ensin kokonaisuudessaan ja sitten vasta käytetään lyhennettä. Lisäksi menetettiin Lännen Median hyvät ruokasivut! Niistä sai ideaa ja inspiraatiota ja monia reseptejä sen sijaan, että lehdessä on kaksi kokosivun kokoista kuvaa ja kaksi reseptiä, joissa harvoin on mitään uutta ja jännittävää.

Hitusen liian militaristinen pasifistille, mutta kaunis.

Täplätraakkipuu on kuin avaruudesta.

Matti 2.0. Emokasvi jäi villakilpikirvojen saaliiksi.


maanantai 5. heinäkuuta 2021

Kolmen ässän loma


Kesäloma on tänä vuonna "loma", kun parempi puolisko on töissä, eikä lomaa saanut pitää kuin pienissä pätkissä. Itsekseen ei viitsi lähteä mihinkään kökkimään, eikä deltavariantti innosta lähtemään pääkaupunkiin pyörimään, joten tämä keskimmäinen lomapätkä tulee vietettyä kotona. Pakko kuitenkin keksiä jotain teemaa lomalle, jotta pääsee irti työmoodista, vaikka näillä samoilla etätyöhoodeilla pyörinkin. Viime viikolla jo katselin taloa ja pihapiiriä sillä silmällä ja lomateemaksi muodostui SSS: siivous, säilöntä ja sivistys.

Tämä ensimmäinen lomapäivä menee pilkunpoistossa, eli ikkunoiden pesemisessä, vaikka edelleen ovista tunkee naapurin raatokärpäsiä kymmenittäin joka päivä. Ei vaan pysty enää katsomaan likaisia ikkunoita. Pestään ne sitten pakkasten tultua uusiksi, kun ne kuitenkin joka päivä pilkuttuvat, kunnes kylmä tappaa kärpäset. Vaatekaapitkin pitäisi käydä läpi ja hyllyt pyyhkiä, kun ei puoleentoista vuoteen ole tullut käytettyä juurikaan muita kuin lökövaatteita (käyn nykyään kaupassa jopa ilman meikkiä!). Ei ole hajuakaan, mitä kaikkea vaatekaapeista edes löytyy.

Säilöntää odottavat kurkut ja basilikat. Ensiksi mainitut sukeltavat etikkakylpyyn ja basilikat päätyvät pestoksi. Sokeriherneet kasvavat kasvimaalla sen verran vauhdikkaasti, että niitä voisi jo ryöpätä pari pussillista pakkaseen. Ovat ihania talven keitoissa ja wokeissa. Kesäkurpitsaa on patukkakaupalla jääkaapissa, joten niistäkin täytyisi fantasioida jotain.

Sivistystä ajattelin harrastaa iltapäivisin, eli lukea, lukea ja lukea; kirjoja ja akkainlehtiä suloisesti sekaisin, lomittain ja päällekkäin. Ei ole tullut aikoihin luettua juurikaan muuta kuin sanomalehtiä, mutta nyt on aikaa heittäytyä kirjojen vietäväksi. Aion harjoittaa myös ruumiinsivistystä käymällä Kangasalan uusimmassa kuppilassa, joka näyttää mukavasti keräävän ruokailijoita terassilleen. Jonain päivänä voisi uhmata helteistä bussia ja kasvomaskia käymällä Tampereella. Tee on sen verran lopussa, että täytyy käydä Ratinan Take-T:ssä, vaikka siellä palvelu on aina niin tuskaisen hidasta, että tekisi mieli alkaa huutaa. Viime aikoina olen tykästynyt afrikkalaisiin teelaatuihin (teihin?), joten voisi niitä ottaa pari pussillista. Ruandalainen OP Rukeri oli niin hyvää, että sitä täytyy hankkia lisää, vaikka epähienosti sitä hutunkeitoksi kutsunkin.

Ja toki kesään kuuluu uinti ja pyöräily. Lähiuimarantaan ilmestyi sinilevää, mutta onneksi jututimme yhtä ohikulkijaa, joka kertoi toisesta uimarannasta vain 10 min ajomatkan päässä. Siellä olikin mukavan syvä hiekkaranta ja valtavasti kukkivia lumpeita.

Päivän hyvä uutinen on, että tänään aukenee toimiston kanssa samassa kompleksissa oleva Holiday Inn, 15 kuukauden tauon jälkeen. On ollut synkkää nähdä pimeä hotelli pimeine ravintoloineen joka kerta, kun on toimistolla piipahtanut. Hotellissa oli ekr paljon porukkaa, ja mekin käytiin siellä aamiaisella joka kuun ensimmäinen maanantai. Jospa se elämä tästä taas alkaisi.

Ja seuraavalle lomapätkälle varasin mökin, jotta pääsee edes viikonlopuksi tuijottamaan laiturin nokkaan. Törkeän, törkeän kallis viikonloppu, mutta toivottavasti sen arvoinen.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kerroskakku päältä kaunis

 

Ämpäriperuna Alouette ehti kuin ehtikin juhannuspöytään

Tiedättehän ne ihanat, kerrokselliset puutarhat, joita näkee puutarhalehdissä? Isoja puita, joiden alla on tyylikkäästi leikattuja pensaita ja alimpana hienostuneita heiniä ja perennoja. Miten semmoiset tehdään niin, ettei kerrosten välistä kurkottele vuohenputkea ja nokkosta? Levitetäänkö sinne joka vuosi pari rekkalastillista kuorikatetta vai laitetaanko lapsityövoimaa puikkelehtimaan kasvien välistä nyppimään rikkaruohoja? Oman pihan kerroksellisuus kun koostuu puista ja pensaista, joiden välissä rehottaa ohdake, vuohenputki, nokkonen, karhunvadelma ja 5 miljoonaa kirsikantainta. Jos niitä yrittää päästä kitkemään, täytyy suorittaa 50+ -vartalolla melkoista akrobatiaa, ja urakka kestää ihmisiän.

