Mutta monta syytä juhlaan:
- nuorimmainen täyttää tänään 5 (Mustin ja Mirrin täti vakuutti, että koiraa voi 5-vuotiaanakin vielä kutsua pennuksi)
- metsässä ei ole lunta, joten siellä pääsee vapaasti kulkemaan - myös tappijalkaiset koirat
- joulun ruuat on yrttejä lukuun ottamatta plakkarissa (makoisat lohijäädykkeet, lanttulaatikko, näkkäri, luomukaritsan kielistä ja maksasta omin kätösin tehty patee, suorastaan hekumallinen sahrami-kardemummajäätelö)
- huomenna on jo ainakin 5 sekuntia pidempi päivä kuin tänään
- Kitchen Garden lähetti joululahjaksi paprikan siemeniä
- esikasvatus alkaa 3 viikon päästä
- jouluna on sen verran lämmintä, että voidaan jopa jatkaa kasvihuone 3.0:n kokoamista
Ilmastonmuutoksellisen lämmintä valon juhlaa!
tiistai 22. joulukuuta 2015
perjantai 11. joulukuuta 2015
Arjen luksusta: lähimunat
Kananmuna, mikä ihana keksintö! Täydellinen aamun aloitus paistettuna leivän päällä juuston ja kurkun kera. Täydellinen hävikkiruuan pelastaja: lähes kaiken edelliseltä päivälliseltä jääneen ruuan voi upottaa munakkaaseen. Meillä aamumunakkaaseen menee jämäkastikkeet, -risotot, -lihat, -kalat ja -pastat. Kermaista ja parmesanista polentaa teen tahallani yli-ison satsin, jotta sen voi seuraavana aamuna paistaa kananmunan kera. Se vain on niin mielettömän hyvää.
Suomalaisille munantuottajille iso kiitos siitä, että jaksatte kontrolloida salmonellaa. Ilman teitä meiltä jäisi kaikki überluksukselliset uppomunat syömättä. Ja mitäpä ihmisen (ja näköjään myös koiran) elämä olisi ilman omaan juureen paistettua leipää, jonka päällä valuu ihanan tahmainen uppomuna, koristeltuna oman kasvimaan tillillä. Uppomuna on kaiken kukkuraksi hyvin helppo luksus: vesi kattilassa kiehuvaksi, kattila pois liedeltä ja laakeaan kuppiin rikottu kananmuna donkataan kattilaan. 5 minuuttia, kansi kattilan päällä, ja reikäkauhalla muna vedestä pois. Ei tarvi etikoita, eikä kauhalla tehtyjä vesikierteitä yms. krumeluureja.
Muniin valitettavasti myös liittyy paljon kanojen hyvinvointiin liittyviä asioita, joten kaupasta meille ostetaan vain ulkokanojen munia (käsittääkseni ulkokanoilla on ne parhaat ja väljimmät elintilat) ja niiden puuttuessa luomumunia. Apuun on onneksi tullut Luigin työkaveri, joka diilaa siskonsa kotikanalasta meille perstuoreita kananmunia. Hinta on melko suolainen, mutta meneepä suoraan tuottajalle, ja toki kotikanaluudesta ja perstuoreudesta mielellään maksaakin.
Koska allekirjoittaneen sisko on kani-, ankka-, kalkkuna- ja viiriäisfarmariuden lisäksi myös kana- & munafarmari, on meilläkin alkamassa projekti Lintula. Kanakoppi hankittiin jo viime keväänä, mutta toistaiseksi on ollut prioriteettina saada kasvihuone 3.0 valmiiksi, eikä tällaiseen kettu-kanahaukka-pöllö-minkki-naapurin perhanan kissat -kommuuniin ole helppoa kanalaa perustaa. Etenkin kun pelkää kanoja (isot nokat ja kamalat kynnet, hrrr....) ja on niin hellämielinen, että ajatuskin Tillin ja Piparin (joo, niillä on jo nimet) lahtaaminen syksyllä itkettää etukäteen (paitsi jos ne käyttää niitä nokkiaan ja kynsiään). Mutta mitäpä sitä ei tekisi tuoreiden lähimunien eteen.
Suomalaisille munantuottajille iso kiitos siitä, että jaksatte kontrolloida salmonellaa. Ilman teitä meiltä jäisi kaikki überluksukselliset uppomunat syömättä. Ja mitäpä ihmisen (ja näköjään myös koiran) elämä olisi ilman omaan juureen paistettua leipää, jonka päällä valuu ihanan tahmainen uppomuna, koristeltuna oman kasvimaan tillillä. Uppomuna on kaiken kukkuraksi hyvin helppo luksus: vesi kattilassa kiehuvaksi, kattila pois liedeltä ja laakeaan kuppiin rikottu kananmuna donkataan kattilaan. 5 minuuttia, kansi kattilan päällä, ja reikäkauhalla muna vedestä pois. Ei tarvi etikoita, eikä kauhalla tehtyjä vesikierteitä yms. krumeluureja.
Muniin valitettavasti myös liittyy paljon kanojen hyvinvointiin liittyviä asioita, joten kaupasta meille ostetaan vain ulkokanojen munia (käsittääkseni ulkokanoilla on ne parhaat ja väljimmät elintilat) ja niiden puuttuessa luomumunia. Apuun on onneksi tullut Luigin työkaveri, joka diilaa siskonsa kotikanalasta meille perstuoreita kananmunia. Hinta on melko suolainen, mutta meneepä suoraan tuottajalle, ja toki kotikanaluudesta ja perstuoreudesta mielellään maksaakin.
Koska allekirjoittaneen sisko on kani-, ankka-, kalkkuna- ja viiriäisfarmariuden lisäksi myös kana- & munafarmari, on meilläkin alkamassa projekti Lintula. Kanakoppi hankittiin jo viime keväänä, mutta toistaiseksi on ollut prioriteettina saada kasvihuone 3.0 valmiiksi, eikä tällaiseen kettu-kanahaukka-pöllö-minkki-naapurin perhanan kissat -kommuuniin ole helppoa kanalaa perustaa. Etenkin kun pelkää kanoja (isot nokat ja kamalat kynnet, hrrr....) ja on niin hellämielinen, että ajatuskin Tillin ja Piparin (joo, niillä on jo nimet) lahtaaminen syksyllä itkettää etukäteen (paitsi jos ne käyttää niitä nokkiaan ja kynsiään). Mutta mitäpä sitä ei tekisi tuoreiden lähimunien eteen.
tiistai 1. joulukuuta 2015
Palvikukko-avokadopizza
Mantereen tilan luomupalvikukkoa ostaessa ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa sen käytöstä, mutta pizzamies tietysti rupesi visioimaan pizzaa, johon voitaisiin lisätä lopuksi pöydällä viikon verran pyörinyt avokado. Hyvältähän tuo maistui, joskin tämän kesän tomaateista tehty kastike on melko laimeaa, kun itse lajikkeetkin (Ailsa Craig ja Tigerella) olivat mauttomia. Avokado toi mukavaa tuhtiutta kokonaisuuteen, ja kerrankin sai kaupasta elossa olevaa ja muutaman päivän sellaisena pysyvää rucolaa.
Lopusta palvikukosta tehtäneen joskus Jamien jouluohjelmassa nähty salaatti, jossa salaattipedille kasattiin granaattiomenaa, paahdettuja casheweita ja mausteseoksessa tahmaiseksi paahdettua kalkkunaa - meidän tapauksessa siis kukkoa.
Sunnuntaina oli lupa laittaa joulukoristeet. Valot meillä oli jo jonkin aikaa olleetkin, kun ostettiin tukku uusia, mutta onneksi niitä nykyään sanotaan kausivaloiksi, joten ei haittaa, jos niitä ripottelee pihalle jo keskellä marraskuuta. Se ihmetytti, että vaikka kaupat ovat nykyään n. 3 kk edellä sesonkia (narsissit tulee myyntiin helmikuun alussa, kärhöt ja orvokit maaliskuussa ja pallokrysanteemit heinäkuussa), ei hyasintteja ole ollut myynnissä missään. Joulutähtiä tosin näkyi jo lokakuussa, joten ehkä ne sitten kompensoi. Itse vain en ole yhteensopiva joulutähtien kanssa, kun ne kuivuvat sekunnissa ja alkavat pudottaa lehtiään. Liian pitkiksi kasvavat ja keskellä yötä kolahtaen kaatuvat hyasintit on enemmänkin mun juttuni.
Pieni älynväläys iski, kun otsalampun valossa aamun pimeydessä hymyilin naapurin tädin asetelmille. Täti ilahduttaa ohikulkijoita lyhdyillä ja kukkasilla ja erilaisilla kausiasetelmilla, joista tulee hyvä mieli ja joita on hauska bongata. Viime kesänä huomasin yhden talon aidassa kivan parvekelaatikon, josta nyysin idean omaan aitalaatikkoon, ja nyt mietin, että voisihan sitä alkaa pukea kausivaatteisiin omaksi ja ohikulkijoiden iloksi. Valitettavasti askartelu- ja sisustusgeeni hyppäsi meikäläisen yli tässä sisarusparvessa, joten tekemäni räpellykset ovat enemmän tai vähemmän rustiikkisia tai kuten suvun lankomiehet sanovat [tyttönimeni] näköisiä. Pääasia kuitenkin, että itsellä on hauskaa.
Lisää glitteriä tiedossa, jahka tuuli tyyntyy! |
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Joulun 2015 kinkku
Tolvilan kartanon myymälä oli sopivasti näin joulun alla auki, joten pääsimme hamstraamaan joulupöytään lähiluomukaritsaa (kai 40 minuutin ajomatka lasketaan vielä lähiksi?). Ensimmäisenä tosin huomio kiinnittyi Mantereen tilan palvattuun luomukukkoon, joten sellainen lensi ostoskorin pohjalle.
Karitsan osalta ostimme melkein kaikkea, mitä oli tarjolla: niskakiekkoa, kyljyksiä, makkaraa, maksaa, sisäpaistia, ulkopaistia, jauhelihaa (josta chef aikoo tehdä kebabia)... Viime hetkellä nakkasin mukaan vielä paketillisen kieliä, joista lupasin loihtia jotain jännittävää jouluksi. Arto Rastas oli kuulemma tehnyt tilan jauhelihasta ja kielistä makkaraa Villa Hakkariin. Voisi kokeilla kotonakin!
