keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Päivän väri: punainen

Urheiluliikkeen alea oltiin ihmettelemään menossa, kun Luigi vihjasi, että auto voi pysähtyä myös Plantagenissa, jos rouva tahtoo. Rouva tahtoi, vaikkei ostoslistalla mitään puutarhaan liittyvää ollutkaan. Mutta hyvähän se on välillä siemenhyllykköjä plärätä, ihan vain pysyäkseen ajan tasalla.

Rucolaa oli meillä jo ennestään, sekä lempeää salaattiversiota että tämän vuoden nyhettiä, kipakkaa Wild wildfireä. Dragon's tongue oli kuitenkin pakko saada joukon jatkeeksi, kun sitä olen puutarhalehdistä ihastellut. Valtavan söpö ilmestys pinkkeine lehtiruoteineen. Hyvä lisä syötäviin kukka-asetelmiin. Ellei kirpat iske ensin.

Varsiselleriä innostuin myös ostamaan, vaikka sen kasvatus minipienestä siemenestä onkin hermoja raastavaa. Toisena puutarhavuotenani sitä kokeilin ja sain yhden kasvamaan oikein komeaksi. Sen jälkeen en ole sellerin kasvattamisessa onnistunut. Voi sitä siltikin taas yrittää.

Härkäpapuakin tarttui mukaan, kun tuo Red Epicure on niin näyttävän näköinen. Säilyttää kuulemma värinsä, jos pavut höyryttää kypsiksi. Takakansiteksti vielä kehui, että Red Epicurea voi käyttää vihannesruokana. Eipä ollut käynyt mielessäkään, että vihanneksesta voi tehdä vihannesruokaa.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Taimenia

Sieltä ne pikkuiset taimet (siskolla on lastenkirja, jossa puhutaan tomaatintaimenista. Vähän sama kuin nykyään niin muodikkaat silmänalukset) jo kurottelevat sirkkalehtiään kohti -25 asteen pakkasia. Ainoastaan Topepo rosso -paprika vielä nirppanokkailee mullan alla (mikähän noissa italialaisissa kasveissa on, kun eivät tykkää Suomen ah-niin-lempeässä ilmastossa kasvaa???)

Orvokkien alut on kovin pikkiriikkiset, että saas nähdä, saanko niistä ikinä mitään aikaiseksi, vai donkkaanko ne turhautuneena kompostiin. No, onpahan ainakin kokeiltu.

Tästä yhdestä taimenesta sen sijaan olen saanut kasvatettua 14-vuotiaan mummokoiran, jopa -25 C:ssa. Hyvää syntymäpäivää, maailman epäluuloisin, mutta hyväntuoksuisin Rölli Tuulikki!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Nopeusennätys?

18.1. tein siementilauksen Hyötykasviyhdistykselle ja 22.1. olivat siemenet postilootassa :-0 Käsittämättömän nopeaa toimintaa suomalaisfirmalta. Tosin jäsenyyttäni ei ole vielä noteerattu mitenkään. Olisin jo tähän mennessä odottanut "Tervetuloa, you sexy thing, elikkä maailman paras ja ihanin puutarhuri" -viestiä. Mutta kaipa sekin aikanaan tulee.

Enää 3 kk, niin sittenhän noita siemeniä saa jo alkaa tyrkkiä multiin. Melkein tulee kiiru.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kärppänä kalatiskillä

Taas on se minimaalisen pieni aikaikkuna, jolloin voi hyvässä lykyssä bongata kalatiskistä mateen. Meillä oli ylimaallisen hyvä lykky: Kangasalan pikkuruisen K-marketin kalatiskissä pötkötti edellisenä päivänä pyydetty, perkaamaton made, jonka maha oli pullollaan mätiä! Melkeinpä juostiin kalatiskille, kun tuo onnistuttiin kaupan toisesta päädystä bongaamaan, ja kohteliaasti kieltäydyttiin myyjän tarjouksesta perata kala. Normaalistihan täällä myydään täysin nakuja mateita, joilta on takin lisäksi viety myös mätipussit. Mateen mätiä ei koskaan kaupoissa myynnissä näy, joten se päätynee ravintoloihin kalliilla hinnalla syötäväksi. Eikä tässä vielä kaikki: made oli 14 €/kilo ja sen vieressä oli myös edellisenä päivänä pyydettyjä kuhia 12 €/kilo!