Rehevää puutarhaa mainostetaan sillä, että se tarjoaa suojan öttiäisille. Niin tarjoaa! Se on oikein hyvä suoja lehtokotiloille, jotka ovat meillä päässeet jo kasvimaille ja rei'ittäneet kasveja ihan urakalla. Suojaa saavat myös hyttyset, joista olemme tänäkin vuonna saaneet nauttia. Vaan eipä näy lehtikuvissa hyttysiä lentelevän, vaikka olisi piha täynnä suojaa tarjoavia havuja, eivätkä salaatinlehdet kiiltele etanalimasta. (Ei muuten kannata kylvää salaattia papukaaren alle. Linnut tykkäävät istua kaarella, joten salaatille jää huussin virka.)

Mosquito magnetin satoa. Kaikki tuo putu on kuivanutta hyttystä.

Nyt kun kasvimaalle on kauriiden lisäksi päässeet kotilot, täytyy tarkkaan miettiä, mitä ensi vuonna kannattaa kasvattaa. Kaalikasvit ja pavunlehdet maistuvat kotiloille, samoin retiisit. Yrtit ja perunat eivät tunnu kelpaavan, eivätkä herneet ja härkäpavut. Kurpitsatkin tuntuvat olevan pois kotiloiden ruokalistalta. Juurekset puolestaan maistuvat kauriille, joten ne täytyy suojata jotenkin, mikäli kauriit uudesta aidasta huolimatta vielä tulevat yläpihalle.

Ensi vuonna täytyy myös karsia marjapuskien kerroksellisuutta, jotta pääsee helpommin trimmeröimään rikkaruohoja. Karviaiset ajattelin siirtää alapihalle (auts, kuulostaa tuskaiselta operaatiolta). Tykkään karviaisista ja vuoristokarviaiset on hurjan makeita, mutta niiden ympäriltä ei pääse kitkemään yhtään mitään ilman ihovaurioita ja vuoristokarviaiset ovat kasvutavaltaan vielä lamoavia, mikä lisää hankaluutta entisestään. Haa! Taidankin istuttaa karviaiset kauriiden kulkureiteille. Ehkä muutama piikki hanurissa saa ne siirtymään kauemmaksi.

Niille, jotka ovat jännittäneet, mitä tuheron tilalle syntyi, voin paljastaa, että koeasema! Keskelle tälläsin sumakin. Parempi puolisko mietti, mihin voisi laittaa itämään ruvenneet valkosipulinkynnet, joten nekin päätyivät tyhjään multatilaan. Ylimääräisiä kesäkurpitsoja en hennonut heittää pois ja lisäksi kylvin koeasemaan unikkoja.  Honkasen puutarha myi juhannuksen alla kesäkukkia -50%, joten niitä donkkasin koristeeksi, tosin tuo annansilmä tuo mieleen hautausmaan. Kaunishan se ei ole, mutta onpahan nyt vähän elämää mullan pinnalla.
Koeasema. On siellä se sumakkikin.


torstai 17. kesäkuuta 2021

Muutos lifestyleen

 (Onhan raflaava otsikko, onhan?)

Aitoa meksikolaista ruokaa firman kesäjuhlissa. Ei liity juttuun mitenkään, mutta kannattaa piipahtaa Tammelantorin La Negritassa, jos Tampereella käy.

Johan se nyt myrkyn lykkäsi! Koronavuoden alussa moni asiakas pisti hommat jäihin, mutta lyhyen shokkivaiheen (vai kirjoitetaanko se nykyään ”sokki”? No, en kirjoita, ihan typerältä näyttää) jälkeen hommat sen kuin kiihtyivät kiihtymistään ja työtä on ollut niin, ettei ole jäänyt työpäivän aikana ”aivoaikaa”, jolloin miettiä ratkaisuja ja järkeviä toteutustapoja. Töiden jälkeen ei ole jaksanut tehdä kuin pakolliset, joten kotihommat ovat kasautuneet, eikä asiaa auta, että kesälomaa ei voi pitää kuin 2 viikkoa putkeen, ja sen aikana pitäisi saada kaikki tehtyä ikkunanpesusta alkaen (naapurin tunkiolla ruokailevat raatokärpäset jättävät iloisen pilkulliset ikkunat jälkeensä). Myrkky lykkäytyi siitä, että parempi puolisko aloitti uudessa duunissa ja pitää sen takia toimistopäiviä, eli minä joudun kaiken kukkuraksi laittamaan iltapäiväruuan :-0 Eikä siinä vielä kaikki: astianpesukone hajosi, joten saan hoitaa tiskaamisenkin seuraavat 1,5 viikkoa, kun korjaaja ei ehdi paikalle sitä ennen. Siinä sitä lifestyleä kerrakseen. Mieluummin istuisin laiturin nokassa tuijottamassa kaukaisuuteen, mutta ei ole edes laituria.