Joulukinkun, eli 4 kpl karitsan potkia olin tilannut etukäteen. Visiona on tarjota ne joulumaustetun risoton kera.
Vaikka oman pihan marjoista tehtyä mehua on pakastin pullollaan, ostin vielä pänikällisen Terissaaren omena-porkkanamehua - luomua sekin. Todella hienoa, että Akaasta on muodostunut tällainen luomukeskus. Saisivat vain mainostaa itseään isommin, sillä nuo raaka-aineet ovat järjettömän hyviä. Tolvilan luomukaritsa on vetänyt riman niin korkealle lihan suhteen, että siitä on vaikea panna paremmaksi. Ei voi enää edes kuvitella syövänsä markettilihaa.
Kotiin päin ajaessa suunniteltiin tekevämme pihvit sisäpaistista ja kyytipojaksi granaattiomenalla ja rusinoilla maustettua kuskusta. Kotona ihmettelimme hiljaisuutta. Sitten tajuttiin: sähköt on pois. Muutama tunti siinä ihmeteltiin, kunnes päätettiin heittää sisäpaisti grilliin. Toki sillä sekunnilla sähköt palasivat, mutta grilli-idea houkutti. Siinä sitten istuimme toppavaatteissa kesäkeittiössä kaikki 4 ja tuoksutimme grilliaromeja.
Ruuan jälkeen riivin palvikukon ja keitin roippeista liemen. Mielettömän hienoa tehdä omat liemet, kun raaka-aineet on näin luksuksellisia.
Karitsan osalta ostimme melkein kaikkea, mitä oli tarjolla: niskakiekkoa, kyljyksiä, makkaraa, maksaa, sisäpaistia, ulkopaistia, jauhelihaa (josta chef aikoo tehdä kebabia)... Viime hetkellä nakkasin mukaan vielä paketillisen kieliä, joista lupasin loihtia jotain jännittävää jouluksi. Arto Rastas oli kuulemma tehnyt tilan jauhelihasta ja kielistä makkaraa Villa Hakkariin. Voisi kokeilla kotonakin!
Joulukinkun, eli 4 kpl karitsan potkia olin tilannut etukäteen. Visiona on tarjota ne joulumaustetun risoton kera.
Vaikka oman pihan marjoista tehtyä mehua on pakastin pullollaan, ostin vielä pänikällisen Terissaaren omena-porkkanamehua - luomua sekin. Todella hienoa, että Akaasta on muodostunut tällainen luomukeskus. Saisivat vain mainostaa itseään isommin, sillä nuo raaka-aineet ovat järjettömän hyviä. Tolvilan luomukaritsa on vetänyt riman niin korkealle lihan suhteen, että siitä on vaikea panna paremmaksi. Ei voi enää edes kuvitella syövänsä markettilihaa.
Kotiin päin ajaessa suunniteltiin tekevämme pihvit sisäpaistista ja kyytipojaksi granaattiomenalla ja rusinoilla maustettua kuskusta. Kotona ihmettelimme hiljaisuutta. Sitten tajuttiin: sähköt on pois. Muutama tunti siinä ihmeteltiin, kunnes päätettiin heittää sisäpaisti grilliin. Toki sillä sekunnilla sähköt palasivat, mutta grilli-idea houkutti. Siinä sitten istuimme toppavaatteissa kesäkeittiössä kaikki 4 ja tuoksutimme grilliaromeja.
Ruuan jälkeen riivin palvikukon ja keitin roippeista liemen. Mielettömän hienoa tehdä omat liemet, kun raaka-aineet on näin luksuksellisia.
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Kasvihuone 3.0: tauko
Tänä viikonloppuna piti kasata uuden kasvihuoneen runko. Sattuneesta syystä ei kasattu. Sen sijaan olen viihdyttänyt itseäni harjaamalla puita ja pensaita. Kahdesti. Ensi kesä tulee olemaan ihan erinäköinen tällä tontilla, sillä joudumme kaatamaan puita ja saksimaan pensaita, jotka nyt kenottavat enemmän tai vielä tosi paljon enemmän. Tyrni jo kaatui pitkin pituuttaan; muut kärsivät lähinnä oksavaurioita.
Aamulenkille ei uskallettu lähteä, sillä sähkölangat tien vieressä ovat iloisesti notkollaan koivujen painosta. Joidenkin koivujen latvat ovat taipuneet maahan saakka - ja siellä välissä luikertelee sähkölanka. Ei kiva. Naapurien pihoilla on isojakin puita katkennut. Pahiten kärsivät risuiset puut, kuten koivu ja terijoensalava.
Mutta hei, meillä on sähköt! Tosin räpsivät sellaiset, mutta on kuitenkin!
Aamulenkille ei uskallettu lähteä, sillä sähkölangat tien vieressä ovat iloisesti notkollaan koivujen painosta. Joidenkin koivujen latvat ovat taipuneet maahan saakka - ja siellä välissä luikertelee sähkölanka. Ei kiva. Naapurien pihoilla on isojakin puita katkennut. Pahiten kärsivät risuiset puut, kuten koivu ja terijoensalava.
Kaatuu, kaatuu tai ainakin kenottaa |
Mahtavatko tuosta ikinä enää suoristua |
Maailmasta lähti värit |
tiistai 17. marraskuuta 2015
Kasvihuone 3.0: sisustusta
Ihan vielä ei voi kirmata Ikeaan ostamaan kasvariin sisuskaluja (tuonne tarvii esikasvatushyllykön, yrttihyllykön, pari tuolia ja pöydän, jonka ääressä nauttia teetä myyrän ja punarinnan kanssa), mutta sen verran jo sisustettiin, että nostettiin tuo järeä, ydintuhonkin kestävä mullipöytä (hämäläisten erittäin ärsyttävä tapa kaksoiskonsonantittaa: pelti = pelli, lampi = lammi, aaaarghhh. Mullipöytä on siis multaamista, eli potitusta varten.) kasvihuoneen sisälle, koska sen taiteileminen kasvarin ovesta olisi ollut hankalampaa.
Olisi toki ollut kiva maalata pöytä ensiksi, jotta uudessa kasvihuoneessa kaikki olisi hienoa ja kiiltävää, mutta sää on aivan liian kostea ja kylmä moiselle, ja joka tapauksessa pöytä olisi ollut yhtä multainen jo huhtikuussa. Toivottavasti ainakin.
Lattia saatiin laatoitettua, tosin pieni, kymmensenttinen raita menee nykertämiseksi, kun ei ainakaan pikagoogletuksella löytynyt siihen sopivaa laattaa. Urheasti raksavastaava lupasi testata perintötimanttilaikkaansa ylijääneisiin betonilaattoihin. Kuulostaa miehekkäältä rupeamalta.
Seuraavaksi täytyisi alkaa kasata varsinaista kasvaria. Töiden jälkeen sitä ei pysty enää tekemään, kun on aivan liian pimeää yrittää tehdä tarkkuustyötä ruuvien kanssa, joten homma jää viikonloppuun. Toisaalta, jos on kovin tuulista, ei voi kasvihuonetta puolitiehenkään jättää, koska sitten saadaan (taas) keräillä pleksejä naapurin tontilta. Voi siis olla, että kasvarin kokoaminen jää keväälle. Ehdoton deadline on 15.4.2016, koska silloin alkaa kaalien ja kurpitsojen esikasvatus.
Olisi toki ollut kiva maalata pöytä ensiksi, jotta uudessa kasvihuoneessa kaikki olisi hienoa ja kiiltävää, mutta sää on aivan liian kostea ja kylmä moiselle, ja joka tapauksessa pöytä olisi ollut yhtä multainen jo huhtikuussa. Toivottavasti ainakin.
Lattia saatiin laatoitettua, tosin pieni, kymmensenttinen raita menee nykertämiseksi, kun ei ainakaan pikagoogletuksella löytynyt siihen sopivaa laattaa. Urheasti raksavastaava lupasi testata perintötimanttilaikkaansa ylijääneisiin betonilaattoihin. Kuulostaa miehekkäältä rupeamalta.
Seuraavaksi täytyisi alkaa kasata varsinaista kasvaria. Töiden jälkeen sitä ei pysty enää tekemään, kun on aivan liian pimeää yrittää tehdä tarkkuustyötä ruuvien kanssa, joten homma jää viikonloppuun. Toisaalta, jos on kovin tuulista, ei voi kasvihuonetta puolitiehenkään jättää, koska sitten saadaan (taas) keräillä pleksejä naapurin tontilta. Voi siis olla, että kasvarin kokoaminen jää keväälle. Ehdoton deadline on 15.4.2016, koska silloin alkaa kaalien ja kurpitsojen esikasvatus.
lauantai 14. marraskuuta 2015
Luomukalaa, kiitos
Marketti yllätti tarjoamalla niinkin tuoretta kuin edellisenä päivänä "pyydettyä", kasvatettua siikaa. Ostettiin 2 kpl, joista toinen savustettiin ja toinen paistettiin pannulla. Jestas, että oli pahaa! Millä lie rehulla nuo raukkaparat oli ruokittu, kun maku muistutti lähinnä vettynyttä kartonkia. Irvistellen ne syötiin ja todettiin, että näköjään pitää opetella pyyntipäivän lisäksi tsekkaamaan myös kalan alkuperä.
Kalastajan ammatti on rankka, mutta siltikin tuntuu käsittämättömältä, että tässä tuhansien järvien maassa myydään kasvatettua kalaa tai Norjasta, Ruotsista tai Virosta tuotua - kasvatettua - kalaa. Lähiluomukala olisi niin paljon parempaa ja luontoystävällisempää - ja kenties myös työllistävämpää.