Made päätyi saman tien keitoksi (madepaloja keitetään suolalla ja maustepippurilla maustetussa vedessä 10 min., palat noukitaan pois, tilalle lykätään sipulia, perunaa, porkkanaa ja palsternakkaa kuutioina, keitetään kypsiksi ja laitetaan lopuksi peratut mateen palat takaisin liemeen. Koristellaan persiljalla.). Mäti tallennettiin pieniin pakastepusseihin ja nautitaan myöhemmin blinien kanssa. Maksa (kuvassa pienen toimistopojan karskin ja karvaisen suomalaismiehen kädessä) paistettiin sipulin kera runsaassa voissa ja syötiin kotitekoisen juurileivän päällä alkupalana. Niin yksinkertaista, niin järkyttävän hyvää :-)

torstai 23. tammikuuta 2014

Oulussa asuu seireeni

Viattomaltahan se sen laulu kommenttikentässä kuulosti: "Tänään pötkähti postista Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo." Mutta pian tuo laulu alkoi soida päässä, ja uteliaisuus otti henkilöstä ylivallan. Oli ihan pakko piipahtaa Hyötykasviyhdistyksen sivuilla tsekkaamassa, mitä niiden kaupassa on tarjolla.

Muutama sivu meni hymistessä ja nyökytellessä, mutta sitten alkoi käsi hamuta luottokorttia. Jo siemen-fröön kuvasto sai aikaan innostuksen retikkaan, ihan vain siksi kun retikalla on musta kuori ja valkoinen sisus (syy se on sekin), ja Hyötykasviyhdistyshän sitä myös tarjosi. Ja limebasilikaa, pronssinväristä fenkolia (siis sitä versiota, joka tekee vain röyhyjä, eikä mukulaa. Näen jo syötävien kukka-asetelmien tulevan.), yrtti-iisoa ja shisoa, joka oli viime vuonna niin trendikäs. Tilaushan siitä sitten pääsi, vaikka siemenlaatikosto tursuaa niin, että piti siskolle jo pakata ylijäämät ja laittaa postiin saamaan kylmäkäsittelyä.

Ens vuodellekin jäi vielä tilattavaa: kotimaista (!) härkäpapua, harmaata (!) myskikurpitsaa, kurkkua...

tiistai 21. tammikuuta 2014

Kinuskiraidallinen tiikerikakku

Vaikken mikään suuri leivonnaisten ystävä olekaan, iskee välillä iili leipoa - jopa kuivakakkuja, joiden nimikin on jo niin luotaantyöntävä ja kitalakeen tarttuva: kuiva kakku!

Toffeen ystävä sen sijaan olen, ja MeNaisetista nykäisin heti talteen ohjeen, jossa toffeeta (tai siis kinuskia) läträttiin kuivakakkuun. Ja hyväähän siitä tulee.

250 g voita
2,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
- sotkuta keskenään
3 kananmunaa
- vatkaa sotkutukseen 1 kerrallaan
3,5 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
- sekoita keskenään
- sekoita taikinaan
- kaada 1/3 taikinasta voidellun vuoan pohjalle
2 dl kinuskikastiketta
3/4 dl vehnäjauhoa
1/3 taikinaa
- sotkuta keskenään
- kaada vuokaan
- kaada loput 1/3 taikinasta vuokaan
- paista 175 C/50 min.
- syötä joka siivusta murunen naukserille, jonka suurinta herkkua tämä kakku tuntuu olevan, vesimyyräpaistin ohella.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Make-over ja meirami

Tammikuussa se aina iskee: muutoshalu. Keittiön yksittäiset uudistustarpeet oli jo toteutettu viime vuonna ja vessojen toissa vuonna, joten suuntasin katseeni kodinhoitohuoneeseen (toki, jos joku suinkin tietää Tampereelta/Kangasalta hyvän kampaajan, joka EI PUHU, voi vinkata siitä kommenttilootaan, niin saan uudistettua itsenikin).

