Sussu säilöö ja soseuttaa

Kyllä se pientä ihmistä kirpaisee, kun ensimmäisen kerran 57 vuoteen ei tullutkaan toisen nimen nimipäivänä isältä onnittelut. Tosin ihmeen hörsylänimen se tyttärelleen toiseksi nimeksi paiskasi. Paremmin olisi sopinut vaikkapa Kari. Tai Jorma. No, isona pudotan toisen nimen kokonaan pois ja otan Kurki-alkuisen sukunimen (mietin ensin Kurkikalliota, mutta sehän olisi Tranberg, kuten sillä huumehemmolla. Hyvän nimen pilasi mokoma.).

Mutta siis asiaan, eli säilöntään. Karhunlaukat ja lehtikaalit on pestottu, kurkut hapatettu ja etikoitettu, tosin vieläkin kurkkuja tulee hengästyttävää tahtia. Pätevänä emäntänä menin ämpärin kanssa mustaviinimarjapuskiin, mutta tulin tyhjin ämpärein takaisin: vain siellä täällä kasvoi yksittäinen marja. Ei kannattanut alkaa poimia, etenkään tällä hermorakenteella.

Omenia tulee n. 6 kpl, mutta tapansa mukaan naapurin mummo kävi donkkaamassa ämpärillisen pudokkaitaan meidän pihaan. Tällä kertaa onneksi sitä niiden parempaa lajiketta. Kovin olivat jo pehmeitä ja matoisia, mutta osan pilkoin pakkaseen ja osasta keitin purkillisen omena-chilihilloa.

Tomaatteja tulee päivittäin kilokaupalla. Tomaattikastiketta on pakastimessa useampi rasia, tosin kyllä sitä talven aikana meneekin. Yhden tomaattisatsin paahdoin uunissa ja surautin kastikkeeksi, mutta en tykännyt lopputuloksesta. Jotenkin siitä tuli mieleen kaupan tunkkaiset kastikkeet. Ei kannata tehdä uudestaan. Tosin sen ajattelin testata, sähköpäivän salliessa, että paahdan pellillisen tomaatteja ja pakastan sellaisenaan. Niitä voi sitten heitellä bouillabaisseen ja patoihin talvella.

Paprikasatokin on muhkea. Ei voi kuin suositella Zazua: vaikka järkyttävän kalliissa siemenpussissa on vain 4 kpl siemeniä, tuottaa yksikin onnistunut taimi aivan valtavan määrän todella makeita paprikoita - ja vieläpä aikaisessa vaiheessa kautta. Myös chileistä on tulossa kunnon sato, jos vain suinkin ehtivät kypsyä (aamulla +5 C). Viherpeukaloiden Zest-jalapeñoa voin suositella: maltillinen tulisuus, mukavan sitruksisen hedelmäinen maku ja myös tämä lajike kypsyy aikaisin. 

Valkosipulit ja sipulit onnistuivat hyvin, ja näkyypä kasvimaalla kaksi syötävän kokoista purjoakin. Osaan sipuleista oli iskenyt sipulikärpänen, mutta leikkasin niistä huonot kohdat pois ja silppusin loput pakastimeen.

Tänään nappaan kurpitsat talteen ja huomenna keskityn tyhjentämään kasvimaita, sillä aamulla naapurin pihassa näkyi jo kaksi toiveikasta kaurista. Ihan selvästi niiden silmissä kiilui himo punajuuriani kohtaan.

Kasvihuonekierros

No mitäs kasvihuoneeseen kuuluu? Yllättävän hyvää, kiitos kysymästä. Huoneen keskelle jäi kolme roskista odottamaan kurpitsojen itämistä, mutta vain yksi enää iti, joten nappasin siniseen koriin jemmaamistani tomaatintaimista 2 kpl tyhjäksi jääneisiin roskiksiin. Tällä kertaa en hennonut heittää loppuja tomaattejani kompostiin, vaan vapautin ne luontoon, eli kukkapenkkien ja kasvimaiden tyhjiin kohtiin.

Nyt on kasvihuoneessa enää ne kasvit, mitkä siellä tulee olemaan syksyyn asti, joskin hitusen epäröin pelargonieni kohdalla. Toistaiseksi Hollannin-tulokkaat ovat vielä kasvihuoneessa, mutta jos alkavat kärsiä kuumuudesta, heitän ne ulos kukkatikkaille.

Yrttejä on kasvihuoneessa vain kourallinen, sillä suurin osa niistä pärjää paremmin ulkoilmassa. Sitruunaverbena kaivannee jo suurempaan ruukkuun, ja kaupan basilikoista istuttamani versiot alkavat vedellä viimeisiään. Oliiviyrtti kukoistaa hienosti, samoin talvikynteli, jonka hetken mielijohteesta nappasin taimikaupasta mukaan. Maku siinä on outo ja polttava, mutta kyllä se halsterikalan sisään ja lihojen rubbaamiseen menee hyvin. Sitruunatimjaminkin jouduin ostamaan, sillä edellinen talvehti, mutta kupsahti keväämmällä. Tavallinen timjami sen sijaan pärjäsi hienosti talven yli, mutta kylvin sitä varuilta ruukkuun, koska ilmankaan ei pärjää.