Torstaisin meitä onneksi hemmotellaan, sillä joku ihana kangasalalainen kalastaja tuo paikalliseen kauppaan samana päivänä pyydettyä lähiluomukalaa. Viime viikon torstaina saatiin maukasta lähiluomukuhaa ja tällä viikolla lähiluomuahventa. Hienon makuisia ja raikkaita kaloja! Ahvenien kanssa tein vielä sauvajyväset ja keitin perkeistä liemen, kun pakastimessa alkaa taas olla tilaa. Näin hyvää raaka-ainetta ei henno hukata. Onneksi kyseinen kauppa tekee usein tyytyväisyyskyselyjä, ja joka kerta muistan ylistää heidän torstaista kalatarjontaansa.
Myös lihan alkuperän suhteen saa näköjään olla tarkkana. Stockmannin lihatiskillä oli kyltti, jossa mainostettiin kotimaista karitsaa, mutta paria pikku rämmälettä lukuun ottamatta kaikki karitsa olikin Uudesta-Seelannista. Juu, ei kiitos. Uusiseelantilainen bulkkilammas ei ole hyvää. Stockan hirvipaisti puolestaan oli ruotsalaista. Keskellä hirvestyskautta. Ei ollut meillä niin kova lihan tarve, että oltaisiin sitäkään ostettu.
Voisiko joku oppilaitos alkaa kouluttaa lähikalastajia ja lähimetsästäjiä?
Kalastajan ammatti on rankka, mutta siltikin tuntuu käsittämättömältä, että tässä tuhansien järvien maassa myydään kasvatettua kalaa tai Norjasta, Ruotsista tai Virosta tuotua - kasvatettua - kalaa. Lähiluomukala olisi niin paljon parempaa ja luontoystävällisempää - ja kenties myös työllistävämpää.
Torstaisin meitä onneksi hemmotellaan, sillä joku ihana kangasalalainen kalastaja tuo paikalliseen kauppaan samana päivänä pyydettyä lähiluomukalaa. Viime viikon torstaina saatiin maukasta lähiluomukuhaa ja tällä viikolla lähiluomuahventa. Hienon makuisia ja raikkaita kaloja! Ahvenien kanssa tein vielä sauvajyväset ja keitin perkeistä liemen, kun pakastimessa alkaa taas olla tilaa. Näin hyvää raaka-ainetta ei henno hukata. Onneksi kyseinen kauppa tekee usein tyytyväisyyskyselyjä, ja joka kerta muistan ylistää heidän torstaista kalatarjontaansa.
Myös lihan alkuperän suhteen saa näköjään olla tarkkana. Stockmannin lihatiskillä oli kyltti, jossa mainostettiin kotimaista karitsaa, mutta paria pikku rämmälettä lukuun ottamatta kaikki karitsa olikin Uudesta-Seelannista. Juu, ei kiitos. Uusiseelantilainen bulkkilammas ei ole hyvää. Stockan hirvipaisti puolestaan oli ruotsalaista. Keskellä hirvestyskautta. Ei ollut meillä niin kova lihan tarve, että oltaisiin sitäkään ostettu.
Voisiko joku oppilaitos alkaa kouluttaa lähikalastajia ja lähimetsästäjiä?
maanantai 2. marraskuuta 2015
Kasvihuone 3.0: pohja saavutettu
Lähes 3000 kg hiekkaa lapioitu ja 40 kappaletta 12-kiloisia harkkoja siirretty paikasta A paikkaan B ja C. Raksavastaava hakee kohta vielä 30 harkkoa lisää, ja Byggmaxin sedän pitäisi tänään tuoda pihalle toistasataa 9-kiloista betonilaattaa. Ei siis ole tarvetta käydä salilla.
Kun halvalla sai, tilasin kasvihuoneeseen metalliperustuksen, kun ajattelin sen helpottavan kasvarin kokoamista. Mutta mitä vielä! Tuommoinen notkuva turhake, jonka kokoamiseen turaantui viikko, kun paketista puuttui ruuvit. Preecon asiakaspalvelu oli kerrassaan loistavaa ja sain ruuvit mutinoitta ja yllättävän nopeasti (no, ne tulivatkin Saksasta ja kuriirin kautta, eikä Postin...). Onpahan tuo kehikko nyt hyvänä muottina harkkoperustukselle.
Harkkoja tulee pari kerrosta ja niiden päälle vielä tuo metallihärpäke. Uusi kasvari on aiempaa huomattavasti matalampi seinäkorkeudeltaan, joten ihan maanpintaan sitä ei voi laittaa, kun sitten ei puutarhuri mahdu sisälle. Eikä tomaatit.
Aiemmassa kasvarissa oli hiekkalattia, mutta nyt saan laattalattian. Mietittiin myös pohjan valamista, mutta savimaa ja routa olisivat sen varmasti pistäneet säpäleiksi. Kaikkinensa perustukset tulevat kalliimmaksi kuin itse kasvihuone, mutta kasvihuone oli niin törkeän halpa, ettei kukkaron pohja ihan vielä häämötä.
Sunnuntaina katselin raksavastavaa, joka niin ahkerasti mittaili harkkoja, ja ajattelin, että awww, siinä se kokoaa vaimon 50-vuotislahjaa... Kunnes tajusin että vaimo = minä. Viiskymppisiin on tosin vielä moooonta vuotta - hämäläisen miehen kanssa on aloitettava puuhat ajoissa.
Kun halvalla sai, tilasin kasvihuoneeseen metalliperustuksen, kun ajattelin sen helpottavan kasvarin kokoamista. Mutta mitä vielä! Tuommoinen notkuva turhake, jonka kokoamiseen turaantui viikko, kun paketista puuttui ruuvit. Preecon asiakaspalvelu oli kerrassaan loistavaa ja sain ruuvit mutinoitta ja yllättävän nopeasti (no, ne tulivatkin Saksasta ja kuriirin kautta, eikä Postin...). Onpahan tuo kehikko nyt hyvänä muottina harkkoperustukselle.
Harkkoja tulee pari kerrosta ja niiden päälle vielä tuo metallihärpäke. Uusi kasvari on aiempaa huomattavasti matalampi seinäkorkeudeltaan, joten ihan maanpintaan sitä ei voi laittaa, kun sitten ei puutarhuri mahdu sisälle. Eikä tomaatit.
Aiemmassa kasvarissa oli hiekkalattia, mutta nyt saan laattalattian. Mietittiin myös pohjan valamista, mutta savimaa ja routa olisivat sen varmasti pistäneet säpäleiksi. Kaikkinensa perustukset tulevat kalliimmaksi kuin itse kasvihuone, mutta kasvihuone oli niin törkeän halpa, ettei kukkaron pohja ihan vielä häämötä.
Sunnuntaina katselin raksavastavaa, joka niin ahkerasti mittaili harkkoja, ja ajattelin, että awww, siinä se kokoaa vaimon 50-vuotislahjaa... Kunnes tajusin että vaimo = minä. Viiskymppisiin on tosin vielä moooonta vuotta - hämäläisen miehen kanssa on aloitettava puuhat ajoissa.
torstai 22. lokakuuta 2015
Vuosi 2016 on oranssi
Elämässä välillä tulee vastaan pettymyksiä, kuten esimerkiksi se, että jemmassa on niin paljon siemeniä, että Thompson & Morganille lähti vain vajaan 32 £:n tilaus. Lohdutukseksi sentään lupasivat prosessoida moisen mitättömän pikkutilauksen ihan heti ja antoivat säälistä joka viidennen pussin ilmaiseksi. Toivottavasti eivät kuitenkaan lähetä tilaustani Kanadaan tai jenkkeihin, joita jostain syystä epäilivät majapaikoikseni.
Härkäpapu oli lopussa, ja leikekirjastani tsekkasin, että The Sutton on lajike, jota monet ovat kehuneet ja jota muistaakseni meillä ei ole vielä ollut.
Herneestä oli jäljellä vain pussinpohjat, ja Aldermanista oppineena älysin tsekata kuinka pitkäksi kukin lajike kasvaa. Twinklen makua kehuttiin ja sen pitäisi olla myös aikainen lajike - eikä kasva kuin puolimetriseksi. Ja onhan toi nimikin jotenkin söötti.
Paprikan siemeniä vielä on jäljellä, mutta punaiset lajikkeet eivät ehdi kypsyä Suomen kesässä, joten tilasin oranssia Sweetbite yummya (lupaavin nimi ikinä). Ainakin oranssi Gourmet ehti aikoinaan hyvin kypsyä ja teki runsaasti hedelmiä.
Kurpitsojenkin siemeniä on iso läjä, mutta haksahdin Butterbushiin, joka kuulemma kypsyy "even in the poorest of summer weather" - erittäin lohdullinen statement tämän kesän jälkeen, eikö! Lisäksi se on butternut-tyyppinen ja kooltaan kompakti, joten sitä voi kasvattaa ruukussa. Tosin meillä kasvatetaan kaikki kurpitsat ruukuissa, tai siis roskiksissa. Eniten se on tuo butternuttisuus, joka kiinnostaa.
Tomaatteihinkaan ei pitänyt koskea, vaan ajattelin urheasti kärsiä vielä ens vuoden mauttomista Tigerellasta ja Ailsa Craigista. Mutta sitten tarjosivat oranssia Ananasta, jopa puolikiloisia pihvitomaatteja tuottavaa perinnelajiketta, niin johan se oli klikattava ostoskoriin.
Shisoa, veripeippiä, elikkä perillaakin etsin, mutta sitä ei löytynyt. Ihmeen harvinainen yrtti. Törmäsin browsaillessani appelsiinitimjamiin, joten otin sitä sitten kokeeksi. Jos se on puoliksikaan niin hyvää kuin sitruunatimjami, niin ansaitsee paikkansa uudessa kasvarissa.
Ja koska uuteen kasvariinhan nyt mahtuu vaikka mitä, niin ostin pussillisen cucamelonia, joka on minikokoinen limen ja kurkun makuinen meloni. Tulee kuulemma todella "heavy crop". Miksasin sitä heti mielessäni salaatteihin ja gin & toniciin.
Loput tilauksesta olikin sitten oransseja sametti- ja kehäkukkia, sillä kylvin oranssia krassia viime vuonna ja ihastuin oranssiin etupihaan. Tokmannin alelaarista löytyneen punaisen tuoksuherneen pariksi ostin punaisen Rumba mixed -krassiseoksen ja salaattien kirpeytykseksi minisamettikukkaa Lemon gem.