Aiemmin olen tykännyt MKL-ruuanlaitosta (mitä kaapista löytyy), mutta kun parempi puolisko on hoitanut ruuanlaiton lähes kokonaan sen jälkeen kun pääsin taas työelämään nelisen vuotta sitten, ei enää muista, mitä ruokalajeja maailmassa on tai miten keitetään pastaa. Kasvimaat on vielä sen verran alkutekijöissään, ettei ole päässyt siihen toiseen MKL-ruuanlaittoon (mitä kasvimaalta löytyy).

Mutta iloisempiin asioihin, eli statusraporttiin. Kasvimailla suurin osa iti kuivuuden ja kylmyyden takia hyvin hitaasti, mutta esikasvatettua salaattia on saatu jo runsaasti, siitäkin huolimatta, että kauris kävi ottamassa osansa. Retiisit näyttivät aluksi hyviltä, mutta osoittautuivat kovin toukkaisiksi. Kauris ehti käydä niitäkin nyppimässä. Kaalit kasvavat hyvin, lukuun ottamatta broccolia, josta tuli vain peukalonpään kokoinen kukinto. Taisi kärsiä taimivaiheessa liiasta kuivuudesta. Red Russian -lehtikaali on suorastaan muhkea ja sitä onkin jo hyödynnetty ruuissa. Kivan makuinen kaali ja itää helposti jopa syyskylvöistä.

Kasvihuoneessa esikasvatetut fenkolit näyttivät aluksi hyviltä, mutta ei niihin kasvanut kunnon alaosaa, vaan venyivät pitkiksi. Toinen esikasvatus, jolta odotin suuria, oli punajuuret, mutta ne olivat ensimmäiset, jotka päätyivät kauriin hampaisiin. Juu, aita- ja porttitarvikkeet on jo ostettu kasvimaiden suojaksi, mutta kun ei ehditä aloittaa urakkaa.

Perunoista Alouette on aloittamassa jo kukintaansa, joten ehkä siitä saadaan maistiaiset juhannuspöytään. Juuri oli jossain lehdessä keitto-ohje uusille perunoille: ne tulee laittaa kiehuvaan veteen, jotta ne pysyvät pehmeinä, eivätkä napakoidu. Eli täytyy muistaa tehdä juuri päinvastoin! Sen takia varmaankin kaikki hyvät salaattiperunani ja pakastetut esikeitetyt ovat olleet niin nahnun jauhoisia, kun olen laittanut ne kiehuvaan veteen. Nyt pakkaan kattilaan varmuuden vuoksi vielä jäitä.

Kurpitsat kukoistavat muhkeina, enkä tapani mukaan hennonut heittää yhtäkään kesäkurpitsan tainta pois, joten kohta ollaan taas niiden kanssa pulassa. Tämän kesän ehkä ahaa-elämys oli kurkkujen kanssa: koska nekin ovat kurpitsojen sukua, kaipa nekin sitten tarvitsevat enemmän lannoitusta? Laitoin ne isompiin ruukkuihin kasvamaan ja toistaiseksi ovat kyllä melkoisia pöheikköjä. Ensimmäinen Iznik saatiin pöytään tänään.

Tomaateista tuli erittäin tanakat, vaikka taimien alku näyttikin onnettomalta. Varkaita saa poistaa päivittäin ja ripustaa tukilankoja kasvihuoneen kattotukiin. Chilit ja paprikat tuuhettuivat järkyttäviksi pehkoiksi, eikä ödeemasta ole enää jälkeäkään. Kannatti aikaistaa kylvöt, koska ensimmäinen paprika on jo kasvamassa. Normaalisti vastaavaa tapahtuu heinäkuun aikana.

Sekä omakasvattamat että taimitarhojen yrtit kukoistavat ja onkin ihanaa kulkea kasvimaalla keräämässä yrttejä ruokiin. Ainoa, mitä vielä odotellaan, on tilli. Syyskylvöistä se ei itänyt, mutta kevätkylvöistä on pieniä alkuja jo näkyvillä. Pitäisköhän kokeilla esikasvattaa sitäkin ens keväänä?

lauantai 22. toukokuuta 2021

Täysin puskista

 

Jo pidemmän aikaa (about 10-15 vuotta) on ärsyttänyt tuo kummallinen pensasrykelmä (jota tuttavallisesti nimitän tuheroksi), jonka puutarhasuunnittelija etupihalle tälläsi 18 vuotta sitten. Siinä on ruusuangervoa, joka on ihan nätti pensas, joskin suurimman osan vuodesta... noh, semmoinen epämääräinen tuhero. Pensaiden keskellä oli aikojen alussa koristeomenapuu jos toinenkin, mutta ne eivät siinä menestyneet. Syynä oli se, että pensaat tarjosivat hyvän talvisuojan myyrille, joita tontilla vilisi ensimmäiset 10 vuotta, kunnes koirat ja tontin ahkera käyttö saivat ne siirtymään muualle kasveja tuhoamaan. Nyt nuo pensaat vilisevät lehtokotiloita >:-/

Sittemmin älysin istuttaa paikalle ruusuorapihlajan, "tuon herkän pikku puun", kuten Pentti Alanko sitä jossain kirjassa nimitti. Herkkä pikku puu kesti -38 asteen pakkasen leikiten, mutta muutama vuosi sitten sen päärunko kuoli. Taisi olla erittäin keikkuva kevät silloinkin. Sivuoksat kyllä kasvoivat ja kukkivat, mutta lopulta muukin osa puusta alkoi kuolla, joten se kaadettiin. Tarkoituksena oli kaivaa angervotkin ylös ja siirtää tontin perukoille, mutta viime kesänä koiravanhusta parin tunnin välein pissattaessa ei jaksaminen siihen urakkaan riittänyt. 

