tiistai 19. syyskuuta 2023

Puintipäivä

On syksyssä niitä kohokohtiakin; meillä lähinnä se päivä, jolloin vastapäinen pelto puidaan, minkä jälkeen me päästään siitä suorinta tietä lähimetsään koirien kanssa. Yllättävän myöhään jamppa puimakoneensa tänne raahasi, mutta oli siinä se hyvä puoli, että kaura oli rankkasateiden jäljiltä laossa, joten jamppa joutui puimaan tosi matalilla säädöillä. Ei jäänyt olkitököjä pistelemään koirien vatsoja.

Samalla tässä voi puida kauden lopputuloksen. Kasvihuoneesta on kannettu kaikki mahdollinen ulos ja osa jo kompostoitukin. Home pöllyää kasvihuoneessa niin, että covidista jääneille kasvomaskeille on käyttöä. Ihan OK sato kuitenkin tuli, vaikka kausi päättyikin lyhyeen, kun kaikki alkoi homehtua.

Chilejä tuli ämpärikaupalla ja niitä on pakastettu, fermentoitu, kuivattu sekä purkitettu etikkaan ja sosepulloihin. Hyvät olivat lajikkeet tänä vuonna. Vanha kunnon Cream fantasy hiukan kärsi auringon puutteesta, joten se ei kypsynyt kovinkaan vauhdikkaasti, mutta sen korvaajaksi Fataliin suosittelema Aji mango kyllä kypsyi. Se on Fataliin mukaan parhaimmillaan kuivattuna, minkä totesimme paikkansa pitäväksi. Mahtavan hedelmäisen raparperinen maku. Sugar rush stripey oli satoisa ja kuulemma erinomainen maultaan. Itse en juurikaan ehtinyt mitään maistaa, sillä kyseinen lajike on hurjan tulinen. Samoin tulta oli Aji Guyanassa, joka oli myös hyvänmakuinen (kuulemma, siis) ja se oli todella satoisa lajike. Osa hedelmistä oli niin isoja, että täytyi oikein miettiä onko sittenkin kyseessä keltainen suippopaprika Zazu. Kerran Espeletteä paprikan sijaan haukanneena osaa jo olla tarkempana lajikkeiden kanssa.

Paprikoihin iski ripsiäinen sellaisella vimmalla, että sato jäi vaatimattomaksi.

Tomaattisato oli OK. Tomaattikastiketta tuli muutama kattilallinen, ja vielä on kourallinen tomaatteja odottamassa syöjäänsä keittiön ikkunalla.

Kasvimaiden sato oli surkea. Juurekset pärjäsivät jotenkuten (paitsi ne kauriiden hampaisiin joutuneet punajuuret), ja lehtikaalta saatiin riittämiin, mutta pavut ja herneet eivät tehneet juurikaan satoa, eikä salaattiakaan saatu kuin vasta elokuun lopussa. Perunoissa virheeksi osoittautui jauhoisen lajikkeen kasvattaminen. King Edward oli hyvä lohkoperuna, mutta esikeiton kautta pakastamiseen se ei sopinut, vaan muhjuuntui 3 minuutin esikeitossa höttösoseeksi.

Hedelmäpuiden kanssa ollaan pulassa. Sävstaholm tekee hurjan sadon, mutta olen istuttanut sen sellaiseen paikkaan, mistä maahan pudonneita omenoita on todella hankala poimia. Muutaman ämpärillisen olen onnistunut mehustamaan ja parit kakut leipomaan. Päärynäkin satoilee urakalla, ja osan olen jo ottanut sisälle kypsymään, koska rastaat alkoivat viihtyä turhankin innokkaasti päärynäpuissa. Lisäksi naapurin mummo on salaa rahdannut meille omia omenoitaan ja luumujaan, joten säilöntäurakkaa on riittänyt.

Kaadettu ja alkukesän kuivuudesta kärsinyt lähimetsä yllätti. Oltiin ihan varmoja, että saadaan heittää hyvästit kuusiherkkusienille, kun puita oli niin raa’alla kädellä vedetty nurin, mutta niin vain alkoi sieniä ilmestyä pari viikkoa sitten sinne tänne. Isompi yllätys oli se, että seuraavaksi lähimmässä metsässä kasvoi kunnon määrä sikurirouskuja, mitä siellä ei aiemmin ole ollut. Ollaan siis syöty hyviä sieni-rameneita ja -pizzoja.

Pakastimet ovat täynnä ruokaa hankalasta alkukaudesta huolimatta. Nyt sitten odotellaan sitä vuoden haikeinta päivää, kun kurjet nousevat siivilleen ja vievät kesän mukanaan. Söderfjärdenissä niitä onkin jo tuhansittain.  Sen jälkeen keskityn tähän.

PS. Olkikukat on ihania (kuvassa Kukkatarhurien Salmon rose)! Kasvatin niitä ekan kerran tänä kesänä ja ihastuin niiden kauneuteen ja rapinaan. Täytyy keväällä kylvää niitä ihan urakalla.

maanantai 21. elokuuta 2023

Sadonkorjuuseisokki

 

Korjuuntuu, korjuuntuu
Sadonkorjuuloma on edennyt puoliväliin, mutta sadonkorjuu on ollut pysähdyksissä jo neljä päivää. Ensin sadonkorjaaja sairastui johonkin ihme ebolaan, joka vilutti, sai joka paikan särkemään ja kirsikkana kakun päällä ajatuksenkin ruuasta etomaan niin paljon, että vessanpytyn halaus oli lähellä - jos siis pytylle olisi ollut jotain tarjottavaa. Parista lasillisesta mehua ja yhdestä nektariinista ei ihan hirveästi irtoa.

No, ebola lienee toivottavasti jo menneisyyttä, tosin toinen koira sai oman ebolansa, joka osui toisesta päästä olohuoneen matoille ja pahemmasta päästä peräkammarin upouudelle, tiheänukkaiselle matolle. Elähdyttävää aloittaa uusi viikko kuuraamalla pesusienellä ripulia pois nukkamatosta.

Tänään oli tarkoitus nostaa ylös jälleen yksi penkillinen perunaa ja esikeittää ne pakastimeen, mutta eiköhän vain joku ääliö kakkapökäle (opin termin ohi pyöräilleeltä, isänsä kanssa pyöräilemiseen ilmeisen tuskastuneelta pikkutytöltä) ylläpidä jo kolmatta päivää niin järjetöntä sähkön hintaa, ettei tule kuuloonkaan ruveta napsuttelemaan hellaa päälle. On tuo pörssisähkö kyllä yksi megaluokan huijaus. Ääliö kakkapökäle jossain keksii, että nyt ehkä melkein vois olla tällainen mahdollinen kriisinaiheuttaja, joten nostetaan hinnat pilviin. Kyllä saisi naiset ottaa tämänkin homman haltuun, niin asiat perustuisivat faktoihin, eikä spekulointeihin.

Mutta tänään ei siis keitetä mitään, joten pidän pilkkomispäivän. Ebolan aikana on taas paprikoita ja chilejä kypsynyt, ja edellisiäkin on jääkaapin vihanneslaatikko täynnä, joten keskityn pilkkomaan ne pakastimeen. Onpahan jotain korjattu.

PS. On se kumma, että vaikka on 4 päivää syömättä, ei ole yhtään laihtunut. Ihan huijausta.

perjantai 11. elokuuta 2023

Kaalinyytit

 

Suippokaali tykkäsi viileästä ja kosteasta kesästä ja keri kolme muhkeaa kerää, joista suurin (kuvassa) painoi lähes 2 kg. Kaali on hyvää grillattuna ja yrttivoilla siveltynä, joten suippolohkot ovat päätyneet grilliin. Tosin tuon suurimman suipon kanssa oltiin ihmeissämme, kun se olisi lohkottuna ollut melkoisen järeä syötäväksi ja siivut taasen eivät pysy grillissä kasassa.

Mietittiin jonkun sorttista kaalilaatikkoa hävikkibroilerin kera, mutta sitten parempi puolisko ideoi kaalinyytit. 