Ens kasvukausi on sitten siinä. Alkais jo.
Härkäpapu oli lopussa, ja leikekirjastani tsekkasin, että The Sutton on lajike, jota monet ovat kehuneet ja jota muistaakseni meillä ei ole vielä ollut.
Herneestä oli jäljellä vain pussinpohjat, ja Aldermanista oppineena älysin tsekata kuinka pitkäksi kukin lajike kasvaa. Twinklen makua kehuttiin ja sen pitäisi olla myös aikainen lajike - eikä kasva kuin puolimetriseksi. Ja onhan toi nimikin jotenkin söötti.
Paprikan siemeniä vielä on jäljellä, mutta punaiset lajikkeet eivät ehdi kypsyä Suomen kesässä, joten tilasin oranssia Sweetbite yummya (lupaavin nimi ikinä). Ainakin oranssi Gourmet ehti aikoinaan hyvin kypsyä ja teki runsaasti hedelmiä.
Kurpitsojenkin siemeniä on iso läjä, mutta haksahdin Butterbushiin, joka kuulemma kypsyy "even in the poorest of summer weather" - erittäin lohdullinen statement tämän kesän jälkeen, eikö! Lisäksi se on butternut-tyyppinen ja kooltaan kompakti, joten sitä voi kasvattaa ruukussa. Tosin meillä kasvatetaan kaikki kurpitsat ruukuissa, tai siis roskiksissa. Eniten se on tuo butternuttisuus, joka kiinnostaa.
Tomaatteihinkaan ei pitänyt koskea, vaan ajattelin urheasti kärsiä vielä ens vuoden mauttomista Tigerellasta ja Ailsa Craigista. Mutta sitten tarjosivat oranssia Ananasta, jopa puolikiloisia pihvitomaatteja tuottavaa perinnelajiketta, niin johan se oli klikattava ostoskoriin.
Shisoa, veripeippiä, elikkä perillaakin etsin, mutta sitä ei löytynyt. Ihmeen harvinainen yrtti. Törmäsin browsaillessani appelsiinitimjamiin, joten otin sitä sitten kokeeksi. Jos se on puoliksikaan niin hyvää kuin sitruunatimjami, niin ansaitsee paikkansa uudessa kasvarissa.
Ja koska uuteen kasvariinhan nyt mahtuu vaikka mitä, niin ostin pussillisen cucamelonia, joka on minikokoinen limen ja kurkun makuinen meloni. Tulee kuulemma todella "heavy crop". Miksasin sitä heti mielessäni salaatteihin ja gin & toniciin.
Loput tilauksesta olikin sitten oransseja sametti- ja kehäkukkia, sillä kylvin oranssia krassia viime vuonna ja ihastuin oranssiin etupihaan. Tokmannin alelaarista löytyneen punaisen tuoksuherneen pariksi ostin punaisen Rumba mixed -krassiseoksen ja salaattien kirpeytykseksi minisamettikukkaa Lemon gem.
Ens kasvukausi on sitten siinä. Alkais jo.
tiistai 20. lokakuuta 2015
Vastaus blogihaasteeseen
Mustavalkoisten kodista tuli blogihaaste, johon tietysti oli tartuttava. Samalla tartutan sitä edelleen Villa Valpuriin, josko sielläkin vaihteeksi blogattaisiin elämän tärkeistä asioista.
1. Miten aloitit puutarhanhoidon?
Hyvin perinteisesti: iskin miehen, ostin omakotitalon ja totesin, ettei paljas savimaa ollut kovinkaan nätti eikä käytännöllinen elinympäristö, joten tartti alkaa tehdä jotain. Äiti varoitti, että älä nyt ainakaan mitään kasvimaata tee, kun siinä on kauhea kitkeminen, ja kollega varoitti, etten kumminkaan viitsi puutarhaa paria kesää kauempaa hoitaa. En kuunnellut kumpaakaan.
2. Kumpi on kiinnostavampaa bloggaaminen vai puutarhanhoito?
Blogaaminen on toki ihanan sisäsiistiä, mutta valitsen silti mullan kanssa turaamisen. Vuosien varrella on tullut addiktoitua ulkoilmaan ja mullan tuoksuun, joten sisällä istuminen on tuskaa. Kesällä onneksi voi blogata ulkona. Blogi on minulle lähinnä muistikirjan asemassa – joskaan en ikinä muista lukea omaa blogiani, ja niinpä samat virheet toistuvat puutarhassa vuodesta toiseen.
3. Mikä on puutarhassa vaikeinta?
Nurmikko. Mikä siinä onkin, että nurmikolla kasvaa lähinnä sammal ja kukkapenkissä lähinnä nurmikko! Nurmikko on ihan mahdoton saada kukoistamaan, etenkin savimaalla. Ja kesällä se kasvaa henkensä edestä, ja sitä saa olla leikkaamassa pari kertaa viikossa. Kamala keksintö, kerta kaikkiaan.
4. Onko puutarhassasi hyötytarhaa ja jos on, minkälainen?
On, sillä arvostan ruokaa enemmän kuin kukkasia. Kasvilavoja on 11 kpl, uusi, melkein 14 neliön kasvihuone on nousemassa vanhan tilalle, ja näiden lisäksi pihalla on hedelmäpuita ja marjapensaita. Kesäisin osan nurmikosta valtaa vanhat roskakorit, joissa kasvaa parisenkymmentä kurpitsantainta. Ja joo, meitä on vain 2 syömässä... Säilöminen on iso urakka elokuussa.
5. Harrastatko kausiruokaa?
Kyllä, ehdottomasti. On suuri nautinto saada kevään ensimmäiset parsat ja kesän ensimmäiset maissit tuoreina ja makeina omasta maasta, ja odottaa niiden sesonkia. Nykyään olen hyvinkin sesonkitietoinen, enkä mielelläni osta kaupasta vihanneksia, jotka on raahattu tänne toiselta puolen maapalloa. Eihän ne edes maistu millekään.
6. Onko puutarhassasi eläimiä?
Omavalintaisesti 2 tyttökoiraa, muutama orava ja hurja määrä pikkulintuja. Kunniavieraina sammakoita, sisiliskoja, vesiliskoja, lepakoita ja harmaahaikara. Välittömän häädön alla naapuruston kissat, arrrrghhhh! Välittömän kuoleman alla kyyt ja lehtokotilot. Kettuja, supeja, metsäkauriita, kärppiä, lumikoita, hirviä ja jäniksiä piipahtaa silloin tällöin. Aikamoinen eläintarha, siis.
7. Mitä haluaisit muuttaa puutarhassasi?
Maaperän. Savi on ihan vihoviimeinen kasvualusta: joko se on kuiva ja kivikova, jota on mahdoton nykertää lapiolla, tai sitten se on kuin uima-allas – ja tarttuu lapioon kuin liima.
Ruusuille antaisin lähtöpassit, sillä leviävät ihan holtittomasti ja kärsivät ruosteesta. Ja oishan sitä alkuvaiheessa voinut hiukan malttaa, eikä istuttaa sataa erilaista pensasta pitkin ja poikin.
8. Miten löydät ideat puutarhaasi?
Kitchen garden -lehdestä ja siemenfirmojen nettisivuilta. Ja tietysti sitä keväisin menee lompakko auki taimikauppaan ja inspiroituu siellä ihan kaikesta.
9. Onko puutarhassasi patsaita tai muita koristeita?
Ei, sillä olen huono sisustamaan esineillä. Sisälläkin mieluusti pidän pinnat tyhjinä. Talvella laitan parit lyhdyt ulos ja kesällä tökkään kukkapenkkiin megakitschin, väriä vaihtavan aurinkokennoperhosen. Jonkin hienon patsaan voisin ottaa, vaikka metallista tehdyn kurjen.
10. Miten tämä kesä on sujunut puutarhassa?
Ehdottomasti huonoin kesä ikinä. Mikään ei lähtenyt kasvuun kylmässä ja tuulessa. Ainoastaan tomaatit ja peruna tekivät hyvän sadon. Ensi kesän täytyy olla hurjasti parempi!
11. Mikä on puutarhasi huippujuttu?
Kyllä se on se mies, joka siellä kesäisin patsastelee vähäpukeisena, mieluusti lapio tai grillipihdit kädessä. Ja on se kasvihuonekin tosi kiva.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Kasvihuone 3.0: Hiiop!
Tähän ikään piti päästä, ennen kuin tietää, millaista on selkäkipuisen elämä. Otti meinaan pikkuisen selän päälle nostaa vanha kasvihuone pois perustuksiltaan ja siirtää aidan yli nurmikolle. Ehkä siinä muutama ruma sanakin kirposi.
Kovasti oli routa vääntänyt perustuksia, mutta kasvari oli silti pysynyt tolpillaan. Perustusharkot osoittautuivat suosituksi majapaikaksi: parissa oli etanoita, yhdessä muurahaispesä ja yhdessä muhkea myyrän pesä.
Vanha kasvihuone saa viettää talven nurmikolla, ennen kuin päätyy uuden kasvarin varaosiksi. Vielä sitä ei uskalla hajoittaa, kun ei ole varmaa, saadaanko uusi kasvihuone valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä. Rakennusaikaa kun on vain pakkasiin asti.
Selkäjumppaa tuli lisää, kun postiin kolahti paketillinen kukkasipuleita. Bonuksena sain puutarhagurultani tuholaisverkkoa, joka oli löytynyt alelaarista 2 eurolla. Thompson & Morgan myy melkein saman kokoista verkkoa 23 punnalla!
Kovasti oli routa vääntänyt perustuksia, mutta kasvari oli silti pysynyt tolpillaan. Perustusharkot osoittautuivat suosituksi majapaikaksi: parissa oli etanoita, yhdessä muurahaispesä ja yhdessä muhkea myyrän pesä.