Tänään kaivoin kaikki angervot (24 kpl) ylös, sillä paikalle on jo hankittu sumakki <3 Sumakkiin rakastuin nähdessäni sen syksyllä ekr erään talon pihassa. Vaikuttava syysväri ja hurjan hienot lehdet. En tiedä, menestyykö se meillä, mutta kokeilen! Mietinnässä on vielä se, mitä sumakin juurelle tällään. Toisaalta sumakki kyllä näyttää hyvältä yksistään, enkä toista tuheroa paikalle halua. Lisäksi tuohon kohtaan pihaa kolataan talvella lunta, joten senkin takia se olisi hyvä pitää avoimena. Ehkä vaan sipulikasveja ja kesäisin kesäkukkia? Tai jonkinlainen pieni patio ja siihen ruukkuja kesällä? Pääasia, ettei tarvi kitkeä.

Oli hauska kaivaa vanha puutarhasuunnitelma esille. Kovin oli kunnianhimoinen, sillä siihen oli suunniteltu koko 6500 m2, josta suurin osa nurmikoksi. Juu, ehkä ei olla niin intohimoisia nurmikon leikkaajia. Mutta muuten suunnitelma oli kyllä hieno. Hauskana yksityiskohtana pihalle oli suunniteltu koiranheisi, johon ihastuin pari vuotta sitten, kun näin sen syysasussaan pellon reunalla. Tarkoitus oli käydä salaa napsimassa pensaasta alkuja, mutta nyt koiranheittä olikin tarjolla taimikaupassa, joten tilasin yhden kappaleen. Toivottavasti se alkaa alapihalla levitä.

Huomenna sitten jännitetään 1) pääseekö viherturaaja sängystä ylös pensasrumban jälkeen ja 2) malttaako naukseri 2.0 pysyä sekuntiakaan pois auki kaivetulta alueelta.

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Karkkikaupassa

 

Kuolemattomuuden yrtti sopii koronarokotuksen jälkeiseen aikaan

Viimein täälläkin aukeni koronarokotusikkuna kypsään keski-ikään ehtineille, ja viikon kestäneen kiihkeän ajanvaraussaitin refreshaamisen jälkeen sain varattua ajan. Ihmeen epäintuitiivisen ajanvaraussysteemin olivat saaneet aikaan, eikä paikan päälläkään ollut muuta opastetta kuin nuolet koronarokotuspisteeseen. Olisivat voineet laittaa seinälle ohjeet, mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt ihmiset seisoivat käytävällä hölmistyneinä ja kysyivät neuvoa toisiltaan. Kangasalalaisille siis tiedoksi, että odota käytävällä. Sinua huudetaan nimeltä huoneeseen ja siellä sinun pitää sanoa syntymäaikasi ja paljastaa olkavartesi. Rokotuksen jälkeen odota käytävällä 10 min.

Koska olin rokotuksessa kiltisti, sain palkkioksi visiitin taimitarhalle. Honkaselle en tällä kertaa mennyt, kun heillä ei ole kovin suurta lajikekirjoa kesäkukissa. Jokunen vuosi sitten piipahdettiin pyörälenkin lomassa Tommiskan puutarhalle, ja sieltä löytyi jos mitä ihanaa, joten suuntasimme sinne nytkin. Oikea päätös.

Kiersin kaikki kolme kasvihuonetta ostoslistan kanssa ja keräsin pahvilaatikoihin kaikkea mitä ikinä halusin.


Tämä lienee tähtisilmä. Hurjan hieno väri.

Tämän kesän pelargonit on tätä sävyä. Luonnossa räikeämpi kuin kuvassa.

Pikkupetunioita terassille.

Tähkälaventelia! Toivoin löytäväni sitä jostain, mutta joka paikassa oli vain perus tupsua.

Kassalla satuin mainitsemaan myyjälle, että tällä kertaa rokotuksen jälkeen en saanut tikkaria vaan kukkia, johon myyjä vastasi, että ainoa makea, mitä heillä on myynnissä, on lakritsiyrtti. Meikäläiseltähän loksahti suu auki (onneksi maski peitti sen) ja varmistin, että jossain kasvihuoneiden uumenissa on siis lakritsiyrttiä. Juu, kokonainen osasto yrttejä, kuulemma omistajan "keittiö". Sinne!!!

Eikä meinaan ollut mitään tilli/persilja -osastoa, vaan jeeraa, verbenaa, lipstikkaa, oliiviyrttiä, curry-yrttiä... Hamusin käteen lähimmän pahvilaatikon ja aloin toteuttaa itseä. Verbenaa, jeeraa, ananassalviaa, appelsiinitimjamia, iisoppia, intianminttua, kuolemattomuuden yrttiä, lakritsiyrttiä. Mielessä kyllä kävi, että mihinkähän ihmeeseen nämä kaikki mahtuu, mutta ei tilaisuutta voinut olla käyttämättä. Viimeisetkin multapussin rippeet niiden istuttamiseen meni (1600 litraa multaa ei kaudessa riitä mihinkään), mutta sain kaikille loppusijoituspaikan.

Intianminttu, ananassalvia ja iisoppi.

