Toivo kävi pilkahduksella

Haikeana katselin sivusta, kun paremman puoliskon firma tarjosi tiimille kolmen ruokalajin illallisen ja sen jälkeen illan Nokia-areenassa (jääkiekkomatsissa, tosin, mutta sentään juomineen, joten kyllä sitä seitinohuessa ois voinut vaikka jääkiekkoa katsoa). Meillä ei edes tiimipalavereja pidetä, kun se ei ole asiakkaalta laskutettavaa työtä. Bonuksetkin maksetaan vain esimiehille.

Mutta en sentään ihan kuivin suin paremman puoliskon areenakeikasta jäänyt. Pari päivää keikan jälkeen alkoi miehellä yskä ja kurkkukipu ja siitä päivän päästä minulla. Liekö iso K viimein meihinkin iskenyt, mutta kylläpä oltiin kipeitä kumpikin. Joka paikkaa särki hampaita ja ikeniä myöten, eikä mikään särkylääke auttanut. Keuhkot oli täynnä muurahaisia, ja vielä 1,5 viikon jälkeenkin ollaan puolikuntoisia, eikä kumpikaan jaksa edes imuriin tarttua.

Niinpä esikasvatuskausikin on hiipunut tyhjäkäynnille. Taimia pitäisi siirtää isompiin potteihin, mutta ei vaan jaksa. Kaalikasvit kylvin väkisin ja vein kasvihuoneeseen, mutta ei puhettakaan, että jaksaisi käydä niitä siellä katsomassa ja kastelemassa. Asiaa ei yhtään auta se, että töissä on ihan jumalaton haipakka, sillä kaikki vähäinenkin energia, mikä tästä kropasta irtoaa, menee siihen.

Talvi pitää Pirkanmaata vielä tiukasti otteessaan, eikä ole näköpiirissä, että maaliskuun viime metreillä voisi esikasvatteita viedä kasvihuoneeseen päivähoitoon. Aurinko ei ole tässäkään kuussa näyttäytynyt, joten kasvihuoneessa ei juurikaan ole ulkoilmaa lämpimämpi.

Yksi pieni toivonpilkahdus sentään elämässä on: työvoimapula näyttää olevan totta, sillä kypsässä 55 vuoden ja yhden päivän iässä tämä akka pääsi työhaastatteluun :-0 Paikka tosin olisi pääkaupunkiseudulla, eikä 6 tunnin työmatka sillai kauheasti houkuta, mutta olipa mukava juttutuokio fiksun ja asiantuntevan rekrytoijan kanssa :-) Aivan tunsi itsensä taas ihmiseksi. Samana päivänä huomasin, että meidän kylän kauppa haki myyjää ja lähistöllä oleva leikkipuisto ohjaajaa. Parempia duuneja nekin kuin tämä meikäläisen nykyinen.

Toivosta tosin enää näkyy vain perävalot, kun astianpesukone hyytyi lopullisesti tänä aamuna >:-/ Kyllä nyt pientä ihmistä taas rassataan.

Siks hämmästyimme säikähtäin

 

Kyllä mä nyt hoksasin, että se onkin tomatillo, eikä chili...

Esikasvatusloma eteni esikasvatusvaiheeseen (huomenna vessan maalausta), ja siirsin tänään tomaatit isompiin potteihin. Ronskisti donkkasin huonon näköiset taimet kompostiin, ja laskin, että 15 tainta riittää mainiosti. Kompostiin meni myös muutama ihan OK:n näköinen taimi, sillä edessä on vielä kirsikkatomaattien kylvö, ja niille pitää jättää tilaa kasvihuoneeseen.

Pengoin siemenlaatikoston kolmatta luukkua, mutta eteen tuli vain kaalikasveja ja järjetön määrä kukkien siemenpusseja (17 kpl!!!). Vähän jo sydäntä kylmäsi, notta mihinä mun kirsikkatomaatit on, mutta löytyihän ne sieltä laatikon pohjalta: 3 kpl (!!!). Olin ihan varma, että niitä on semmoiset 6-7, mutta siis vain 3! Sungoldia ei ollut lainkaan; vain Honeybee, Chocolate cherry ja ilmaissiemenenä saatu Dr Carolyn. Mitähän mä olen ajatellut viime syksynä siementilauksia tehdessäni! Yritin penkoa kompostiin heittämiäni taimia takaisin, mutta olivat jo sen verran nuupallaan, että annoin olla. No, tästä saan hyvän syyn lähteä Pirilän kevätriehaan viikonloppuna, kun eihän tuo määrä tomaatteja riitä yhtään mihinkään.