Vanha kasvihuone saa viettää talven nurmikolla, ennen kuin päätyy uuden kasvarin varaosiksi. Vielä sitä ei uskalla hajoittaa, kun ei ole varmaa, saadaanko uusi kasvihuone valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä. Rakennusaikaa kun on vain pakkasiin asti.
Myyräntyötä |
Toinen 10 v ja toinen 11 v |
perjantai 16. lokakuuta 2015
Törkeän hyvä rahkapiirakka
Kollega toi maanantaikahville hurjan hyvää piirakkaa ja ystävällisesti antoi reseptinkin. Kehuin piirakkaa chefille, joten jouduin hellan ääreen.
4 dl vehnäjauhoa
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
- sotkuta keskenään
125 g voita
- sulata, jäähdytä hitusen ja lisää jauhoseokseen
- siirrä puolet taikinasta toiseen kulhoon
1 dl piimää (emme käytä piimää, joten hävikin välttämiseksi lainasin chefin kahvimaitoa)
1 muna
- sekoita toiseen taikinapuolikkaaseen (toisesta puolikkaasta tulee muruseos piirakan päälle). Taikina jää kokkareiseksi, mutta silottuu paistamisen aikana.
- kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan
250 g rahkaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
1/2 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
- sotkuta keskenään ja kaada pohjataikinan päälle
- murusta toinen taikinapuolikas piirakan päälle
- paista 200 C/30 min.
Jos määrät tuplaa, saa pellillisen piirakkaa.
Oli muuten käsittämättömän hankalaa ostaa rahkaa! Oli makua ja hylaa ja vähärasvaista ja runsasproteiinista ja kermaisaa ja maitoisaa ja ties mitä, mutta ei rahka-rahkaa. Näköjään rahka on kokenut kermaviilin ja ranskankerman kohtalon ja päätynyt vähärasvaiseksi ja prosessoiduksi reppanaksi.
Tästä tulee hyvä viikonloppu: pikimustaa, tuhtia teetä, lautasella mehevää piirakkaa, vieressä 1 x hyvä aviomies ja 2 x piirakkaa kerjäävää koiraa ja lukemisena uunituore siemenluettelo. Tosin luulin, että ehdin inventoida siemenvaraston ennen luettelon tulemista, jotta osaan tehdä fiksuja ostoksia, mutta näköjään tänäkin vuonna mennään fiiliksellä kohti vuoden 2016 makuja.
Makoisaa viikonloppua!
4 dl vehnäjauhoa
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
- sotkuta keskenään
125 g voita
- sulata, jäähdytä hitusen ja lisää jauhoseokseen
- siirrä puolet taikinasta toiseen kulhoon
1 dl piimää (emme käytä piimää, joten hävikin välttämiseksi lainasin chefin kahvimaitoa)
1 muna
- sekoita toiseen taikinapuolikkaaseen (toisesta puolikkaasta tulee muruseos piirakan päälle). Taikina jää kokkareiseksi, mutta silottuu paistamisen aikana.
- kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan
250 g rahkaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
1/2 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
- sotkuta keskenään ja kaada pohjataikinan päälle
- murusta toinen taikinapuolikas piirakan päälle
- paista 200 C/30 min.
Jos määrät tuplaa, saa pellillisen piirakkaa.
Oli muuten käsittämättömän hankalaa ostaa rahkaa! Oli makua ja hylaa ja vähärasvaista ja runsasproteiinista ja kermaisaa ja maitoisaa ja ties mitä, mutta ei rahka-rahkaa. Näköjään rahka on kokenut kermaviilin ja ranskankerman kohtalon ja päätynyt vähärasvaiseksi ja prosessoiduksi reppanaksi.
Tästä tulee hyvä viikonloppu: pikimustaa, tuhtia teetä, lautasella mehevää piirakkaa, vieressä 1 x hyvä aviomies ja 2 x piirakkaa kerjäävää koiraa ja lukemisena uunituore siemenluettelo. Tosin luulin, että ehdin inventoida siemenvaraston ennen luettelon tulemista, jotta osaan tehdä fiksuja ostoksia, mutta näköjään tänäkin vuonna mennään fiiliksellä kohti vuoden 2016 makuja.
Makoisaa viikonloppua!
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Kasvihuone 3.0: aloitus
Viime viikko näytti vielä epätoivoiselta kasvihuone 3.0:n suhteen, kun maa oli jäässä, eikä ollut toivoakaan perustusten kaivamisesta. Tällä viikolla sää lämpeni sen verran, että päästiin poistamaan kasvihuoneen vierestä siihen aikoinaan muurattu ja sittemmin kuminan valtaama parsapenkki. Parsan juuret olivat vielä tallella, mutta parsa ei tykkää joutua kilpailemaan elintilasta, joten se kuolla kupsahti muutaman satoisan vuoden jälkeen.
Raksavastaavan vuosien takainen aherrus tuotti ilonhetkiä, sillä kasvarin ympärystöä raivatessa kävi ilmi, että tuolle 1.0:lle oli aikoinaan kaivettu todella laajat perustukset. Päästään siis vähemmällä lapioimisella, kuin luultiin.
Koska uusi kasvihuone on huomattavasti pidempi kuin nykyinen, aloitettiin laajennus nykyisen kasvarin takaa. Kovin pitkälle ei siellä pääse kirsikan ja luumun takia, tosin jälkimmäisen juurelta löytyi semmoinen vesimyyrän käytävä, että ehkä joudumme heittämään Urjalan punaluumulle heipat ens keväänä. Muutama vuosi sitten Sinikka koki saman kohtalon. Luumua ei siis kannata istuttaa kilometrin säteellä lähimmästä ojasta.
Pikkumusta auttoi kaivamisessa ja huhki tunnin verran vesimyyrän kolossa - ja samalla roiski multaa kaivamaamme uomaan. No, pääasia, että toisella oli hauskaa.
Tänään kaivuu jatkuu kasvihuoneen etupuolella ja samalla odotamme Kukkarin sedän ajavan pihaan 3000 kg:n hiekkasäkin kanssa.
Jaa miksikäkö uusi kasvihuone on jo 3.0? 1.0 oli tuo sama nykyinen kasvari, mutta ensin muurasimme siihen kasvualtaat. Routa runteli ne pahoin, joten luovuimme niistä, mikä olikin hyvä päätös, sillä mullan vaihto olisi ollut järjettömän iso rupeama. 2.0:ssa ei ole kasvualtaita, vaan kaikki kasvatus tapahtuu ämpäreissä, joten kasvihuoneeseen ei pääse pesiytymään tuholaisia ja käytetyt mullat donkataan ämpäristä tontin perukoille kauden jälkeen. 3.0 onkin sitten huomattavasti isompi (8,6 m2 -> 13,75 m2), jotta siellä mahtuu toteuttamaan itseä, ja samalla se on lahja vasta mooooonen vuoden päästä pyöreät 25 v. täyttävälle puutarhurille.
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Kauden 2016 valmistelua
Vaikka ällön kylmä pakkassää houkuttaa vajoamaan sohvan pohjalle suklaan ja kutimen kanssa, on vielä paljon tekemistä, jotta kasvukausi 2016 pääsee hyvin käyntiin. Reippaasti kävin keräämässä työvälineet pihalta ja pesin & rasvasin ne. Nyt on parsaveitsi kiiltävän valmis kohtaamaan ensimmäisen parsan toukokuussa.
Seuraavaksi pitää inventoida siemenvarastot ja tehdä ostoslista valmiiksi, jotta pääsee sitten antaumuksella ruksimaan tarvittavia kasveja Thompson & Morganin luettelosta.
Kauppilan kukkasipulit pitäisi jollain konstilla saada maahan. Joudun varmaan tukeutumaan miestyövoimaan ja rautakankeen, sillä maa on jo jäässä. Sitäkin isompi urakka on uuden kasvihuoneen pystytys. Fiksusti päättelimme, että lokakuu on just paras ajankohta uuden kasvarin rakentamiselle, kun kasvukausi on päättynyt, eikä vanhaa kasvaria enää tarvita. Eipä käynyt mielessäkään, että tänä vuonna talvi keksi tulla jo lokakuun alussa. Kasvari varmasti saadaan kasaan, mutta perustusten teko voi olla hitusen haasteellista. No, ainakin raksavastaavan haba kasvaa jäistä maata lapioidessa...
Sauvajyväselle kiitos ruusukaalipizzan ohjeesta. Oli mukavan erilainen idea, ja balsamico teki hyvän säväyksen makuun. Lähimarketissa oli jopa kotimaista ruusukaalta tarjolla, joten siitäkin tuli hyvä mieli.
Seuraavaksi pitää inventoida siemenvarastot ja tehdä ostoslista valmiiksi, jotta pääsee sitten antaumuksella ruksimaan tarvittavia kasveja Thompson & Morganin luettelosta.
Kauppilan kukkasipulit pitäisi jollain konstilla saada maahan. Joudun varmaan tukeutumaan miestyövoimaan ja rautakankeen, sillä maa on jo jäässä. Sitäkin isompi urakka on uuden kasvihuoneen pystytys. Fiksusti päättelimme, että lokakuu on just paras ajankohta uuden kasvarin rakentamiselle, kun kasvukausi on päättynyt, eikä vanhaa kasvaria enää tarvita. Eipä käynyt mielessäkään, että tänä vuonna talvi keksi tulla jo lokakuun alussa. Kasvari varmasti saadaan kasaan, mutta perustusten teko voi olla hitusen haasteellista. No, ainakin raksavastaavan haba kasvaa jäistä maata lapioidessa...
Sauvajyväselle kiitos ruusukaalipizzan ohjeesta. Oli mukavan erilainen idea, ja balsamico teki hyvän säväyksen makuun. Lähimarketissa oli jopa kotimaista ruusukaalta tarjolla, joten siitäkin tuli hyvä mieli.
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Melkein unohtui: valkosipulit
Tuli syyskukkien tarve,
joten kävin tsekkaamassa netistä Honkasen puutarhan sunnuntaiaukioloajan. Sivuilta osui
silmiin ilmoitus talvivalkosipuleista. Olin aivan täysin unohtanut
valkosipulit, sillä Kauppilassa niitä ei tänä vuonna ollut lainkaan tarjolla,
eikä myöskään siemenkauppa.comissa. Honkasella talvivalkosipulia oli vielä
muutama jäljellä, mutta lajikkeena vain ”venäläinen”, joten ei päästä ensi
vuonnakaan makustelemaan eri lajikkeita, vaikka se haaveissa olikin.