Pilkottiin kaalta, oman pihan valkosipulia ja yrttejä folionyytteihin, donkattiin sekaan nokare voita ja loraus valkoviiniä, ja sitten grilliin (mikä siinä onkin, että useasti kun me ollaan tänä kesänä ruvettu grillaamaan, alkaa sataa…). Kyllä oli hyvää! Kaali oli pehmeää ja makeaa, valkosipuli kesyyntyi kivasti taustalle ja yrtit nostivat kokonaisuuden nextille levelille. Täytyy tämä resepti muistaa ensi kesänäkin, sillä suippokaalipussissa on vielä siemeniä jäljellä.


keskiviikko 9. elokuuta 2023

Homeus maximus

Ei suosi tämä kasvukausi pienviljelijää. Kylmyys > kuivuus > kuumuus > märkyys ja jatkuvat kylmät yöt ovat aiheuttaneet sen, että mikään ei etene kasvimaalla eikä -huoneessa. Herneestä tuli vain kourallinen satoa, kun se alkoi kukkia heinäkuun märkyydessä, jolloin pölyttäjät eivät olleet liikenteessä. Pavuista ei ole tietoakaan, ei edes härkäpavusta, joka iti luokattoman huonosti. Kurpitsat ovat minipieniä, kun heinäkuun kylmyydessä tekivät vain mieskukkia, ja vasta nyt alkavat kesäkurpitsat kukkia, kun ne piti hallayön jälkeen uusintakylvää.

Eniten surettaa surkeaakin surkeampi kasvihuone, jossa homeitiöt vain pöllyävät. Kurkuista olen nyhtänyt homeisiä lehtiä ämpärikaupalla, ja tomaatitkin mieluummin homehduttavat hedelmänsä kuin kypsyttävät ne. Eikä tomaatteihin ole kunnon makua kertynyt, kun aurinko pysyi piilossa suurimman osan heinäkuuta.

Kunpa elokuu nyt pysyisi aurinkoisena, rutikuivana ja lämpimänä, jotta edes muutamat tomaatit ja chilit vielä kypsyisivät ja maustuisivat. Sadonkorjuuloma alkaa maanantaina, joten olisi kiva jos olisi jotakin sadonkorjattavaa.

lauantai 5. elokuuta 2023

Tason lasku

Näin sitä kolmen tähden sienillä brassailleet joutuvat nyhtämään ruokapöytäänsä haperoita ja kantarelleja. Järkyttävää. Mutta lähimetsät ja jopa Raikun ehtymätön tatti- ja sikurirouskutaivas kärsivät alueilla tehdyistä hakkuista. Puita on kaadettu raa'alla kädellä, ja aukkopaikkoihin on kasvanut haapa- ja vadelmarytöä. Ei sellaisessa sienet viihdy.

Yhdestä lähikoivikosta saatiin kourallinen koivuhaperoa pizzan päälle ja Kämmenniemen kehnäsienimetsästä irtosi kehnäsienten lisäksi muutama kantarelli. Vielä ajateltiin piipahtaa Raikussa sienten perässä, mutta tällä kertaa hitusen toisessa suunnassa – josko siellä sitten tärppäisi tattien muodossa.

Kahden tähden saaliimme on päätynyt pizzan lisäksi myös ramensoppaan. Ollaan paistettu sienet ja kasattu kulhoihin oman maan satoa: yrttejä, hernettä, lehtikaalta, paprikaa… ja sitten kaadettu päälle kuumaa kanalientä. Se, mikä tekee tuosta ramenin, on marinoidut kananmunat. Chef osaa tehdä hyvän marinointiliemen, joka ei ole liian tymäkän soijainen, ja lisäksi chef osaa keittää kanamunatkin ihanan pehmoisiksi ja valuviksi. Kyllä siinä vähemmänkin tähden sienet hyvältä maistuvat.

keskiviikko 2. elokuuta 2023

Hunajaiset hunajakeksit

Sateisen ja kylmän kesän kurpitsasato (kuvituskuva)

Koska olen jo masteroinut kuivakakut, päätin opetella keksien teon (eläkkeellä opettelen tekemään panettonea). Keksit ovat aina olleet hankalia, pääasiassa sen vuoksi, etten tiedä millaista voin pitäisi olla ja kuinka kiihkeästi voi ja sokeri vatkataan yhteen. Leivonnassa tuntuu voin koostumuksella olevan suurin vaikutus lopputulokseen: tarviiko voi sulattaa, pehmittää vai laittaa taikinaan jääkaappikylmänä. Osassa keksireseptejä voi on sulaa, osassa taas pehmeää, mutta en tiedä miten se vaikuttaa esim. keksien mureuteen tai sitkeyteen. No, opitaan, opitaan.

Koska pikkusisko tarhaa mehiläisiä, on meillä kaapissa aina erinomaisen hyvää hunajaa. Siitäpä sitten laskin yhteen hunaja + keksit ja aloin googlettaa. Tässä vaiheessa täytyy siunailla, miten huonoja amerikkalaiset ruuanlaittoblogit on. Ensin tulee kuva tarvikkeista, sitten ohjeet mitä tehdään ja jossain tuhannennen mainoksen jälkeen grammamäärät. Aivan älytöntä. En jaksanut yhtäkään ohjetta scrollata loppuun.

Onneksi kotimaasta löytyi järkevä hunajakeksien ohje, joten ei kun soveltamaan.

100 g mikrossa pehmitettyä voita

0,75 dl sokeria

3 rkl hunajaa

  • Sotkuta keskenään

2 dl vehnäjauhoa

½ tl soodaa

½ tl jauhettua inkivääriä

1 tl vaniljasokeria

  • Sotkuta keskenään
  • Sotke kuivat aineet voi-sokeriseokseen.

Tässä vaiheessa parissakin ohjeessa neuvottiin muotoilemaan taikinasta 4 suorakaidetta ja paistamaan sellaisenaan ja lämpimänä leikkaamaan paloiksi. Tein näin, mutta suorakaiteet levähtivät isoksi mössöksi, jota täytyi paistaa pitkään. Seuraavalla kerralla muotoilen taikinasta ihan yksittäisiä keksejä.

  • Paista 175 C/15 min.

Hunaja säilytti näissä ihanasti makunsa, eikä lopputulos ollut mitenkään älyttömän makea.

Google antoi myös kertoa, että keksit voi pakastaa.

perjantai 28. heinäkuuta 2023

Kaalikesä

Selkeästi stripettyy

Taas tuli kantapään kautta opittua, ettei satoa pidä pitää itsestäänselvyytenä. Viime vuonna tuli pakastettua kilokaupalla papuja ja kurpitsaa, ja loppukeväästä sitä tuskaili, kun ei ollut saatu kaikkea syötyä talven aikana. Vaan nytpä ollaan onnellisia, että viimevuotisia on vielä pakastimessa, sillä tästä tulikin kylmä kesä. Kurpitsasato näyttää nyyksähtävän kahteen Potimarroniin, eikä hallan ja kauriiden jäljiltä papuja tule kuin ehkä kourallinen.

Kaalit sen sijaan rakastavat kylmyyttä. Suippokaalista saadaan 3 kaunista yksilöä, joista yksi jo heitettiin grilliin yrttivoin kera. Samoin parsakaali tekee 3 muhkeaa kukintoa, joista yksi päätyi wokkiin. Black russian -lehtikaali on peittänyt alleen salaattia ja persiljaa, ja sitä ollaankin pakastettu sellaisenaan ja tehty useampi setti pestoa. Myös Emerald ice on kasvanut muhkeaksi, joskaan se ei maullaan peittoa Black russiania. Mutta pakkaseen päätyy sekin, jahka ensin ollaan tehty siitä Ottolenghin lehtikaali-sitruunahässäkkää.

Kasvihuone selvästi kärsii kylmyydestä ja kosteudesta, mutta sadosta on silti tulossa hyvä; chilien ja paprikoiden suhteen suorastaan erinomainen. Ensimmäiset kurkkukilot on jo pikkelöity ja tomaateista tehty yksi setti kastiketta.

Chileistä ensimmäisenä kypsyi Cream fantasy, josta parempi puolisko on tehnyt chilisoosia (blitzattu chili, valkosipuli, sipuli ja iso tukko korianteria kukkinen ja varsineen tekee aivan mahtavan tuoresoosin) ja laittanut yhden setin fermentoitumaan. Myös Aji mango ehti kypsyä ja se onkin mukavan hedelmäinen, joskin sen verran tulinen, että pieni siivu riitti meikäläiselle. Sugar rush stripey alkaa pikkuhiljaa stripettyä, ja Aji guyana on tekemässä aivan jäätävän kokoisen sadon. Lisäksi pikkupuskat Pretty purplea ja Numex twilightia ovat kypsymässä, ja ensimmäiset hedelmät näkyy myös mökiltä nyysityssä ranskalaisessa mysteerichilissä. Että eiköhän parempi puolisko pysy chileissä ensi kauteen asti.