Tomaatit kiittivät siitä, että pääsivät normaalia aikaisemmin kasvihuoneeseen, ja alkavat hipoa jo kasvihuoneen kattoa. Toukokuun lopulla näkyi ensimmäiset raakileet, joita toivottavasti malttavat kasvattaa kunnolla. Kauhukuvana on viime vuosi, jolloin tomaatit jäivät käsittämättömän pieniksi ja maultaan hapokkaiksi. Varmuuden vuoksi hommasin muutaman kilon tomaattilannoitetta, jos se korjaisi tilannetta.

Paprikoiden ja chilien kanssa taistelin koko esikasvatusajan ja lopulta tilasin taimet netistä. Zazu näyttää ainoana omakasvatteena pärjäävän hyvin ja on tehnyt jo ensimmäisen paprikan odottamaan kypsymistä. Muhkea sato olisi erittäin tervetullut, sillä pakastettua paprikasilppua tulee talven mittaan käytettyä keitoissa ja padoissa, eikä se ole niin mautonta kuin kaupan pakastepaprika.

Kurkkujen kanssa on myös tullut taisteltua. Kylmän kevään aikana eivät suotuneet kunnolla itämään, joten jouduin ostamaan uusia siemeniä ja tekemään uusintakylvöjä. Mutta kun sää viimein lämpeni, alkoivat ne itämättömätkin itää, joten 8 kurkuntaimen sijaan meillä onkin niitä nyt 17... Tarvii varmaan laittaa ämpäri portin pieleen ja tarjota ilmaisia kurkkuja naapureille.

 

Kuin joulukalenteria aukoisi

Kesä etenee hurjaa vauhtia helteisen toukokuun ansiosta. Ollaan edelleen kesäkuussa, mutta luonto loikkii jo reilusti heinäkuun puolella. Miltähän mahtaa elokuu näyttää – kukkiikohan silloin enää mikään, vai tekevätkö kasvit toisen tulemisen?

Pihakierroksella löytyy joka päivä uutta jännitettävää: onko tuossa kukkanuppu? Millainen kukka siitä mahtaa aueta? Erityisen jännittävää on seurata daalia Autumn pumpkinin (kuvassa) avautumista. Melkoinen möhkäle kukaksi ja kauniita värisävyjä. Joku ikivanha iiriskin on intoutunut tekemään hurjan määrän nuppuja. En edes muista millainen kukinto siinä on, kun se ei ole vuosiin kukkinut.

Näillä helteillä saa lisäksi jännittää sitä, montako kannullista vettä joutuu kurpitsoille kantamaan. Vanha kurpitseria on nykyään liian varjoinen kurpitsoille, ja selkäytimeen jäi muisto siellä lymyilleestä kyystä, joten suosiolla majoitettiin kurpitsat paahteiselle etupihalle, mistä he kiittävät löpsähtämällä muodottomiksi pari kertaa päivässä. Samaa tekee kurkku kasvihuoneessa. Kurkku sentään tuottaa rutkasti satoa; kurpitsoissa on tainnut olla vain yksi tyttökukka. Kurpitsoista toivon suurta satoa, sillä nyt on kierrossa maukkaat lajikkeet, joista saa talvella tehtyä hyvät curryt ja lasagnet.

Tomaateista ei olla vielä saatu satoa, vaikka muut ovat jo pitkään postanneet kuolattavia tomaattikuvia instaan. Meillä ekat hedelmät ilmestyivät toukokuussa, mutta yksikään ei ole vielä väriä vaihtanut. Hassua kyllä, chileistä ja paprikoista ollaan satoa napsittu, vaikka ne yleensä kypsyvät vasta loppukaudesta.

Mutta ihan pähkähulluhan tämä kausi on ollut, joten ei ihme että on maailmankirjat sekaisin.

Note to self: leukoijaa ei kannata täällä kasvattaa, sillä joku yöllinen leukoijamonsteri käy sitä syömässä.

Kaalikesä

Selkeästi stripettyy

Taas tuli kantapään kautta opittua, ettei satoa pidä pitää itsestäänselvyytenä. Viime vuonna tuli pakastettua kilokaupalla papuja ja kurpitsaa, ja loppukeväästä sitä tuskaili, kun ei ollut saatu kaikkea syötyä talven aikana. Vaan nytpä ollaan onnellisia, että viimevuotisia on vielä pakastimessa, sillä tästä tulikin kylmä kesä. Kurpitsasato näyttää nyyksähtävän kahteen Potimarroniin, eikä hallan ja kauriiden jäljiltä papuja tule kuin ehkä kourallinen.

