Tammikuun esikasvatusstatus

Chilit ja paprikat ovat muuttaneet isompiin yksiöihin, joissa saavat majailla siihen asti, kunnes lumi on poissa ja uusi kasvihuone pystyssä. Leijonankidat siirsin isompiin potteihin, vaikkei toki vielä olisi tarvinnut, mutta tekevätpähän nyt tilaa ensi kuussa esikasvatusvuoroon tuleville tomaateille - ja se ensi kuuhan  on jo sunnuntaina! Pitääkin taas laittaa multa ostoslistalle.

Syksyllä hankin Seemnemaailmasta pinkkiä tähkälaventelia, sillä olen halunnut kokeilla laventelin kasvattamista siemenestä. Kaupoissa tuppaa nykyään olemaan pelkkää tupsulaventelia, joten sekin puolsi tähkien kasvattamista itse. Ensimmäisestä kylvöstä (sammalnappeihin) iti vain pari hassua siementä, joten tein uusintakylvön ja hölväsin lopun pussillisen siemeniä multaan. Nyt sieltä alkaa lupaavasti vihreää nousta, joten ehkä joku yksilö selviää kesään ja kukintaan asti.

Korpikankaalta tuli muutama viikko sitten siemenkuvasto, ja siitä tuli ympyröityä jokunen mielenkiintoinen kasvi, jotka sitten yllättäen päätyivät ostoskoriin. Päätin vielä kerran kokeilla eukalyptuksen kasvattamista, kun sen pitäisi muka olla niin helppoa, ja toistaiseksi ainakin 2 siementä on itänyt. Niiden itämisessä menee 2-3 viikkoa, joten toivottavasti vielä muutama taimi jaksaa maasta ponnistaa. 

Tammikuun kylvöihin ehti vielä kyytiin Korpikankaalta petunia Shake raspberry. Petuniakin on kuulemma helppo kasvatettava, tosin kylvöaikatauluksi oli pussiin merkitty maalis-huhtikuu. Minä haluan aikaisen kukinnan, joten ripsautin siemenet eukalyptuksen kaveriksi. Petunian siemenet olivat kätevästi muovituubissa, joten niiden kylväminen oli helppoa.

Viimein uskaltauduin kääntämään katseeni "talvehtineisiin" pelargoneihini. Osassa oli vielä jotain vihreää, mutta suurin osa oli kuivanutta, ruskeaa höttöä. Saa nähdä pelastuuko yksikään niistä vihreistäkään. Vielä en uskalla niitä alkaa leikellä, joten sinnitelköön maaliskuulle. Yhdestä terhakkaasta versiosta napsasin pari oksaa juurtumaan, kun ne olivat kasvaneet ylipitkiksi. Juurtuminen ei kuulemma ole mitenkään helppoa, mutta kokeilenpahan nyt aikani kuluksi.

Sunnuntaina on siis kylvövuorossa tomaatit, ja näköjään viime vuodelta jäi muutama hämähäkkikukan siemen. Laitetaan multiin nekin.

Kärsimättömyys ei ole hyve

Eipä huomannut multasormi haukea pimeässä kesäkeittiössä savustaessaan ja sivusilmällä itsenäisyyspäivän mekkoparaatia vilkuillessaan, että esikasvatuslaatikossa kävi melkoinen kuhina. Vasta seuraavana aamuna, kun napsautin kasvivalon päälle ja aloin sihautella vettä suihkepullosta, huomasin että mullasta oli ponnahtanut ylös jo useampi chili ja paprika. Itämisprosentti oli suorastaan kiitettävä: ainoastaan paprikat Astor ja Timia jurnuttivat mullan alla. Timiaa oli viime vuonnakin hankala saada itämään, joten sen suhteen ei ollut suurempia toiveita, mutta se yllätti, ettei Astorissa näkynyt elonmerkkejä.

Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Siemenkauppa.com vinkkasi sähköpostissa uutuuslajikkeistaan, ja kun tiesin, että heiltä saa kasvivaloja alkuvuoden esikasvatteita varten, kävin vilkaisemassa löytyisikö heiltä valojen kylkeen takuuvarmaa Zazua, jolla pelastaisin ensi kesän paprikasadon.

Löytyihän toki. Ja löytyi myös Merjan kehumaa mustajuurta, joten päräytin tilauksen. Iltapäivällä alkoi mullan alta nousta pieniä, vihreitä Astorin silmukoita, joten ei sitä Zazua olisi sittenkään tarvinnut. No, onpahan seuraavalle vuodelle siemenet jo valmiina.

Amaryllistenkin suhteen olisi ihminen voinut olla kärsivällisempi, sillä Tokmannin 3 euron "erikoislajikkeet" olivatkin hailuja oranssinpunaisia taviksia. Olisi niilläkin euroilla voinut ostaa Pirilän hurmaavuuksia, kuten tämä Blossom peacock:

Joulu alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Pirkkalan cittarista löytyi kotimainen mangalitzan kinkku, piparkakut leivoin jo ennen itsenäisyyspäivää ja lanttulaatikkoja tein 6 rasiaa pakastimeen. Linnainmaan cittarista löytyi islantilaista, isosyistä lohta ja kotimaisia silakoita, joten joulun kalatkin on jo hankittu pakastimeen odottamaan. Lidlistä haetaan maksapateeta ja Waldorf-kamat, ja pukin täytyy käydä Mobilepayssa lahjomassa parit mimmit. Joulufiilistä ei tunnu kaiken tämän kuran ja sateen alta löytyvän, mutta onneksi on lankalipastossa kilokaupalla suomalaista villaa. Sen parissa joulu menee hujahduksessa.

Suhteen loppu

Pienen ihmisen arkielämä muuttuu kohta kertaheitolla, kun vuonna 1988 alkanut suhde päättyy. Mutta kun suhteeseen on tunkenut liikaa kolmansia osapuolia, on naisen aika polkea jalkaa ja sanoa, että nyt riittää.

Kaikki alkoi jokunen vuosi sitten, kun Sanoma meni ostamaan Aamulehden. Juttujen taso liukui alas kuin lehmän häntä, ja lehden täytteeksi tuli kaikkea turhanpäistä Sanoma-lätinää, jota ei paikallislehdestä (eikä tosin muualtakaan) halua lukea. Eikä sekään asiaa auttanut, että joka aamu joutui kiristelemään hampaitaan STT:n lainausmerkeille, joita oli sattumanvaraisesti juttuihin ripoteltu.

Sitten Sanoma löi kunnolla vyön alle, kun meni siirtämään Aamulehden painatuksen Pohjoismaiden suurimmalta ja moderneimmalta painotalolta johonkin jumalten selkien taakse (= Vantaalle). Totesin, että nyt alkaa Aamulehden hiilijalanjälki koetella kipurajaa, kun lehti kiikutetaan postilaatikkoon Sarankulman sijaan jostain jumalten selkien takaa (= Vantaalta).

Eilen tuli viimeinen naula arkkuun: Posti ilmoitti alkavansa jakaa päiväpostia täysin randomisti, mutta lupasi että "iso osa" (ei siis suurin osa) sanomalehdistä jaetaan ilmestymispäivänään. No minuahan ei kiinnosta saada sanomalehteä ilmestymispäivänä, vaan haluan Aamulehden nimensä mukaisesti aamulla. Siispä oli otettava digiloikka ja siirtyä Aamulehden kanssa avaruusaikaan. Paperilehti lakkaa tulemasta tammikuussa, ja tämä ruuduninhoaja joutuu paperin silittelyn sijaan ruveta kliksuttelemaan ruutua aamuisin. Järkyttävää.

