Kylvöt tehty!

Näin sitä ihminen autuuksissaan unohtaa asioita. Katselin pihalla miten sieltä täältä nousi jotain kasvia ja mietiskelin, että mikähän tuo oikein on. Kyllä se vuohenputki sieltä viimein mieleen putkahti. Ainakaan tämä ”talvi” ei ole sitä kurittanut, kun näyttää suorastaan kukoistavan joka paikassa.

Viime viikolla alkuviikosta tasoittelin kasvimaiden pintaa ja totesin, että multa on jo sula ja lämmin. Vaikka olin ajatellut viettää perinteisen vapun kasvimaakylvöjen parissa, päätin aikaistaa kylvöt siltä varalta, että tämä jo 7 kuukautta kestänyt lokakuun sää pyryttää vappuna lunta. Siemenet, perunat ja sipulit menivät multiin, mutta varuilta peittelin ne paksuilla kerroksilla harsoa. Terminen kevät kun ei ole vieläkään alkanut Pirkanmaalla - eilen tuli 3-4 cm lunta ja tänä aamuna oli -7C.

Syyskylvöt vähän jännittävät, sillä vielä ei mitään näy – ei edes valkosipulin piippoja. Kyllä harmittaa isosti, jos ei tänä kesänä saada oman maan valkosipulia. Mutta eipä ole mikään ihme, jos tässä ikuisessa lokakuussa on kylvöt lähteneet jossain vaiheessa itämään ja sitten pakkanen on nitistänyt ne.

Kasvihuoneessa melkein kaikki kukoistaa, mitä nyt yksi kurkuntaimi otti osumaa pakkasesta, kun kuplamuovi oli pudonnut sen päältä, eikä yksikään Butterbush-kurpitsa ole itänyt. Muut kurpitsat siirsin jo isompiin potteihin, ja sama on kohta edessä esikasvaneilla pavuilla.

Paprikat ja chilit on vielä törkeän pieniä. Saas nähdä tuleeko niistä lainkaan satoa. Tomaateista suurin osa on todella hailuja hujoppeja, joten ne pitää saada piakkoin kasvihuoneeseen loppusijoitukseen. Onneksi ihmisellä on alkamassa ensimmäinen kesälomaviikko, joten aikaa riittää mullan roudaamiseen paikasta A paikkaan B. Lisäksi pitäisi rakentaa uusi kompostiasema, hakettaa satamiljoonaa oksaa ja kunnostaa muutamat, vanhat kasvilaatikot.

Tontin perukoilla oleva, talon rakentajilta aikoinaan jäänyt valtava viemäriputki innoitti miettimään, josko raksavastaava saisi siitä sahattua pätkiä, joita voisi käyttää kylvöihin. Kauniitahan ne eivät ole, mutta eipä se maassa makaava putkikaan silmiä hivele. Johonkin tontin nurkkaan ne voisi asetella ryhmäksi, mutta sillä tavalla, että pysyvät piilossa julkisuudelta.

Sitten ruvetaankin suunnittelemaan kesän kukkaostoksia.

Pitkät perjantait ja tavoitteet

Pääsiäinen vaihtui jouluun

Niin ne koronan aallot iskivät tänne Kangasalan perämetsiinkin, ja henkilöllä on edessä 2,5 kk pitkiä viikonloppuja, kun perjantaisin pitää olla lomautettuna. Ihan hirveästi ei harmita, koska eletään kohta parasta puutarha-aikaa (jahka tuo lumentulo viimeinkin loppuisi! Normaalisti Pirkanmaalla alkaa terminen kevät maaliskuussa, mutta kohta ollaan jo huhtikuun puolivälissä, eikä keväästä ole tietoakaan), mutta voi jeeveli, mikä byrokratia taas alkaa! Pitää ilmoittautua työttömäksi ja lähettää sen satamiljoonaa lippulappua joka paikkaan. Järjetön härdelli.

No, onpahan sitten enemmän aikaa saavuttaa koronaeristyksen tavoitteet: otsatukan kasvattaminen pois, vanhan huulirasvan ja hajuveden käyttäminen loppuun. Voi vaikka istua sohvalla tukkaa kasvattamassa ja turautella hajuvettä ylleen.