Kurpitsoja ja kaalikasveja lukuun ottamatta kasvihuoneesta on jo kaikki ulkoistettu. Luotan, ettei yöpakkasia ole ihan heti näköpiirissä. Pihahommia ollaan saatu tehdä yllättävän hyvin, sillä pentu viihtyy seurassa (etenkin, jos kaivetaan jotain), eikä lähde omille teilleen. Toki koko ajan pitää valvoa, mitä tyyppi puuhaa, mutta paremmin on mennyt kuin odotettiin.

Karmaisevinta tässä kevään alussa on ollut lehtokotiloiden määrä. Enää niiden poimimista ei lasketa yksilöittäin vaan kilottain. Joka sateen jälkeen olen poiminut 0,5 - 1,5 kg lehtokotiloita :-0~ Poimimista on helpottanut se, että ovat hyvin koirankakkaorientoituneita, ja sattuneesta syystä kyseistä tuotosta on tällä hetkellä meidän pihalla, joten jos näkee jossain ryppään lehtokotiloita, voi olla varma, että siellä on myös salakakat.

torstai 6. toukokuuta 2021

Kodinhoitohuoneen vapautusrintama

 

Oi ihana toukokuu!
Kuten tapana on ollut, toukokuun eka viikko on kesälomaviikko. Toukokuun eka tosin yleensä on viikko 19, mutta nyt 18, ja sen kyllä huomaa. Kasvihuoneessa puhisee lämmitin ja viherturaaja puhisee toppatakissa. Mutta eipä tätä olisi enää voinut viivyttää ens viikolle, sen verran tomaatit huituloivat kalpeina köynnöksinä ja chilit roikottivat lehtiään.

Vappu meni sen verran perinteisesti, että lapioitiin mullat roskiksiin ja nostettiin roskikset kasvihuoneeseen lämpenemään. Normaalisti vappuna kylvetään myös kasvimaat, mutta nyt se oli haave vain, koska oli niin jäätävän kylmää. Kurpitsojen taimet laitoin saman tien roskiksiin kasvamaan, sillä niiden juuret tunkivat ulos pienistä poteistaan, eikä ollut toivoakaan tarjeta ulkona laittaa kurpitsoja isompiin purkkeihin. Saman tein kurkuille.

Tomaatit, chilit ja paprikat siirsin multien lämmettyä kodinhoitohuoneesta kasvariin. Yritin istuttaa tomaatit mahdollisimman syvään, jotta tekevät tukevat juuret. Kasvivalo on hyvä alkustartti kasveille ja sillä voi hyvin aikaistaa chilien ja paprikoiden kylvöä, koska ne kasvavat hitaasti ja siten saavat nauttia kasvivalosta pitkään. Tomaattien kylvön sen sijaan voisi kasvivalon avulla jopa myöhäistää, etenkin tällaisina keväinä, jolloin taimia ei pääse ajoissa kuskaamaan kasvihuoneeseen päivähoitoon. Nyt tomaatit saivat loistavan (kirjaimellisesti) alun kasvivalon kanssa, mutta sitten venyivät valon puutteessa onnettomiksi rojottimiksi.

Parempi puolisko laittoi kasvihuoneeseen varmuuden vuoksi kaksi lämmitintä ensimmäiseksi yöksi. Aamulla ne puhisivat vielä kauniisti, mutta iltapäivällä huomattiin, että ne olivat saaneet sulakkeen pois päältä. Onneksi vasta silloin! Nyt mennään yhden lämmittimen varassa, joskin se saa puhista mielin määrin yötä päivää, kun ulkona sataa räntää.

Kasvimaatkin tuli kylvettyä ja harsotettua. Kovin oli pintamaa rutikuivaa, mutta eiköhän tämä "lumipommi" sen kastele.

Vielä on lomapuuhista jäljellä kompostien tyhjennys (jei!), kaatopaikkakeikka (jei!) ja Kangasala-pyöräily Paakariin syömään niitä ihania lohileipiä. Ens viikolla on sitten se kesä :-/

Mutta sain sentään koronakutrit hoidettua hyvään kuosiin kylän uudella kampaajalla, ja Kangasalla aukeni koronarokotusikkuna 50+ -väestölle. Kohta siis suonissa virtaa 5G ja kännykän kuuluvuus paranee, ja Bill Gateskin juuri sinkkuuntui, joten tämähän on ihan win-win-win!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Lyhyt kevät, indeed

 

Alma vahtii tiluksiaan

Luin jostakin, että Euroopan säätä ennustavan instituutin (ECMWF) mukaan Suomeen olisi tulossa lyhyt kevät. Optimistina päättelin, että tämä tietenkin tarkoittaa kesäkuumien alkamista ennätysaikaisin. Eipä tarkoittanutkaan, vaan sitä, että talvi pitää otteessaan vielä huhtikuun loppumetreillä. Aamuisin on -4 C, joten toppahousut ja pitkät kalsarit ovat edelleen kovassa käytössä, ja tontillakin on vielä paikoin lunta. Great.

No, eipä tässä pihapuuhia voisikaan sen kummemmin tehdä, kun lauman uusin on vielä siinä iässä, että a) kaikkeen on osallistuttava, b) kaikkea pitää syödä, ja c) sekunnissa vipelletään pihan toiseen laitaan syömään jotakin. Ihana koira se on, tavattoman kiltti ja oppivainen, ja on lisännyt elämänlaatua 100 %.