Avensis suunnattiin Bauhausiin, ja rouva suuntasi maaliosastolle kahmimaan kaakelimaalia (paholaisen keksintö!) ja herkän roosaa maalia ovien koristelistoihin ja siemenlaatikostoon. Note to self, että Bauhausin valaistus on kaukana meidän kodin valaistuksesta, joten ostoskoriin päätyy aina ihan liian räikeää maalia. No, mansikkajäätelön pinkillä mennään ainakin seuraavaan tammikuuhun.

Bauhausiin ei ollut vielä siemeniä tullut, mutta lähimarketti yllätti. Siellä, tulppaanien takana, komeili jo 3 siemenhyllykköä. Toinen yllätys oli se, että yrttihyllykössä oli meiramia, jota olen turhaan metsästänyt netistä. 2 pakettia meiramia ja 2 pakettia tulppaaneja päätyi heti ostoskärryyn. -21 C:sta huolimatta tuli aivan kesäfiilis.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Pömpelistä, osa III

Pömpeli (Fiskarsin Kitchen Garden) on tuossa pöhissyt jo 3 kuukautta, ja siinä on menossa kolmas setti kaupan yrttejä. Tähän asti opittua:
  • Valo ei riitä siemenestä kasvattamiseen - ainakaan talvella
  • Hentolehtiset yrtit, kuten korianteri ja tilli, eivät pömpelissä pärjää
  • Isompaan ruukkuun istutettu kaupan yrtti kasvaa kyllä isommaksi, mutta edelleen valo ei riitä, vaan yrtin lehdet jää pieniksi
Seuraavaksi on kokeilussa herneenversojen kasvatus siemenestä. Niiden luulisi onnistuvan, tosin onnistuvat kyllä ihan ilmankin pömpeliä. Samoin, kanssablogaajan vinkistä, kylvin pömpeliin purkillisen persiljaa. Se itää niin hitaasti, että siinä vaiheessa, kun se on sirkkalehtensä avannut, alkaa olla ulkonakin niin valoisaa, että pömpelin extravalo riittänee rehevään kasvustoon. Ehkä.

Joku mietti aloittavansa kasvien esikasvatuksen pömpelissä, mutta tällaiselle pienviljelijälle ajatus on mahdoton, kun ei meikäläisen esikasvatteet tuonne mahdu. Miniviljelijä voi kokeilla sijoittaa 3-4 chiliä pömpeliin esikasvuun.

Pömpelin suhteen jatkojalostusideoina on mm. salaojaputken tms. taipuisan, mutta reiällisen putken asentaminen pömpelin pohjalle. Siihen saisi hyvin multaa ja useamman kasvin mahtumaan. Toinen idea on tehdä sasut, eli loppukesästä kaivaa yrttejä ylös omasta maasta, jolloin juuret saisivat olla kunnon mullassa. Kaupan kukkamullassa kun ei tarpeeksi ravinteita ole.