Onneksi pimeyteen tuo valoa Nelson gardenin kasvilamppu, joka alkoi eilen valaista ensi vuoden esikasvatuksia. Hitusen täytyi taas haukkoa henkeä, kun chilin ja paprikoiden siemeniä oli valtava määrä. Paremman puoliskon kanssa laitettiin chilit tärkeysjärjestykseen, joskin esikasvatuslaatikoista löytyi lopulta kaikille sijaa. Viime vuonna meni chilien ja paprikoiden esikasvatus niin poskelleen, että parempi tänä vuonna laittaa niitä kasvuun reilummin.

Paprikoista multiin pääsivät viimevuotiset pikkupaprikat Timia ja Apelsin krasnyi, Zazun puutteessa ostettu Astor, jossa siinäkin oli vain neljä julmetun kallista siementä, suippopaprika Lemon dream, joka ei viime vuonna itänyt lainkaan, sekä Mini chocolate bell, Fataliilta ilmaissiemenenä saatu paprika, josta en suurempia odottele, sillä nuo ruskeat paprikat ovat aina olleet melko mauttomia.

Chileistä mukana ovat vanhat tutut Aji fantasy stripey, iki-ihana Cream fantasy, Rocato ja Sugar rush amarillo. Tämän vuoden uutuuksia ovat Aji fantasy apricot, sekä Fataliin aloittelijapakkauksesta löytyneet Zebrange, Hainan yellow lantern ja jalapeño Jumbo, sekä ilmaissiemenenä saatu koristechili Mystic nebula.

Viikon päästä voi alkaa odotella minipienten, vihreiden silmukoiden nousua mullasta.

No5

Koska esikasvatus alkaa vajaan kahden kuukauden päästä, kävin varmuuden vuoksi pläräämässä chilin ja paprikan siemenet siemenlaatikostosta. Hyvin oli kumpiakin, ja ihan kivoja lajikkeita, joten ei ollut mitään tarvetta ostaa uusia. Mutta sitten Fataliin Jukka mainosti aloittelijoiden siemenpakkauksia, joissa on helppokasvatteisia siemeniä jokaisesta chiliperheestä (annuum, baccatum, chinense), ja eiköhän vaan ihmiseen iskenyt uteliaisuus: jos tuommoisen tilaisi, niin mitähän lajikkeita postissa saisi?

Enhän minä nyt mikään noviisi chilin kasvattamisessa ole, vaikka siltä tuntuikin viime keväänä, kun joka ikinen taimi kuukahti käsiin, mutta mieluummin kuitenkin sitä kasvattaa helppoja lajikkeita kuin semmoisia, mitkä vaativat kosteus- ja lämpömittareita ja ties mitä luujauhopölyä ja valaan laulua monta kertaa vuorokaudessa.

Jukkahan laittoi chilit saman tien postiin, mutta tulevan pörssiyhtiön kuljetus oli niin hidas, että sain siemenet vasta tänään. Annuumista oli Jukka pakannut kirjekuoreen sekä jalapeño Jumbon (tulisuusaste 4) että Mini chocolate bellin (0, elikkä paprika. Mulla on tainnut tätä joskus ollakin.). Baccatumeista oli mukana Zebrange (6 - meillä taitaa tulisin käytössä oleva olla 7), ja chinenseistä Hainan yellow lantern (9-10!) sekä yllätyssiemenen Mystic nebula (10!). Itse läimäsin tilauksen kylkeen vielä baccatumin Aji fantasy apricot (4).

Enää 8 viikkoa ja ollaan taas tutussa tilanteessa: mihin nämä kaikki mahtuu?

Sussu säilöö ja soseuttaa

Kyllä se pientä ihmistä kirpaisee, kun ensimmäisen kerran 57 vuoteen ei tullutkaan toisen nimen nimipäivänä isältä onnittelut. Tosin ihmeen hörsylänimen se tyttärelleen toiseksi nimeksi paiskasi. Paremmin olisi sopinut vaikkapa Kari. Tai Jorma. No, isona pudotan toisen nimen kokonaan pois ja otan Kurki-alkuisen sukunimen (mietin ensin Kurkikalliota, mutta sehän olisi Tranberg, kuten sillä huumehemmolla. Hyvän nimen pilasi mokoma.).

Mutta siis asiaan, eli säilöntään. Karhunlaukat ja lehtikaalit on pestottu, kurkut hapatettu ja etikoitettu, tosin vieläkin kurkkuja tulee hengästyttävää tahtia. Pätevänä emäntänä menin ämpärin kanssa mustaviinimarjapuskiin, mutta tulin tyhjin ämpärein takaisin: vain siellä täällä kasvoi yksittäinen marja. Ei kannattanut alkaa poimia, etenkään tällä hermorakenteella.

Omenia tulee n. 6 kpl, mutta tapansa mukaan naapurin mummo kävi donkkaamassa ämpärillisen pudokkaitaan meidän pihaan. Tällä kertaa onneksi sitä niiden parempaa lajiketta. Kovin olivat jo pehmeitä ja matoisia, mutta osan pilkoin pakkaseen ja osasta keitin purkillisen omena-chilihilloa.

Tomaatteja tulee päivittäin kilokaupalla. Tomaattikastiketta on pakastimessa useampi rasia, tosin kyllä sitä talven aikana meneekin. Yhden tomaattisatsin paahdoin uunissa ja surautin kastikkeeksi, mutta en tykännyt lopputuloksesta. Jotenkin siitä tuli mieleen kaupan tunkkaiset kastikkeet. Ei kannata tehdä uudestaan. Tosin sen ajattelin testata, sähköpäivän salliessa, että paahdan pellillisen tomaatteja ja pakastan sellaisenaan. Niitä voi sitten heitellä bouillabaisseen ja patoihin talvella.

Paprikasatokin on muhkea. Ei voi kuin suositella Zazua: vaikka järkyttävän kalliissa siemenpussissa on vain 4 kpl siemeniä, tuottaa yksikin onnistunut taimi aivan valtavan määrän todella makeita paprikoita - ja vieläpä aikaisessa vaiheessa kautta. Myös chileistä on tulossa kunnon sato, jos vain suinkin ehtivät kypsyä (aamulla +5 C). Viherpeukaloiden Zest-jalapeñoa voin suositella: maltillinen tulisuus, mukavan sitruksisen hedelmäinen maku ja myös tämä lajike kypsyy aikaisin. 

Valkosipulit ja sipulit onnistuivat hyvin, ja näkyypä kasvimaalla kaksi syötävän kokoista purjoakin. Osaan sipuleista oli iskenyt sipulikärpänen, mutta leikkasin niistä huonot kohdat pois ja silppusin loput pakastimeen.

Tänään nappaan kurpitsat talteen ja huomenna keskityn tyhjentämään kasvimaita, sillä aamulla naapurin pihassa näkyi jo kaksi toiveikasta kaurista. Ihan selvästi niiden silmissä kiilui himo punajuuriani kohtaan.

