sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Flatbreadia ja za'ataria

Myönnetään, viime aikoina on tullut katseltua Välimerta lautasella, ja sen myötä tuli tarve kanavoida sisäistä Yotam Ottolenghiään. Jampan ruuat ovat inspiroivia, joskin jampan aiempi ohjelma keskittyi uskontoon enemmän kuin ruokaan, mikä ärsytti suunnattomasti tällaista, joka saa uskonnoista anafylaktisen shokin. Välimeri lautasella oli onneksi puhdas ruokaohjelma, joten jopa Israel-jakson pystyi katsomaan irvistelemättä.

Ostoslistalle päätyivät za'atar, freekeh ja granaattiomenasiirappi. Ei ihan perusmarkettikamaa, joten jouduimme miettimään, mihin kauppaan kannattaa suunnistaa. Aamulehti tuli apuun ja teki jutun Tampereen etnisistä ruokakaupoista, ja niinpä Avensiksen nokka suuntautui lauantaiaamuna kohti Alanyaa.

Valikoima oli huikea. En tiennytkään, että pelkästään bulguria voi olla ziljoona erilaista. Termistö oli hiukan erilaista, mutta ystävällinen myyjä tuli avuksi, ja freekeh löytyi myymälästä nimellä firik.

Koska löysimme kaiken haluamamme, muutimme päivällissuunitelman lennosta. Luomukaritsan niskakiekot kyllä haudutettiin ratatouillen kanssa uunissa, mutta polentan ja kastikkeen sijaan ne kietaistiinkin flatbreadin suojiin sitruunalla ja za'atarilla maustetun voin ja granaattiomenasiirapin kera. Kerrassaan erinomaista.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kahdeksas lomapäivä: Annabelleä ja Sturonia

Jotta maanantainen töihinpaluu ei alkaisi vielä tässä vaiheessa ahistaa, Luigi kyyditsi vaimon ensin Plantageniin ja sitten Kodin Terraan (kiesus, miten tuo nimi jaksaa nostattaa niskakarvoja vuodesta toiseen). Hyvin huomasi, miten sekä huono taloudellinen tilanne että aikainen kevät oli saanut puutarhaliikkeet sekasortoon: valikoimaa joko ei ollut tai sitten se oli työntekijöiden puutteessa vain sysätty johonkin, eikä edes hintoja ollut merkattu mihinkään. Harmi, sillä Plantagenissä oli hyvä valikoima isoja ulkoruukkuja, mutta ilman hintaa niitä ei viitsinyt kassalle raahata. Hämmästyttävää oli myös se, että tarjolla oli hyllyittäin orvokkeja! Narsissitkaan ei vielä tuolla kunnolla tarkene, saati sitten orvokit.

Urheasti aion tänä vuonna kokeilla kasvattaa sipulia, ja Plantagenista tarttui mukaan pussillinen Sturonia. Muistan joskus tuon lajikkeen nimen kuulleeni. Kovin iso tuo pussi on, joten toivottavasti pikkusiskolle kelpaa siitä osa.

Siemenperunat olivat jo kumpaankin kauppaan saapuneet ja ilahduttavasti valikoima oli muutakin kuin Timoa ja Siikliä. Kodin Terrassa oli perunat laitettu fiksusti 10, 5 ja 2,5 kilon pusseihin, jotta joka puutarhaan löytyy sopiva määrä. Meille lähti 2,5 kg Annabelleä. Joskus sitä ostettiin kaupasta ruokapöytään ja se osoittautui todella maukkaaksi lajikkeeksi. Siemenperunana en olekaan sitä aiemmin nähnyt.

Iltapäivällä rikottiinkin sitten ennätyksiä: pyykit pääsivät jo ulos kuivumaan ja taimet kasvihuoneeseen vahvistumaan.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Seitsemäs lomapäivä: joulu meets pääsiäinen

Pakastimen uumenista löytyi sekä luomukaritsanviulu että joululta jäänyt lanttulaatikko. Loistavaa lomaruokaa! Tosin laitoimme viulun muhimaan uuniin yön yli, ja klo 3.26 havahduin sekä tymäkkään lihan tuoksuun että korvan vieressä murisevaan havannan vatsaan. Ei kovinkaan hyvä idea, siis, kun jo edellisenä yönä liquid smokessa uinut pulled pork valvotti tuoksullaan.