Kaalit sen sijaan rakastavat kylmyyttä. Suippokaalista saadaan 3 kaunista yksilöä, joista yksi jo heitettiin grilliin yrttivoin kera. Samoin parsakaali tekee 3 muhkeaa kukintoa, joista yksi päätyi wokkiin. Black russian -lehtikaali on peittänyt alleen salaattia ja persiljaa, ja sitä ollaankin pakastettu sellaisenaan ja tehty useampi setti pestoa. Myös Emerald ice on kasvanut muhkeaksi, joskaan se ei maullaan peittoa Black russiania. Mutta pakkaseen päätyy sekin, jahka ensin ollaan tehty siitä Ottolenghin lehtikaali-sitruunahässäkkää.

Kasvihuone selvästi kärsii kylmyydestä ja kosteudesta, mutta sadosta on silti tulossa hyvä; chilien ja paprikoiden suhteen suorastaan erinomainen. Ensimmäiset kurkkukilot on jo pikkelöity ja tomaateista tehty yksi setti kastiketta.

Chileistä ensimmäisenä kypsyi Cream fantasy, josta parempi puolisko on tehnyt chilisoosia (blitzattu chili, valkosipuli, sipuli ja iso tukko korianteria kukkinen ja varsineen tekee aivan mahtavan tuoresoosin) ja laittanut yhden setin fermentoitumaan. Myös Aji mango ehti kypsyä ja se onkin mukavan hedelmäinen, joskin sen verran tulinen, että pieni siivu riitti meikäläiselle. Sugar rush stripey alkaa pikkuhiljaa stripettyä, ja Aji guyana on tekemässä aivan jäätävän kokoisen sadon. Lisäksi pikkupuskat Pretty purplea ja Numex twilightia ovat kypsymässä, ja ensimmäiset hedelmät näkyy myös mökiltä nyysityssä ranskalaisessa mysteerichilissä. Että eiköhän parempi puolisko pysy chileissä ensi kauteen asti.

Paprikoista ollaan syöty jo pari Siberian bonusta, ja eilen kypsyi ensimmäinen Zazu. Zazustakin on tulossa hurja sato, joten saadaan tulevanakin talvena kopistella jäisiä paprikoita pakastimesta keittoihin ja patoihin.

Mutta ennen talvea vois vielä tulla kesä, eikö?

Lyhenevät keväät

Ihan vinksalleen on vuodenajat menneet nykyään. Syksyä on tammikuuhun asti, sitten tulee talvi, jota kestää huhtikuun puoliväliin, eikä keväälle jää kuin pieni siivu toukokuussa. Just, kun kevät olisi sitä kaikkein parhainta (ja kiireisintä) aikaa!

Koti pullistelee esikasvatteista, jotka viime viikolla pääsivät vasta ensimmäistä kertaa kasvihuoneeseen. Normaalisti pääsevät jo alkukuusta tai jopa maaliskuun puolella, mutta nyt on ollut liian kylmää ja lumista. Kukkiakaan en ole päässyt ruukkuihin kylvämään, sillä lumi ja jää on estänyt peräkärryn saamista ulos autokatoksesta, joten ei olla päästy hakemaan multakuormaa.

Sen verran olin kaukaa viisas, että otin ekaksi kesälomaviikoksi toukokuun toisen viikon. Viime vuodesta jäi ankara trauma, kun lumisateessa ja paksussa hangessa leikkelin kanukoita toukokuun ekalla viikolla. Nyt ehkä ehtii lumet sulaa alta pois siihen mennessä. Loppuvuodesta täytyy olla vieläkin kauempaa viisas ja aloittaa esikasvatus kuukautta myöhemmin. Jos malttaa. Tuskin malttaa.

Kasvihuoneessa kaalit on jo osittain potitettu isompiin purkkeihin ja yrtit kylvetty ruukkuihin. Kurpitsat alkaa olla sirkkalehdillä ja eilen kylvin kurkkuja ja papuja. Olin onneksi laittanut siemenlaatikkoon muistilapun papujen sirkkalehdillä nautiskelevista lehtokotiloista, joten päätin esikasvattaa pavut. Ensimmäinen lehtokotilo näkyikin jo lyllertävän alapihalla. Kengän alle litsaantui hän.

Orvokeille olisi jo huutava tarve, mutta miten osaakin joka paikassa olla pliisun värisiä orvokkeja. Bauhausista löysin yhden ainokaisen oranssinpunaisen orvokin, mutta eihän sitä yhdellä tee mitään. Toisaalta, linnunruokinta on vielä käynnissä, joten jos nyt vaihtaa ruokinta-automaatit orvokkiamppeleihin, orava käy istumassa ne hengiltä, kuten kolmena edellisvuotena.