Chilit kasvimaalla

Enpä ole koskaan aiemmin chilejä kasvimaalle laittanut, saati sitten helmikuussa. Mutta nyt laitoin, ja melkeinpä joka ikisen. Menivät nimittäin kuolla kupsahtamaan esikasvatuksessa. Paprikapaniikista toivuttiin sillä, että paprikat alkoivat kasvattaa uusia versoja sivuhangoistaan, mutta sitten alkoivat chilit nuupahtaa yksi toisensa jälkeen. Ensin mustuivat lehdet, kuin olisivat kylmää saaneet, sitten varsi mätäni keskivaiheilta, ja lopulta koko kasvi kuoli niille sijoilleen. Sama kävi munakoisoille. Kun nypin vainajia poteistaan huomasin, että niiden juuret olivat hyvin ohuet, kuivahkot ja kellertävät.

Näköjään oli huono idea kylvää siemenet kookoskuituun, kun en osannut hoitaa taimien jatkokäsittelyä oikein. Liekö kukkamulta, joskin perliitillä kuohkeutettuna, liian voimakasta kookoksen jälkeen - en ainakaan muuta selitystä keksi, kun vielä hyasinttipottikoossa chilit kasvoivat ihan hyvin, joskin hitusen hailuina, mutta sitä isompaa pottikokoa eivät enää kestäneet.

No, ei hätää: pakastimessa on edellisvuoden chilejä vielä kiitettävä määrä, ja 2 koristechiliä, 2 Rocataa, 1 Aji Guyana ja 1 Sugar rush stripey edelleen uhmaavat viikatehenkilöä. Paniikissa menin kyllä Viherpeukaloilta tilaamaan chilit Zest ja Longhorn siltä varalta, että nuo loputkin chilit tuosta kuolevat ennen kesää. (Toki tilaukseen biimautui myös 6 kpl ihan vaan parit pelargonit)

Kellanvihreää

Tänä vuonna (tai siis viime, kun aloitin esikasvatuksen joulukuussa) kokeilin esikasvatuksessa ekan kerran kookoskuitua, kun ei just silloin sattunut muuta olemaan saatavilla. Hyvin chilit ja paprikat itivät ja kasvoivat siihen mittaan, että siirsin ne isompiin purkkeihin - edelleen kookoskuituun. Sitten havahduin siihen, että kovin olivat lehdet kellanvihreitä. Näköjään kookoskuidussa ei liiemmälti ole ravinteita. 

Siispä kaivoin kaapista esille kasviravinteeni, joka olikin vain K-kaupan kompostoituja kahvinpuruja. En sitten ollut varautunut esikasvatukseen sen järeämmillä aineilla. Hyvin purutkin ovat pelittäneet, ja kasvit alkavat saada takaisin vihreyttään, joskin typerästi menin truuttaamaan niille vettä suihkepullosta, jolloin munakoison lehdet kärvähtivät veden ja valon yhteisvaikutuksesta. No, se on vain kosmeettista.

Ensi viikko vielä kärvistellään tammikuuta, ja se onkin tuplakärvistely, sillä menin tilaamaan meille kattoremontin, joten piha kuhisee ens viikolla erinäisiä jamppoja, ja minä reppana joudun olemaan täysissä pukeissa sisätiloissa. Karmeaa. Eikä taas voi kuin pyöritellä silmiä duunarien logiikalle: yrittivät tulla isolla kuormurilla pihaan, joka on lumivallien kaventama ja jään peitossa. Onneksi parempi puolisko ehti hätiin; muuten olisi jamppojen kuormuri ollut pihassa toukokuuhun asti. Nyt tosin hirvittää, sillä seuraavaksi keksivät tuoda pihaan rekallisen soraa ja kaivurin. Saas nähdä missä kunnossa meidän asfaltti on keväällä...

Mutta siis viikon päästä siirtyvät chilit ja paprikat vieläkin isompiin purkkeihin ja tekevät näin tilaa tomaateille. Täytyykin vielä käydä uusimmat siemenhankinnat läpi siltä varalta, että muutakin täytyy laittaa kasvuun helmikuussa.

Ruokalassa tapahtuu

 

Vielä itsenäisyyspäivän aamuna osterivinokkaat olivat nuppineulan nupin kokoisia, mutta nyt jo niin kookkaita, että ne vinokkaiksi tunnistaa. Aivan käsittämätön kasvuvoima! Siiliorakaskin on pullistunut kasvualustastaan, mutta ei sitä vielä sieneksi tunnista. Näyttää vain epämääräiseltä beigeltä klimpiltä.

Inkivääri on kasvanut maltillisesti. Näköjään tykkää olla kasvivalon alla, sillä normaalisti se olisi venähtänyt senttikaupalla parissa päivässä valoa kohti kurkotellessaan. 

Ja kuten kuvasta näkyy, chilit ja munakoisot ovat alkaneet itää, Cream fantasy tuttuun tapaan etunenässä. Paprikat antavat vielä odotuttaa; vain yksi Apelsin krasny on popsahtanut mullasta kookoksesta. Noinkohan edellisessä postauksessa jinxasin niiden kasvun... No, vielä on siemeniä jemmassa uusintakylvöön.

Ihan hyvältä kuulostaa sieni-inkivääri-chili-paprika -kombo. Kyllä sillä nälkä talttuisi.

Suihkuseurapiiri

 

Hyvissä ajoin aloin syksyllä katsella marketin inkiväärihyllyä sillä silmällä, josko löytyisi yksilö, jossa olisi jonkinlainen itusilmu näkyvillä, mutta eihän täällä sellaisia myydä. Lopulta Stockan Herkusta löytyi brasilialainen, itusilmuinen inkivääri, joka muutti Kangasalle.

Inkiväärin kasvattamiseen löytyy miljoona ohjetta, jotka ovat ristiriidassa keskenään: pitää leikata palasiksi - ei pidä. Pitää idättää vedessä - ei pidä, yms. yms. Itse lillutin tuota yksilöä vedessä pari viikkoa, kunnes havahduin mustiin homepilkkuihin. Sitten siirsin inkiväärin ruukkuun, mutta minkäänlaista kehitystä ei tapahtunut. Nyt, oltuaan kaksi viikkoa kasvivalon alla ja lämpömaton päällä, hän suostui vienosti vihertämään silmunsa. Mutta eipä se vielä mitään takaa. Ennenkin olen saanut inkiväärin itämään, mutta sitten se on yhtäkkiä heittänyt henkensä.

Koska olen rikas perijätär, hankin inkiväärille pari kumppanuuskasvia Satohuoneelta. Satohuoneen ihania osterivinokkaita ollaan syöty jo vuoden verran: pannulla pyöräytettyinä, grillattuina, pizzan päällä... Hankin siis joululahjaksi itselle grow kitin, jossa oli osterivinokaskasvattamo sekä siiliorakaskasvattamo, sillä en ole eläissäni syönyt siiliorakasta (englanniksi räyhäkkäästi lion's mane).

