torstai 30. kesäkuuta 2016

Kasvimaat kesäkuun lopussa

Hallasta, huonosta itämisestä ja ituja nyppivistä naakoista huolimatta kasvimaat ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Härkäpavut kukkivat kovasti, vaikka niitä jouduin kylvämään uudestaan moneen otteeseen naakkojen takia. Herneessä on jo palkoja tulossa, ja salaattia saa kerätä päivittäin leivän päälle ja lisukkeeksi. Tilli, persilja ja korianteri ovat myös ruuanlaittokunnossa.

Valkosipulisato jää harmittavan pieneksi. Viime vuoden satoa saatiin nauttia toukokuulle asti, mutta syksyllä istutetuista kynsistä suurin osa joko mädäntyi sateissa tai kärvähti tammikuun pakkasissa. Todella harmi, sillä oma valkosipuli päihittää selvästi kaupasta saatavat.

Tämä kasvimaa aiheutti alkukesästä harmaita hiuksia, kun mikään ei tuntunut itävän tai sitten iti todella laikukkaasti. Naakat napsivat sokeriherneiden alut maasta ja halla kurtisti ruusupavut. Kylvin lähes kaikki lajikkeet porkkanasta fenkoliin uudelleen, ja nyt viimeinkin kasvavat normaalisti. Satoa ei tästä häkkyrästä saada vielä aikoihin, paitsi korianteria, joka taitaa ruveta kohta kukkimaan. Täytyykin tilata chefiltä viikonlopuksi cevicheä, niin saa hölvättyä korianterit siihen ja kylvää sitten uusia.

Uutta perunaa ollaan jo saatu, sillä donkkasin keväällä yhden siemenperunan ämpäriin ja laitoin kasvihuoneeseen. Ihan OK:n makuista Colombia oli, mutta hitusen turhan mautonta ja jauhoista. Sopi kuitenkin grillattaviin kalanyytteihin, kun se sai uida valkoviinissä ja voissa ja samalla se suurusti liemen mukavan pehmeäksi.

Mozart-peruna alkaa kohta kukkia, joten pääsemme pian sitä maistamaan. Kumpikin harmitteli juhannuksena, kun ei älytty kaivaa muutamaa Mozartia esille ja upottaa rosvokuoppaan karitsanviulun kanssa. Mozartin kun pitäisi olla hyvä uuniperuna (tarkoittaakohan uuniperuna roasted potatoa?).

Kaalilaatikoista en laita kuvaa, sillä kuvassa olisi vain reikiä, toukkia ja satamiljoona kirvaa >:-/ Eilen kävin taas kaalilaatikot läpi, eikä voinut kuin ihmetellä sitä toukkien määrää. Harmi, kun ei meidän vakio kesävieras punarinta viihtynyt keväällä pihalla sen vertaa, että olisi pesän tehnyt. Punarinta kun on tehokas öttiäisten hävittäjä. Täytyy nyt luottaa kirjosieppoon (eli mustavalakiaan kärvästempaajaan), joka on onnistuneesti pesinyt kahdessa pöntössä. Tuntuu napsivan kärpästen lisäksi myös toukkia.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Bugittaa

Kolme pulloa on jo vihannesystävällistä tuholaismyrkkyä satanut kasvihuoneen kirvojen ja kaalimaiden koiden ylle, mutta yhä kumpiakin on satamäärin. Koit ovat erityisen tykästyneet Nero di Toscanaan ja eri parsakaaleihin ja jättäneet pak choit ja rucolat kirppojen hoideltaviksi. Saa nähdä jääkö kaalisato tänä vuonna vain haaveeksi. Rucolaa kylvin kasvihuoneeseen uudestaan ja tällä kertaa paketoin ruukut tiukasti harsoon, josko se pitäisi tuholaiset loitolla.

Eivätkä vain kasvit ole öttiäisten suosiossa. Ihmisiä kiusaamassa on aivan järjetön määrä hyttysiä. Oheisessa kuvassa on Mosquito magnetin viikon sato: kaikki tuo ruskeanharmaa putu on kuolleita hyttysiä. Ja paarmatkin ovat innostuneet tulemaan mukaan bileisiin. Se tunne, kun hevospaarma rouskauttaa selästä paidan läpi - siinä kyllä tuntee olevansa väkevästi elossa.