Naapurin kanssa meillä on kilpavarustelu menossa, sillä olivat yhtenä aamuna unohtaneet keittiön ikkunan kaihtimet auki, ja samalla selvisi, mistä se pari päivää kajastanut sininen valo tuli (millään muotoa en kyttää ihmisten ikkunoita, en): rouva oli tainnut joululahjaksi saada Zen Grown. Hyviltä sen yrtit näytti, mutta taisivat tosiaan olla vasta pari päivää sitten kaupasta ostetut. Toivottavasti toisenkin kerran unohtavat kaihtimet auki, jotta voin livenä seurata ottelua Kitchen Garden vs. Zen Grow.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Puskista

Pensaat - mikä ihana keksintö! Löytyy kokoja, näköjä ja värejä; kukkivia, marjovia, kirjavalehtisiä, tuuheita, pylväsmäisiä, tummia, vaaleita, nopeakasvuisia ja kääpiöitä, eikä vyöhykkeidenkään kanssa tarvi parkumaan ruveta, kun arktisissakin lajikkeissa on valinnanvaraa. Jep, rakastan pensaita, ja taimitarhojen tuotelistoista tsekkaan aina ensimmäiseksi pensastarjonnan (lehtisellaisen, kun havut ei tästä savimaasta hirveästi tykkää).

Keltakirjokanukka on oman pihani rakkain pensas (onhan kanukka myös osuvasti englanniksi dogwood. Sopii koiraihmiselle). Se on niin heleä väritykseltään, että tuo hetkessä kesän ja auringon, vaikka kasvaakin pihan pimeimmässä (ja märimmässä) lokosessa. Täytyy tänä keväänä kokeilla juurruttaa sitä pistokkaasta, kun Gardener's world on monesti hehkuttanut miten helppoa se on. Pihassa on myös korallikanukkaa (upeat, punaiset oksat ja vahva kasvu. Juurtuu heti, jos oksa vähänkin koskettaa maata) ja laikkukirjokanukkaa, sekä kuulemma vain Virossa viihtyvää, pylväsmäistä kääpiökanukkaa, jolla on hauskan uurteiset lehdet. Viihtyy ainakin toistaiseksi myös Kangasalla.

Toinen rakkaus on perus mummopensas lumipalloheisi. Se kasvaa hetkessä suureksi ja sen kukinta juhannuksen korvilla on aina suuri ilonaihe. Kuulemma kirvatkin sitä rakastavat, mutta älkää kertoko sitä täkäläisille kirvoille. Kesäkuun lopussa Pohjanmaalle ajettaessa on hauska bongata lumipalloja vanhojen omakotitalojen pihasta ja tuntea olevansa samaa, päättymätöntä mummojen ketjua (kaikki maailman viisaus asuu vanhoissa naisissa).

Hyvin rakkauksellinen on myös kuusama. Ensimmäinen kuusamani oli sinikuusama, joka sai luvan asettua hyvin kuivalle ja paahteiselle savelle. Jahka sitä jänikset olivat muutaman vuoden kurittaneet, siitä kasvoi muhkea ja näyttävästi kukkiva puska. Sadunkuusama päätyi ostoskoriin sattumalta K-Raudan alelaarista. Varsin kaunis kuusama hänkin punaisine siemenkotineen, joista plopsahtaa musta marja. Rusokuusamaa hankin toissa vuonna pari kappaletta, kun ihastuin naapurin pihan pinkkiin kuusamaan. Syksyllä niitä koristaa appelsiininoranssit marjat.

Yhtenä vuonna iski punabuumi, ja pihalle tuli purppurahappomarjaa ja purppuraheisiangervoa. Näyttäviä, mutta toisaalta melkoisen synkkiä. Pihalle on hankittu myös euroopansorvarinpensasta, hylätystä puutarhasta pihistettyä seljaa, kolmea erilaista angervoa, japaninruusukvitteniä, mahoniaa (ei menestynyt), hortensioita (Limelight ja Vanilla fraise), huntukorpipaatsamaa, paria eri jasmiketta, kääpiöpunapajua, pähkinäpensasta, kori- ja hopeapajua, Honkkarin alelaarista puksipuuta (kesti jopa 2 talvea!), kahta erilaista marjatuomipihlajaa (ei todellakaan maistu mustikalle eikä korintille, vaan ihan perus pihlajanmarjalle)...