Paprikoista ollaan syöty jo pari Siberian bonusta, ja eilen kypsyi ensimmäinen Zazu. Zazustakin on tulossa hurja sato, joten saadaan tulevanakin talvena kopistella jäisiä paprikoita pakastimesta keittoihin ja patoihin.

Mutta ennen talvea vois vielä tulla kesä, eikö?

tiistai 25. heinäkuuta 2023

Kitaristi

Suorastaan olen huumaantunut näistä mun leijonankidoistani (on siellä isosilkkikukkaakin joukossa). Upeita värisävyjä, ihanaa karkintuoksua ja maljakossakin viihtyvät viikon verran. Kun yhden varren napsaisee mukaansa, alkaa sivuhangoista kasvaa uusia kukkia. Ja pakkastahan nämä kestävät jonkin verran, joten eivät ihan ekoihin kylmiin kuukahda.

Ulkona on hauska seurata, miten kimalaiset humpsahtavat kukan syövereihin, ja tykkää näistä muutkin öttiäiset. Ihmettelin maljakon vieressä olevaa mustaa pipuraa, kunnes huomasin vihreän toukan rouskuttavan kukkaa päättäväisesti ja kakkaavan samalla keittiön pöydälle. Yäk.



Ensi kaudelle purkkapinkkiä

Mutta siis missään nimessä en pelargoneihin hurahda, vaikka ostinkin Vinhan kirjakaupasta Susanna Rosènin ja Eivor Rasehornin kirjan Ihanat pelargonit. Mahtavan asiapitoinen kirja, ja opin, että maailmassa on tähti-, sormi- ja kaktuspelargoneja. Sellaisten siemeniä kun saisi jostain, mutta en ole osannut googlettaa asiaa tarpeeksi tarmokkaasti. Ehkä seuraavalla lomarupeamalla sitten, sillä palkkatyö alkaa taas viedä mehut ihmisestä.

maanantai 17. heinäkuuta 2023

Kovin kummallinen kasvukausi

 

Kesä on jo puolivälissä, mutta sato antaa odottaa itseään. Lehtikaalta ja kurkkua saa kyllä puputtaa mielin määrin, mutta kaikki muu on omituisen keskenkasvuista. Ensimmäinen kesä, ettei vieläkään saada kasvimaalta salaattia (vasta nyt alkaa itää), saati sitten herneitä (kauriit söi), papuja (halla vei, eikä härkäpavut itäneet) tai pottuja (kohta ehkä alkavat kukkia). Alkukauden kylmyys ja sitä seurannut kuivuus olivat mahdoton kombo sadolle.

Onneksi viime vuonna tuli pakastettua papuja ämpärikaupalla, joten sitä satoa riittää vielä talveksi, mutta olishan se ollut kiva saada tuoreita papuja fermentoitavaksi, kun ne on niin mahdottoman maukkaita.

Se on positiivista kasvimaalla, että viileät yöt ja heinäkuun kosteus ovat pitäneet talvivalkosipulit yhä kasvussa. Normaalisti nyppään ne näillä main ylös, kun alkavat helteissä kellastua. Nyt oletettavasti saadaan todella muhkea valkosipulisato, kun olen muistanut niitä lannoittaakin ahkerasti.

Kasvihuoneessa kurkut tekevät hyvää satoa, ja osan saa jo laittaa etikkaan lillumaan, kun ei kaikkea millään ehdi syödä. Hyvä niin, sillä menossa on viimeinen purkki viimevuotisia etikkakurkkuja. Ensimmäinen paprika (Siberian bonus) ehti jo oranssistua, mutta kovin kärsivät chilit ja paprikat auringon puutteesta. Homehtuvat ennen kuin kypsyvät. Sugar rush stripey on tekemässä hurjaa satoa, kunhan vain saisi sitä aurinkoa hiukan. Avitettiin häntä vaihtamalla kasvihuoneen kellastuneita seinäpleksejä uusiin kirkkaisiin, jotta pieninkin auringonsäde pääsisi raidoittamaan chilejä, mutta vielä ei tulosta näy.

Ensimmäiset tomaatit saatiin juhannuksena, mutta sitten kypsyminen tyssäsi, kun helteet häipyivät. Bumble bee ja Sungold ovat tyytyneet vähempään aurinkoon, joten niitä ollaan jonkin verran saatu, mutta muut pysyttelevät sitkeästi vihreinä.

Mutta sentään päästiin narisevalla autollamme Pinsiön taimistolle asti, ja kiertelin siellä lompakko levällään. Valitettavasti oltiin liian myöhään liikkeellä, joten hapsuharmaalepät olivat jo loppu. Sulkaharmaalepän onneksi sain ja pilvikirsikan, joten ei tarvinnut tyhjän peräkärryn kanssa palata kotiin (no ei se oikeasti olisi ollut tyhjä, sillä menomatkalla liityin Pirkkalassa sähköpyöräilijöiden iloiseen klaaniin). Pirilä mainostaa seireenin lailla sitruunapihlajaa -20%:lla, joten jollain tekosyyllä tarvisi saada auton nokka kääntymään siihen suuntaan. Tarvittaiskohan me Ikeasta jotain?

maanantai 10. heinäkuuta 2023

Voihan Kukkatarhurit!

 

Punakosmos Apricotta
Viimeinkin alkaa siemenestä kasvatetut kesäkukat kukkia, ja kyllähän niitä saa suu auki käydä ihmettelemässä päivittäin. Aivan ihania sävyjä ja muotoja - etenkin näissä Kukkatarhureilta ostetuissa versioissa. Ajatella, ettei tämmöisiä ole ollut ennen edes saatavilla mistään. Vaikka olen vuosia kolunnut erinäisiä siemenkauppoja kotimaassa ja Briteissä, ei tällaisia lajikkeita ole vastaan tullut. Mielettömän hienoa, että Kukkatarhurit ovat nämä tuoneet tarjolle - se varmaan saa muutkin siemenkaupat heräämään, ettei viherturaajat enää tyydy niihin iänikuisiin perusversioihin. Ainakin Mustilaan tuli tälle syksylle tarjolle upeita tulppaaneja, varmaankin Kukkatarhurien tulppaanien innoittamana. Hyvä :-)

Iso-olkikukka Salmon rose

Leijonankita Madame Butterfly bronze with white
Nämä on niin ihania! Pitäisi vain uskaltaa napsia näitä maljakkoon, sillä kukkivat sitä ahkerammin, mitä enemmän niitä leikkaa. 
Vielä on pari mysteerilajiketta nuppuvaiheessa. Toinen lienee koreatömäkukka Black knight, mutta toisesta en ole vielä päässyt selville, mikä se oikein on. Jännitystä riittää siis vielä ainakin tälle viikolle.
Koska kukinta on venynyt heinäkuulle, täytyy kevättalvella aloittaa esikasvatus aiemmin, jotta saisi väriä puutarhaan jo touko-kesäkuussa. Tosin kevättalvella on aina se "mihin nää kaikki mahtuu" -dilemma päällä :-D

perjantai 7. heinäkuuta 2023

Palsamipainajainen

 

Kolmisen vuotta jättipalsami on vallannut alaa tontin perukoilta. Sitä on ihan mahdoton kitkeä, sillä se kasvattaa lehtihankoihin uusia kukkia, jos sen katkaisee, ja jos sen nykäisee juurineen maasta, se vain tyynesti jatkaa kukintaansa ja kääntää kukkansa aurinkoa kohti. Kaunis kasvihan se on ja pölyttäjien suosikki, mutta herraisä sentään, että se leviää ja valtaa alaa tehokkaasti.

Tämän lomaviikon odottelin sateiden loppumista, jotta pääsen käymään trimmerin kanssa koko tontin läpi ja butcheroimaan kaikki eteen tulevat palsamit. Ihan hirveä urakka! Kasveja oli tuhansittain ja tuntuvat suosivan kumppanuuskasveinaan vadelmaa ja pajua. Täysin mahdotonta yrittää saada semmoisesta ryteiköstä palsameja tuhottua. Keväällä trimmeröin palsamit ekan kerran ja se näytti jonkin verran auttaneen, mutta siltikin niitä putkahti esiin sieltä täältä - myös naapurin tontilta, jonne jouduin hyppäämään, jotta sain palsamit tontin reunasta pois.