Esikasvatukset ovat tältä vuodelta ohi, kun kaikki mahdollinen on nyt kylvetty kasvihuoneeseen. Kaalikasveja jouduin kylvämään pariin otteeseen uudelleen, kun ensimmäisen setin kärväytti -29 asteen pakkanen ja toisen lämpö, kun en hoksannut heti käydä kastelemassa taimia. Lokakuun lopussa kylvetyt chilit ja paprikat ovat muhkeita ja rotevia, joskin olen hintelimpiä huituloita saksinut reippaasti pois. Tomaatit ovat melkoisen järkyttävässä kunnossa. Kylmän kelin takia niitä ei ole voinut viedä kasvihuoneeseen kuin muutaman kerran, joten ovat laihoja ja laonneita. Lisäksi niihin on iskenyt jokin, sillä osa kuolla kupsahti ja monessa taimessa lehdet tummuu tai kasvupiste puuttuu. Joku ruotsalainen viherturaaja sanoi Instagramissa samaa omista tomaateistaan. Vaikka oli steriloinut mullan ja potit, oli siltikin jokin mikro-organismi päässyt multaan ja tappanut taimia.

Perunoiden kanssa olin joutua pulaan, kun Larsvikeniltä laittoivat yllättäen pitkän viestin på svenska, että tyvärr Veneziaa ei saa toimittaa Suomeen kasvitautivaaran takia. Antoivat pitkän listan mahdollisista vaihtoehtolaijkkeista ja suosittelivat Nicolaa. Nicola on hyvää ja olen sitä joskus kasvattanutkin, mutta halusin kokeilla jotain muuta. Onneksi olin listannut ylös hyviä lajikkeita ja tilasin sitten Charlotten på svenska, tuskanhiki otsalla. Mutta tulin ymmärretyksi ja sain pottuni ja niittykukkien siemeniä kaupan päälle.

Seuraavaksi tarttis hakea taas säkkikaupalla multaa, jotta pääsee toukokuun ekan viikon viljelysvapaalla toteuttamaan itseään. Muutaman säkin otin Tokmannilta ja totesin, että niiden multa on kyllä paljon parempaa kuin ex-Honkkarin, joka oli pelkkää turvehöttöä. Mutta Tokmannilta ei voi tilata multaa kotiovelle, kun viimeksi tukkivat koko tien ja meinasivat saada multasäkkilavan kaatumaan ojaan.

Päivän hyviin uutisiin kuuluu se, että kylälle on tullut uusi kampaaja! Tilasin heti viljelysvapaalle ajan, jotta pääsen eroon koronan kasvattamasta ja vaihdevuosien ohentamasta kuontalosta. Jessusmaaria, että säikähdin, kun aamulla näin takatukkani peilistä. Järkyttävä naimatakku – ja ihan pelkällä nukkumisella! Toivottavasti ei ole aiempina aamuina sellaista ollut, kun olen ihmisten ilmoilla kulkenut koiran kanssa. Vaikka onhan se tietysti meriitti, että tällä iällä ja näillä kiloilla on naimatakku tukassa.

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Apuvälineurheilua

 

Ei ole ihmistä tarkoitettu näin vanhaksi elämään. Aloin siirtää tomaatteja isompiin potteihin, mutta ei se niin yksinkertaista enää olekaan. Mitään en nähnyt, joten ei kun ikänäkölasit silmille ja otsalamppu (!) valaisemaan multasäkkiä. Sitten rupesi sattumaan selkään, joten täytyi vaihtaa asentoa, mutta ei voinut kyykätäkään, saati istua polvien päällä, kun polvea alkoi vihloa. Koronakutrit (kampaajalla viimeksi elokuussa, huoh) valuivat naamalle, joten hiuspantaakin piti asetella sinne silmälasien sankojen lomaan. Onneksi paremmalla puoliskolla riitti puuhaa blinitaikinan kanssa, joten ei ehtinyt nähdä hehkeää vaimoaan.

Kaikki tomaatit eivät suinkaan ole tuossa kuvassa, mutta oli niitä sentään vähemmän kuin 40! (39). Kolme tainta heitin pois, kun olivat kitukasvuisen oloisia. Liekö syynä se, että puistelin mattoja takaovella, kun ulkona oli -21 C, ja taimet olivat siinä vajaan metrin päässä... Costoluto di Fiorentino oli yksi kitukasvuisista, mikä harmittaa, eikä Costoluto di Parmaakaan ollut kuin yksi taimi, mutta Black Russian oli tehnyt neljä muhkeaa tainta, joten se kompensoi hieman. Laitoin tomaatit nyt höttöön taimimultaan, jotteivät liian nopeasti ala kasvaa, kun valoa ei ole vielä paljoa tarjolla.

Nyt sitten odotellaan, että taimet pääsevät päivähoitoon kasvihuoneeseen, mitä ei tule tapahtumaan pitkiin aikoihin, kun yölämpötilat ovat taas olleet lähellä -30 C:a, ja lunta on viikon aikana tuprutellut 30 cm entisten hankien päälle. Olisi kyllä syytä tulla piakkoin keväisemmät kelit, koska ei noita taimia voi lattialla pitää naukseri 2.0:n tullessa. Vaikka toki hän on takuulla maailman viisain ja tottelevaisin pentu, eikä syö multaa tai taimia.

Kaalikasvit ehdin tuikata kasvihuoneeseen kuplamuovin alle itämään, kun vielä tarkeni olla sekuntia kauemmin ulkona, mutta tuskin ovat itäneet, sillä talvi on edelleen ihan täysillä päällä. Täytyy tehdä uusintakylvöt loppukuusta, jos ei sirkkalehtiä ala kuulua.