Säästä huolimatta kasvihuoneessa on jo täys rähinä päällä. Kesäkukkakylvöt ovat itäneet, samoin peruna, timjami ja salaatti. Kaalikasvit ovat jo niin isoja, että ne pitäisi koulia omiin potteihinsa, mutta kylmä ilma pitää puutarhurin sisätiloissa ja multasäkit jäässä. Kurkut, kurpitsat ja maissit menivät kylvöön viime viikolla. Vielä pitäisi basilikaa kylvää ruukkuun, mutta sitä ei voi tehdä ennen termistä kevättä, koska basilika ei kylmässä kasva. Tomaatit, chilit ja paprikat ovat käyneet vasta pariin otteeseen kasvihuoneessa, kun kylmä ilma tai raivoisa tuuli ovat olleet esteenä (saman kohtalon koki pyöräily: haaveilin, että tehdään töiden jälkeen pieniä pyörälenkkejä, jotta saadaan rapakunto kohotettua, mutta eihän tuolla tarkene).

Lämmintä keliä odottavat myös vanhat kasvimaalaatikot, jotka pitäisi kunnostaa ennen toukokuun kylvöjä. Osa niistä oli jo pahasti lahonnut, joten uusiakin laatikoita tarvittaisiin, jahka niille ensin keksisi paikan. Vanhaan lokaatioon olen ajatellut perustaa kompostikeskittymän, johon tulee sekä kasvikompostorit että ruokakompostori, jotka ovat nykyisin liian hankalasti tavoitettavissa rehottavien kirsikoiden takana.

Että vois se kevät jo viimeinkin alkaa!

Mää kans - ruoka-aakkoset

Koronalounas: kuhaa juurileivällä ja tilliöljyä

Hannele keksi niin ihanan idean, että se oli pakko copy with pride, kuten eräs edesmenneen Nokia Mobile Phonesin johtaja sanoi. Tässä siis meikäläisen ruoka-aakkoset:

A

Assam. Aamutee. Rakastan vahvaa teetä – niin vahvaa, että se pitää yorkshirelaisen kaivosmiehen liimattuna kattoon. Brittikollega diilaa Suomeen tullessaan Tescon vahvinta teetä ja väittää, että ”it will make hair grow on your chest”. Vielä ei kasvustoa näy, tosin tällä aikuisnäöllä ei kyllä mitään erottaisikaan. Assam Mokalbari on parasta, mitä Suomesta löytyy, eikä nykyään enää tarvi Helsingin Stockalle asti lähteä, kun sitä saa Tampereen Mokkamestareilta ja Ratinan Take T:stä. Edelleen myyjät hämmästyvät, kun tilauksena on puoli kiloa Mokalbaria. Mutta kun on heavy user, niin on heavy user.

B

Blinit. Ja niiden myötä sesonkiruokailu. Miten ihanaa on odottaa alkuvuodesta ensimmäisiä mateita. Sitten alkaa blinikausi ja savustuskausi, ja pikkuhiljaa kauppoihin saapuvat varhaiskaalit. Loppukeväästä pillitetään ilosta, kun saadaan parsapenkistä ihanan raikkaita parsoja. Kesällä syödään oman pihan sadosta tehtyjä salaatteja ja grillataan sekä odotellaan villilohikautta, syksyllä siirrytään juureksiin, pyöritetään urakalla oman maan punajuurista lindströmpullia, ja hirvestyskauden myötä starttaa pataruokakausi. Sitten kuvioihin tuleekin jo jouluhömpötykset.

C

Chili. En ole tulisen ruuan ystävä, joten kasvatan mietoja chilejä. Chilin aromi vaan on niin hieno.

D

Demo. Henkilön ensikosketus fine diningiin. Jo eka lusikallinen valkopapukeittoa, jonka pohjalla oli paahdettua paprikaa, pilasi normiravintoloissa syömisen lopuksi ikää. Fine diningia ollaan harrastettu sittemmin useassa eri paikassa, mutta ei ole vastaan tullut Demon voittanutta. Ja sitä paitsi hei, Tommi Tuominen <3

E

Epicure. Jos 80- ja 90-lukujen totaaliperunakieltäytyjälle olisi sanottu, että 30 vuotta myöhemmin kasvatat perunaa ja tilaat sitä jopa ulkomailta, olisi teini/varhaisaikuinen pöyristynyt. Puolustuksekseni on sanottava, että perunoissa on valtava lajikkeiden kirjo, joten enää ei tarvitse pupeltaa mautonta Timoa, vaan voi upottaa haarukkansa makeaan Epicureen tai pähkinäiseen Pink fir appleen.