Sittenhän ihminen havahtui siihen, että joulukuu on ovella, joten inkivääri sai tehdä lämpömatolle tilaa, sillä tänään alkoi esikasvatus 2025! Chileistä multiin meni kaikki viime vuoden lajikkeet: Sugar rush stripey, Aji fantasy stripey, Cream fantasy, Sugar rush amarillo, Aji Guyana, Lemon spice ja Rocata, sekä muutama ilmaissiemenenä saatu koristechili. Isänmaallisuus sai pienen kolauksen, sillä Zazu-paprikapussista löytyi vain 4 (!) siementä, kun taas Seemnemaailmasta ostettuja Timiaa ja Apelsin krasnyä oli toistakymmentä per pussi. No joo, eihän Nelson garden suomalainen ole, mutta sitä myydään ylivoimaisesti eniten suomalaisissa siemenkaupoissa. Täytyy toivoa, että Zazut sitten kans itävät. 

Itäminen jännittää rahanmenon lisäksi siitäkin syystä, että ensimmäistä kertaa on idätysalustana kookoskuitu, kun sitä Clas Ohlsson myi halvalla. Hulautin sekaan vielä perliittiä, joten ainakaan tiiviydestä ei voi kasvualustaa syyttää.

Jälleen on siis se aika, että aamuisin käydään napsauttamassa kasvivalo päälle, toivotetaan kasvatteille hyvää huomenta ja huiskitaan suihkepullon kanssa ympäriinsä, sillä sienikasvattamojakin täytyy suihkautella aamuin illoin. 

Seireenit ääntelee

 

Fataliin Jukkahan sen aloitti: alkoi pari viikkoa sitten vinkkaamaan, että olisi aika laittaa rocotot tulille. Kyllä siinä ihminen oli jo viittä vailla siirtymässä esikasvatuskauteen, etenkin kun sitä rocotoa on siemenlaatikossa, mutta malttanen vielä pari viikkoa. Sitten saapuu varastosta lämpömatot ja kasvivalot ja esikasvatuspotit - niin, ja ne joulukoristeet. 

Tänä vuonna aion ottaa takaisin viime vuoden kipsijoulun, jolloin joulukoristeet pysyivät varastossa, eikä talossa ollut ainuttakaan amaryllistä, kun eukko makasi sohvalla kinttu kipsissä. Nyt valjastin siskon kyttäämään, milloin Kukkaikkunaan ilmestyy ekat hyasintit ja amaryllikset. Sitten tämä akka lähtee lompakko auki ja ison kauppakassin kera kukittamaan koko kodin. Rustasta jo ostin välkkyvän joulukylän ja Suomen kädentaitomessuilta kuvassakin näkyvät joulutähtikorvikset. Alku on siis lupaava.

Jukan lisäksi seireeninä huhuili edellä mainitut messut, tosin niiden huhuilu alkoi jo viime vuonna samaan aikaan. Metamorfoosini on saavuttanut sen pisteen, että suomalaisen villan lisäksi villan tulee olla värjäämätöntä. Näinköhän sitä ihmisen maatuminen alkaa. Ihailtavasti pysyin ostoslistassani, enkä fantasioinut yhtään. Kainuunharmasta oli saatava ja lisäksi suomalaista alpakkaa, mikä osoittautuikin maailmankaikkeuden upeimmaksi langaksi. Toki tiesin, että alpakkatiloja Suomessa on, mutta niiden tuottama lanka oli ihan uutta. Nyt on paidallinen Feeliasta ja Jordanasta (juu, vyötteessä oli niiden nimetkin) kerittyä lankaa odottamassa kutojaansa. Sitten kun Kangasalla alkaa näkyä alpakan näköinen nainen, niin se olen minä.

Työnantajakin seireenöi ilmoittamalla uudesta asiakkaasta. Siinä jäi osallistumatta TE-keskuksen laatoittajawebinaariin, kun kutsu kävi kammata tukka ja lähteä tapaamaan asiakasta. Onpa mukavaa olla jälleen normaalien ihmisten kanssa töissä. Edellinen asiakas oli niin myrkkyä, että melkein jäi kammo koko alaa kohtaan. Mutta nyt ollaan taas normaalissa arjessa.

Pitkä, semi-kuuma kesä

Leijonankidat kukkivat edelleen, joskin kenossa

On meillä ollut hurjan hieno kesä: alkoi jo toukokuussa ihanilla hellekeleillä, ja edelleen sää jatkuu lämpöisenä silmänkantamattomiin. No, kyllähän BirdLife jo väitti kurkien kokoontuneen pelloille, ja tänä aamuna mummokoira kyttäsi onko mulla hanskat kädessä (aamulla kokonaiset +6 C), mutta siitä huolimatta eletään vahvasti kesää. Hyvällä kelillä pyöräillään ja uidaan, huonommalla sadonkorjataan joko omassa pihassa tai metsässä, joka suorastaan pullistelee sienistä. Tämä vuosi tuntuu olevan hyvä mustatorvisienivuosi, sillä jopa lähimetsässä tuota herkkua oli, vaikkei se näillä hoodeilla yleensä kasva. Kesäkeittiössä nykäistiin eilen sikurirouskutortillat oman kasvihuoneen antimista tehdyn salsan kera.

Mutta ei tämä kasvukausi ihan auvoa ole ollut. Tomaatit jäävät edelleen tosi pieniksi kasvihuoneessa, samoin paprikat. Eikä paprikoissa tai chileissä ole juurikaan makua - osa tomaateistakin on lähinnä hapokkaita, eikä makeita. Aurinkoa kyllä on saatu, joten syyttävä katse osuu käyttämääni yleislannoitteeseen, jota tosin olen ennenkin käyttänyt. Täytyy ensi vuonna ostaa kunnon tomaattilannoitetta, jos sitä jostakin löytyy.

Pakastimet on piripintaan täynnä sadonkorjuuta, joten eiköhän me näillä talvi selätetä. Tosin edessä on erittäin rankka syksy, joka luultavimmin päättyy hautajaisiin (ei omiin - tai mistäpä sitä ikinä tietää). Ahdistuksen selättämiseen olen varautunut isolla kasalla villalankaa ja kimuranteilla neuleohjeilla. Saa vanha päänuppi välillä muuta ajateltavaa.

Kuin joulukalenteria aukoisi

Kesä etenee hurjaa vauhtia helteisen toukokuun ansiosta. Ollaan edelleen kesäkuussa, mutta luonto loikkii jo reilusti heinäkuun puolella. Miltähän mahtaa elokuu näyttää – kukkiikohan silloin enää mikään, vai tekevätkö kasvit toisen tulemisen?

Pihakierroksella löytyy joka päivä uutta jännitettävää: onko tuossa kukkanuppu? Millainen kukka siitä mahtaa aueta? Erityisen jännittävää on seurata daalia Autumn pumpkinin (kuvassa) avautumista. Melkoinen möhkäle kukaksi ja kauniita värisävyjä. Joku ikivanha iiriskin on intoutunut tekemään hurjan määrän nuppuja. En edes muista millainen kukinto siinä on, kun se ei ole vuosiin kukkinut.