Siirrännäisinä sukulaisilta ollaan saatu syreeniä, jonka piti olla niin kamalan juurivesova, mutta juroo tuossa edelleen kapoisena 10 vuotta myöhemmin; aroniaa, jonka syysväritys on huikea (mukaan lukien rastaiden ympäri pihaa levittämä syysväritys, eli violetit kakkapommit) ja lännenhopeapensasta, joka on kaunis, mutta jonka kukkien haju on melkoisen tymäkkä keväisin.

Ai miten niin järjetön määrä pensaita? Eihän tuossa ole vielä edes lueteltu meidän marjapensaita eikä ruusuja...

Jos vyöhykkeestä saa parkua, niin kunpa täällä menestyisi japaninverivaahtera. Sen kaikki värivariaatiot on mielettömän upeita; hankkisin heti niitä miljoonan.  Magnoliaakin istuttaisin pitkin pihaa. Yhtä kokeilin, mutta jänis söi silmut ja myyrä juuret. Jos Kauppilan kevätkuvasto oikein seireeniksi heittäytyy, niin ehkä voisi vielä toisenkin kerran kokeilla. Lisäksi innostaisi manteli, ruusumanteli, syrikkä, helmipensas, alppiruusut ja atsaleat, kiiltotuhkapensas (inhoaa savea), niin ja kaikki ne havut. Pihalla ois heti hapan osio, jossa olisi katajia ja rhodoja ja kenties pensasmustikkaa, puolukkaa ja karpaloa (niitäkin nykyään taimikaupoista saa), ja pinkki hörselönurkkaus syrikköineen ja manteleineen. Onneksi sisko asuu autuaammalla kasvuvyöhykkeellä ja isolla tontilla, niin voi sinne yrittää salakavalasti toteuttaa fantasioitaan.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Esarointi kick-off 2014

Koska kodinhoitohuone oli kuivumassa mansikkajäätelön pinkistä aistillisen roosasta maalista, täytyi vuoden 2014 esikasvatus aloittaa kylppärin lattialla. Ja kun kerran seurakoiruus velvoittaa, mukaan tuli puutarha-apulainen, pihan myyrävastaava Saimi Marketta, jonka mielestä oli käsittämätöntä, että sisällä oli yhtäkkiä maata.

Paprikat, chilit ja orvokit pääsivät aloittamaan urakkansa, ja tällä kertaa maltoin mieleni ja kylvin alle 10 kpl kutakin - paitsi orvokkeja, joiden koko pussin sisällön donkkasin multiin. Oli sen verran pienet siemenet, ettei niitä ikäaikuisnäöllä pystynyt toisistaan erottamaan. Esikasvatuksen on siis syytä onnistua, ettei tarvi uusintakylvöjä ruveta myöhemmin tekemään, koska sitten myöhästyy satokin.

Kuukauden päästä on vuorossa tavistomaatit.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Hävytöntä!

Kotiin päin ajettaessa kysyin viattomasti Luigilta, josko postilaatikossa ois ollut vaimolle jotain kivaa. "Jotain mainoksia", kuului vastaus. Keittiön pöydällä odotti kuitenkin Korpikangas siemen-fröön uunituore luettelo! Enkö mä ole paremmin tuota jamppaa vuosien varrella koulinut, kun se menee puutarha-asioilla vitsailemaan, eikä suhtaudu niihin asiaankuuluvalla hartaudella ja vakavuudella!
Hyvä viikonloppu tulossa: kodinhoitohuoneen maalausta, paprikoiden ja chilien esikasvatusta, ankanrintaa ja säilöttyjä sitruunoita, ja siemen-fröön luettelon pläräämistä.
 