F

Fisut. Ilman lihaa voisin vallan hyvin elää, mutta kalaton elämä olisi ankeaakin ankeampi. Valitettavasti kalatonta elämää joutuu välillä viettämään, sillä tuoreen kalan saaminen on kiven alla. Kangasalan K-kaupasta hamstraamme ihanan Konstan sinne tuomia kuhia, ja välillä piipahdamme Tampereen kauppahallissa hakemassa kassikaupalla Nygrenin kaloja. Paras kala on kuitenkin savustettu, Ullavanjärvestä nostettu ahven. Ei ole muissa kaloissa niin hienoa makua.

G

Gurka. Eipä olisi uskonut, mikä ero on kaupan kurkulla ja oman kasvihuoneen kurkulla. Omassa on makua kuin pienessä kylässä. Kauden ensimmäiset kurkut solahtavat salaattiin, sitten tyrkkääntyvät tzatzikiin ja lopuksi etenevät etikkaliemeen säilöön talven varalle.

H

Halsterikala. Mikä ihana keksintö! Fiksu auki, suolaa, yrttejä ja sitrusta maha täyteen ja grilliin. Seuraksi halsteriin voi heittää oman maan kasviksia, kuten esimerkiksi punasipulia. Voi nam!

I

Il Pantano romanesco. Italialaiset tomaatit ovat tämän viherturaajan heikkous, etenkin costoluto-tyyppiset. Makua on vaikka muille jakaa ja lisäksi ne käyvät sekä tuorekäyttöön että lämpimiin ruokiin. Tomaattikastiketta tulee kesällä keitettyä litrakaupalla, mistä tietysti oma makuaisti on pilaantunut niin, etten enää voi sietää tölkkitomaattien makua.

J

Juurileipä. Parempi puolisko on jo vuosikausia tehnyt viikoittain juurileipää, eikä meillä kaupan leipää enää käytetä, muuta kuin saaristolaisleipää jouluna graavikalan alustana. Joka ikinen aamu kumpikin huokaa, miten hyvää voi leipä olla. Uusi törkeän kallis höyryuuni on tehnyt leivistä entistäkin kuohkeampia ja ihanan paahtuneita. Ja jos hetkiseksi mennään alatyyliseksi, niin juurileipä ei lainkaan ilmavoita suolistoa, minkä huomaa hyvin heti, kun erehtyy kaupan leipää maistamaan.

K

Kirkkaat. Ja nyt ei puhuta juomista. En ole koskaan ymmärtänyt hinkua hukuttaa kalat ja sienet maitotuotteisiin. Meillä kala- ja sienikeitot tehdään kirkkaaseen liemeen.

L

Liemet. Edelleen kiitämme Sauvajyvästä, joka innosti kokeilemaan liemien tekoa. Se nosti ruuanlaiton aivan toiselle tasolle. Ei tarvitse turata keinotekoisten ja ylisuolaisten kuutioiden tai fondien kanssa, kun pakastimessa on tuoreista aineksista keitettyjä liemiä. Niistä syntyy pikaisesti keitto tai maukas risotto. Liemet ovat myös hyvä hävikintappotuote, kun niihin voi upottaa nahistumassa olevat kasvikset ja liottaa irti viimeisetkin rippeet luista ja ruodoista. Liemen siivilöinnistä jäljelle jäänyt mössö päätyy meillä koirien kuppeihin, ja paljaat luut & ruodot pääsevät elävöittämään kompostia.