East Asian marketista haettiin komboon vielä kimchiä, joten vinkeä ateriakokonaisuus oli taattu.

Tällä setillä jaksoikin jatkaa tontin siivoamista epämääräisistä koivun ja pajun rojottimista. Pajua vastaan tosin on turha taistella, kun sitä ei saa hengiltä edes ydinaseella. Pajun tuhoamisessa oltiin saatu myös apulainen: kermanvaalea toukka, joka syö pajua sisältäpäin. Melko inhan näköinen lotkare, mutta toivottavasti toimissaan tehokas. Ja toivottavasti pysyttelee vain pajuissa.

Rakennuskonevuokraamosta katseltiin jo vuokrattavaa haketinta, mutta odotellaan nyt vielä loppujen lumien sulamista ja takatalven tuloa ja menoa. Sitten surautetaan vuoren korkuinen risukasa hakkeeksi. Pajun kohdalla tosin mietin uskaltaako sen haketta käyttää mihinkään vai alkaako jokainen hake itää ja tuottaa pieniä pajun alkuja...

Tasapainon vuoksi kävimme vielä tekemässä pyörälenkin. Piti saada haban lisäksi myös reidet huutamaan hoosiannaa.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kuudes lomapäivä: villiintyneet kanukat ja kurpitsansiemenöljy

Ulkona syömisen lisäksi (myös koirat pääsivät jo nauttimaan ulkoruokinnasta) loman teemaksi on osoittautunut loppumaton risusavotta. Kuudentena lomapäivänä kävin urheasti etupihan kanukoiden kimppuun ja n. 5 sekunnissa ymmärsin, miksi isä leikkaa pihansa kanukat muutaman vuoden välein: nuo vekkulit kun kasvavat salakavalasti ja nuokuttavat pitkät oksansa maahan, johon ne juurtuvat saman tien. Haaveilemani hopeapaju-syreeniaidan sijaan saan korallikanukka-syreeniaidan, näköjään, sillä juurtuneita oksia oli mahdoton kiskoa jäätyneestä maasta.

Kanukka on myös tehokas tukahduttamaan lähellä kasvavat kasvit (jopa mintun!), joten saksin pois kaikki kukkapenkkiä kohti pyrkivät oksat. Kovin roheesti en uskaltanut leikellä, jottei koko kanukkarivistö kuole, vaikka sitten tietysti ois taas hyvä syy lähteä toukokuussa taimikaupoille (ihan kuin sinne ei muuten tulisi lähdettyä...).

Oksasaksien kanssa heiluminen on addiktoivaa, mutta niin on myös puutarhaguruni vinkkaama kurpitsansiemenöljy. Miksi kukaan ei ole aiemmin kertonut, miten hyvää se on! Luulin ensin, että se on tehty "raaoista" siemenistä, mutta sehän onkin puristettu paahdetuista kurpitsansiemenistä. Ihan järjettömän hyvää, ja sitä voisi juoda suoraan pullosta.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Viides lomapäivä: August von Trappe

Viimein mekin pääsimme kokeilemaan Välimäen Tampereen-uutuutta, August von Trappea. Keskiviikkoiltana paikka oli yllättävän täynnä (lähinnä keski-ikäisiä naisia), mutta kivasti pöydässä säilyi intiimi tunnelma, eikä naapuripöytien puheenaiheet kaikuneet omiin korviin.

August on mainostanut itseään hyvänä simpukkapaikkana - jopa niin tehokkaasti, että naapurissa oleva Fransmannikin oli innostunut, suurten ikkunaplakaattien mukaan, tarjoamaan perjantaisin simpukoita. Naapuripöytiin kurkkiminen kuitenkin osoitti, että Augustin suosikkiannos on fish and chips, eli paneroitu turska ja ranut.

Me aloitimme gratinoiduilla ostereilla (Luigi) ja tartarilla (minä). Mainiot annokset ja hyvät suositusviinit. Pääruuaksi otimme simpukoita aasialaisittain (Luigi) ja merimiehittäin (minä). Kyytipoikana tarjottiin ranuja ja majoneesia. Jälleen hyvää, ja puolen kilon simpukka-annoksesta tuli vatsa täyteen. Viinit sopivat annoksiin hyvin; merimiehen kanssa tarjottu Schmitges riesling oli mielettömän hyvää ihan sellaisenaankin.