Näillä helteillä saa lisäksi jännittää sitä, montako kannullista vettä joutuu kurpitsoille kantamaan. Vanha kurpitseria on nykyään liian varjoinen kurpitsoille, ja selkäytimeen jäi muisto siellä lymyilleestä kyystä, joten suosiolla majoitettiin kurpitsat paahteiselle etupihalle, mistä he kiittävät löpsähtämällä muodottomiksi pari kertaa päivässä. Samaa tekee kurkku kasvihuoneessa. Kurkku sentään tuottaa rutkasti satoa; kurpitsoissa on tainnut olla vain yksi tyttökukka. Kurpitsoista toivon suurta satoa, sillä nyt on kierrossa maukkaat lajikkeet, joista saa talvella tehtyä hyvät curryt ja lasagnet.

Tomaateista ei olla vielä saatu satoa, vaikka muut ovat jo pitkään postanneet kuolattavia tomaattikuvia instaan. Meillä ekat hedelmät ilmestyivät toukokuussa, mutta yksikään ei ole vielä väriä vaihtanut. Hassua kyllä, chileistä ja paprikoista ollaan satoa napsittu, vaikka ne yleensä kypsyvät vasta loppukaudesta.

Mutta ihan pähkähulluhan tämä kausi on ollut, joten ei ihme että on maailmankirjat sekaisin.

Note to self: leukoijaa ei kannata täällä kasvattaa, sillä joku yöllinen leukoijamonsteri käy sitä syömässä.

Joko viimeinkin?

Palauttaessani tänään kamoja vanhaan firmaan, havahduin karmeaan statistiikkaan: olen asunut Pirkanmaalla 36 vuotta ja ollut tässä ammatissa 28 vuotta. No, eihän siinä karmivaa ole kuin vuosien määrä, ja onhan siinä toisaalta positiivinenkin puoli: olenpahan asunut ihmisten ilmoilla jo pitkään ja ansainnut elantoni. Mutta jospa nyt vihdoinkin voisi heittää vihoviimeiset heipat Hervannalle (hanuria en uhkauksesta huolimatta näyttänyt lähtiessäni, kun sen verran pyrytti vaakasuoraan). Opiskeluaikoina siellä tuli asuttua; sitten työura heitti sinne takaisin, ensin omasta tahdosta, sitten irtisanomisen ja lopulta yritysoston jälkeen. Ei Hervannassa mitään vikaa ole, mutta Hermia on nyt kyllä nähty. Näin vanha voi jo kieltäytyä sinne palaamasta, sanoi Petteri Orpo mitä hyvänsä.

Vielä on pari vapaapäivää jäljellä, ja nekin menevät multashowssa. Leijonankitaryppäät pitää jakaa osiin, jotta saavat enemmän tilaa juurilleen, ja pelargonit näyttää siltä, että kaipaavat isompiin purkkeihin. Alkukuusta kylvetyissä tomaateissa alkaa olla jo oikeiden lehtien alkuja, joten nekin pitää pian siirtää seuraavaan purkkikokoon.

Chilejä on tullut jo latvottua, kun kurkottelevat vähän liikaa valoa kohti. Muuten ovat kyllä upean tummanvihreitä ja tanakoita. Koko talven lehtiään ruskistanut laakeri näyttää tekevän uusia silmuja, joten ehkä siitä vielä syötävää saa. Vastikään luin, että laakeria pitäisi talvella kastella jopa päivittäin. Pitää muistaa sitten ensi talvena. Inkiväärissä oli kerrankin hienot alut, mutta nyt se on jäänyt purkkiin juromaan. Saisi rohkaistua puikauttamaan pihalle vihreän varren tai 2.

Maaliskuu lähestyy uhkaavasti, ja silloin pitäisi laittaa megaesikasvatusrähinä päälle: kylvää loput kesäkukat ja kirsikkatomaatit sisätiloihin sekä kaalikasvit ja ämpäriperuna kasvihuoneeseen. Toistaiseksi ei lumen eikä jalan takia pääse kasvihuoneeseen, mutta jospa maaliskuu maata (ja kasvihuoneen oviaukkoa) näyttäisi?

Risukasassa häikii

 

Aurinko alkoi suorastaan porottaa risukasaan. Joulukuinen työhaastattelu poiki uuden työpaikan, ja ensimmäistä kertaa elämässäni irtisanouduin. Pääsen kuukauden sisään eroon ahdistavasta työpaikasta, jonka esimies otti ensimmäistä kertaa ikinä yhteyttä, kun oli lukenut irtisanoutumisviestin, ja vannoi arvostavansa. No, eipä ole siltä 2,5 vuoteen tuntunut... Kaiken kukkuraksi saan uskomattoman sattuman kautta jatkaa samaa työtä samassa mukavassa tiimissä, vaikka työnantaja taustalla vaihtuukin. Palkka on edelleen peanuts, mutta kohosi sentään kesätyöntekijän palkasta harjoittelijan palkkaan (työkokemusta alalta mulla siis on 28 vuotta, suom. huom.). Nyt vain on se dilemma, saanko ostaa uuden käsilaukun, jonka lupasin itselleni uuden työpaikan kunniaksi. Fyysinen työpaikka kun kuitenkin säilyy samana.

Risukasaan siivilöityi valoa myös siitä, että onnistuin nappaamaan maailmankaikkeuden viimeisen version Suuresta pelargonikirjasta. Kirja ilmestyi suomeksi 2010, eikä siitä ole enempiä painoksia otettu. Finlandia Kirja [sic] -antikvariaatista löytyi hyväkuntoinen kappale, jonka kaappasin itselleni, vaikken ollut moisesta antikvariaatista kuullutkaan. Palvelu oli hyvää ja kirja tuli parissa päivässä postilaatikkoon, eikä kirjakaan ole yhtään hullumpi, vaan on täynnä hurmaavia pelargonilajikkeita. Visasta tosin joutuu pitämään kaksin käsin kiinni, jottei ala hamstraamaan siemeniä ympäri maailman.

Ja melkeinhän sitä joutui aurinkolasit nostamaan nenällensä, kun kävi Taysissa poistattamassa Tappara-kipsin ja vilauttamassa kinttuaan ortopedille. Vähänkö on hottikset ortopedit Taysissa, etenkin se eteläpohojalainen (juu, juu, olen heidän äitiensä ikäluokkaa). Omasta mielestä jalkapöytä on lähinnä kranaatti-iskun jäljiltä, mutta ortopedin mielestä oikein hyvännäköinen. Sen verran oli jalkapöytä luutunut, ettei enää tarvinnut viidettä kertaa kipsata, mutta ei tuolla vieläkään kävelemään pääse. 8 viikon liikkumattomuus on ottanut veronsa. Mutta paranemaan päin, siis! Ehkä sitä voi jo huhtikuussa jalkaterällä polkaista lapiota, kun olisi muutama puuntaimi siirrettävänä.

Sillä välin kun seikkailin Taysissa, parempi puolisko piipahti Stockan K:ssa. Sielläkin on nykyään valoa: kalatiskissä on syömäkelpoista kalaa! Made oli edellisenä päivänä kalastettua, eikä kuhakaan ollut kuin 2 päivää vanhaa. Takahuoneesta löytyi jopa fileoimatonta kuhaa, joka oli hinnaltaan alle puolet fileoidusta, joten saatiin sekä ne fileet että liemiroippeet.