Kasvimaan vappukylvöt jäänevät tänä vuonna väliin, kun sisko varasi meille brunssin, mutta voisihan sitä kokeilla vappuaattokylvöjä, jos sää suinkin sallii.

Ja juu, menin sitten taas piipahtamaan kukkakaupoissa ja tuloksena kuvan Beavertail ja Star rose...

Satokatsaus: kurkut ja kurpitsat

 

Kurkkujen kausi oli tänä vuonna lyhyt helteiden takia, eikä satoakaan sen vuoksi tullut paljoa. Pari purkillista etikkakurkkuja sain säilöön ja pari kertaa tehtiin tzatzikia lisukkeeksi. Niinpä kurkut ovat jo häätyneet kasvihuoneesta yhtä Iznikiä lukuun ottamatta, sillä se keksi ruveta köynnöstämään uudelleen ja tekemään alkuja.

Kesäkurpitsoilla oli ennätyssurkea vuosi. Kaksi tainta laitoin kasvimaalle, mutta toinen ei lähtenyt kasvuun lainkaan. Toinen juroi aikansa, mutta on nyt tehnyt muutaman keskikokoisen hedelmän. Koska en keväällä raaskinut heittää ylijäämätaimia kompostiin, istutin kaksi tainta ämpäreihin. Pieniä kesäkurpitsoja niistä saatiin, mutta kovin lyhyeen loppui niiden satokausi.

Kurpitseriassa kaksi Potimarronia kypsytti hedelmänsä, mutta kyyepisodin takia (rauha hänen sielulleen) muut kurpitsat häätyivät etupihalle. Eso on tehnyt pienehkön kurpitsan, joka alkaa hiljalleen kypsyä. Musquée de Provence onkin yllätykseksi tehnyt kaksi isohkoa ja kaksi pientä kurpitsaa. Luulin saavani vain yhden ison, sillä toinen iso ei kiemurrellutkaan pitkän vartensa päässä, vaan roikkuu ilmassa lehtien alla piilossa. Pienet näyttävät pikkuhiljaa alkavan muuttaa väriään, mutta isot ovat edelleen pullonvihreitä. Jahka kesä loppuu, siirrän ne sisätiloihin kypsymään. Onneksi kesä ei vielä lopu :-) Ja lomaakin on viikko vielä edessä :-)

Kodinhoitohuoneen vapautusrintama

 

Oi ihana toukokuu!

Kuten tapana on ollut, toukokuun eka viikko on kesälomaviikko. Toukokuun eka tosin yleensä on viikko 19, mutta nyt 18, ja sen kyllä huomaa. Kasvihuoneessa puhisee lämmitin ja viherturaaja puhisee toppatakissa. Mutta eipä tätä olisi enää voinut viivyttää ens viikolle, sen verran tomaatit huituloivat kalpeina köynnöksinä ja chilit roikottivat lehtiään.

Vappu meni sen verran perinteisesti, että lapioitiin mullat roskiksiin ja nostettiin roskikset kasvihuoneeseen lämpenemään. Normaalisti vappuna kylvetään myös kasvimaat, mutta nyt se oli haave vain, koska oli niin jäätävän kylmää. Kurpitsojen taimet laitoin saman tien roskiksiin kasvamaan, sillä niiden juuret tunkivat ulos pienistä poteistaan, eikä ollut toivoakaan tarjeta ulkona laittaa kurpitsoja isompiin purkkeihin. Saman tein kurkuille.

Tomaatit, chilit ja paprikat siirsin multien lämmettyä kodinhoitohuoneesta kasvariin. Yritin istuttaa tomaatit mahdollisimman syvään, jotta tekevät tukevat juuret. Kasvivalo on hyvä alkustartti kasveille ja sillä voi hyvin aikaistaa chilien ja paprikoiden kylvöä, koska ne kasvavat hitaasti ja siten saavat nauttia kasvivalosta pitkään. Tomaattien kylvön sen sijaan voisi kasvivalon avulla jopa myöhäistää, etenkin tällaisina keväinä, jolloin taimia ei pääse ajoissa kuskaamaan kasvihuoneeseen päivähoitoon. Nyt tomaatit saivat loistavan (kirjaimellisesti) alun kasvivalon kanssa, mutta sitten venyivät valon puutteessa onnettomiksi rojottimiksi.

Parempi puolisko laittoi kasvihuoneeseen varmuuden vuoksi kaksi lämmitintä ensimmäiseksi yöksi. Aamulla ne puhisivat vielä kauniisti, mutta iltapäivällä huomattiin, että ne olivat saaneet sulakkeen pois päältä. Onneksi vasta silloin! Nyt mennään yhden lämmittimen varassa, joskin se saa puhista mielin määrin yötä päivää, kun ulkona sataa räntää.

Kasvimaatkin tuli kylvettyä ja harsotettua. Kovin oli pintamaa rutikuivaa, mutta eiköhän tämä "lumipommi" sen kastele.