Hiukan vapisuttaa myös tontilla vipeltävien myyrien määrä. Tänä vuonna niilläkin on huippusesonkinsa, ja sen kyllä huomaa. Vähän väliä kuuluu vikinää ja rapinaa pihalla. Toistaiseksi ovat pysyneet tontin luonnonvaraisella osalla, joten tuhoja ei ole vielä näkynyt. Nuorempi koirista on onneksi ottanut pihapoliisin roolin ja tekee säännöllisiä tarkastuskierroksia. Tähän mennessä saldona on 3 peltomyyrää ja 1 vesimyyrä.

Plussaa on se, että myös kimalaisia ja kukkakärpäsiä on runsaasti. Alkukesästä niitä pörräsi pergolan laikkuköynnöksessä ja nyt ovat asuttaneet heisien kukinnot niin, että pörinä muistuttaa jo formulakisoja. Metelin määrästä voi päätellä, että vadelmista on tulossa huikea sato, samoin kuin puolukasta.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Ei ihan hirveesti naurata

Kuvassa on komatsuna, jota kylvin kasvihuoneeseen salaatti- ja wokkivihreäksi. Alku näytti hyvältä, mutta sitten kaalikoit, joita on tänä vuonna ennätysmäärä, hoksasivat kasvuston ja rei'ittivät sen yhdessä yössä. Samalla tuhosivat vieressä esikasvaneet pak choit.

Suurimman osan kaalikasveista olen esikasvattanut sitä silmällä pitäen, että kun ne ovat tarpeeksi isoja, ei kirppojen hampaat niihin enää pysty, joten ne voi huoletta siirtää kasvimaalle. Kirppoja on tänä vuonna hämmästyttävän vähän (jei!), mutta kaalikoit tekevät sitäkin isompaa tuhoa. Kaikki kasvimaat, joissa kaalta kasvaa, ovat harsotettuja, mutta se ei kaalikoita estä.

Yhden harson alla kasvoi komeat, esikasvatetut Nero di Toscanat, ja yhdestä ehdittiin jo saada satoa. Seuraavana päivänä niistä oli suurin piirtein vain rangat jäljellä. Inventaario osoitti, että harsojen alla muhii neljää erilaista toukkaa ja satamäärin kirvoja (!). Ikinä ei ole kirvat kaalikasveihin tykästyneet, mutta tänä vuonna kirvojakin on niin paljon, että yllätin niitä jopa imuttamassa muovikukkaa. Harson alla öttiäisillä on hyvät oltavat, kun linnut eivät pääse niitä napsimaan.

Toukkaisia broccoleja ja calabreseja olemme tottuneet syömään, joskin viime vuonna harso onnistui pitämään toukat loitolla. Eniten harmittaa se, että tästä näyttää tulevat rucolaton kasvukausi. Kasvimaalla sen nujersi ne harvat kirpat, ja kasvihuoneessa rucolaruukuista vain pölähtelee kaalikoita. Mitzunasta onnistuttiin saamaan yksi sato ja toisen laitoin kasvuun. Josko se olisi jotenkin epäviehättävä kaalikoiden mielestä.

Rucolaa kompensoimaan olen kylvänyt sinappia (kuvassa). Kaalikasvi käsittääkseni sekin, muttei niin kirppojen ja kaalikoiden suosiossa kuin rucola. Reikiä lehdissä on, mutta ei ihan älyttömiä määriä. Sinapissa on mukava maku ja se käy sekä salaatteihin että lämpimiin ruokiin.