Mitään huikeaa makuelämystä August ei tarjonnut, toisin kuten Välimäen toinen tamperelainen, Masu. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja palvelu ihan huippua - toimi kuin ajatus. Ruuat ja juomat rytmittyivät hyvin, vaikka uusia ruokailijoita tuli sisään jatkuvalla syötöllä, ja tarjoilijalla oli aikaa re-fillata rouvan lasi. Illasta jäi todella hyvä mieli. Kiitos vaan sille 15 vuotta Saludissa palvelleelle ja sieltä Augustiin siirtyneelle jampalle :-)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Viides lomapäivä: risuja kolmella tapaa

Joskus ihmisen vain täytyy päästä panemaan risuja mutkalle. Etenkin, kun kevätinnostuksissaan lukee kaiken maailman sisustuslehtiä, samalla kun tuuli riipii koivuista risuja pitkin pihaa. Ihmiseltä pääsi siis yhtäkkiä kranssi, joka on tosin vielä koristeluja vajaa. Enkä keksi, miten sen sais oveen kiinnitettyä. Mutta onpahan nyt kumminkin pohja tehty.

Seuraava risu-urakka olikin kranssaamista pelottavampi, sillä osa puiden ja pensaiden oksista oli kasvanut semmoisiksi, että leikattavahan ne oli, jottei saa oksaa silmään ja jotta kesän ruohonleikkuu sujuu kivuttomammin.

Ainoastaan 2 kertaa aiemmin olen puita ja pensaita leikellyt: ekan kerran kun valtavat myyrätuhot paljastuivat lumen alta ja toisen kerran kun valtavat routatuhot paljastuivat lumen alta. Jälkimmäisen kerran jälkeen muutama pensas heitti veivinsä, enkä tiedä oliko syynä routa vai leikkuu. Ihan kevyesti en siis leikkuuhommiin halua ruveta.

Ensin saksin tontin ympäri menevän polun ympäriltä kaikki silmään ja tukkaan tökkäävät koivunoksat ja sitten etenin yläpihalle aronioiden kimppuun. Niillä kun on paha tapa kasvaa melko maanmyötäisesti ja tukahduttaa lähellä kasvavat puut ja pensaat.

Marjapuskatkin saivat kyytiä, mutta tästä lähtien suosin niiden syysleikkuuta. Viinimarjan tuoksussa kun ei näin keväällä henno kovin kovalla kädellä saksia heiluttaa, ja karviaiset ovat yksiä penteleitä, kun ovat oksien kärjistä jääneet hangen sisään ja niitä pitää sieltä sitten kiskoa väkisin pois. Yhtään ei pistele, ei. Eikä sekään pistele, kun pyllistelet toisen pensaan kimpussa niiden suuntaan. Toppahousut on kevyttä kamaa karviaisen piikkien tiellä.

Vielä on paraatipiha leikkaamatta, ja sitten jonkun pitäisi jaksaa raahata kaikki nuo leikatut oksat jonnekin.

Kolmas risuilu oli perinteisempää mallia: kun hopeapajua oli pakko leikellä, tuli siitä otettua taas muutama pistokas ensi syksyn istutuksia varten. Edelleen siintää mielessä syreenien täplittämä hopeapajuaita.

Altakasteluruukuissa on basilikaa, timjamia ja salviaa. Kokemus on osoittanut, ettei näillä leveysasteilla kannata yrttejä kylvää ennen huhtikuuta, kun valo ei riitä ja yrteistä kasvaa liian hontelia tuottamaan satoa (ensimmäistä kertaa jouduin kylvämään kirsikkatomaatit uusiksi, kun maaliskuun harmaudessa kasvoivat hirvittävän korkeiksi huituloiksi), mutta laitoinpahan nyt kuitenkin, kun multaa ja siemeniä oli niin paljon. Uusiksi sitten huhtikuussa.