Vielä on lomapuuhista jäljellä kompostien tyhjennys (jei!), kaatopaikkakeikka (jei!) ja Kangasala-pyöräily Paakariin syömään niitä ihania lohileipiä. Ens viikolla on sitten se kesä :-/

Mutta sain sentään koronakutrit hoidettua hyvään kuosiin kylän uudella kampaajalla, ja Kangasalla aukeni koronarokotusikkuna 50+ -väestölle. Kohta siis suonissa virtaa 5G ja kännykän kuuluvuus paranee, ja Bill Gateskin juuri sinkkuuntui, joten tämähän on ihan win-win-win!

Suositusmenu 2021

 

Nämä ei sitten millään kypsy!

(Miten onkin, että alvariinsa tulee kirjoitettua ensi vuosi muotoon 2121)

Kun kasvukausi 2020 on jo melkein pulkassa (edelleen kasvimaa pukkaa rucolaa ja lehtikaalta, ja syyskylvöt on vielä tekemättä), tuli inventaarion aika. Ostoslista oli toki päivittynyt kevään ja kesän aikana, mutta täytyi vielä varmistaa, että siemeniä on vanhoissa pusseissa tarpeellinen määrä. 

Siemenlaatikostoon oli myös päätynyt erinäisiä lippulappuja, joissa oli lajikkeiden nimiä, koska olin tarkkaillut blogeissa ja Instagramissa lajikesuosituksia. Nämä suositukset pitkälti päättivät siementen hankintapaikat, joten tilaukset menivät Fataliille ja Siemenkauppa.comiin. Kumpikin toimitti siemenet saman tien, joten ei tullut kylmäkäsittelyä kaupan päälle.

Fataliilta ostin chilin Cream fantasy, koska Kivistössä sitä tänä kautena kehuttiin. Sain kaupan päälle parit ilmaissiemenet, joista toinen oli juurikin Cream fantasy, joten nyt on tuplasiemenet. Toivottavasti on maineensa veroinen tuttavuus. Paprikakin oli lopussa, joten päädyin Sweet apple kambeen, ja kaupan päälle tuli Baby red, joka myös lienee paprika. Ja koska tilauksen summan täytyi ylittää 9 €, piipahdin Fataliin tomaattipuolella, koska heiltä aiemmin ostamani Taiwan goddess oli todella hyvä tomaatti. Tällä kertaa päädyin Vernissage pinkiin. Vaikka ei todellakaan pitänyt ostaa enää tomaatin siemeniä, kun entisiäkin on miljoona. Mutta aina pitää kokeilla jotain uutta, eikö?

Siemenkauppa.comiin menin kurkun perässä. Joku kehui Louisan makua erittäin hyväksi, joten halusin hankkia sitä kompensoimaan tämän kesän mautonta Maxia. Samalla ostoskoriin lennähti Sauvajyväsen kehuma lehtikaali Red Russian, joka näyttääkin hyvin lehtevältä lehtikaalilta, eikä natisevan paksulehtiseltä. Pussin takaosassa kehottivat tekemään siitä myös syyskylvöjä. Pitää ehdottomasti kokeilla.

Parempi puolisko halusi keltaista kesäkurpitsaa, ja ostoslistalla oli jostain syystä myös kurpitsa-kurpitsaa. Keltaisena oli saatavilla vain Soleil, mutta kupitsan osalta arvoin, kunnes päädyin Esoon, joka on nakenfrö pumpa, eli myös siemenet ovat syömiskelpoisia paahtamisen jälkeen. Myöhemmin kuulin kehuttavan omituisen näköistä kurpitsaa Candy roaster, joka on kuulemma nimensä mukainen, mutta harmiksi sitä saa vain jenkeistä, eikä sivistynyt eurooppalainen minäni taivu sieltä sitä hankkimaan.

Kukkiakin ostin. Jossain olin näköjään törmännyt asteriin, kun sellainen luki ostoslistalla. Pörröinen Prinette mix viehätti silmää, joten ensi vuodelle on pörröä tiedossa. Instagramissa Versoileva laittoi kuvia samettikukasta Strawberry blonde, jonka kukat ovat vanhan roosan eri sävyissä. Ja koska ei voi liian hempeäksi ryhtyä, heitin joukkoon samettikukan Carmen, jolla on syvänpunaiset kukat.

Eiköhän näillä vähän aikaa pärjätä. Koska tämäkin vuosi meni chilien kypsymisen kanssa hilkulle, mietin laittavani chilit jo kohtapuoliin esikasvuun. Viime vuonna hankittu kasvivalo auttaisi ne pimeimmän ajan yli. Ja kun tuota Cream fantasyä tuli tuplat, niin nyt on ainakin siemeniä, millä kokeilla.