M

MKL. Rakastan lukea reseptejä, mutta innostavinta on MKL-kokkaus eli Mitä Kaapista Löytyy. Kaapissa toki on aina pastaa, Lidlin hyvää munanuudelia, ulkokanan munia, voita ja parmesaania, joista saa jo bileet aikaan, mutta välillä on seassa eksoottisia pussin- ja purkinpohjia, joista tulee kehitettyä ”fantasiaruokia”. Pakastimet meillä pursuaa oman kasvimaan antimia ja hävikistä pelastettuja, punalappuisia luomubroilerin osasia, joista saa pikaisesti keiton, padan tai ”peltiruuan”.

N

Naposteet. Vaikka ihminen on jo tukevasti yli keski-iän, en ole pystynyt luopumaan juustonaksuista, tuosta naposteiden aatelista. Mikä sen ihanampaa työviikon päätteeksi kuin lösähtää sohvalle akkainlehden, juustonaksupussin ja punkkulasin kanssa (valkkari ei sovi juustonaksuille). Juustonaksuihin liittyy myös toiseksi noloin Alko-kokemus, kun parempi puolisko kysäisi innokkaasti apuun tulleelta myyjältä, mikä punkku sopisi juustonaksuille. Se noloin on se, kun takin alla ollut kietaisumekko päätti epäkietaista itsensä keskellä Stockan Alkoa.

Naposteiden ystäviä ilahduttaa Historian sipsien rapinaa -blogi, ja eläkeasunto etsitään ehdottomasti Luhalahden Sipsiön kylästä.

O

Oliver. As in Jamie. Tuo ihana mies, jolle kaikki maailman naiset ovat kiitollisia. Näytti miehille, että kokkaaminen on hauskaa ja rentoa puuhaa, eikä mikään nolon ämmämäinen harrastus. Vielä vuosienkin jälkeen meidän pizzapohja tehdään Jamien ekassa kirjassa olleella ohjeella ja kesällä nautitaan uunilohesta, joka lepää oman puutarhan antimista tehdyllä papu-, kirsikkatomaatti- ja basilikapedillä.

P

Pavut. Pensaspapu Ferrari, salkopapu Fasold, härkäpapu The Sutton. Jälleen yksi sato, mitä tulee odotettua hartaasti. Kesän ruokapahe on ryöpätyt Ferrarit + pasta + voi + basilika + parmesaani. Ah! Kuivattuja papuja ei olla juurikaan käytetty, kun tuppaavat olemaan kurkkuun takertuvan jauhoisia, mutta Punnitse ja säästän (vai mikä Itspure se nyt viimeksi olikaan) loppuunmyynnistä ostettiin kuivattuja papuja, jotka osoittautuivat hyviksi. Parempi puolisko löysi YouTuben syövereistä erikoisen peltiruuan, johon tuli voipapuja, tomaattikastiketta, fetaa ja hervoton määrä tilliä. Se menee kokeiluun seuraavaksi.

Q

Quiche Lorraine. En ole piirakoiden ylin ystävä, mutta paremman puoliskon vanhan, ranskalaisen piirakkakirjan ohjeella tekemä Quiche Lorraine on taivaallisen hyvää.

R

Rakuuna. Hyvä osoitus siitä, miten maku muuttuu. Aiemmin kumpikin oudoksuttiin kasvimaalla kasvavan, venäläisen rakuunan makeahkoa makua, mutta vuosien saatossa siitä on tullut suosikki, jota pakastetaan pitkän talven varalle.

S

Sienet. On kyllä pyhäinhäväistys niputtaa sienet näin laajan yläkäsitteen alle, kun sienissä on niin valtavasti eri makuja, mutta tällä mennään. 18 vuotta sitten muutettiin huikeiden sienimaastojen ääreen ja siitä se sienihulluus alkoi. Pohjanmaan köyhien sienimaiden kasvatti hämmästyi löytäessään ekat kanttarellinsa ja suppilovahveronsa. Sienikirjoja luettiin ahkeraan, ja anoppi kävi kädestä pitäen näyttämässä kehnäsienet ja tatit. Lankomies tutustutti mustavahakkaaseen. Omatoimisesti tunnistettiin kuusiherkkusieni, ja pari vuotta sitten rakastuttiin sikurirouskuun.

T

Tilli. Kesäaamujen ihanuus on käydä kasvimaalta napsimassa tilliä aamiaismunien päälle. Oman kasvimaan tillissä on melkeinpä kieltä kipristävän voimakas maku. Yrttien aatelia.