Tontin vasemman puolen sain taisteltua suht. hyväksi ja olin ihan varma, ettei palsamit ole oikealle levittäytyneet, sillä oikea puoli on pusikoitunut tehokkaasti. Mitä vielä! Siellä niitä rehotti koivun vieressä ja jopa kuusen alla. 

Kuvasta saa ehkä jonkinmoisen hahmotelman millaiselta alalta jouduin palsameja trimmeröimään, mutta varmasti niitä jäi vielä johonkin lymyilemään. Kuulemma nelisen vuotta siemenet pysyvät maassa itämiskykyisinä, joten taistelu jatkuu. Etenkin kun naapurin tontilla palsamia on kamalat määrät, joten se tulee poksauttelemaan sieltä siemeniään meidän puolelle.

Kyllä ATK-ihminen tuntee tehneensä, kun ensin 2 päivää kiipeili emännänjatketta ylös ja alas (seinien maalaus) ja sitten 2 tuntia heilui painavan trimmerin kanssa pusikossa.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

Siemeniä, siemeniä

 

Mustilan puutarha alkoi mainostaa, että siemenet ovat -40%:n alessa. Ei ollut vielä tarkoitus sen kummemmin siemenhankintoihin keskittyä, mutta kun oli kevätkylvöjen jäljiltä jo valmiina lista loppuneista siemenistä, ajattelin käyttää alen hyväkseni. Eipähän ainakaan tulisi turhaa kylmäkäsittelyä siemenparoille, kuten syksymmällä tilattaessa - olettaen siis, että tämä heinäkuu tästä vielä lämpenee.

Ihan pysyin suht. aisoissa ja kliksuttelin tunnollisesti verkkokaupasta tarvitsemiani yrttejä. Vähän vaan lipsahti tomaattien puolelle (jonkun kehuma Green grape ja Zlatava). Kaikkia tarvitsemiani yrttejä ja hallan tyhjentämiä papupusseja ei Mustilasta löytynyt, joten jatkoin etsintöjä. 

Googlettelin myös pelargonin siemeniä, kun semmoisten kasvattamiseen tänä vuonna haksahdin. Ihan turhaahan niiden kasvattaminen on, kun puutarhaliikkeistä saa keväisin pelargoneja 5 kpl eurolla, mutta on sitä turhempiakin turhuuksia ihmisellä. Kuten kuvassa oleva, siemenestä kasvatettu mimosa. Joka paikassa oli myynnissä samat Nelson gardenin pelargonit, jotka eivät värien puolesta innostaneet. Mutta sitten ihminen meni Seemnemaailmaan. Siellähän oli Horizon star ja Raspberry ripple. Ja ne puuttuvat yrtit ja pavut. Muutama pinkki kesäkukkanen (esim. leijonankita Kimosy) ensi kesälle. Ja parit tomaatit (Ananas noire ja Sunchocola). Hyvä kun ehti Visa vingahtaa, kun oli jo sähköpostissa tieto, että tilaus on lähtenyt Suomea kohti. Iik.

Enää 5 kk, ja sitten saa laittaa pelargonit ja leijonankidat tulille :-D

perjantai 30. kesäkuuta 2023

Leikkokukkia ja keramiikkaa

Kysyin juhannuksena siskolta mitä me sitten eläkkeellä puuhataan, ja vastaus kuului, että kasvatetaan leikkokukkia ja tehdään keramiikkaa. Hyvä pläni. Leikkokukkia ehkä osaan kasvattaa (joskaan en raaski niitä leikkoa), mutta keramiikkaa ei ole kumpikaan ennen kokeillut. No, eihän se nyt kauhean vaikeaa voi olla ;-) Saveahan tällä tontilla on riittämiin, joten senkin suhteen ollaan omavaraisia. Voikohan keramiikkaa polttaa Oonissa?

Eläkkeeseen on tosin vielä aikaa, mutta tuskin siihen asti kestän tätä ankaraa vit kipuilua tässä kamalassa työpaikassa. Luulin, että Microsoft oli maailman hirvein työpaikka, mutta kyllä se on valitettavasti tämä firma, jossa päin naamaa puhutaan työntekijän käyttöasteesta, ja jos teet työsi hyvin, bonukset kuittaa esimies, joka ei ole missään tekemisissä kanssasi. Tiimipalavereita ei pidetä, kun niitä ei voi asiakkaalta laskuttaa, joten yksin teet työsi, eikä kukaan välitä – eikä auta, jos et jotain osaakaan. Ja tähän kun lisätään se, että mukavien asiakkaiden työt vähenee ja tilalle ollaan tunkemassa asiakkaita, joiden vuoksi jo yksi kollega irtisanoutui, niin eihän tämä hyvältä näytä ollenkaan. Mutta työttömyyskään ei ole vaihtoehto. Kunpa olisi vit kipuileville viiskymppisille työvoimatoimisto, jonka kanssa voisi miettiä uusia työkuvioita. Varmasti pitenisi ikäihmisten työurat.

Onneksi kuitenkin nyt alkaa loma, joten 3 viikkoa voi keskittyä parisuhteeseen, piskeihin ja puutarhaan (ja ehkä myös palsameihin, jotka kuorruttavat jo puolet tontista). Parempi puolisko lupasi viedä vaimon peräkärryn kanssa Pinsiön taimistoon ostamaan sulka- ja hapsuharmaaleppiä ja jonkun kivan pikkupuun etupihalle. Auto tosin on tällä hetkellä kosahtamispisteessä, joten taimistoretki tehdään vasta toisella lomaviikolla. Ensi viikon alun sadepäivät käytetään peräkammarin maalaamiseen tummanvioletista kurkunvihreäksi, ja kolutaan lähimetsät, sillä puolison esihenkilö oli löytänyt jo ensimmäisen herkkutatin :-0

Lopuksi vielä vinkki hyvästä kesälukemisesta: kollegalla on ihan uus ja ihan ihana blogi: https://ratikallaryytimaalle.blog/

keskiviikko 14. kesäkuuta 2023

Tämänhetkinen ruokavalio

 

Ei vielä kovinkaan muhkeita aterioita takapihalta irtoa. Esikasvatin salaattia, retiisiä ja tilliä kasvihuoneessa, mutta vain pari tilliturpasta sain aikaiseksi ja yhden (!) salaatin alun. Muistan, että viime vuonnakin oli todella hankala saada salaattia itämään, ja sama kävi tänä vuonna.

Syyskylvöjä pompsahtelee esiin siellä täällä, mutta ainoa, josta saa jo nyhdettyä satoa on lehtikaali Red russian (keksittäiskö tälle uus nimi? Red devil?). Se kestää hyvin syyskylvämisen ja myös esikasvoi nätisti kasvihuoneessa. Samoin esikasvatettu Nero di Toscana -lehtikaali tuottaa jo syötäviä yksilöitä. Suorakylvöistä on kohta satoikään tulossa pinaatti, jota pitääkin alkaa syödä, sillä helteessä se alkaa heti kukkia. Muutama retiisikin on jo syöntikokoinen.

Muuten sitten on tarjolla vain yrttejä ja ruohosipulia, sekä talvehtinutta Cream fantasy -chiliä. Toki niistäkin bileet saadaan aikaan. Kasvihuoneessa on jo tomaatin ja paprikoiden raakileita, mutta niiden punastumista/kellastumista saadaan vielä odottaa.

Ilman kuolonuhreja ei tästä jäätävän kylmästä keväästä selvitty: RIP, japaninsiipipähkinä. Se kyllä selvisi talvesta hyvin, ja ehdin jo ihailla sen vihertäviä silmuja, mutta loppukevään hallat nitistivät silmut ja puu kuoli siihen paikkaan. Mantsurianjalopähkinät vielä sinnittelevät, joskin toiseen iski viime viikonlopun pakkanen ja yksi oksa paleltui. 

Katsurasta kuoli iso osa. Kauniisti sekin silmuili ja kukki kauttaaltaan, mutta liian kylmää tuli vielä sen jälkeen. Purppuraheisiangervo näyttää lähinnä ylösalaisin käännetyltä luudalta, ja sama näky on naapureidenkin pihoissa. Miksi, oi miksi nämä keväät ovat muuttuneet näin jääkylmiksi!

PS. Nyt selvisi, miksi leveälehtisessä lehtikaktuksessa on mustia laikkuja: ripsiäiset ovat majoittuneet chilien puutteessa siihen >:-/


sunnuntai 11. kesäkuuta 2023

Ei lehtokotilot, vaan...

