Siellä ne nyt ovat lämpömaton päällä ja vermikuliitin alla. Parempi puolisko kulki ohi ja huokaisi: "Onpa ihana mullantuoksu." Jep, sitä saadaan tuoksutella taas ens marraskuuhun asti; ensin sisällä ja sitten ulkona. Normaalisti laitan chilit ja paprikat esikasvuun vasta kuun puolivälissä, mutta Fataliin jamppa sanoi, että ne pitäisi laittaa heti vuodenvaihteessa, ja kuun puoliväliviikonloppu menee tädittelyn merkeissä, joten kun joulukoristeet saatiin tänään pakattua varastoon, oli hyvä sauma vaihtaa esikasvatusasetelmat esille.
Eilen käytiin mullanhakumatkalla. Honkkarissa oli yllättäen röykkiöittäin taimimultasäkkejä, joten 30 litraa lähti mukaan. Taimimullasta on enempi huonoja kuin hyviä kokemuksia, sillä se on yllättävän tiivistä ja kosteutta pidättävää, mikä on omiaan mädättämään taimien juuret. Mutta koska olin törsännyt osan 50-vuotisapurahasta perliittiin, uskalsin ostaa taimimultaa, sillä sain perliitillä ilmavoitettua mullan.
Koska pakastimet edelleen tursuavat chiliä, maltoin mieleni ja kylvin vain 3 siementä/lajike. Lajikkeita oli tosin 8... Innostuin vielä viime metreillä, kun huomasin Siemenkauppa.comissa olevan tarjolla Poblanoa, jota iki-ihana Rick Stein käytti paljon taannoisessa Meksiko-ohjelmassaan. Paprikalajikkeita oli 4: oranssi Gourmet, ruskea Chocolate bell, sekä oranssit minipaprikat Hamik ja Takila. Viime vuoden kuningasajatus siirtää paprikat kasvarin ovensuusta perimmäiseen nurkkaan osoittautui oikeaksi: kirvat kääntyivät ovelta, kun ensimmäisenä haistoivat tymäkän tomaatin ja yrtit. Paprikat ja chilit olivat täysin kirvattomia.
Täysin murheitta ei ihminen kuitenkaan säily. Vääjäämättömästi lähestyvä brexit saa miettimään, miten käy ihmisen siemen-, puutarhalehti-, kirja- ja palapelihankinnoille. Kaikki nämä kun on tullut suurimmaksi osaksi hankittua green and pleasant landista. Todennäköisesti näille mätkähtää kohtapuoliin tullimaksut, joten on pakko ruveta etsimään uusia hovihankkijoita. Ei voi kuin yhtyä tiimikaverin huokauksiin: "My country has gone mad."