Kaiken tämän aherruksen jälkeen odottaa pöytävaraus August von Trappessa. Simpukat maistuisivatkin just nyt!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Toinen lomapäivä: pottuja, rakuunaa, narsisseja

Juuri sopivasti lomatunnelmaa virittämään saapui Kauppilan paketti. Kantapään kautta opin, että siemenpotut pitää ottaa saman tien verkkopussista pois, sillä itusilmut takertuvat kasvaessaan verkkoon ja napsahtavat irti, kun yrität saada pottua pois pussista. Nyt Princess, Jester ja Puritan odottavat verkosta vapaina ja ituisina vappua autotallin hämärässä.

Paketissa oli myös 3 ranskalaisen rakuunan alkua. En ollut aiemmin tiennytkään, että ranskalainen ei lisäänny siemenestä, toisin kuin venäläinen, ja sen takia ranskalaista on hankala saada. Jännä kokeilla, millainen makuero noilla kahdella on. Ranskalaista on kehuttu paremmaksi ja hienostuneemmaksi, mutta saas nähdä onko lopputulos sama kuin persiljalla: kaikki ylistävät lehtipersiljan paremmuutta, mutta omassa suussani lehtipersilja maistuu ruoholle, eikä persiljalle, kuten kähärä sukulaisensa.

Ja koska lomaviikolla paistaa aurinko ja on melkein bikinikeli, alkoi tehdä mieli laittaa narsisseja terassille. Naapurin täti haki omansa Siwasta, mutta Luigi pisti paremmaksi ja hankki vaimolle ihka aitoja Bauhaus-narsisseja.

Kolmas lomapäivä vietettiin kaupungilla, kun auton huolto sattui kätevästi samaan saumaan. Tarkoitus oli shoppailla ja käydä gastropub (miten tuo termi kuulostaakin närästykseltä) Tuulensuussa, mutta a) kaupat olivat täynnä mustia, harmaita ja tummansinisiä vaatteita, joten henkilö ei voinut ostaa mitään (missä kaikki kevätvärit???) ja b) Tuulensuu keksikin poikkeuksellisesti avautua vasta klo 15, joten mentiin lounaalle Nanda Deviin, huikean hyvään intialaiseen ravintolaan, jonka voittanutta ei ex-kollegan mukaan löydy edes Lontoosta. Lounas oli todella monipuolinen ja hyvä, enkä ole vastaavanlaista kuhinaa nähnyt missään ravintolassa. Porukkaa lappasi sisään jatkuvalla syötöllä ja kuin ihmeen kaupalla kaikille löytyi pöytä. Vaikka älysin ottaa kohtuullisen annoksen, olen 5 tuntia myöhemminkin edelleen täynnä.

Neljäs lomapäivä meneekin sitten kampaajalla (ei, en ota kuvaa) ja etsimässä kohtapuoliin kesätukat saaville koirille fleecetakkeja pakkasaamuja varten.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen lomapäivä: Nomu

Esikasvatteiden ja koirien takia ei talvilomalla päästä merta edemmäs kalaan, mutta onnistuu se lomailu Pirkanmaallakin. Varattiin pöytä Nomusta ja herätettiin ruokahalua shoppailemalla kevätmeikkejä (minä) ja luomupossun kassleria (chef). Stockan kosmetiikkaosasto on petrannut palvelun suhteen, mutta siltikin hiukan särähti korvaan, kun about 100-vuotias myyjä myi luomiväriä, joka sopii MEILLE VANHEMMILLE naisille. En minä ihan niin vanha ole. Vielä.

Nomussa on kiva konsepti: tilataan pöytä täyteen kippoja ja kuppeja ja jaetaan niiden sisältö seurueen kesken. Kuudesta kipollisesta tuli 2 ihmistä täyteen ja drinksuista & viineistä huolimatta lasku jäi alle satasen.

Mustekalavartaat ja friteeratut mustekalat olivat ihan huippuja ja kastikkeet mielettömän hyviä (aasialaisten kastikkeiden teko pitäisi opetella). Kuudenneksi ruuaksi tarjoilija suositteli grillattua pihviä, mikä sai meidät ajattelemaan, että sitä suositeltiin vain suomimiehen odotettua lihanhimoa varten, mutta olipahan huikean hyvää lihaa! Päältä rapsakkaa, sisältä punaista ja pehmeää, ja jälleen aivan uskomattoman hyvä kastike.