Chilin ja paprikan taimetkin loistavat risukasaan! Ne ovat tänä esikasvatuskautena ihan huippuluokkaa: tanakat ja tummanvihreät. Osasin ajoittaa lannoituksen aloittamisen tällä kertaa oikein. Aiemmin on turhaankin tullut lannoituksen kanssa himmailtua, koska siitä aina Gardener's worldissä varoitettiin. Parempia taimet ovat lannoitettuina kuin ilman. Fataliilta saadut koristechilit siirsin jo loppusijoituspaikkoihinsa, eli altakasteluruukkuihin. Muut saavat vielä olla pienissä poteissa siihen asti, että pääsen käyttämään loput lomapäivät ennen työnantajan vaihtumista. Ne päivät nimittäin käytetään multapuuhiin.

Ja se otsatukkakin on jo hyvin kasvanut pois! Sain ajan kylän kampaajalle just ennen kuin aloitan uuden työrupeaman. Sitten purjehdin liehuvassa tukassa ja uuden käsilaukun kanssa toimistolle - tosin oletettavasti reinoissa tai Kuoman toppakengissä, kun kuulemma koipi pysyy turvoksissa vielä vuoden... Mutta ehdottomasti tyylikkäänä, motivoituneena ja osaavana!

Esikasvatusta yhdellä jalalla

 

Kolme työläppäriä ovat vaihtuneet tähän näkymään

Siskon kanssa kässämessuilta tullessa huokailtiin, että oispa aikaa käsitöiden tekemiseen. No, niinhän siinä kävi, että kumpikin sai mitä tilasi, tosin ei niin hehkeään tyyliin. Iltalenkiltä palatessa, juuri ennen kotiporttia, tein kaksoiskärkisalkowin ja pyllähdin jalkateräni päälle, joka - lääkärin sanoin - vääntyi kuin tiskirätti. Seuraavana päivänä työterveyden kautta Acutaan ja sieltä pinkin kipsin kanssa kotiin odottelemaan leikkausaikaa. Koiven saa laskea sydämen tason alapuolelle kuulemma vain vessassa käynnin ajaksi, joten nyt sitä sitten maataan urakalla erinäisissä lokaatioissa. Onneksi tuli sitä ennen hankittua ne langat kässämessuilta, ladattua e-reader täyteen kirjoja ja ostettua 5 kpl palapelejä. Eiköhän näillä koipi saada kuntoon.

Mutta koska tänään avataan joulukalenterin eka luukku, täytyi konkata kyynärsauvojen varassa (yllättävän hankalaa!) kodinhoitohuoneeseen ja laskea koipi alas sen verran, että sai sen ekan luukun avattua. Miten se olikin niin täynnä :-0 Muistiinpanojen mukaan kasvariin saa keväällä laittaa 6 kpl chilejä ja 6 kpl paprikaa, mutta kun niitä chililajikkeita on 12 kpl... No, aloitetaan helpoimmasta:

Paprikoita on Siberian bonus, oranssi ja paksukuorinen, eikä kovinkaan satoisa, sekä Zazu, oranssi suippopaprika, joka on hurjan satoisa ja makea. Munakoison Wild boar siemeniä on vielä kamala kasa, mutta laitetaan nekin nyt esikasvuun. Tällä reseptillä tekemäni munakoisosäilyke on yllättävän hyvää.

Sitten ne chilit, aloitetaan Fataliin ilmaissiemenistä:

• Aji flor morado on kuulemma kaunis violetteine kukkineen ja hedelmät parhaita pikkelöityinä tai kuivattuina.
• Cabai kerintin on käkkärä chili Indonesiasta ja sopii jopa ulkona kasvattamiseen. Eipähän vie tilaa kasvihuoneesta.
• Trepadeira werner tekee pieniä, kirsikan kokoisia hedelmiä ja mahtuu kasvatettavaksi ruukussa. Ei vie tilaa tämäkään.
• Sangriaa taidetaan kasvattaa vain ulkonäön vuoksi, joten menköön pihakoristeeksi sekin.

Entäs ne oman rahan chilit:

• Cream fantasyä oli vielä muutama siemen jäljellä, mutta hankin sitä lisää, koska sitä ei ole ollut muutamaan vuoteen saatavilla.
• Aji mangoa Fataliin Jukka suositteli kasvatettavaksi, jos ei Cream fantasyä löydy. Hedelmäinen ja satoisa chili.
• Sugar rush stripey oli viime vuoden ulkonäköhankinta, sillä onhan se hurjan kaunis. Ja hurjan hyvän makuinen, joskin myös hurjan tulinen.
• Sugar rush amarillo päätyi ostoskoriin, koska se kuuluu sugar rush -perheeseen ja on vähemmän tulinen kuin stripey.
• Aji fantasy stripey on tämän vuoden ulkonäköhankinta, mutta myös sen makua kehuttiin, ja tulisuusaste on maltillinen 4.
• Jalapeno lemon spice oli paremman puoliskon toive. On kuulemma kovasti kehuttu lajike, eikä liian tulinen tämäkään.
• Rocato sopii savustamiseen, joten sitä testataan tänä vuonna.
• Aji Guyana oli viime vuoden kokeilu. Hurjan satoisa ja melkoisen tulinen chili, joka on päätynyt paremman puoliskon chilisooseihin.

Nyt pitäisi sitten vain odotella, että kaikkien töiden ja kotitöiden lomassa paremmalla puoliskolla on aikaa hakea esikasvatusvermeet varastosta ja kantaa multapussit kodinhoitohuoneeseen. Eksoottista kokeilla esikasvatusta koipi ojossa.

Mitäs vielä?

Syyskuu on ollut hämmästyttävän lämmin, joten puutarhaa on voinut pikkuhiljaa laittaa talviteloille ilman sen isompaa loppurysäystä. Kesäkukat vielä rehottavat etupihalla ruukuissaan. Pariin ruukkuun vaihdoin syyskanervat, mutta muualla saavat kosmokset, pelargonit ja leijonankidat yhä kukkia. Muutama puolipökertynyt kimalainen niissä edelleen pörrää.

Kasvihuone on pesty odottamaan maaliskuuta. Pari chiliruukkua kököttää ulkona, sillä Aji mango ja Aji Guyana kypsyttävät vielä kovasti hedelmiään. Mihinkään niiden sato ei tosin mahdu, kun kumpikin pakastin on piripintaan täynnä, mutta heitetään ne sitten kuivuriin, jos sähkölaitos suo. Yhden Sugar rush stripeyn ja Aji mangon mutiloin  altakasteluruukkuun yrittämään talvehtimista. Ovat toistaiseksi kodinhoitohuoneessa karanteenissa siltä varalta, että tuovat öttiäisiä mukanaan sisälle – syötäviä kasveja kun ei halua myrkyttää.

Kasvimailla yksi kesäkurpitsa sinnittelee. Tämän vuoden lajike Bush baby yllätti maukkaudellaan. Kovin houkuttelevan näköinen se ei ole olminkalpeine hedelmineen, mutta maku on todella hyvä, ilman lumpeen häivääkään. Erityisesti taikinakuoressa fritattuna se on ollut erinomaisen maukas.

Lehtikaali Emerald ice on edelleen paikoillaan kasvimaalla ja saa ollakin ensimmäisiin pakkasiin asti. Vielä täytyisi tyhjentää kompostit kasvimaiden pohjille – tosin sitä ennen pitäisi parin kasvimaan päältä leikata aroniat alas. Sitä vaan ei vielä raaski tehdä, sillä mustarastaat tykkäävät aronian marjoista, eikä heitä halua nälkiinnyttää ennen muuttomatkaa. Ensi kuussa pitää istuttaa talvivalkosipulit sekä kylvää syyskylvöt. Sitten taitaa homma ollakin pulkassa.