 

"Esikasvata pavut, koska lehtokotilot syö niiden alut kasvimaalla" -kuului muistilappuni viime vuodelta. Esikasvatin, ja komeasti lähtivät pavut kasvuun, samoin kuin suorakylvetyt. Lehtokotiloita kun ei ole vielä juurikaan kasvimailla keikkunut.

Vaan sittenpä herättiin lauantaiaamuna kuuraiseen maahan. +0,5:ssä oli lämpötila käynyt, ja iltapäivällä alkoi damage näkyä: kesäkurpitsat kuolivat, samoin kaikki pavut. Perunoissa on mustuneita lehtiä, ja muutama tomaatti nuokkuu kasvihuoneessa.

Kylmää on toki ollut: tämä kesäkuu on 4 astetta kylmempi kuin normaalisti, ja aamulenkille lähdetään edelleen toppatakissa ja hanskat kädessä (mistä perheen hanskavaras on kovin tyytyväinen). Mutta en todellakaan odottanut hallaa enää tässä vaiheessa vuotta.

Pavut kävin kylvämässä uudelleen, joskaan lajikkeita ei enää ollut niin runsaasti jäljellä. Perunat ja tomaatit jatkavat kasvuaan kylmävahingoista huolimatta. Kesäkurpitsan taidan suorakylvää kasvimaahan ja katsoa tuleeko siitä mitään. Kuivuuden takia on kasvimaat itäneet sen verran harvaan tyyliin, että jossain kohti kesäkurpitsa ehkä mahtuisi vielä kasvamaan.

Se on tänä keväänä ihmetyttänyt, ettei kirppoja ole juurikaan näkynyt. Retiisit itävät reiättöminä kasvimailla, eikä kaalienkaan alkuihin ole tuhoja tullut. Uskaltaisikohan sitä olla niin uhkarohkea, että kylväisi rucolaa ja pak choita kasvimaiden aukkopaikkoihin? Niiden sato olisi enemmäkin kuin tervetullut.

tiistai 6. kesäkuuta 2023

Puhutaanko kultaköynnöksistä?

N'joy

Näihinhän ei siis ainakaan pitänyt hurahtaa. Kamalia, kaljuja rojottimia rintamamiestalojen olkkarien seinillä, ja jättävät vielä jäljetkin tapettiin. Joku hopeaköynnös meillä aikoinaan oli, mutta se ei kasvanut eteen eikä taakse ja lopulta kuolla kupsahti. Prisman kukkaosaston kulmalta poimin mukaan N’joyn, joka oli todella sievä, mutta juroi lipaston kulmalla 3 vuotta, ennen kuin lähti kasvuun. Mutta kylläpä siitä tulikin hieno, kun alkoi rehevöityä.

Marble queen

Siitä innostuneena aloin tutkia kultaköynnöksiä tarkemmin. Happy leaf ja Marble queen näyttivät olevan yhtä kauniita vihreä-valkokirjavia versioita kuin N’joy. Marble queen on meillä melkoisen vihreävoittoinen, mutta se sentään kasvaa rehevänä puskana. Happy leaf olisi kaunis, jos se suostuisi kasvamaan, mutta tuppaa vain mustuttamaan lehtiään. Ihmettelee nyt jatkohalujaan keittiön ikkunalla. Katsotaan tuleeko siitä koskaan mitään.

Not-so-happy Happy leaf

Global green näytti kuvissa hienolta, mutta taitaa liian hämärässä kasvaa meillä, kun kirjava, vaaleanvihreä kuvio ei erotu joka oksasta kovinkaan hyvin. Kevään myötä se on saanut enemmän vaaleanvihreää lehtiinsä.

Global green

Sisko löysi Bauhausin amppelitelineestä Shangrilan. Kuvien perusteella ajattelin sen olevan kumma ruttu, mutta onkin livenä aivan hurjan hieno. Köyhistelin, enkä raaskinut maksaa siitä pariakymppiä, vaikka kasvi olikin melko muhkea. Muutaman viikon päästä maksoin siitä iloisena kolmekymppiä, kun törmäsin siihen Opuntiassa. Ei vaan voinut enää ohittaa.

Shangrila

Ostoslistalla on vielä ihanan repaleinen Cebu blue ja hienon metallinsininen Blue form (joka siskolla jo onkin. Että se ehtii aina ekana). Cebu on hurjan kallis, mutta Blue formin saisi reilulla kympillä. Ehkä nyt lämpimän sään aikana kannattaisi se tilata.

Mutta siis posliinikukkiin en ainakaan hurahda. Niitä onkin meillä vasta 3…

sunnuntai 4. kesäkuuta 2023

Puhutaanko lehtikaktuksista?

Marraskuunkaktus

Marraskuunkaktuksia olen silloin tällöin ostanut kaupoista, kun ne ei juuri mitään maksa ja niissä on ihanan värikkäät kukat. Harmittaa, kun en yhtenä halloweenina napannut Tokmannilta mukaan oranssikukkaista versiota. Sellainen on ostoslistalla, sekä kirkkaanoranssina että vähän maltillisemman hailuna. Samoin olisi hakusessa sellainen vanhanaikainen marraskuunkaktus, jossa on pienemmät, piparkakkureunaiset ja pulleat lehdet. Sellaista ei ole missään näkynyt sitten 1980-luvun.

Muutama vuosi sitten oli muodissa kalanruotokaktukset, joista yhden sain kasteltua hengiltä, mutta toinen tykkää paahtaa itseään olkkarin ikkunalla. Keväällä Bauhausissa tuli vastaan megaleveä kalanruotokaktus chrysocardium, joten se muutti meille, joskin tuntuu kärsivän jostain, kun lehtiin tulee tummia täpliä.

Kalanruoto

Chrysocardium

Korona-aikaan tuli googleteltua leveälehtisiä kaktuksia, ja ostoskoriin päätyikin Guatemalan lehtikaktus, joka on tuollainen soma syherö. Mieli tekisi myös leveälehtistä korallikaktusta Red coral. Kapealehtinen korallikaktus mulla jo onkin (yllätys... mutta kun se oli minipieni ja halpa).

Guatemalan lehtikaktus

Löysin Plantagenista erittäin kapealehtisen lehtikaktuksen. Se näyttää aivan ilotulitukselta, kun lehtien kärjet kasvavat keväällä kirkkaanvihreinä. Nimi ei valitettavasti ole tiedossa, sillä nimilapussa luki vain epiphyllum cacti.

Siskon nimeämä Cousin It, taustallaan ihana posliinikukka

Beavertail vei lehtikaktukset toiseen ääripäähän, sillä se on todella nimensä mukainen: iso, paksu ja jämäkkä. Sillä voisi ihan hyvin läiskyttää vettä. Pitkään mietin sen tilaamista netistä, mutta en raaskinut. Opuntiassa se tuli livenä vastaan, joten suljin silmäni hintalapulta ja vingutin pankkikorttia.

Beavertail. Ehti olla keittiön pöydällä melkein kuukauden, ennen kuin parempi puolisko huomasi sen :-D

Hovipojan- tai hovineidonkaktus olisi ihana löytö, kun ne kukkivat niin upeasti ja niissä on kauniit lehdet. Kukkaikkunassa taisi hovipoika ollakin, kun lähtiessä silmät osuivat (kuvaannollisesti siis) katonrajassa keikkuvaan, punaisena kukkivaan lehtikaktukseen. En uskaltanut jäädä kyselemään hintaa, eikä se olisi meillä mihinkään mahtunutkaan.

Koska anopeista saa niin hyvin pistokkaita, googletin, miten niitä saisi myös lehtikaktuksista. Jossain käskettiin vain tökkäämään lehdenpala multaan, mutta sillä konstilla mädätin pistokkaani. Gardener’s World sen sijaan sanoi, että pistokkaan palanen pitää laittaa pötköttämään mullan päälle viikoksi ja suihkutella sitä silloin tällöin. Viikon jälkeen pistokas tökätään multaan ja katso: se alkaa kasvaa. Ja katso: niin alkoikin! Nyt on kapealehtisestä lehtikaktuksesta poikanen kasvamassa ja samaa kokeilen Beavertailillekin.

Kaktuskasvattamo (ja anoppi-)

perjantai 2. kesäkuuta 2023

Puhutaanko anopeista?