Kukkia sen sijaan riittää, voi hyvä ihme. Täytyy käydä varastosta penkomassa lisää esikasvatusalustoja, sillä opin kantapään kautta, miksi aina varoitetaan ostamasta rimpulamuovia puutarhaan: viime vuonna ostamani muka-hyvät esikasvatuskennostot menivätkin yhdessä sesongissa ihan silpuksi ja päätyivät muovinkierrätykseen. Ei pidä henkilön sellaisiin sortua.

Mutta että siis karsea määrä kukkia ja vähän vihanneksia tähän maailman aikaan, kun pitäisi kasvattaa entistä enemmän syötävää henkilökohtaiseksi huoltovarmuudeksi. Kyllä tämä keski-ikä yllättää puutarhurin! Mistä tulikin mieleen tämän päivän Aamulehti 50 vuotta sitten -palstalta oppimani termi: rouvakokoinen. Marimekon muotinäytöksessä oli ollut myös rouvakokoisia mannekiineja. Enää ei siis tarvitse puhua post-estrogeenisestä pullerosta, vaan voi olla salonkikelpoisemmin rouvakokoinen.

Ryöstöviljelyä

 

Aloitettiin perinteiseen tapaan loma vuokramökillä. Tai siis minä aloitin, kun ei paremmalla puoliskolla ole talvilomaa tänäkään vuonna. Kohteeksi valikoitui pieni mökki kaikin epämukavuuksin, joita en varaustäpinöissäni edes ollut huomannut. No, kerrankos sitä tiskaa jääkylmällä vedellä ja peseytyy saunassa ämpäristä loiskutellen. Mutta paikka oli kaunis, lähistöllä liiteli kotkapariskunta, ja mökistä löytyi mielenkiintoinen ruokakirja, Tara Junkerin ja Anna Sarmannon Syö hyvä mieli. Siinä oli niin erikoisen kuuloisia reseptejä, että täytyy ostaa kirja itsellekin.

Bonuksena mökin omistaja oli tuonut Ranskasta kuivattuja chilejä mökkiläisille mausteeksi. Me ei mökeillä yleensä kokata, vaan haetaan ruuat jostain valmiina (Nygrenin firsherman's pie oli järisyttävän hyvää, joskin myös järisyttävän suolaista), joten parempi puolisko harmitteli, kun ei päässyt testaamaan chilejä käytännössä. Ehdotin, että napataan siitä parit mukaan, maistetaan niitä kotona ja kokeillaan kylvää siemeniä. Niin tehtiin, ja edelleen polttelee peukalon kynnen alla, kun en älynnyt riipiä siemeniä hanskat kädessä. Ovat siis kamalan tulisia, mutta hauskahan näitä koeviljelyjä on tehdä. 

Tämä viikko on pyhitetty esikasvatuksen loppumaratonille, vaikka kaikkien näiden kokeilujen (Ranskan chilit, pelargonit, mimosat ja kuvassa näkyvä, sherrylasissa juurtuva kaupan minttu) jälkeen joka paikka on todellakin aivan täynnä kasveja. Mutta tomaatit pitää siirtää isompiin potteihin ja kirsikkatomaatit kylvää, ja Kukkatarhuritkin muistuttivat, että NYT pitää kylvää kaikki maailman kukkaset, joten eihän tässä auta enää viivytellä. Odotin, että olisin saanut tällä lomalla kylvää myös kaalit, retiisit, salaatit ja tuoksuherneet (ne kuulemma kestävät yllättävän hyvin pakkasta :-0 ) kasvihuoneeseen, mutta perhanan polaaripyörre hajosi, mikä tietää hyytävän kylmää ainakin parille seuraavalle viikolle (juu, tämänkin kevään piti olla ennätyslämmin...). Kasvarin ovi siis pysyy umpijäässä vielä jonkin aikaa.