On muuten erikoista, että kun viimein kaupasta löytyi ötökkätorjuntaan tarkoitettua verkkoa, se on hyvin kapeaa ja repeytyy helposti. Kaalikasvit ovat kuitenkin niin isoja, että tarvitsevat reilunkokoisen suojan. Samoin ihmetyttää, miksi ei mistään löydy sitä keltaista tahma-ansaa, jonka avulla britit suosittelevat kirppojen tuhoamista. Varmaan tepsisi kaalikoihinkin. Vihannesten yllä ei viitsi mitään tuholaismyrkkyä suihkuttaa, kun se päätyy kuitenkin omaan suuhun ja samalla voi vahingossa tuhota hyvisöttiäisiäkin.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Viherkielto 2016

Lauantaina tuli vielä sorruttua kaupan varhaiskaaliin, kun sattui kerrankin olemaan kotimaista sellaista tarjolla. Se sai sitten luvan olla viimeinen kaupan vihannes lokakuuhun (toivottavasti) saakka, sillä kostea ja lämmin sää on saanut puutarhan rehahtamaan kasvuun. Vielä ei mitään megatarjontaa kasvimailla ole, mutta kömmimme eteenpäin yrttien, salaatin, retiisin ja ihan kohta myös kurkun voimalla.

Viikonloppuna wokkasimme setin raakamakkarasta, Lungo di Firenze -kesäkurpitsasta ja Nero di Toscana -lehtikaalista. Että oman maan vihannekset maistuivat hyviltä! Totesimme kumpikin, että makkarat ois voinut heivata wokista mäkeen ja syödä pelkkää kasvisversiota, oli se niin hyvää.

Tämän kasvukauden THE yrtti näyttää olevan rakuuna (se venäläinen; ranskalainen maistui pelkältä ruoholta). Vuosia se on meidän kasvimaalla kasvanut, enkä edes muista mistä tai miksi se meille päätyi. Kumpikin pidettiin sen makua outona ja liian makeana, kunnes viime vuonna viimein opittiin sitä syömään, ja nyt se on ihan ykkösyrtti, jota silputaan mukaan lähes joka ruokaan.

Tämän kasvukauden THE riesa on kaalikoi >:-/ Niitä on ihan järkyttävä määrä. Kaalilaatikoiden lähelle kun menee, pöllähtää silmille oikea koipilvi. Tunkevat, pirulaiset, kasvihuoneeseen ja syövät sieltä kaikki esikasvavat kaalintaimet, eikä ulkona niitä suojaverkko pidättele, vaan tunkevat pienestäkin kolosesta itsensä verkon alle ja mässyttävät kaalinlehtiä ja suoltavat ziljoona minikokoista toukkaa bileisiin mukaan. Eivät talvehdi Suomessa, mutta ovat nyt sen verran aikaisessa, että ehtivät kuulemma tehdä kaksi satoa jälkeläisiä. Great >:-/

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kurpitseria 2016

Pari kuukautta kurpitsat jaksoivat viihtyä kasvihuoneessa, mutta sitten alkoivat kietoutua toisiinsa ja tomaatteihin, joten tuli häädön aika. Häätö tosin venyi viikolla, kun joka yö oli hallanvaara, mutta viimein meteorologitäti lupasi, ettei halloja enää tule. No, seuraavana yönä oli vain +4, mutta mainiosti nuo siitä selvisivät harson alla.

Kurpitsaroskiksia on tasan 20 kpl, joten tiedän mitä meillä syödään ens talvena. Isoja kurpitsoja on vain 2: Marina di chioggia ja spagettikurpitsa. Loput ovat joko Potimarroneja tai sitten minikurpitsoja, joiden kätevyyteen ihastuin jo muutama kasvukausi sitten. Eniten tietysti odotan Potimarronien kypsymistä (muutama peukalonkynnen kokoinen alku on jo tulossa), sekä kesän uutuuksia Small sugar ja Butterbush, joista ensimmäinen on kuulemma yltiömakea ja jälkimmäinen butternuteja tuottava pensas. Ei olisi 70-luvulla ala-asteella uskonut, että joskus sitä oikein odottaa saavansa kurpitsaa. Oli ne etikkaliemeen tapetut kurpitsakuutiot sen verran kammottavia.