U

Uusioruoka. Ruokahävikki on meillä melkeinpä nollassa, kiitos järkevien annoskokojen. Jos jotain jää yli, se syödään seuraavana päivänä lounaaksi. Jos jämiä on liian vähän lounaaseen, tehdään niistä aamiaismunakas tai iltapäivän pastakastike – näihin kun saa käytännössä uppoamaan mitä vain.

V

Väyryset. Poliittisesti korrektimmalta nimeltään lakunaamat. Ei ole sen parempaa irtokarkkia keksittykään.

W

Wine. Virkistävä valkoviini, raikastava rosé, juustonaksupunkku. Harrastan perinteisiä paheita: viini, laulu (laulan koirille ja keksin itse sanat) ja naiset (= tyttökoirat).

X

Koska mikään sana ei ala X:llä (paitsi XO sauce. Kyllä, fanitan Master Chef Australiaa), otan tähän omavalintaisen aakkosen, joka on tietysti P niin kuin puutarha. Mikä sen hienompaa, kuin seurata, miten ruoka kasvaa, etenkin kun siemenestä kasvattamalla saa lautaselleen sellaisia lajikkeita, mitä ei kaupoista eikä toreilta löydy. Eikä kasvisten sokerit ehdi muuttua tärkkelykseksi, kun matka kasvimaalta lautaselle mitataan metreissä.

Y

Yrtit. Miten sitä ennen vanhaan edes voitiin ruokaa laittaa, kun yrttejä ei ollut keksitty! Pippurinen basilika ja punajuuri. Parfyyminen meirami ja herkkutatti. Korianteri ja ceviche. Salvia ja voi. Tilli ja uudet perunat. Ruokalautanen olisi niin paljon köyhempi ilman yrttejä.

Z

Zaa’atar. Kasvisten syönnistä on tehty jotenkin korkeampaa matematiikkaa. On kuulemma niin vaikeaa lisätä kasvisten määrää lautasella. Toki onkin, jos se kasvis on he-ma-paa, tms. pakastesellua tai jos on tottunut hautaamaan kasvikset maitotuotteeseen. Kun tässä maassa kasvukausi on lyhyttäkin lyhempi, eikä maukkailla kasviksilla voi brassailla kuin pari kuukautta, täytyy katse suunnata merta edemmäs. Mallia pitää ottaa Lähi-Idästä, Aasiasta tai Intiasta ja laittaa mausteet kehiin. Kaikki maistuu paremmalta, kun niihin lisää kookosmaitoa, korianteria ja limeä, tai hyvää currytahnaa. Zaa’atar, sumakki tai inkivääri eivät ole koskaan pilanneet ruokaa.

Å

Ålandspannkaka. Makumuisto vuosien takaa, jolloin pikkusisko soitti Eurovision nuorten solistien kilpailussa Växjössä Ruotsissa. Olin mukana huoltajana ja kirjoitin harjoitusten aikana gradua (apua, tästähän on jo 26 vuotta aikaa!). Yhdellä illallisella saatiin jälkkäriksi ålandspannkakaa, joka oli järisyttävän hyvä yhdistelmä vaniljaa, riisiä ja vadelmahilloa. Samalla illallisella tarjottiin savusilakkaa, mikä aiheutti ei-pohjoismaisille ulkomaan eläville vatsavaivoja (kaikkea sitä muistaakin...).

Ä

Äyriäiset. Jo 70-luvulla, kun ensimmäiset tölkkiäyriäiset saapuivat Suomeen, ihastuin katkarapuihin ja simpukoihin. Ihka ensimmäinen tilaamani pizza (Ylivieska, 80-luvun alku) oli Frutti di mare. Eikä äyriäishimo ole siitä laantunut. Farangin vihersimpukat, Italiassa syödyt fritto mistot ja kolinapastat (= pastassa niin paljon simpukoita, että syödessä kuuluu kova kolina), aaahhh…

Ö

Ölkurbis. Kurpitsansiemenöljy, mikä ihana makukokemus. Itse kurpitsalajike on valitettavan mauton, mutta sen siemenistä saa tehtyä ihmeitä.