Star green granite

Minunhan piti jo vuosia sitten luopua kaikista huonekasveista. Mutta jotenkin hormonit korvautuivat viherkasveilla, ja nykyään jopa kesken talven tulee tarve saada multaa kynsien alle.

Anopinkielet ovat huonekasveista olleet niitä kiinnostavimpia, ehkä siitä syystä, että 55 vuotta vanhassa valokuvassa poseeraan komean anopin kyljessä. Tai siis lähinnä makaan lötkönä vieressä. Siitä keltareunaisesta anopista en ole koskaan välittänyt, mutta tummanvihreät raidalliset ovat upeita, etenkin Plantagenista löytynyt Jousihamppu, joka on leveä ja näyttävä.

Jousihamppu

Taisivat olla Marketan anoppikuvat, jotka saivat aikoinaan googlaamaan eri anoppilajikkeita, ja korona-aikaanhan viherkasvi-innostus suorastaan räjähti käsiin, etenkin kun kasvikaupat siirtyivät silloin digiaikaan. Siinä sitä tuli eristyksissä kliksuteltua ostoskoriin anoppi jos toinenkin.

Ensimmäinen ihastus oli Moonshine heleänvihreine lehtineen. Ja kun ei yksittäistä kasvia kehdannut tilata, mukaan lähti myös Metallica. Metallica on meillä suorastaan villiintynyt. Siirsin sen isoon ruukkuun, jossa se on kasvanut korkeaksi ja tehnyt paljon poikasia.

Metallica

Syntymäpäivälahjaksi hain niin ikään Marketan vinkistä Honkasen puutarhalta Whale finin, jonka kauneudesta voidaan olla monta mieltä. Mutta näyttävä se ainakin on ja poikasenkin teki, joten kohta meillä komeilee kaksi läpyskäanoppia.

Whale fin

Leveän Whale finin jälkeen hurahdin tikkumaisiin versioihin, joten meille muutti Mikado, Tough lady ja Fernwood. Mikadoa olen palastellut muutamaan ruukkuun, mutta Fernwood on kovin maltillinen kasvaja. Yhden poikasen se on tehnyt, mutta ei juurikaan kasvanut kokoa. Ehkä hyvä niin, kun alkaa tilasta olla tiukkaa.

Mikado ja Star rose

Kotipuutarha-lehdessä mainittiin Star green granite ja Star canyon granite, jotka pienen etsinnän jälkeen löytyivät nettikaupasta. Ihanan erilaiset ja jännän näköiset anopit. Sittemmin tähtiperhe on kasvanut Star canaryllä, josta haaveilin pitkään ja Star rosella, joka oli yllätyslöytö Bauhausista.

Star canyon granite, taustallaan Futura superba

Nyt ei ole tiedossa enempiä pakko-saada -anoppeja. Mutta oispa hieno saada anoppi kukkimaan. Sen pienet, valkoiset kukat kuulemma tuoksuvat huumaavasti.

Star canary


sunnuntai 28. toukokuuta 2023

Ulos talviunesta

Verililjapuun tymäkän kissanpissan hajuinen kukka :-D

Miten sitä on aina näin kädetön talven jäljiltä. Vähän väliä täytyy muistella, mitä tähän aikaan vuodesta pitikään tehdä, kun on viimeiset 6 kk vain istunut pimeässä kudin kädessä. Parempi puolisko fiksuna miehenä kehotti kirjoittamaan asiat ylös, mutta johan mä olen aiheesta blogannut 14 vuotta, enkä siltikään muista, vaikka omia blogimerkintöjäni keväisin luenkin.

Nytkin olen muina naisina ostanut salaattia kaupasta, vaikka kasvihuoneessa kasvaa mizuna ja sinappi, nyhtänyt keittiön ikkunalla olevaa kaupan basilikaa ruokiin, vaikka kasvihuoneessa kasvaa monenlaisia ihania yrttejä, ja huokaillut kesäkeittiössä pizzan äärellä, että oispa rucolaa, vaikka sitä on ollut tukkokaupalla 15 metrin päässä.

Mutta kasvimailla itää jo ja kasvihuoneessa on tomaatin, tomatillon ja paprikan raakileita. Luumu- ja päärynäpuissa pörrää mehiläisiä, jotka välillä piipahtavat marjapensaissakin. Kylmistä öistä huolimatta kaikki esikasvatetut kukat ovat ulkoruukuissa hengissä, ja vuohenputki valtaa tonttia ennennäkemättömällä vauhdilla. Talviturkit heitettiin yllättävän lämpimässä vedessä pari viikkoa sitten, joskin sen jälkeen tehdyt uintireissut ovat olleet nipistelevän kylmiä.

Kunhan tästä vielä tekee pyöräilyreissun Kangasalan Paakariin lohileivälle, niin voi julistaa kesän alkaneeksi.

keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Kauden yrtit ja puut

 

Kun yrität kuvata yrttejä apulaisen kanssa...

Mikä sen parempaa kuin saada käsiinsä paketti jonka päällä on varoitus: sisältää eläviä kasveja. Tällä kertaa paketista tuli huumaava sitruunaverbenan tuoksu ennen kuin ehdin sen edes aukaista. Kokon puutarhan yrtit olivat hienossa kunnossa ja melko muhkean kokoisia, joten hankintahinnan kirpaisu unohtui. Multaakin haettiin peräkärryllinen lisää, joten sain tänään siirrettyä yrtit isompiin ruukkuihin. Nyt sitten vaan odotellaan, että jostain saisi tuoretta, kokonaista kalaa halsteriin. Pari nieriäfilettä ehdittiin jo halstrata, mutta omien yrttien puutteessa käytettiin kaupan versioita, eikä niissä makua paljoa ole. 

Lopun päivää aion pelata kasvitetristä, eli siirrellä ruukkuja ja potteja paikasta toiseen. Kasvihuone pitää järjestää uusiksi, jotta siellä pääsee joten kuten kulkemaan, ja ulkona pitää siirrellä ruukkuja parempiin asemiin, jotta niihin saa tehtyä asetelmat - kasvihuone kun pullistelee kukantaimista. Taimet tosin saavat olla kasvihuoneessa vielä pitkään kylmien öiden takia. 

Arboretumia tekisi kovasti mieli kasvattaa. Viime vuonnahan sinne muutti kasa pähkinöitä; tänä vuonna tavoitteena on löytää jostakin sinne sulkaharmaaleppä, jolla on kauniit, sulkamaiset lehdet. Toinen uusi asukki voisi olla pilvikirsikka ihan vain sen kauniin syysvärin vuoksi. Tosin googlettaessa tuli vastaan, että se lasketaan vieraslajiksi. No, mahtaakohan tuo mitenkään täällä erottua lupiineista, jättipalsameista ja supikoirista :-/

tiistai 9. toukokuuta 2023

Nytkö se alkaa?

 

Tämänvuotisen viljelysvapaan viljelyspäivä koitti tänään, 9 päivää myöhemmin kuin normaalisti. Yöpakkasia on edelleen, joten maa on kylmää ja osin jopa roudassa. Ei ole hirveästi innostanut ruveta pakastamaan siemeniä kasvimaalla. Mutta kyllähän sään on nyt ruvettava lämpenemään, muutenhan tämä kasvukausi menee ihan  puihin.

Viikonloppuna ahkeroin tomaatit, chilit ja paprikat loppusijoitukseensa. Muutama chili ja paprika täytyi saksia, kun näyttivät enemmänkin köynnöskasveilta kuin capsicumeilta, mutta eivät tuntuneet ottavan siitä nokkiinsa. Ilahduttavasti taimilaatikoiden uumenista löytyi Honeybeetä ja Sugar rush stripeya. Olin jo ehtinyt unohtaa moisia kylväneeni. Peliväline vaan loppui harmittavasti kesken, kun 24 x 40 l multaa ei riittänyt ihan kaikkiin ruukkuihin, mutta Luigi della Casa lupasi hakea tänään uuden setin lisää, jotta vaimo pääsee jatkamaan harrastusta.

Tämä päivä menee siis kasvimaiden kimpussa ja huomiselle mietin pihalammen ojan avaamista ja kameleonttilehden istuttamista lammen rannalle, kun se kuulemma pärjää Suomen luonnossa ihan itsekseenkin. Eilisen vietin ikkunoita ja verhoja pesten ja siinä samalla mietin viikon agendaa. Verhoja pyykkinarulle ripustaessa silmät osuivat kasvihuoneen takana olevaan pottivuoreen, joten sitä pestessä se loppuviikko sitten meneekin, joskin siskon kanssa suunniteltiin Tampere-päivää perjantaille (kenkiä, kynsilakkaa ja hajuvettä - kaiken tämän mullassa möyrimisen jälkeen tarvii tuntea itsensä naiseksi). Uhosin Luigille, että viikonloppuna korkataan kesän uimakausi, kun ehkä tarkenee olla sekunti pelkät uikkarit päällä.