Butterbush
Kesäkurpitsojen osalta kävi tuuri. Esikasvatetut Rolet (joka ei sitten ollutkaan kesäkurpitsa, vaan minikurpitsa), Patty yellow ja Patty green nyyksähtivät hallan kourissa, enkä tiedä tuleeko niistä enää mitään. Harmittelin, sillä kasvihuoneessa oli vielä 2 muhkeaa kesäkurpitsaa jäljellä, mutta olin ehtinyt luvata ne kollegalle. Laitoin pari Patty yellowta esikasvamaan varmuuden vuoksi, mutta kurpitsojen häädön aikana huomasin, että kaksi Hooliganiksi laputettua kurpitsaa olivatkin Lungo di Firenze -kesäkurpitsaa. Ehdin jo luulla, että Lungon siemenet ovat niin vanhoja, etteivät jaksa enää itää, mutta itämättömät olivatkin Hooliganeja. Ei aavistustakaan, missä vaiheessa laput ovat menneet sekaisin, mutta parempi näin. En ole mikään erityinen kesäkurpitsafani, mutta ovat ne ihan mukava lisä kesän salaatteihin ja wokkeihin.

Jotta totuus ei unohtuisi, laitetaan loppuun vähän inhorealismia.
Kasvimaan kesäkurpitsat näyttävät tältä. Mukana myös rikkaruoho.
Sadepäivä Kangasalla: popcorn-lodju melkein piripintaan täynnä lehtokotiloita >:-/

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kuka tämän harrastuksen keksi?

Välillä luonto lannistaa puutarhurin.
Halla nipisti papuja, kesäkurpitsoja ja maisseja
Kaaliperhonen pääsi livahtamaan verkon alle
Samoin kirpat
Kaikki ne tutkakuvissa näkyneet kirvat on nyt meillä - jopa kasvihuoneessa
Ruusupavuilla tuplavitsaus: ensin kotilot, sitten halla
Jos ois keksinyt jonkun siistin sisäharrastuksen, niin ei ehkä "#¤%&!!:ttaisi niin paljon. Onneksi kasvihuoneessa on vielä jonkin verran esikasvatteita, joilla paikata tuhoja. Ja ehkä kaikki tämä "#¤%&/!!:tus kompensoituu sitten, kun saa maistaa ekoja tehottomasti tuotettuja kurkkuja ja tomaatteja omasta kasvihuoneesta. Ellei sitten tuo lähestyvä myrsky puhalla koko kasvihuonetta nurin :-/

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Pala kerrallaan se elefanttikin syödään

Perennapenkkiangstini lienee jo tunnettu maailmalla, ja tämä kesä oli tarkoitus mennä samalla kaavalla kuin aiemmatkin: silmät kiinni ja äkkiä ohi. Keväisin kun tuon 25 m x 2 m (pahimmilta kohdin 25 m x 5 m) penkin valtaa hevosenkakan myötä tullut, sitkeäjuurinen heinä ja vuohenputki, eikä jäykässä, sinisessä savessa asuvia perennoja ole helppo tuolta jakaa tai poistaa, sillä painava savi voittaa puutarhurin haban 6-0.

Ihaillen seurasin sauvajyväsen mahtiurakkaa perennapenkin uudistuksessa, ja mikä lie inspiraatio sitten puutarhuriinkin iski kesken tulikuuman kesäpäivän, kun piti ottaa lapio käteen ja alkaa nykertää perennapenkin rajoja uusiksi. Tällä kertaa se oli ns. käänteisnykerrys, sillä vuosia levensimme perennapenkkiä, jotta se veisi tilaa nurmikolta, mutta nykyään kun puutarhatraktori ja raksavastaava hoitavat nurmikon ajamisen, kavensin perennapenkkiä. Hankalan talven myötä kato oli käynyt, joten kavennus oli helppoa, paitsi että oli hiki, hyttysiä ja naapurin alaikäiset kakarat rälläämässä tiellä kovaäänisillä ja pahanhajuisilla mopoillaan >:-/

Nurmikko oli vallannut penkin keskiosia sieltä täältä, mutta yllättävän vähällä vaivalla sain sitä nyhdettyä pois. Vuohenputken ja hevosheinän annoin suosiolla Roundupin hoidettavaksi (on muuten käsittämätöntä tököttiä se geeliversio: hankala saada sitä tarttumaan mihinkään ja olemaan koskematta oikeisiin kasveihin). Joskus vuosia sitten heitin perennapenkkiin piparmintun ja omenamintun, ja ne kasvoivatkin siellä rehevinä. Tämän talven jälkeen näyttää siltä, että mintut ovat heittäneet henkensä. Syysasteri sen sijaan näyttää vievän kaiken tilan.