Palvelu oli Nomussa hyvää, joskin tällaiselle ruokajuopolle ei lasi vettä ja lasi viiniä riitä, vaan olisin toivonut pöytään ison kannun vettä. Vaikken ole mikään cocktail-entusiastikko, kun en pidä makeista juomista, on siltikin kivaa, että uusimmissa ravintoloissa ollaan panostettu drinksuosastoon. Kuohuvan sijaan on mukava välillä saada jokin muu alkujuoma, kuten Nomussa hauska passionhedelmädrinkki.

Koska syksyllä ei juurikaan ulkona syöty, aiotaan ottaa lomaviikolla menetys kunnolla takaisin. Muun muassa August von Trappe on varattu loppuviikolle.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kaappichilit

Hemmetin nirppanokat! Tammikuun puolivälissä aloitin chilien kasvatuksen, ja ne 2 chililajiketta, joista olin eniten kiinnostunut, Hungarian yellow wax ja Trinidad perfume eivät suostuneet itämään sitten millään. Paahdatutin niitä kylppärin lattialämmityksessä, sumutin ja kastelin ja melkein otin yöksi viereen, mutta nämä penteleet palkitsivat vaivannäön vain yhdellä pienellä taimella. Uusintakylvöjä tein pariin otteeseen, jotta saisin varataimia, mutta nämä eivät itäneet edelleenkään.

Lopulta tungin potit keittiön kaappiin ja paahdatutin kaapin toisella puolella olevaa takkaa 2 viikkoa putkeen. Ja katso, nyt näkyy vihreää itua pottien pinnalla. Ens vuonna kasvatan ne saunassa >:-/

Samaan aikaan Espelettet ovat kasvaneet jo kunnon taimiksi, eivätkä ole viileästä ikkunalaudasta millänsäkään. Hitusen hailuja tosin ovat, kuten tomaatitkin, mutta eipä näin auringotonta esikasvatuskautta ole ikinä ennen ollutkaan.

Lopuksi vielä kiitos Lidlille rohkeudesta tuoda vihannesosastolle pienten, kotimaisten viljelijöiden erikoisuuksia. Kiva päästä kokeilemaan kaikkea jännää, kuten kuvan sinappisalaattia, joka oli niin hyvää, että sitä tuli ohimennen napsittua suuhun ihan muuten vain. Kyseinen kaiffari on jopa innostunut ikkunalaudalla tekemään uusia lehtiä. Mistä tulikin mieleen, että senhän vois kokeilla istuttaa isompaan ruukkuun. Siinähän on oivaa puuhaa ensimmäiselle lomapäivälle, kun sormet ovat purjon ja hopeasipulin kylvämisestä jo valmiiksi multaiset.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Puutarhurin kalenteri: maaliskuu


Nyt tarkkana: onko lunta a) hitosti vai b) hintsusti. Jos a), niin jäitä hattuun ja odotellaan vielä. Jos b), niin ehkä voi hieman enempi revitellä – kunhan muistaa sen, että kesäkuun 6. on perinteisesti se, jolloin kasvit voi huoletta jättää ulos. Ei siis kannata tässä vaiheessa vielä enempiä kylvää (ellet ole yksi niistä onnekkaista, jotka omistavat viileän ja valoisan kuistin), koska sisätiloissa taimet kasvavat honteloiksi, eivätkä tule elinkelpoisiksi. Jos multasormea syyhyttää, kylvä ensiavuksi herneenversoja ja vesikrassia.
Jos esikasvaneissa chileissä, paprikoissa ja tavistomaateissa on jo oikeat lehdet (eka lehtipari on sirkkalehdet; se toinen pari oikeat), ne pitää koulia isompiin potteihin.
Laita kirsikkatomaatit esikasvuun.
Jos omistat kasvarin ja asut suotuisahkolla paikalla, kylvä loppukuusta kasvihuoneeseen, kuplamuovin alle, salaattia ja retiisiä. Jos tuuri käy, saat satoa toukokuussa.
Muista tilata siemenperunat.
Siivoa linnunpöntöt.
Jos lunta on vähän, patsastele tontilla oksasaksien kanssa ja leikkaa pois ylikasvaneet tai muuten vain tiellä olevat oksat. Itse aion uskaltautua parturoimaan kanukat ja aroniat, jotka roikkuvat rumasti, ja sen jälkeen vuokraamaan oksasilppurin pariksi päiväksi.