Oiskohan se nyt sitten täällä, kevät :-)

tiistai 2. toukokuuta 2023

Orvokkigate


Ei olisi pitänyt valittaa Bauhausin pliisunvärisistä orvokeista, sillä nyt orvokkeja ei ole missään. Tokmannilta haettiin multakuorma ja samalla silmäilin orvokit. Niitä oli pieni pöydällinen ja kaikki valkoisia. Viikon päästä ei ollut enää niitäkään, joten kätevä emäntä suuntasi Rustaan. Siellä oli pienikukallisia, oranssi-violetteja amppeleita kärryllinen ja pari six-packia pienikukallisia keltaisia. Ei siis mitään, mikä olisi sytyttänyt. Missä kaikki suurikukalliset ja värikkäät? No, Tampereen keskustassa asuva sisko tietysti lesoili nähneensä Opuntiassa voimakkaanpinkkejä orvokkeja, mutta sitä näköjään edelleen on niin 80-lukulainen, ettei vappubrunssin jälkeen tullut mieleenkään käydä katsomassa onko Opuntia vappuna auki. Koska oishan se ollut.

Toisaalta hyväkin, etten orvokkeja ole vielä saanut, sillä tänään oli lumi maassa, ja koko viikoksi on ennustettu niin hyytävän kylmää säätä, ettei orvokit siitä selviäisi. Eikä niitä voi kasvihuoneeseenkaan laittaa yöksi turvaan, kun kasvari on tupaten täynnä. Siirsin tomaatit, chilit ja paprikatkin kasvihuoneeseen, joskin ovat vielä pienissä esikasvatusruukuissaan, kun keli on liian kylmä niiden siirtämiseen loppusijoituspotteihinsa. Alkoivat sisällä olla jo niin säälittävän hailuja, ettei niitä enää uskaltanut huonossa valossa pitää.

Sähköstä maksetaan edelleen järkyttävää hintaa (aiemmin koko vuoden sähköt ovat olleet tonnin luokkaa; nyt 4 kk:n sähköt 1673 €, kiitos vaan, Helen), mutta siltikin sähkölämppäri puhisee kasvihuoneessa – tänään jopa keskellä päivääkin, kun on niin järkyttävän kylmä. Onneksi en valkannut tätä viikkoa kesälomaksi, sillä en olisi tarjennut edes ikkunoita pestä. Ens viikon pitäisi olla paljon lämpimämpi, tosin ennusteet ovat näyttäneet jo pitkään aina seuraavalle viikolle lämpenevää. Ei oo lämmennyt.

Kasvimaat odottavat vielä kylvämistä. Siemenet ja muistiinpanovälineet ovat lähtökuopissaan kodinhoitohuoneessa, mutta taitaa mennä kylvö viikonlopulle.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2023

Lyhenevät keväät


Ihan vinksalleen on vuodenajat menneet nykyään. Syksyä on tammikuuhun asti, sitten tulee talvi, jota kestää huhtikuun puoliväliin, eikä keväälle jää kuin pieni siivu toukokuussa. Just, kun kevät olisi sitä kaikkein parhainta (ja kiireisintä) aikaa!

Koti pullistelee esikasvatteista, jotka viime viikolla pääsivät vasta ensimmäistä kertaa kasvihuoneeseen. Normaalisti pääsevät jo alkukuusta tai jopa maaliskuun puolella, mutta nyt on ollut liian kylmää ja lumista. Kukkiakaan en ole päässyt ruukkuihin kylvämään, sillä lumi ja jää on estänyt peräkärryn saamista ulos autokatoksesta, joten ei olla päästy hakemaan multakuormaa.

Sen verran olin kaukaa viisas, että otin ekaksi kesälomaviikoksi toukokuun toisen viikon. Viime vuodesta jäi ankara trauma, kun lumisateessa ja paksussa hangessa leikkelin kanukoita toukokuun ekalla viikolla. Nyt ehkä ehtii lumet sulaa alta pois siihen mennessä. Loppuvuodesta täytyy olla vieläkin kauempaa viisas ja aloittaa esikasvatus kuukautta myöhemmin. Jos malttaa. Tuskin malttaa.

Kasvihuoneessa kaalit on jo osittain potitettu isompiin purkkeihin ja yrtit kylvetty ruukkuihin. Kurpitsat alkaa olla sirkkalehdillä ja eilen kylvin kurkkuja ja papuja. Olin onneksi laittanut siemenlaatikkoon muistilapun papujen sirkkalehdillä nautiskelevista lehtokotiloista, joten päätin esikasvattaa pavut. Ensimmäinen lehtokotilo näkyikin jo lyllertävän alapihalla. Kengän alle litsaantui hän.

Orvokeille olisi jo huutava tarve, mutta miten osaakin joka paikassa olla pliisun värisiä orvokkeja. Bauhausista löysin yhden ainokaisen oranssinpunaisen orvokin, mutta eihän sitä yhdellä tee mitään. Toisaalta, linnunruokinta on vielä käynnissä, joten jos nyt vaihtaa ruokinta-automaatit orvokkiamppeleihin, orava käy istumassa ne hengiltä, kuten kolmena edellisvuotena.

Kasvimaan vappukylvöt jäänevät tänä vuonna väliin, kun sisko varasi meille brunssin, mutta voisihan sitä kokeilla vappuaattokylvöjä, jos sää suinkin sallii.

Ja juu, menin sitten taas piipahtamaan kukkakaupoissa ja tuloksena kuvan Beavertail ja Star rose...

sunnuntai 16. huhtikuuta 2023

Kärsivällisyys on hyve

 

jota meikäläiselle ei ole suotu. Monta viikkoa olen jo kliksutellut Kurjen puutarhan verkkokaupan sivuja, mutta aina vaan ne ovat päivittymättä. Lopulta uskaltauduin ottamaan yhteyttä Instagramin kautta ja sain vastauksen, että yrtit tulevat verkkokauppaan toukokuun alussa. Varmaankin kaikkia taimitarhoja riivaava energian kalleus on vaikuttanut siihen, että yrtit ovat myyntikunnossa kuukautta normaalia myöhemmin.

Mutta kun tää tahtoisi jo yrttejä! Ihan vähän vaan googletin, olisiko jossain muualla yrttejä jo saatavilla, mutta kovin laihoin tuloksin. Eipä yrtit meillä mihinkään mahtuisikaan, kun kasvihuone on yöpakkasten armoilla, eikä sisätiloihin mahdu esikasvatteiden takia enää yhtään mitään. Google kuitenkin toi eteen Kokon puutarhan, jonka sivuilta sai napsittua ostoskoriin oliiviyrtin, curry-yrtin ja sitruunaverbenan (no ehkä myös selleriyrtin ja lakritsibasilikan). Eipä nekään tänne ennen toukokuun alkua ehdi, mutta ovatpahan ainakin tulossa. Postitushinta oli tosin aivan järkyttävä; melkein kalliimpi kuin koko yrttisetti.

Kasvihuoneessa itävät jo kaalikasvit. Kurpitsat, tuoksuherneet, salaatit ja peruna vielä antavat odotella itseään, mikä ei näillä (-7) yöpakkasilla ole ihme. Päivisin kasvihuoneessa on jo sen verran kuuma, että täytyy käydä avaamassa taimihyllyjen huput ja poistamassa kuplamuovit. Vielä kun siihen  lisää, että tänä aamuna kuului paikalliskurjen (pesii jossain lähistöllä) huutoa ja järripeipon siritystä, alkoi tuntua ihan keväältä :-)

keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Salaiset teeret

 

Kyllä ihminen hämmästyi, kun kävi tunnollisesti ilmoittamassa Tiiraan aamuisesta teeren pulputuksesta. Silmille popsahti ikkuna, jossa luki, että ilmoitus on salattu, syynä linnun laji. Liekö teeri sitten nykyään niin harvinainen, mutta älkää nyt kukaan tulko meidän hoodeille niitä ampumaan, kun 15 vuoden tauon jälkeen täällä taas teeriä on. Kauniita lintuja ovat he.