Yhdessä kohdassa kasvoi tuoksukurjenpolvea mahtavana tuppaana, mutta siinä oli seassa niin paljon nurmikkoa, jota oli mahdoton kitkeä pois, joten päätin heivata koko kurjenpolven mäkeen. Ei paljoa kirpaissut, sillä se "tuoksu" on niin karmea, että se menee suoraan migreenipotilaan otsalohkoon. Jäljelle jäi tyhjä 1 m x 1 m alue, mikä oli toki suotavaa Kauppilan-reissun alla. Nyt alueella kasvaa 3 päivänliljaa (tietysti erilaisia kaikki...), verenpisara, kosmoskukka ja Kauppilan alelaarista poimitut euron liljat.

Täytynee opetella sauvajyväsen neuvomalle tavalle ja pikkuhiljaa uudistaa penkkiä kohta kohdalta, niin ehkä sitä joskus oppii elämään tuon rutjakkeen kanssa. Onpahan ainakin hyvä syy piipahtaa kesäretkillä taimitarhoissa.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Rauhoitettu riesa

Paha saa aina palkkansa. Vuosia olen naureskellut partaani brittipuutarhureiden valituksille kuinka pulut nokkivat taimet kasvimailta. En naura enää.

Toukokuun alussa ihmettelin, kun siemenperunoita nousi itsekseen ylös kasvimaalta, ja se ainokainen viime vuodelta jäänyt sipuli hävisi yhtäkkiä. Sitten alkoi härkäpavut tupsahdella esiin mullasta - siis papuina, ei versoina. Syytin ensin omaa huolimattomuuttani, mutta myös uudelleenkylvetyt härkäpavut ilmestyivät jälleen mullan pinnalle.

Mietin, mikä on puutarhassa muuttunut, enkä voi keksiä muuta kuin Nelli ja Nicke (se on suomenruotsalainen) Naakan, jotka ovat muuttaneet lähitienoolle ja patsastelevat n. satamiljoonaa kertaa päivässä meidän pihalla koirien suureksi ärsytykseksi. Aiemmin täällä ei ole naakkoja näkynyt kuin syksyisin.

Hyvä toki, että Nelli ja Nicke napsii pihasta tuholaisia, mutta kun napsivat samalla räkättirastaan munia ja poikasia (räkättirastas on ilmainen hälytysjärjestelmä pihan pikkulinnuille) ja näköjään tuhoavat kasvimaita. Yksi kasvimaista ei ollut juurikaan itänyt, joten aloin äsken tehdä uusintakylvöjä ja huomasin, että esikasvatetut kyssäkaalit oli nokkaistu poikki, sokeriherneen versot hävitetty ja punajuuria ja pinaattia nostettu ylös >:-/ Ryhmä Hau ei paljoa sopassa auta, sillä naakat ovat todella kesyjä ja korkeintaan hypähtävät 5 metriä eteenpäin haukkuvasta kuonosta. Sinällään tietysti laiskan koiranomistajan unelma: naakat juoksuttavat koiria tontin ympäri, ja itse voi vain istuskella rauhassa.

Mitäänhän noille ei voi tehdä, kun on pesimäaika ja ovat kuulemma vielä rauhoitettuja. Huoh.

Toinen riesa on jonkun naapurin hervottoman iso, silmäpuoli kolli, joka rakastaa patsastella kasvimailla. Raivostuttava otus, joka ei väistä koiria ja on vielä näitä isompi. Täytynee hommata joku vesitykki, jolla suihkuttaa moinen tuholainen avaruutta kiertävälle radalle. Juu, en todellakaan pidä välinpitämättömistä kissanomistajista >:-/