Paljon on suunnitelmia ensi kaudelle; toivottavasti ne jaksaisi toteuttaakin. Yhtään ei vit kipuilu työpaikan kanssa ole hellittänyt, sillä nyt ne lykkäsivät sellaisen myrkyn, että seuraavat 6 kk saa odotella, tuleeko lomautuslappu viikon varoitusajalla. Ei hirveästi motivoi eikä lisää jaksamista sellainen. Tosin jos ne maaliskuussa lomauttaisivat vaikkapa seuraaviksi 6 kuukaudeksi, niin ei kamalasti haittaisi.

Puintipäivä

On syksyssä niitä kohokohtiakin; meillä lähinnä se päivä, jolloin vastapäinen pelto puidaan, minkä jälkeen me päästään siitä suorinta tietä lähimetsään koirien kanssa. Yllättävän myöhään jamppa puimakoneensa tänne raahasi, mutta oli siinä se hyvä puoli, että kaura oli rankkasateiden jäljiltä laossa, joten jamppa joutui puimaan tosi matalilla säädöillä. Ei jäänyt olkitököjä pistelemään koirien vatsoja.

Samalla tässä voi puida kauden lopputuloksen. Kasvihuoneesta on kannettu kaikki mahdollinen ulos ja osa jo kompostoitukin. Home pöllyää kasvihuoneessa niin, että covidista jääneille kasvomaskeille on käyttöä. Ihan OK sato kuitenkin tuli, vaikka kausi päättyikin lyhyeen, kun kaikki alkoi homehtua.

Chilejä tuli ämpärikaupalla ja niitä on pakastettu, fermentoitu, kuivattu sekä purkitettu etikkaan ja sosepulloihin. Hyvät olivat lajikkeet tänä vuonna. Vanha kunnon Cream fantasy hiukan kärsi auringon puutteesta, joten se ei kypsynyt kovinkaan vauhdikkaasti, mutta sen korvaajaksi Fataliin suosittelema Aji mango kyllä kypsyi. Se on Fataliin mukaan parhaimmillaan kuivattuna, minkä totesimme paikkansa pitäväksi. Mahtavan hedelmäisen raparperinen maku. Sugar rush stripey oli satoisa ja kuulemma erinomainen maultaan. Itse en juurikaan ehtinyt mitään maistaa, sillä kyseinen lajike on hurjan tulinen. Samoin tulta oli Aji Guyanassa, joka oli myös hyvänmakuinen (kuulemma, siis) ja se oli todella satoisa lajike. Osa hedelmistä oli niin isoja, että täytyi oikein miettiä onko sittenkin kyseessä keltainen suippopaprika Zazu. Kerran Espeletteä paprikan sijaan haukanneena osaa jo olla tarkempana lajikkeiden kanssa.

Paprikoihin iski ripsiäinen sellaisella vimmalla, että sato jäi vaatimattomaksi.

Tomaattisato oli OK. Tomaattikastiketta tuli muutama kattilallinen, ja vielä on kourallinen tomaatteja odottamassa syöjäänsä keittiön ikkunalla.

Kasvimaiden sato oli surkea. Juurekset pärjäsivät jotenkuten (paitsi ne kauriiden hampaisiin joutuneet punajuuret), ja lehtikaalta saatiin riittämiin, mutta pavut ja herneet eivät tehneet juurikaan satoa, eikä salaattiakaan saatu kuin vasta elokuun lopussa. Perunoissa virheeksi osoittautui jauhoisen lajikkeen kasvattaminen. King Edward oli hyvä lohkoperuna, mutta esikeiton kautta pakastamiseen se ei sopinut, vaan muhjuuntui 3 minuutin esikeitossa höttösoseeksi.

Hedelmäpuiden kanssa ollaan pulassa. Sävstaholm tekee hurjan sadon, mutta olen istuttanut sen sellaiseen paikkaan, mistä maahan pudonneita omenoita on todella hankala poimia. Muutaman ämpärillisen olen onnistunut mehustamaan ja parit kakut leipomaan. Päärynäkin satoilee urakalla, ja osan olen jo ottanut sisälle kypsymään, koska rastaat alkoivat viihtyä turhankin innokkaasti päärynäpuissa. Lisäksi naapurin mummo on salaa rahdannut meille omia omenoitaan ja luumujaan, joten säilöntäurakkaa on riittänyt.

Kaadettu ja alkukesän kuivuudesta kärsinyt lähimetsä yllätti. Oltiin ihan varmoja, että saadaan heittää hyvästit kuusiherkkusienille, kun puita oli niin raa’alla kädellä vedetty nurin, mutta niin vain alkoi sieniä ilmestyä pari viikkoa sitten sinne tänne. Isompi yllätys oli se, että seuraavaksi lähimmässä metsässä kasvoi kunnon määrä sikurirouskuja, mitä siellä ei aiemmin ole ollut. Ollaan siis syöty hyviä sieni-rameneita ja -pizzoja.

Pakastimet ovat täynnä ruokaa hankalasta alkukaudesta huolimatta. Nyt sitten odotellaan sitä vuoden haikeinta päivää, kun kurjet nousevat siivilleen ja vievät kesän mukanaan. Söderfjärdenissä niitä onkin jo tuhansittain.  Sen jälkeen keskityn tähän.

PS. Olkikukat on ihania (kuvassa Kukkatarhurien Salmon rose)! Kasvatin niitä ekan kerran tänä kesänä ja ihastuin niiden kauneuteen ja rapinaan. Täytyy keväällä kylvää niitä ihan urakalla.

Kaalikesä

Selkeästi stripettyy

Taas tuli kantapään kautta opittua, ettei satoa pidä pitää itsestäänselvyytenä. Viime vuonna tuli pakastettua kilokaupalla papuja ja kurpitsaa, ja loppukeväästä sitä tuskaili, kun ei ollut saatu kaikkea syötyä talven aikana. Vaan nytpä ollaan onnellisia, että viimevuotisia on vielä pakastimessa, sillä tästä tulikin kylmä kesä. Kurpitsasato näyttää nyyksähtävän kahteen Potimarroniin, eikä hallan ja kauriiden jäljiltä papuja tule kuin ehkä kourallinen.

Kaalit sen sijaan rakastavat kylmyyttä. Suippokaalista saadaan 3 kaunista yksilöä, joista yksi jo heitettiin grilliin yrttivoin kera. Samoin parsakaali tekee 3 muhkeaa kukintoa, joista yksi päätyi wokkiin. Black russian -lehtikaali on peittänyt alleen salaattia ja persiljaa, ja sitä ollaankin pakastettu sellaisenaan ja tehty useampi setti pestoa. Myös Emerald ice on kasvanut muhkeaksi, joskaan se ei maullaan peittoa Black russiania. Mutta pakkaseen päätyy sekin, jahka ensin ollaan tehty siitä Ottolenghin lehtikaali-sitruunahässäkkää.