Syyskukat jäivät ostamatta, sillä kanervat olivat 4 €/kpl ja callunat 5 €/kpl. Hitusen liian tyyriiksi olisi tullut 10 ruukun täyttäminen niillä, joten tyydyin ostamaan vain 3 kukkasta portinpieleen.
Tokmanni sen sijaan tarjosi eilen kanervia 8 €/4 kpl, joten sain siellä tyydytettyä syyskukka-astelmakaipuuni ja ostettua samalla 15 kg pähkinöitä linnuille, joiden talviruokinta alkoi tänään. 15 kg ei todennäköisesti monta viikkoa kestä, sillä tiaisten pesintä tuntui onnistuneen hyvin tänä vuonna.
Syyskukat jäivät ostamatta, sillä kanervat olivat 4 €/kpl ja callunat 5 €/kpl. Hitusen liian tyyriiksi olisi tullut 10 ruukun täyttäminen niillä, joten tyydyin ostamaan vain 3 kukkasta portinpieleen.
Tokmanni sen sijaan tarjosi eilen kanervia 8 €/4 kpl, joten sain siellä tyydytettyä syyskukka-astelmakaipuuni ja ostettua samalla 15 kg pähkinöitä linnuille, joiden talviruokinta alkoi tänään. 15 kg ei todennäköisesti monta viikkoa kestä, sillä tiaisten pesintä tuntui onnistuneen hyvin tänä vuonna.
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Loistavia keksintöjä
Varmaan muillakin on vielä viimesyksyisiä tattilastuja tallessa purkkikaupalla. Itse oikein hätkähdin, kun purkkirivistöä katsellessani tajusin, että rivistön takana on vielä toinenkin rivistö. Kuivatut sienet säilyvät kuulemma 5 vuotta, enkä olisi ikimaailmassa uskonut, että tulee vuosi, jolloin meidän metsissä ei ole sienen sientä, joten lohduttavaa, että sieniä on kaapissa saatavilla.
Jo viime syksynä chef visioi, että sieniä olisi mukava upottaa ruokiin helpommin ja että pieni määrä sientä toisi ruokiin täyteläisyyttä. Niinpä jamppa bamixoi tattilastuja jauheeksi ja alkoi ripotella jauhetta leipätaikinaan, keittoihin, patoihin, risotoihin, pyttipannuihin... Ja katso, täyteläisyyttä se todellakin tuo, eikä sienen maku jyrää, jos malttaa lisätä ruokaan vain pienen määrän jauhetta. Tänä syksynä jopa Pricen veljekset kehuivat tattijauhetta, tosin heillä se oli kaupasta ostettua, eikä tällai lähiluomua.
Tuollaisesta isosta purkillisesta tattilastuja tulee tuo määrä jauhetta, mikä pienemmässä purkissa on. Eilen chef laittoi jauhetta paistinperunoiden päälle, enkä olisi ikinä uskonut, että niissä on sientä. Makustelin vain hyvää makua.
Toinen, ihan kirjaimellisesti loistava keksintö on Rukan ledillä valaistut (ja omalla rahalla ostetut) jatkopalat koirien hihnoihin. 13 vuotta olen ihmetellyt, miten saisi koirat parhaiten näkymään pilkkopimeällä aamulenkillä. Heijastimet on hankala saada näkymään joka puolelle, pannat uppoavat turkkeihin, enkä halua mitään ylimääräistä aamuisin koirille pukea, kun omaan pukeutumiseenkin menee talvisin tuskastuttava määrä aikaa. Nämä löytyivät kuin tilauksesta ja olivat vielä saatavilla pinkkeinä. Ihan mahtava tuote, ja veikkaan, että meidän kylän aamuautoilijatkin kiittävät loistavista koirista.
Jo viime syksynä chef visioi, että sieniä olisi mukava upottaa ruokiin helpommin ja että pieni määrä sientä toisi ruokiin täyteläisyyttä. Niinpä jamppa bamixoi tattilastuja jauheeksi ja alkoi ripotella jauhetta leipätaikinaan, keittoihin, patoihin, risotoihin, pyttipannuihin... Ja katso, täyteläisyyttä se todellakin tuo, eikä sienen maku jyrää, jos malttaa lisätä ruokaan vain pienen määrän jauhetta. Tänä syksynä jopa Pricen veljekset kehuivat tattijauhetta, tosin heillä se oli kaupasta ostettua, eikä tällai lähiluomua.
Tuollaisesta isosta purkillisesta tattilastuja tulee tuo määrä jauhetta, mikä pienemmässä purkissa on. Eilen chef laittoi jauhetta paistinperunoiden päälle, enkä olisi ikinä uskonut, että niissä on sientä. Makustelin vain hyvää makua.
Toinen, ihan kirjaimellisesti loistava keksintö on Rukan ledillä valaistut (ja omalla rahalla ostetut) jatkopalat koirien hihnoihin. 13 vuotta olen ihmetellyt, miten saisi koirat parhaiten näkymään pilkkopimeällä aamulenkillä. Heijastimet on hankala saada näkymään joka puolelle, pannat uppoavat turkkeihin, enkä halua mitään ylimääräistä aamuisin koirille pukea, kun omaan pukeutumiseenkin menee talvisin tuskastuttava määrä aikaa. Nämä löytyivät kuin tilauksesta ja olivat vielä saatavilla pinkkeinä. Ihan mahtava tuote, ja veikkaan, että meidän kylän aamuautoilijatkin kiittävät loistavista koirista.
perjantai 2. lokakuuta 2015
Opittua 2015
Tyhjyys on päivän teema. Tällä hetkellä tyhjänä ovat:
- kasvimaat (lukuun ottamatta yhtä tillinhuitulaa)
- komposti
- kesäkukkaruukut
- puutarhurin takki
- sieniapajat (nurmikolla sieniä tosin kasvaa miljoona)
- taivas (kurjet lähti maanantaina)
Kasvihuoneessa muutama chili ja paprika vielä odottelevat kypsymistä; muut ovat jo päätyneet kompostiin. Jahka ne on saatu talteen, on tämä käsittämättömän omituinen sesonki ohi.
Muistattehan: järjetön tuuli, mikään ei itänyt, kurpitsat tekivät vain miespuolisia kukkia, pavut lähtivät kasvuun vasta heinäkuun lopulla, eikä edes meidän ensiluokkaisissa sienimetsissä ollut sienen sientä (paisi ne 3 suppista, joiden päälle astuin...). Harvalla puutarhurilla sato onnistui, ja apein mielin tuli seurattua naapurin pappaa, joka syyskuun lopulla joutui puimaan puolikypsää kauraa.
Jotain tästä kyllä oppikin:
- kasvimaat (lukuun ottamatta yhtä tillinhuitulaa)
- komposti
- kesäkukkaruukut
- puutarhurin takki
- sieniapajat (nurmikolla sieniä tosin kasvaa miljoona)
- taivas (kurjet lähti maanantaina)
Kasvihuoneessa muutama chili ja paprika vielä odottelevat kypsymistä; muut ovat jo päätyneet kompostiin. Jahka ne on saatu talteen, on tämä käsittämättömän omituinen sesonki ohi.
Muistattehan: järjetön tuuli, mikään ei itänyt, kurpitsat tekivät vain miespuolisia kukkia, pavut lähtivät kasvuun vasta heinäkuun lopulla, eikä edes meidän ensiluokkaisissa sienimetsissä ollut sienen sientä (paisi ne 3 suppista, joiden päälle astuin...). Harvalla puutarhurilla sato onnistui, ja apein mielin tuli seurattua naapurin pappaa, joka syyskuun lopulla joutui puimaan puolikypsää kauraa.
Jotain tästä kyllä oppikin:
- esikasvatteet reilusti vaan kasvihuoneeseen jo huhtikuussa
- 3 perunalajiketta ja 2 yksilöä kesäkurpitsaa on ihan tarpeeksi
- Potimarron ja minikurpitsat jaksavat tehdä edes jonkinlaisen sadon huonoissakin olosuhteissa
- sänkyihin tarkoitettu ötökkäverkko riittää pitämään kirpat ja kaaliperhoset pois kaalien kimpusta
- Tigerella ja Ailsa Craig ovat mauttomia tomaatteja
- Pink fir applea kannattaa kasvattaa taas kun pystyy, sillä sen tekstuuri ja maku ovat hyvät ja se on satoisa
- Espelette ehtii kypsyä huonommankin kesän aikana
- paprikoista ja chileistä ei kannata saksia varkaita pois, sillä saksituista kohdista lähtee home helposti leviämään
- sipulia voi kasvattaa meidänkin pihalla ja hopeasipuli on hyvää
Pink fir apple rupesi pelleilemään vanhoilla päivillään |
torstai 1. lokakuuta 2015
Puutarhurin kalenteri: lokakuu
Hyvässä lykyssä aurinkoa ja lämpöä riittää vielä pariksi viikoksi, mutta useimmiten näillä leveysasteilla kasvihuone laitetaan pakettiin viimeistään lokakuun puolivälissä. Muista pestä kasvihuone kunnolla, jottei sinne jää öttiäisiä bilettämään talveksi.
Kasvimaatkin on syytä hoitaa talviteloille, vaikka sieltä vielä voikin tulla juureksia ja purjoa. Itselläni on ollut tapana lapioida kasvimaihin syvät ojat ja täyttää ne kompostilla (ja suojata uteliailta kuonoilta ja nokilta). Näin saavat madot puuhaa ja kasvimaat lannoitetta, ja kompostori tyhjenee mukavasti talven varalle. Jos kasvimaalla on monivuotisia herkkiksiä, kuten salvia, suojaa se pahimmilta pakkasilta lehtien (joko puiden tai sanoma-) avulla.
Puutarhatarvikkeet on myös huollettava, jotteivät jää likaisiksi ja ruostu talven aikana.