Ildi on kuvassa siksi, että Kitchen garden putkahti eilen postiluukusta ja toi kyytipoikanaan meille pussillisen Ildiä.  Oikein mukava yllätys, sillä Ildiä onkin tehnyt mieli kokeilla jo jonkin aikaa, kun sitä on kovin kehuttu makunsa ja satoisuutensa puolesta. Maaliskuussa saa sekin sitten pulahtaa multaan.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Joulu pois, esarointi tilalle

Eihän se haittaa, että kodinhoitohuoneen remontin keskelle pykää esikasvatusvermeet jo valmiiksi odottamaan? Vähän kun niitä ruuveja ja nauloja siirtää edestä pois, niin ihan hyvin esikasvatuslaatikko siihen mahtuu. Ja multapussi kans. Itse esikasvatus toki alkaa vasta viikon päästä, mutta kyllä nyt on jo aika päästä fiilikseen.

Joulukamat pakattiin tänään pois, ja hyasinttien sipulit säästettiin tuomaan yllätystä ruusuangervojen katveessa kesällä (onhan se vinkeää, kun keskellä kesää nenään yhtäkkiä tuoksuu joulu). Luigilta on tilattu kimppu tulpaaneja tuomaan kevättä keittiöön, ja joka päivä tiiraillaan pihalla, josko olisi jo eilistä valoisampaa. TalviKevätsäässä kävi tänään mukavan lämmin henkäys, kun komposti oli tykännyt joululomaisesta möyhimisestä ja päätti ruveta puhisemaan.

Viikon päästä otetaan juhlallisesti esiin Bullhorn mix - ja Topepo rosso -paprikat, Pinocchio's nose -chili (en sorru enää Habaneroon) ja Rose shades -orvokkimix, nimikyltit ja vedenkestävä (!) tussi, ja sitten aloitetaan kasvatuskausi 2014. Huikeaa!

torstai 2. tammikuuta 2014

Uudenvuodenlahja itselle ja henkilökohtainen ruokahaaste

Kun nyt ihan selkeästi ollaan jo keväässä (ulkona on vihreää ja sisällä kuraista) ja vuosi saatiin vaihdettua ilman isompaa panikointia (huonokuuloinen mummokoira nukkui, ja itse en ole vielä lähelläkään 50:ttä), täytyi palkita itsensä hankkimalla jäsenyys Hyötykasviyhdistyksessä. Joskus sisko lainasi muutaman Pähkylä-lehden, ja ne olivat sen verran mukavaa luettavaa, että ajattelin liittyä jäseneksi, mutta sitten se unohtui. Nyt muistin! Kevätfiilis lisääntyi heti. Joko sieltä saa tilata siemenperunaa? Maakin ois sopivasti sula...
Joulun kinkkua, eli palvilammasta, pakastimeen tunkiessa ja siellä 100 litraa viimekesäistä tomaattikastiketta katsellessa huikkasin Luigille, että koko alkuvuosi syödään vain sitä, mitä pakastimesta löytyy (no, OK, jotain vihannesta sekaan kans. Ja pastaa.). Pakastimesta löytyy papuja, sieniä, haukea, lohta, siikaa (juu, hamstraamme kalaa pakastimeen aina, kun sitä tuoreena löytyy – ellei siis syödä sitä saman tien), se 100 litraa tomaattikastiketta, vadelmia, omaa pestoa, omenasosetta ja –hilloa (näitäkin 100 litraa), naudan sisäfilettä luomuna, sekä useampi köntsä palvilammasta.
 
Hauki menee pulliksi, palvilammasta voi tunkea raviolien sisään ja pastakastikkeisiin, kalat tietysti pyörähtävät pannun kautta suuhun tai pulahtavat äyriäisten (juu, niitäkin löytyy) ja tomaattikastikkeen kanssa bouillabaisseen, mutta mihinkähän ihmeeseen sitä kaiken lopun tomaattikastikkeen ja omenahillon tunkee? Note to self, että keväällä ei sitten ihan himona kasvateta tomaatintaimia, ja omenoita tulee syödä tuoreena niin paljon kuin ikänänsä vain jaksaa.