Kasvihuone selvästi kärsii kylmyydestä ja kosteudesta, mutta sadosta on silti tulossa hyvä; chilien ja paprikoiden suhteen suorastaan erinomainen. Ensimmäiset kurkkukilot on jo pikkelöity ja tomaateista tehty yksi setti kastiketta.

Chileistä ensimmäisenä kypsyi Cream fantasy, josta parempi puolisko on tehnyt chilisoosia (blitzattu chili, valkosipuli, sipuli ja iso tukko korianteria kukkinen ja varsineen tekee aivan mahtavan tuoresoosin) ja laittanut yhden setin fermentoitumaan. Myös Aji mango ehti kypsyä ja se onkin mukavan hedelmäinen, joskin sen verran tulinen, että pieni siivu riitti meikäläiselle. Sugar rush stripey alkaa pikkuhiljaa stripettyä, ja Aji guyana on tekemässä aivan jäätävän kokoisen sadon. Lisäksi pikkupuskat Pretty purplea ja Numex twilightia ovat kypsymässä, ja ensimmäiset hedelmät näkyy myös mökiltä nyysityssä ranskalaisessa mysteerichilissä. Että eiköhän parempi puolisko pysy chileissä ensi kauteen asti.

Paprikoista ollaan syöty jo pari Siberian bonusta, ja eilen kypsyi ensimmäinen Zazu. Zazustakin on tulossa hurja sato, joten saadaan tulevanakin talvena kopistella jäisiä paprikoita pakastimesta keittoihin ja patoihin.

Mutta ennen talvea vois vielä tulla kesä, eikö?

Ryöstöviljelyä

 

Aloitettiin perinteiseen tapaan loma vuokramökillä. Tai siis minä aloitin, kun ei paremmalla puoliskolla ole talvilomaa tänäkään vuonna. Kohteeksi valikoitui pieni mökki kaikin epämukavuuksin, joita en varaustäpinöissäni edes ollut huomannut. No, kerrankos sitä tiskaa jääkylmällä vedellä ja peseytyy saunassa ämpäristä loiskutellen. Mutta paikka oli kaunis, lähistöllä liiteli kotkapariskunta, ja mökistä löytyi mielenkiintoinen ruokakirja, Tara Junkerin ja Anna Sarmannon Syö hyvä mieli. Siinä oli niin erikoisen kuuloisia reseptejä, että täytyy ostaa kirja itsellekin.

Bonuksena mökin omistaja oli tuonut Ranskasta kuivattuja chilejä mökkiläisille mausteeksi. Me ei mökeillä yleensä kokata, vaan haetaan ruuat jostain valmiina (Nygrenin firsherman's pie oli järisyttävän hyvää, joskin myös järisyttävän suolaista), joten parempi puolisko harmitteli, kun ei päässyt testaamaan chilejä käytännössä. Ehdotin, että napataan siitä parit mukaan, maistetaan niitä kotona ja kokeillaan kylvää siemeniä. Niin tehtiin, ja edelleen polttelee peukalon kynnen alla, kun en älynnyt riipiä siemeniä hanskat kädessä. Ovat siis kamalan tulisia, mutta hauskahan näitä koeviljelyjä on tehdä. 

Tämä viikko on pyhitetty esikasvatuksen loppumaratonille, vaikka kaikkien näiden kokeilujen (Ranskan chilit, pelargonit, mimosat ja kuvassa näkyvä, sherrylasissa juurtuva kaupan minttu) jälkeen joka paikka on todellakin aivan täynnä kasveja. Mutta tomaatit pitää siirtää isompiin potteihin ja kirsikkatomaatit kylvää, ja Kukkatarhuritkin muistuttivat, että NYT pitää kylvää kaikki maailman kukkaset, joten eihän tässä auta enää viivytellä. Odotin, että olisin saanut tällä lomalla kylvää myös kaalit, retiisit, salaatit ja tuoksuherneet (ne kuulemma kestävät yllättävän hyvin pakkasta :-0 ) kasvihuoneeseen, mutta perhanan polaaripyörre hajosi, mikä tietää hyytävän kylmää ainakin parille seuraavalle viikolle (juu, tämänkin kevään piti olla ennätyslämmin...). Kasvarin ovi siis pysyy umpijäässä vielä jonkin aikaa.

Levyllinen kitoja

 

Chilit, tomatillot, munakoisot ja paprikat ovat jo parisen viikkoa sitten häätyneet keittiön ikkunalle esikasvamaan. Sen verran on kuitenkin ollut pilvistä, että osa on venähtänyt pitkiksi honteloiksi, joten edessä on latvominen. Tai ehkä puolesta välistä poikkaseminen, kun hontelo varsi tuskin tuuheutuvaa latvaa jaksaisi kannatella. Onneksi taimia on sen verran, että ei haittaa, jos joku yksilö operaatiosta harmistuu.

Ensimmäiset tomaatit sai jo siirtää isompiin potteihin. Yllättävän hyvin itivät, vaikka osa siemenistä oli vanhentuneita. Kylmäverisesti valitsin terhakkaimmat taimet ja suosin parhaimpia lajikkeita. Loput päätyivät kompostiin. Jospa tänä vuonna kasvihuoneesta ei tulisi mahdotonta viidakkoa.

Leijonankitojen kanssa kävi ”oho, hups”, ja väriseoksesta olikin tupsahtanut melkoinen määrä taimia varovaisuudesta huolimatta. Pikkulusikan kanssa kauhoin mullasta irti turppaita ja istutin isompiin potteihin. Hyvin tuntuivat selviävän siirrosta, vaikka osa päätyikin pötköttämään vaakatasoon mullan päälle. Yksivärisistä sain yksittäisiä taimia potitettua, joten ehkä ei olla kesällä ihan riemunkirjavia joka paikassa. Mutta hyvin kitaisia tullaan olemaan, sillä taimia on hurja määrä ja yksittäisestäkin taimesta kasvaa iso, etenkin kun siitä kesän mittaan napsii kukkineet varret pois.

Pelargoni iti 100%, joten nyt on 10 pientä tainta kovassa kasvussa. Kukkaan eivät varmaan kesällä ehdi – ehkä korkeintaan elokuussa – mutta olkoon sitten lehtikasvina. Ehkä niitä voisi kokeilla talvettaakin.

Ajattelin viedä terassilla talven viettäneet yrtit kasvihuoneeseen saamaan lämpöä ja aurinkoa, mutta eihän aurinkoa ole edelleenkään tiedossa; lumisadetta vain. Tosin tuskin yrtit ovat hengissäkään, joten eipä niiden kuskaamisesta haittaakaan olisi. Jotain täytyisi saada tehdä, kun tämä jatkuva sisällä istuminen alkaa jo puuduttaa.

Vielä pitäisi jaksaa muutama viikko odottaa, ennen kuin saa seuraavan setin kylvöjä tulille. Pimeä talvi vaan on vienyt akasta sen verran mehuja, ettei jaksaisi enää yhtään odottaa, vaan tekisi mieli kylvää joka paikka täyteen ja saada elämä vihreäksi. Viherkasveja kun ei voi tähän hätään ilokseen netistä tilata, sillä postilakko häämöttää edessä. Mun korallikaktukseni ja kanaria-anoppini ehtisivät paleltua jonkun hallin kulmalla ennen kuin kotiin pääsisivät.