Allit kiinteiksi

Viimeinkin ollaan siinä pisteessä, että kaupan vihannesosasto voidaan laittaa säppiin. Vielä juhannukseksi tankattiin kaupasta kurkkua ja tomaattia, kun en huomannut, että Iznik jo hedelmöi lehtiensä suojissa. Täytyy tänään tehdä kaupan kurkusta urakalla lisukkeita, jotta päästään nauttimaan omista kurkuista. Esikasvatetut salaatit ja kyssät tuottavat satoa. Tämän kauden kyssä, Delicacy white, on kyllä todella hyvän makuinen ja tekstuuriltaan mehevä. Kohta lautaselle pääsee myös kesäkurpitsa, joka tosin tekee omituisen pieniä hedelmiä. Lehtikaaltakin voi jo syödä. Sekä cavolo nero että kaunis Emerald ice ovat muhkean kokoiset, eikä niissä näy kaaliperhosen tai -koin toukkia.

Kirpat sitten löysivätkin tiensä kasvimaille, mutta onneksi ihastuivat kiinankaaliin ja jättivät muut kaalit rauhaan. Täytyy ruveta kasvattamaan niille kiinankaalta joka vuosi hämäyskasviksi.

Juuri kun menin ottamaan kuvaa, kasvihuoneesta räpiköi ulos pikkuvarpunen :-D

Satokausi on siis käynnissä, ja kohta pääsee aloittamaan säilömisrumban, vaikka viimevuotista satoa on vielä hyvin pakastimissa. Lämpimän talven jäljiltä on pakastimet sulattamatta, joten ei millään haluaisi niihin vielä uutta satoa laittaa, mutta karhunlaukkapeston kohdalla teimme poikkeuksen, kun karhunlaukan lehdet alkoivat jo kellastua. Ai että siitä tulee ihanaa pestoa cashew-pähkinöiden kanssa.

Vaikka kesäkuu on ollut ihanan lämmin, on kuivuus ollut melkoinen riesa. Kaikki itää todella laikukkaasti, eikä pinaatti suostunut itämään lainkaan. Retiisit ja korianteri innostuivat vain kukkimaan, eikä tuottamaan satoa. Parempi puolisko osti kasvimaille tehokkaan kastelulaitteen, mutta kurpitsat ja kesäkukkaset täytyy kastella käsin. Koko ajan saa olla täyttämässä ja kantamassa kastelukannuja, etenkin kun joku pöhkö kylvi kesäkukkaruukut niin täyteen kukkasia, että ne imaisevat veden sekunnissa. Jotta Kangasalan vesilaitos ei ihan miljoonavoittoja ala tahkoa, olen ottanut myös tavaksi tyhjentää koirien vesikupin, teenkeittoveden ja sous vide -veden jämät sadevesitynnyriin ja käyttää ne sieltä kukkien kasteluun.

Eilen pyörälenkillä Orivedellä kauhisteltiin rutikuivia, halkeilevia peltoja, joihin selvästi oli jotain kylvetty, mutta ei niissä mitään kasvanut. Väkisinkin tuli mieleen, mikä mahtaa olla tämän ja ensi vuoden ruokatilanne, kun sekä korona että kuivuus vaikuttavat viljelyyn - ensiksi mainittu jopa koko maapallolla. (Oli kiva tulla rankalta pyörälenkiltä kotiin, kun mummokoira oli kakannut matolle ja sitten kävellyt useaan otteeseen pökäleiden päältä ja kakkaisilla tassuilla tassutellut pitkin vastapestyjä mattoja >:-/ Raikastavan rosén sijaan käteen päätyi rätti.)

Kuvan bambi ei liity kakkakatastrofiin

Kylvöloma 2019: kasvihuonekatsaus

Ja niin koitti jälleen aika, ettei kasvihuoneessa mahdu kulkemaan eteen eikä taakse. Tomaatit alkoivat näyttää sisällä jo niin kärsiviltä, että uhmasin jäätävänä puhaltavaa tuulta ja vein reppanat loppusijoituspaikkaansa. Seuraavana yönä olikin tietysti -2,5 C, mikä sai viherturaajan heräämään puolilta öin ja säntäämään kasvariin vääntämään lämmitintä kovemmalle.

Kurpitsat alkoivat tunkea paksuja juuriaan poteista, joten nekin päätyivät jo roskiksiin odottamaan kesäkuista siirtoa kurpitseriaan. Mikäli siis tämä takatalvi siihen mennessä loppuu.

Noin pieniä ja surkeita tomaatit vielä toistaiseksi ovat, mutta ens viikolla alkavat näyttää jo muhkeammilta, kun saavat kunnolla valoa. Tällä kertaa yritin laittaa kasvihuoneeseen maltillisen määrän taimia, sillä viimevuotista tomaattikastiketta on vielä litroittain pakastimessa. Ylijäämätaimia jäi kokonaista 34 kappaletta, vaikka deletoin surkeimmat yksilöt jo kompostiin. Onneksi ihana kanssakaupunkilainen lupasi tulla hätiin ja ottaa jämätaimet haltuunsa.