Chilit eivät ihme kyllä rehota liikaa. Cream fantasy tekee pitkiä rojottimia, mutta olen surutta saksinut niitä pois. Lehtien nyppyyntyminen sai nimenkin: ödeema. Onneksi tuntuu olevan vain esteettinen vaiva, joka johtuu joko liiasta lannoittamisesta tai juurien liiasta kosteudesta. Veikkaan jälkimmäistä, sillä käyttämäni multa oli ihmeen märkää jo säkistä otettaessa. Aluksi nypin chileistä kukkia pois, kun ajattelin kukkimisen estävän taimien kasvua, mutta viisaammilta opin, ettei sillä ole väliä. Kukkikoon sitten.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Kirjoja, koronakoira ja kahden euron heviä

Perjantaina jouduin piipahtamaan toimistolla hakemassa tavaroita ja pyörittelemässä silmiä nuorille aikuisille (tosin nykyään nuoren raja tuntuu menevän kolmessakympissä, joka minulle on kyllä tukevasti jo aikuinen. Tampereen vihreiden pormestariehdokaskin mainitsi Aamulehdessä olevansa vielä nuori, mutta kyllä 36-vuotias on jo toinen jalka keski-iässä - ovathan 45-vuotiaat jo ikääntyviä ja 55-vuotiaat ikääntyneitä, ainakin työelämän näkökulmasta. Ellet sitten ole presidentti.), jotka parveilivat toimistohotellissa ilman maskeja ja turvavälejä. Mokomat viruspesäkkeet. Mutta piipahduksessa oli se hyvä puoli, että chef meni sillä välin lähistön Lidliin, josta napattiin mukaan kahden euron hävikkihevilaatikko. Ja melkoinen laatikko olikin: puoli kiloa kirsikkatomaatteja, toinen puolikas tavistomaatteja, paprika, parsakaali, purjo, mandariineja, appelsiineja, reilun kaupan banskuja ja timjami. Kaikki pieniä kolhuja lukuun ottamatta ihan syötävässä kunnossa.

Heti samana päivänä tehtiin tomaattipiirakka kirsikkatomaateista ja timjamista, parsakaaligratiini sekä mandariinikakku. Seuraavana aamuna paistettiin banaanilettuja. Jos asuisin Tampereen keskustassa, ruokkisin itseni hävikkihevilaatikoilla, etenkin kun ne tuossa Lidlissä olivat laadukkaita. Joku fiksu tosin sanoi tekevänsä niistä epäkuranteista versioista kasvisliemiä, joten huonommastakin laatikosta voisi sen 2 € pulittaa. Täytyy ottaa tavaksi toimistopiipahduksilla piipahtaa browsaamassa hävikkihevitkin. Vähän kyllä toisaalta surettaa, että kasvikset joutuvat pienen kolhun takia hävikkiin, mutta myönnän, etten minäkään täyteen hintaan halua ostaa kuin hyväkuntoisia yksilöitä.

Toinen tämän viikonlopun kasvirevelaatio tapahtui matkalla Ikeaan. Olin ottanut tämän vuoden tavoitteeksi, kukallisten lakanoiden, koiran ja Iittalan Putki-valaisimen hankkimisen lisäksi, kirjahyllyjen deletoimisen. Totesin jo muutama vuosi sitten, että vaikka kirjat ovat ihania esineitä ja niihin liittyy mukavia muistoja, on ihan turha pölyynnyttää kirjahyllyissä sellaisia kirjoja, joita ei enää tule luettua. Ovat pelkkää palokuormaa. Pikkuhiljaa on kirjojen määrä vähentynyt neljästä kirjahyllystä, ja eilen hävitettiin vielä pari pahvilaatikollista lisää. Jäljelle jätettiin vain ne muutamat, joihin oikeasti tulee palattua uudelleen ja uudelleen. Ja koska kirjat eivät enää täyttäneet isoa kirjahyllyä, täytyi Ikeasta hakea pienempi tilalle. Ja katso: Ikean lähelle oli nousemassa jokin ihme häkkyrä, jonka takana oli iso tolppa, jossa luki Kukkatalo. PIRILÄ!!!!!

Viimeinkin! Olen käynyt Tuusulan, Riihmäen ja Raision Pirilöissä sen sata kertaa (no, ehkä 15), ja muistan, kun joskus 15-20 vuotta sitten Pirilällä oli Aamulehdessä iso mainos, jossa etsivät Pirkanmaalta suurta liiketilaa, mutta eivät silloin sellaista löytäneet. Mikään iso ei tuo tulevakaan tila ole, joten veikkaan, että joutuvat muutamassa vuodessa etsimään uuden, mutta huippua, että viimein tulevat tänne. Pirkanmaalta puuttuu kunnon kaupallinen taimitarha, jossa on isot, hyväkuntoiset taimet halpaan hintaan. Yksityiset taimitarhat tuppaavat olemaan hillittömän kalliita, Plantagen on kamalan kaukana, eikä siellä taimet ole erityisen hyväkuntoisia, saati kookkaita, ja Bauhaus taas keskittyy enemmän sesonkikasveihin, eikä siellä ole isoa taimivalikoimaa. Olen siis kohta peräkärryn kanssa jonottamassa kukkatalon aukeamista.