Jos pihassasi on nuoria ja/tai erityisen maukkaita taimia, muista laittaa jänisverkot ajoissa. Ristihuulet ovat tähän aikaan vuodesta jo nälkäisiä.
Ja niin ovat linnutkin! Muista aloittaa talviruokinta, jotta tirpat viihtyvät pihassasi ja jaksavat huolehtia ötökkätorjunnasta.
Loppukuusta, mikäli ei ole liian märkää, voi tehdä tarvittavat syysleikkaukset. Itse olen menestyksekkäästi leikannut viinimarjapensaat tähän aikaan. Liika märkyys voi tuoda mukanaan sienitauteja, joten odota säiden kuivumista.
Istuta syyssipulit.
Sisälläkin pitää toki olla puuhaa, joten käypä inventoimassa siemenvarastosi ja tee ostoslista, sillä ens kuussa puutarhurin vuosi alkaa alusta.
tiistai 29. syyskuuta 2015
15
15 vuotta sitten otin ensituntumaa sekä hirvikärpäsiin että parempaan puoliskooni (jep, ensitreffeillä nypin hirvareita jampan päästä - ehkei romanttista, mutta ainakin loistava syy käydä heti käsiksi). Tämä syksy ollaan joka päivä biletetty hirvikärpästen kanssa huumorintajun äärirajoille asti (kädet ei enää riitä nyppimään niitä silmistä, poskista ja tukasta, ärgh!) ja pakkohan se oli vuosipäivää juhlia myös Luigin kanssa. Kohteeksi valikoitui Hella & huone, kun se vain on Tampereen paras, ja siellä, kuten myös Näsinneulassa, osataan yhdistää ruoka ja viini.
Pöytään päästyämme kävi ilmi, että paistinkääntäjien juhlapäivän kunniaksi 10 ruokalajin menu oli tarjouksessa, joten tartuimme tilaisuuteen. Valitettavasti varmaankin juuri ruokalajien määrän takia iltaa leimasi hätäily, joten hyvä kun ehdimme hanurit saada parkkeerattua, kun eteen tuotiin jo keittiön tervehdys, joka piti natustella vesilasillisen kanssa, sillä alkujuomaa ei edes kysytty. Mieluusti olisin skoolannut Luigin kanssa lasin kuplivaa 15 vuoden kunniaksi. Alkupala oli kylläkin mainio: kyssäkaalta ja piparjuurta sekä kuivatulla etikalla ja punajuurihillokkeella koristeltu näkkäri.
Alkuruuat olivat hyviä, erikoisia ja kekseliäitä, ja niihin oli viinit yhdistetty kauniisti, joten pian pääsimme tunnelmaan. Joskin valitettavasti tarjoilijamme ei tuntenut ruokia ja viineistäkin tiesi tasan sen, mitä etiketissä luki, ja kokki puolestaan oli liian kiireinen vastaamaan. Erikoista oli myös kysymykset: "Juotsä tätä enää?" ja se, että vielä juomaa sisältävä lasi vietiin nenän edestä kesken ruokalajin. Mietimme, mahtoiko ravintolasta olla lasit loppumassa. Juomapaketille täytyy makunsa lisäksi antaa se plussa, että kaadot olivat hyvin maltilliset, joten 8 lasillista ei tuntunut päänupissa edes seuraavana aamuna. Ja vesilasi pidettiin koko ajan täytettynä, mistä myös iso kiitos.
Pääruuista rasvassa 38 asteeseen kypsennetty kuha oli ehdottomasti paras, vaikka kuulemma jotkut asiakkaat olivat moittineet sitä liian raa'aksi. Meidän makuun se oli täydellistä ja ehdimme onneksi kokkia siitä kehuakin.
Juusto oli sitä jokapaikan Metsuria, mutta onhan se toki hyvää. Jälkiruuat sen sijaan yllättivät: marjoista, vihanneksista ja juureksista tehtyjä, raikkaita, erikoisia, maistuvia annoksia, joista tällainen ei-niin-jälkiruokaihminen nautti suuresti. Kiva saada jotain erilaista myös jälkiruokarintamalla, joskin lopuksi tuli myös se pakollinen suklaa-annos. Täydellisen hyvää sekin oli. Mukana tullut hiilihappojääastia ei sen sijaan oikein avautunut, vaikka tuoksui ihan hyvälle.
Illan teemoja olivat lakritsi, piimäjuusto, mallas, samettikukka, ja joka ruualle erikseen kaadettu kastike. Ruoka oli kekseliästä, erikoista ja tietysti viimeistä murua myöten hyvää. Hintakin oli erittäin kohtuullinen: hitusen yli 200 €/ 2 x 10 ruokalajia ja 2 x 8 viinilasillista.
Illan loppukaneetista vastasi tarjoilijamme, joka kuultuaan meidän 15-vuotispäivästä tokaisi, että hauskaa, että se sattui just tälle päivälle. Niin, no ehkä se oli just se syy, miksi me oltiin siellä...
Pöytään päästyämme kävi ilmi, että paistinkääntäjien juhlapäivän kunniaksi 10 ruokalajin menu oli tarjouksessa, joten tartuimme tilaisuuteen. Valitettavasti varmaankin juuri ruokalajien määrän takia iltaa leimasi hätäily, joten hyvä kun ehdimme hanurit saada parkkeerattua, kun eteen tuotiin jo keittiön tervehdys, joka piti natustella vesilasillisen kanssa, sillä alkujuomaa ei edes kysytty. Mieluusti olisin skoolannut Luigin kanssa lasin kuplivaa 15 vuoden kunniaksi. Alkupala oli kylläkin mainio: kyssäkaalta ja piparjuurta sekä kuivatulla etikalla ja punajuurihillokkeella koristeltu näkkäri.
Kyssäkaalinyytti ja näkkäri |
Piimäjuustoa, mallaskeksiä ja punajuuren versoja |
Pyhäjärven kuhaa, sabayonekastiketta ja raputerriiniä |
Sorsaa, lakritsikastiketta, mustajuurta, pikkelöityä siitaketta ja mustatorvisienimoussea. Sieni ja lakritsi oli yllättävän toimiva yhdistelmä. |
Nautaa, paahdettua sipulia ja maukkaita mallaspipuroita |
Tyrnisorbettia, fenkolia, samettikukkaa |
Suklaakakkua ja -moussea. Käsivarsi mallin oma. |
Illan loppukaneetista vastasi tarjoilijamme, joka kuultuaan meidän 15-vuotispäivästä tokaisi, että hauskaa, että se sattui just tälle päivälle. Niin, no ehkä se oli just se syy, miksi me oltiin siellä...
perjantai 25. syyskuuta 2015
Savukalakeitto
Kauppa yllätti tarjoamalla 2 päivää vanhaa taimenta, joten sellainen päätyi ostoskärryyn, kun oli jo jonkin aikaa tehnyt mieli savukalaa. Töihin lähtiessään chef tilasi etätöissä olevalta rouvaltaan savutaimenta ja hasselbackan perunoita, ja niiden oheen tekaisin vielä tomaatti-paprikasalsan, kun kasvihuone edelleen pullistelee tomaateista, paprikoista ja chileistä.
Savustuspöntön loppusavut hyödynsin laittamalla Espelettet savustumaan ruokailun ajaksi. Sen jälkeen ne pääsivät kuivuriin pöhisemään. Talossa on huumaava savuchilin tuoksu.
Savukalan jämät päätyvät meillä useimmiten pizzaan, pastakastikkeeseen tai munakkaaseen, mutta muistelin, että oltiin joskus tehty hyvää savukalakeittoa. Siitä inspiroituneena kirmasin kasvimaalle ja otin mukaani perunaa (Pink fir apple), purjon, lehtikaalta (Nero di Toscana), persiljaa ja tilliä. Näistä ja sipulista, valkosipulista, valkoviinistä ja Puljongin kalaliemestä väkäistiin kokoon maistuva soppa.
Chilit tuottavat hyvää satoa, mutta Espeletteä ja Trinidad perfumea lukuunottamatta eivät ehtine kypsyä. Trinidad perfume (kuvassa tuo minipieni keltainen) on kyllä hassu chili. Scovilleja on 0-500, joten se ei ole lainkaan tulinen, vaan maistuu makean kirpakkaalta. Melkoinen turhake, koska jää kooltaan peukalonpäätä pienemmäksi. Tulipahan kuitenkin kokeiltua.
Savustuspöntön loppusavut hyödynsin laittamalla Espelettet savustumaan ruokailun ajaksi. Sen jälkeen ne pääsivät kuivuriin pöhisemään. Talossa on huumaava savuchilin tuoksu.
Savukalan jämät päätyvät meillä useimmiten pizzaan, pastakastikkeeseen tai munakkaaseen, mutta muistelin, että oltiin joskus tehty hyvää savukalakeittoa. Siitä inspiroituneena kirmasin kasvimaalle ja otin mukaani perunaa (Pink fir apple), purjon, lehtikaalta (Nero di Toscana), persiljaa ja tilliä. Näistä ja sipulista, valkosipulista, valkoviinistä ja Puljongin kalaliemestä väkäistiin kokoon maistuva soppa.
Chilit tuottavat hyvää satoa, mutta Espeletteä ja Trinidad perfumea lukuunottamatta eivät ehtine kypsyä. Trinidad perfume (kuvassa tuo minipieni keltainen) on kyllä hassu chili. Scovilleja on 0-500, joten se ei ole lainkaan tulinen, vaan maistuu makean kirpakkaalta. Melkoinen turhake, koska jää kooltaan peukalonpäätä pienemmäksi. Tulipahan kuitenkin kokeiltua.
perjantai 18. syyskuuta 2015
Kurpitsa-vuohenjuustolasagne
Viime vuonna hoksattiin tämä ohje Nigellan joulukirjasta vasta kurpitsakauden jälkeen, mutta chef nokkelana miehenä laittoi aiheesta kalenteriin muistutuksen tälle vuodelle. En uskaltanut säilyttää lintujen nokkimia Ölkurbiseja kovin pitkään, ja kun vielä eteen osui kivan kuuloinen kurpitsakakkuohje, oli aika ottaa veitsi esiin ja laittaa parit kurpitsat kuutioiksi.