Cucamelonit, tomatillot, kurkut, kukkaset ja salaa jättimäisiksi kasvaneet Scallop-kesäkurpitsat poteissaan.

Chilit ja paprikat näyttävät melko pöyristyneiltä uudessa lokaatiossaan. Ylijäämätaimia jäi onneksi vain 7 kpl...

Maissin siemeniä oli sen verran, että päätin vielä kerran kokeilla niiden kasvattamista. Aiemmin maissit kasvoivat hienosti ja tuottivat satoa, mutta viime vuosina ne ovat kuukahtaneet jo esikasvatusvaiheessa. Katsotaan, miten käy.

Taimihyllykössä rucola on jo melkoinen pöheikkö, ja yrtitkin ovat itäneet mukavasti. Kaalit sen sijaan kituvat, kun en heti huomannut, että multa on rutikuivaa. Multa näyttää kostealta, ja niinpä olen jättänyt kastelukierroksia väliin, kunnes tajusin, että ulkonäkö hämää. Tänään pitäisi yrittää tarjeta kylvää kaalit kolmannen kerran uusiksi.

Kirjavalehtiset Troika-krassit kasvavat hyvin. Näitä on tänä vuonna ollut myynnissä myös taimikaupoissa.

Vaikka taimikaupoissa onkin tiedossa äitienpäiväinferno, ajattelin kyydityttää itseni Honkasen puutarhalle hakemaan kesäkukkia. Kasvihuone ei kyllä kaipaisi yhtään lisää asukkeja, mutta kun ihminen tahtoo. Eilinen käynti Honkkarin puutarhaosastolla oli kyllä järkytys. Tietää tulleensa vanhaksi, kun myyjät puhuttelevat rouvaksi, argh.

Viidakon lerput

Kasvihuone on pusikoitunut karmeaksi pöheiköksi, vaikka sitä pari kertaa viikossa trimmaankin. Syynä on tomaatti Principe Borghese, joka on pensastomaatti, eikä siitä kuulemma pidä napsia varkaita. Se onkin kasvanut isoksi puskaksi, joka peittää tehokkaasti kasvihuoneen pinta-alaa ja estää ylettymästä muihin tomaatteihin.

Tomaattien lehtien poistamisen suhteen on kahta koulukuntaa: toisen mielestä lehtiä pitää poistaa, jotta tomaatti ei käytä niin järjetöntä määrää vettä ja hedelmät (marjat?) saavat kunnolla

aurinkoa kypsyäkseen. Toisen mielestä lehtiä ei saa poistaa, jotta tomaatin vedensaanti pysyy tasaisena, eikä siten hedelmät (marjat?) pääse halkeilemaan tai korkkiintumaan pohjastaan. Itse olen koulukunnaton (luokaton?) ja poistelen lehtiä sen verran, että yletyn helposti kastelemaan ja lannoittamaan.

Marmande ja Fiorentino ovat jo ensimmäisiä tomaatinalkuja tehneet.

Kurkut ovat myös muodostaneet läpitunkemattoman viidakon. Kaipa niistäkin pitäisi joitain sivuversoja tms. poistaa, mutta kun ei raaski - senkään uhalla, että näin monesta taimesta joka tapauksessa iskee kurkkuähky. Delistar on tehnyt useita alkuja, joista ensimmäisen voisi ehkä jo napsaista ruokapöytään. Sitruunakurkku ei vielä kuki lainkaan, mikä on harmi, sillä sitä olisi kiva päästä maistamaan. Cucamelon on tehnyt muutaman kukkasen, mutta edelleen pölyttäjät karttavat uutta kasvihuonetta. En tiedä miksi sillä on niin huono feng shui. Ehkä täytyy laittaa ovensuuhun mullipöydälle muutama kukkiva yrtti houkuttelemaan pölyttäjiä peremmälle.

Paprikat ja chilitkin hyötyisivät nyt pölyttäjistä, kun kukkivat komeasti. Toistaiseksi kuningasajatus niiden sijoittamisesta mahdollisimman kauaksi kasvarin ovesta kantaa hedelmää: megakirvainvaasio ei ole yltänyt niihin asti. Vielä.

Guru toi alkukaudesta taimitarhalta ostamansa suippopaprikan taimen, ja siinä onkin jo komeasti suippoja. Ensi kuussa saadaan niistä satoa, mikä tietysti sai miettimään, mikä järki on kasvattaa capsicumeja itse, kun omat taimet tuottavat satoa vasta elo-syyskuussa. Mutta kun aina on se iili jostain tietystä lajikkeesta…

Yrttihyllyköissä on yrttien lisäksi myös mitzunaa ja pak choita kirpoilta suojassa. Että ihmisellä täytyy olla kasvimaalla kirppoja! Muuten kasvattaisin satamäärin pak choita ja eläisin sillä koko kesän. Vesi kielellä muistellaan sitä kesää, jolloin pak choita oli kasvimaalla rivikaupalla ja niitä kokattiin ja wokattiin antaumuksella.