Ihminen hämmästyi myös uusimman Viherpihan yrttiliitteestä. Yrttejä olen kasvattanut niin kauan kuin puutarhaakin, joten en uskonut oppivani liitteestä mitään uutta. Mutta siis näköjään meiramia voi kasvattaa avomaalla ja vieläpä suorakylvöllä, ja meirami on monivuotinen. Meillä se on aina majaillut yksivuotisena ruukussa kasvihuoneessa. Sitruunatimjami kuulemma talvehtii paremmin kasvimaalla kuin tavallinen timjami. No ei oo kukaan aiemmin kertonut! Jahka kasvimaat sulaa, käyn roiskimassa meiramia joka paikkaan ja istutan sitruunatimjamin herbaarioon.

Sitäkin ihminen hämmästyi kuinka ei ole tähän ikään mennessä vieläkään oppinut, että puutarhurin muisti on hatara. Kovasti olen kaikkea kylvänyt kasvihuoneeseen, mutta ihan joka pottia en ole varustanut merkkaustikulla. Tunnistan kyllä kaalikasvin sirkkalehdet, mutta kun ne on kaikki saman näköiset, ei voi tietää, mitä siihen mustaan kennostoon oikein kylvin. Mitzunaa? Sinappia?

Tänään on ollut kurkien muuttopäivä. Aurakaupalla niitä on suunnannut pohjoista kohti. Kohta alkaa olla viimeisten esikasvatusten aika: kurkut, kurpitsat ja yrtit. Sitten vaan odotellaan kesää ja satoa :-)

sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

Vähän pidempi perjantai

 

Vuokrattiin pääsiäiseksi mökki Ähtäristä, jotta vältyttäisiin pitkältä ajomatkalta matkalla Pohjanmaalle. Ei vältytty.

Toinen koirista sai edellisenä päivänä vatsataudin, mutta koska oli pirteässä kunnossa ja söi hyvin, uskaltauduttiin parin tunnin ajomatkaan. Pysähdyttiin tavan mukaan Kitusen kievarissa hampurilaisilla lounaalla ja ulkoilutettiin samalla koirat. Ähtärissä liukasteltiin autolla pitkää, jäistä mökkitietä perille. Siellä koira olikin hetken kolmella jalalla, mutta toipui nopeasti.

Itse mökki oli, noh, mielenkiintoinen. Vessa haisi sikalalta, eikä sen ovi mennyt kiinni. Keittiön pöydällä oli hiiren kakkaa ja pissaa, ja astianpesukoneessa likaiset astiat. Yhden olisi täytynyt nukkua yläkerran parvella, jossa peti oli aivan täynnä hiirten jätöksiä ja tyynyt hiirten repimät. Kaiken kukkuraksi naapurimökistä livahti lihapääkoira mökin pihaan, joten ulkona ei voinut olla yhtään rennosti. Sen verran on lihapäät silpunneet kavereiden koiria, etten omiani sellaisen läheisyyteen altista. Enkä itseäni.

Urheasti kuitenkin ajateltiin, että kyllä sohvalla voi pari yötä nukkua, mutta siinä vaiheessa, kun koira ei päässytkään pediltään ylös ja sen takapää alkoi pettää, todettiin, että tämä oli nyt tässä ja lähdettiin takaisin sivistyksen pariin. Että sellainen pitkäperjantain pikavisiitti Ähtäriin. Pääasia kumminkin, että koira toipui yön aikana entiselleen. Varmaan vatsakipu sai sen selän kramppiin. 

Jäipä sitten pääsiäinen lintujen bongailuun, linnunpönttöjen putsailuun ja kasvihuonekylvöihin. Ihmettelin juuri, miksi en ole kylvänyt salaattia tai tilliä kasvihuoneeseen, mutta sitten muistin, miten hyytävän kylmää oli maalis-huhtikuun taitteessa. Ei siinä lämpötilassa käynyt mielessäkään mikään kasvihuoneeseen liittyvä. Nyt siellä kaalikasvit jo itävät, ja heitin ämpäriperunan pari päivää sitten niiden seuraksi. 

Kyllä on brexit pienentänyt siemenperunavalikoimaa. Larsvikenilläkin oli varmaan kolmasosa lajikkeista saatavilla, eivätkä enää mainosta myyvänsä Ruotsin ulkopuolelle. Suomessa siemenperunavalikoima on aina ollut huono, mutta nyt entistäkin huonompi. Mustilalta tilasin Aspargesin ja King Edwardin, joista jälkimmäinen on kollegan mukaan perfect for roasties.

Kylmän sään ja paksun lumipatjan takia chilit, paprikat ja tomaatit eivät ole vielä käyneet kasvihuoneessa. Toivottavasti kuitenkin jaksavat sinnitellä vielä hitusen, eivätkä hujahda ihan mahdottomiin mittoihin valon puutteesta. Ja löysihän ne ripsiäiset meillekin. Viherturaaja oli viikonlopun Turussa huitelemassa (nähtiin vain yksi Wolt-kuski. Hämmästyttävää.) ja palattuaan huomasi chilin lehdillä omituista putua. Lehden kun käänsi, niin siellähän ripsiäiset loikkivat iloisesti. Sprutzit (soveltuu syötäville kasveille) koitui niiden kohtaloksi, mutta täytyy tehdä sama kuin Merja ja tilata biologista apua, jolla nujertaa seuraavakin ripsiäissukupolvi, joka takuuvarmasti on jossain päin kasveja kehittymässä.

lauantai 25. maaliskuuta 2023

Toivo kävi pilkahduksella


Haikeana katselin sivusta, kun paremman puoliskon firma tarjosi tiimille kolmen ruokalajin illallisen ja sen jälkeen illan Nokia-areenassa (jääkiekkomatsissa, tosin, mutta sentään juomineen, joten kyllä sitä seitinohuessa ois voinut vaikka jääkiekkoa katsoa). Meillä ei edes tiimipalavereja pidetä, kun se ei ole asiakkaalta laskutettavaa työtä. Bonuksetkin maksetaan vain esimiehille.

Mutta en sentään ihan kuivin suin paremman puoliskon areenakeikasta jäänyt. Pari päivää keikan jälkeen alkoi miehellä yskä ja kurkkukipu ja siitä päivän päästä minulla. Liekö iso K viimein meihinkin iskenyt, mutta kylläpä oltiin kipeitä kumpikin. Joka paikkaa särki hampaita ja ikeniä myöten, eikä mikään särkylääke auttanut. Keuhkot oli täynnä muurahaisia, ja vielä 1,5 viikon jälkeenkin ollaan puolikuntoisia, eikä kumpikaan jaksa edes imuriin tarttua.

Niinpä esikasvatuskausikin on hiipunut tyhjäkäynnille. Taimia pitäisi siirtää isompiin potteihin, mutta ei vaan jaksa. Kaalikasvit kylvin väkisin ja vein kasvihuoneeseen, mutta ei puhettakaan, että jaksaisi käydä niitä siellä katsomassa ja kastelemassa. Asiaa ei yhtään auta se, että töissä on ihan jumalaton haipakka, sillä kaikki vähäinenkin energia, mikä tästä kropasta irtoaa, menee siihen.

Talvi pitää Pirkanmaata vielä tiukasti otteessaan, eikä ole näköpiirissä, että maaliskuun viime metreillä voisi esikasvatteita viedä kasvihuoneeseen päivähoitoon. Aurinko ei ole tässäkään kuussa näyttäytynyt, joten kasvihuoneessa ei juurikaan ole ulkoilmaa lämpimämpi.

Yksi pieni toivonpilkahdus sentään elämässä on: työvoimapula näyttää olevan totta, sillä kypsässä 55 vuoden ja yhden päivän iässä tämä akka pääsi työhaastatteluun :-0 Paikka tosin olisi pääkaupunkiseudulla, eikä 6 tunnin työmatka sillai kauheasti houkuta, mutta olipa mukava juttutuokio fiksun ja asiantuntevan rekrytoijan kanssa :-) Aivan tunsi itsensä taas ihmiseksi. Samana päivänä huomasin, että meidän kylän kauppa haki myyjää ja lähistöllä oleva leikkipuisto ohjaajaa. Parempia duuneja nekin kuin tämä meikäläisen nykyinen.

Toivosta tosin enää näkyy vain perävalot, kun astianpesukone hyytyi lopullisesti tänä aamuna >:-/ Kyllä nyt pientä ihmistä taas rassataan.