Nigella pehmitti omat kurpitsansa salviavoissa ja vermutissa sipulin ja valkosipulin kera, mutta itse valitsin vähemmän pornon tien ja kypsensin kurpitsakuutiot uunissa (200 C/30 min), kun osa kuutioista oli menossa kakkutaikinaan. Soseutin noin litran verran kurpitsaa lasagneen ja maustoin soseen suolalla sekä salviavoissa kuullotetuilla sipuleilla. Mausteita olisi saanut olla enemmänkin, sillä lopputulos oli hitusen liian mieto.
Tomaattikastikkeena Nigella käytti suolalla ja pippurilla maustettua paseerattua tomaattia, mutta itse turvauduin omatekemään tomaattikastikkeeseen.
Juustokastikkeeksi sotkuttelimme Nigellan kanssa pehmeää vuohenjuustoa (2 x 140g:n paketti Chavrouxia), ricottaa (250 g sitä pehmeää versiota, ei sitä kamalaa, rutikuivaa vakuumipaalia), kananmunaa (2 kpl), muskottia ja mustapippuria.
Lasagnevuoan pohjalle laitoimme kerroksen tomaattikastiketta ja sen päälle kerroksittain lasagnelevyjä, kurpitsasosetta, juustokastiketta ja lisää tomaattikastiketta. Päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle tuli vielä tomaattikastiketta, juustokastiketta ja pari mozzarellapalloa revittynä.
Uuniin 200 C/1 h, ja kuulemma tarjottaessa vielä paahdettuja pinjansiemeniä päälle. Nyt tarvii vain odotella chefiä kotiin.
Nigella pehmitti omat kurpitsansa salviavoissa ja vermutissa sipulin ja valkosipulin kera, mutta itse valitsin vähemmän pornon tien ja kypsensin kurpitsakuutiot uunissa (200 C/30 min), kun osa kuutioista oli menossa kakkutaikinaan. Soseutin noin litran verran kurpitsaa lasagneen ja maustoin soseen suolalla sekä salviavoissa kuullotetuilla sipuleilla. Mausteita olisi saanut olla enemmänkin, sillä lopputulos oli hitusen liian mieto.
Tomaattikastikkeena Nigella käytti suolalla ja pippurilla maustettua paseerattua tomaattia, mutta itse turvauduin omatekemään tomaattikastikkeeseen.
Juustokastikkeeksi sotkuttelimme Nigellan kanssa pehmeää vuohenjuustoa (2 x 140g:n paketti Chavrouxia), ricottaa (250 g sitä pehmeää versiota, ei sitä kamalaa, rutikuivaa vakuumipaalia), kananmunaa (2 kpl), muskottia ja mustapippuria.
Lasagnevuoan pohjalle laitoimme kerroksen tomaattikastiketta ja sen päälle kerroksittain lasagnelevyjä, kurpitsasosetta, juustokastiketta ja lisää tomaattikastiketta. Päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle tuli vielä tomaattikastiketta, juustokastiketta ja pari mozzarellapalloa revittynä.
Uuniin 200 C/1 h, ja kuulemma tarjottaessa vielä paahdettuja pinjansiemeniä päälle. Nyt tarvii vain odotella chefiä kotiin.
tiistai 15. syyskuuta 2015
Voi, koi!
Ei saa naukseri omenoita tänä vuonna. Sato näytti aluksi muhkealta, mutta pihlajanmarjakoi päätti toisin. Kaikki omenat ovat rupisia ja muhkuraisia ja täynnä koinsyömiä käytäviä. Pari ämpärillistä omenoita on jo lentänyt roskiin ja vielä muutama ämpärillinen niitä puussa näkyy sinnittelevän. Kaikki yhtä rupisia. Ja just, kun taas koukutuin omena-sahramihilloon.
Patsastelin eilen chefin työpaikan viereisen omakotialueen ohi, ja sielläkin näkyi koi olleen omenapuissa asialla. Kuulemma pihlajanmarjoja on nyt vain kymmenesosa normaalista, joten koit ovat keksineet maukkaan kakkoskodin itselleen.
Kasvimaat ovat jo suurimmaksi osaksi tyhjentyneet. Salaattia, purjoa, papua, perunaa ja parsakaalta vielä tulee mukavasti, ja sitä mukaa kun kasvimaihin tulee tyhjiä kohtia, kaivan niihin aumoja, jotka täytän kompostilla. Siinä riittää madoille puuhaa talveksi.
Tarkoitus olisi syksyn aikana rakentaa uusi kompostointialue tontin nurkkaan, sillä kasvillisuus on villiintynyt nykyisen kompostin kohdalla sen verran, ettei sen luo pääse ilman taistelua.
Toki kompostin ympärillä olevat puut ja pensaat voisi leikata, mutta ei olla vielä edellisvuotisiakaan, saati sitten tämän kevään, oksia saatu haketettua, joten pihassa on melkoisia risukasoja jo ennestään. Helpommalla pääsee, kun siirtää kompostorit.
Aamulehti kehotti aloittamaan pensaiden leikkelyn, joten saksin ensin rojahtaneet aroniat, minkä jälkeen kävin karviaisten ja viinimarjojen kimppuun. Rankalla kädellä niitä karsin, jotta ens vuonna ois nurmikon leikkuu pikkuisen helpompaa. Saas nähdä, ottivatko nokkiinsa moisesta kohtelusta. Melko rujoilta kyllä näyttävät.
Kasvihuoneessa ollaan jo heitetty heipat kurkuille ja parille Sungoldille. Syyskuu on ollut sen verran lämmin ja aurinkoinen, että ehditään jonkin verran saada satoa paprikoista ja chileistä. Chefillä onkin työlistalla chilikastikkeen teko ja Espelettejen savustaminen.
Patsastelin eilen chefin työpaikan viereisen omakotialueen ohi, ja sielläkin näkyi koi olleen omenapuissa asialla. Kuulemma pihlajanmarjoja on nyt vain kymmenesosa normaalista, joten koit ovat keksineet maukkaan kakkoskodin itselleen.
Kasvimaat ovat jo suurimmaksi osaksi tyhjentyneet. Salaattia, purjoa, papua, perunaa ja parsakaalta vielä tulee mukavasti, ja sitä mukaa kun kasvimaihin tulee tyhjiä kohtia, kaivan niihin aumoja, jotka täytän kompostilla. Siinä riittää madoille puuhaa talveksi.
Tarkoitus olisi syksyn aikana rakentaa uusi kompostointialue tontin nurkkaan, sillä kasvillisuus on villiintynyt nykyisen kompostin kohdalla sen verran, ettei sen luo pääse ilman taistelua.
Toki kompostin ympärillä olevat puut ja pensaat voisi leikata, mutta ei olla vielä edellisvuotisiakaan, saati sitten tämän kevään, oksia saatu haketettua, joten pihassa on melkoisia risukasoja jo ennestään. Helpommalla pääsee, kun siirtää kompostorit.
Aamulehti kehotti aloittamaan pensaiden leikkelyn, joten saksin ensin rojahtaneet aroniat, minkä jälkeen kävin karviaisten ja viinimarjojen kimppuun. Rankalla kädellä niitä karsin, jotta ens vuonna ois nurmikon leikkuu pikkuisen helpompaa. Saas nähdä, ottivatko nokkiinsa moisesta kohtelusta. Melko rujoilta kyllä näyttävät.
Kasvihuoneessa ollaan jo heitetty heipat kurkuille ja parille Sungoldille. Syyskuu on ollut sen verran lämmin ja aurinkoinen, että ehditään jonkin verran saada satoa paprikoista ja chileistä. Chefillä onkin työlistalla chilikastikkeen teko ja Espelettejen savustaminen.
Hungarian yellow wax yrittää ehtiä kellastua |
Bullhorn mix -paprika punastuu |
Espelettejä kypsymässä |
tiistai 8. syyskuuta 2015
Kun sarvet kohtaavat
Kasvihuone on saanut parina päivänä olla oman onnensa nojassa. Kylmä ja kostea sää pitää huolen siitä, ettei kasvarin ovea availla turhaan, eikä kasveja tarvitse kastella. Tänään kurkistin sisään ja ensimmäisenä näin tyvestään katkenneen Marconi purplen. Mitä lie tapahtunut; ei sillä niin paljoa hedelmiä ollut, että se niiden painosta olisi katkennut. Napsin chilit talteen ja uskaltauduin maistamaan yhtä ihan tuoreeltaan - Marconin kun sanotaan olevan mieto chili. Ja niin se onneksi olikin, joten vältyin kyynel-räkä-kuola -kohtaukselta, toisin kuin viime vuonna, jolloin haukkasin Espeletteä luullen sitä paprikaksi...
Marconissa on hyvä, rehellinen chilin maku, eikä yhtään poltetta. Kypsyessään siihen kuulemma tulee makeutta, mutta tämän katkenneen kaiffarin hedelmät eivät ehtineet kypsyä. Vielä on kasvarissa toinen jäljellä. Toivottavasti sen hedelmät tekevät kaikki ne luvatut taivaanrannan värit, jotta pääsen kokemaan myös koko makukirjon.
Ensimmäinen Bullhorn mix -paprika oli sen sijaan kypsynyt (jätin paprikoiden ja chilien nimitikut paikoilleen, jotten - Espelette-episodista oppineena - mene vahingossa sekoittamaan keltaista paprikaa ja Hungarian yellow wax -chiliä). Ylpeänä poimin sen ja ajattelin yllättää chefin, kunnes huomasin paprikassa olevan reiän. No, mitä nyt yhdestä reiästä! Paitsi että se osoittautui käymälän reiäksi: etana oli narskutellut tiensä paprikan sisään, kakkaillut sinne ja saanut sisuksen mätänemään. Ehdotankin uudeksi (uhkaavaksi etanankuulustelu-) loruksi: etana, etana, näytä sarves, aiotko kakata paprikaan? Jos sarvet näkyvät, niin etana muilutetaan lentorahtina tontin rajojen ulkopuolelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)