Niin, tälle kesälle oli suunnitteilla kaikenlaista suurehkoa puutarhaprojektia aidan uusimisesta ja autokatoksen maalaamisesta puiden kaatoon ja pensaiden siirtoon. Mutta kun istuttiin Koskikeskuksen Kupliksessa kuplavohveleiden kanssa, ja vierestä teputti p&s kääpiönaukserinarttu pinkissä Pomppa-takissaan, pääsi suusta saman tien huudahdus: Me tarvitaan naukseri! Projekti tuntui toivottomalta näin koronakoira-aikaan, kun jokaisella näyttää olevan kova tarve ottaa koiranpentu. Monen kasvattajan sivuilla luki suoraan, ettei kannata ottaa yhteyttä, kun kyselyt hukkuu viestitulvaan. Sama ongelma on myös brexitin toisella puolen. Pentuja ei ole riittävästi ja pennun hintakin on kohonnut £4000:een (=4500 €). Verkostoituminen kannatti tässäkin puuhassa, ja ystävän tuttavan kautta meille saapunee - jos kaikki menee hyvin - Alma Kaarina maaliskuun lopulla. Huomasin kyllä antaneeni huonon tätineuvon 12-vuotiaalle siskontytölle, joka on koiraa tahtonut jo vuosikausia. "Jos nyt otat koiran, ja se elää 16 vuotta, niin kuin meidän Kerttu, olet 28, kunnes koirasta aika jättää." Koirahan on pitkäaikainen investointi, eikä mikään korona-ajan päähänpisto. Ja sitten tein laskutoimituksen 53 + 16 = ... ÄÄKS! Mutta se siis niistä puutarhapuuhista. Ensi kesänä täytyy pitää silmät selässäkin, kun laumassa on pieni riiviö.

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Aamiaissoppa

 

Naapurin mummo lopetti kauriiden takia kauratarjoilun, joten tiaisten, pikkuvarpusten ja mustarastaiden lisäksi meillä parveilee nyt keltasirkkuja. 

Jouluna sisko toi mukanaan ruotsinkielisiä akkainlehtiä (ja paperisia hedelmäpusseja kompostipusseiksi - joulun paras lahja!), joiden kuvia katselin sujuvasti. Yhdessä lehdessä tuli vastaan asia, johon en ollut eläissäni törmännyt: frukostsoppa, eli aamiaiskeitto. Ensin olin pöllämystynyt, mutta sitten mietin, miksipä ei. Talviseen pakkasaamuun höyryävä kulhollinen lempeää keittoa sopii kuin nenä päähän.

Lehden keitto muistutti pokebowlia. Pohjana oli kanaliemi (hemgjord, naturligtvis) ja siinä lillui pinaattia ja lehtikaalta (itse laittaisin pak choita, jota nykyään kotimaiset salaatintuottajat kasvattavat markettien valikoimaan, mistä pus och kram heille), keitettyjä kananmunan puolikkaita, pikkelöityä punasipulia, kvinoaa, avokadoa, hapankaalta, yrttejä, chiliä ja seesaminsiemeniä. Itse en ehkä ihan noin sekametelisoppaa tekisi; ainakin hapankaali ja chili voisivat olla liian tymäkkä alku päivälle, mutta muuten kyllä miellyttävä idea.

Olen aamiaisaddikti, tai ylipäätään aamuaddikti. On ihanaa herätä aikaisin, lähteä koiran kanssa kävelylle, kun koko kylä vielä nukkuu, tehdä rauhassa aamiainen ja juoda monta kupillista vahvaa teetä, nenä kiinni Aamulehdessä. Prosessiin menee vähintään 2 tuntia. Aamupalana on paremman puoliskon tekemää juurileipää tai jos edelliseltä päivältä on jäänyt yli ruokaa, kiepautan sen munakkaaseen - paitsi jos siinä on kalaa. Jostain syystä en voi aamuisin syödä kalaa. Joskus sotkutamme illalla lettutaikinan jääkaappiin ja paistamme aamulla pinon lettuja. Samalla vaivalla voisi pilkkoa keittoainekset valmiiksi ja aamulla vain lämmittää ne kanaliemessä.

Kaiholla muistelen vanhoja hyviä aikoja, jolloin tiimin kanssa treffattiin joka kuun eka maanantai toimiston alakerrassa olevassa hotellin ravintolassa ja syötiin aamiainen pitkän kaavan mukaan. En sitten osoittautunut olevan jugurtti-, puuro- ja hedelmäihminen, vaan kasasin lautaselle kasvisröstiä, pekonia ja munakokkelia ja vedin jälkkäriksi vielä lettuja, hilloa ja kermavaahtoa. Oi nam! Mutta kyseinen hotelli on ollut kohta vuoden kokonaan kiinni, ja kollegatkin ovat nykyään vain ääniä Teamsissa tai satunnaisia pikakohtaamisia protojen hakemisen tai palauttamisen yhteydessä. Onneksi yhteistä historiaa on 20 vuotta, joten vielä tunnistamme toisemme koronatukassa ja maski naamalla.

Jälkipolville jälkiviisaana vielä vinkki: ei kannata paiskata kompostorin kantta peukalon päälle. Ellei sitten ole addiktoitunut murtuneisiin peukalonpäihin. Keski-iän ohittaneille toki tämä on hyvä testi siitä, onko osteoporoosi jo iskenyt vai alkaako murtuma parantua. Tämä tuntuu lähtevän parantumaan, tosin melko varmasti lähtee myös kynsi. No, rumat ne kynsillä koreilee.