Pari ruukkua basilikaa on jo pestottu. Ajattelin tehdä maustevoita sellaisista yrteistä, jotka ei pestoamista kestä. Voin voisi sitten pieninä nökäreinä pakastaa ja käyttää talvella ruuanlaittoon. Esim. korianteri ei pestotu hyvin, vaan alkaa maistua kitkerälle ruoholle. Talvella voisi olla kiva pudottaa korianterivoita kalan päälle. Siis niinku ruokapöydässä.

Kylvöaika alkaa tältä vuodelta olla ohi. Muutama ruukku basilikaa ja meiramia on sirkkalehdittymässä kasvihuoneessa, ja kasvimaan paikkuukasveiksi on vielä tulossa kyssää ja salaattia (näin epätoivoinen sitä on ollut tänä vuonna salaatin suhteen! Ikinä ei ole tarvinnut salaattia esikasvattaa ja aina on sen kanssa ollut loppukaudesta pulassa, kun sitä on niin paljon. Nyt oli pakko turvautua kasvihuonekylvöihin, kun salaatti ei menestynyt kasvimaalla).

Ja ne lerput? Siitäkin tämä kausi on ollut erikoinen, että jokapäiväisestä kastelusta huolimatta tomaatit nyyksähtää kuumuudessa. Töiden jälkeen saa hiki tukassa kiskoa kasteluletkua kasvarin perukoille ja truutata vettä lerppuville kasveille. Ehkä sittenkin olisi syytä karsia niitä tomaatin lehtiä?

Esteellisyydestä

Vasta eilen aukeni normi kulkuväylä takaovelta kasvariin, joskin vain puolittain. Puolet väylästä on edelleen jäistä lumivallia, eikä se vapaakaan puoli täysin vapaa ole, vaan sitä pitkin kiemurtelee katolta pudonneen lumimassan litistämät laikkuköynnöksen oksat.

Parempi puolisko kylläkin lapioi kiertotien kasvihuoneeseen jokin aika sitten, mutta siltikään ei ole tullut taimia juuri ulkoilutettua, kun ei ole houkuttanut tasapainoilla taimipottien kanssa jäisellä polulla. Paprikat ja chilit ovat melko normaalin näköisiä, mutta tavistomaatit ovat valon puutteen takia hailuja luiruja.

Kirsikkatomaatit ovat tänä vuonna melkoinen fiasko. Viime vuodelta jäänyt multa ei heitä tuntunut innostavan, vaan yksi toisensa jälkeen muhjunsivat lehtensä. Yksi Sungold, yksi Sunchocola ja pari Sweet aperitifiä on vielä hengissä, mutta kovin pieniä nekin.

Kylmästä ja lumesta huolimatta on kasvukausi kasvihuoneessa alkanut. Jo aikaa sitten kylvin kasvariin kaalikasvit, jotka saivat tuplamuovin alla nauttia -17:stä. Calabreseä lukuun ottamatta kaikki kyllä itivät hyvin. Seuraavaksi kylvin hangen keskellä potteihin kesäkukkia, ja nyt kasvihuoneessa itävät maissit, yrtit, kurkut ja kurpitsat. Kovasti jo odotellaan Suomen maa-aineksen multakuormaa (ilman toimituskuluja Kangasalle, suom. huom.), jotta päästään siirtämään kurpitsat isompiin potteihin - ne kun tunkevat juurensa pikkupottien pohjasta heti, kun sirkkalehdet aukeavat.

Kovasti olisi pihahommia tiedossa, mutta kylmä ja kostea keli saa puutarhurin edelleen istumaan kutimen ja Casualtyn kanssa sisätiloissa. Ainokainen kesäloma on varattu toukokuun toiselle viikolle, joten silloin sopii olla suotuisa keli puutarhatöihin. Myyrillä näkyy olleen satoisa talvi, joten saa nähdä, mitä kaikkea kukkapenkeistä paljastuu. Silmämääräisesti koloja, käytäviä ja vanhoja pesiä on hurjat määrät.

Viherturaaja on paremman puoliskon kanssa ottanut sivuharrastukseksi Birdlifen Bongaa 100 lintulajia. Jos siis Kangasalan pelloilla ja järvien rannoilla näkyy epämääräisiä kiikaroijia, jotka epätoivoisesti yrittävät tunnistaa tirppoja, niin ne ollaan me. Ollaan jo numerossa 42!

Mautonta

Tämä kasvukausi oli hyvä muistus siitä, että myös kasvihuoneessa ollaan luonnon armoilla. Koskaan aiemmin ei ole tullut vastaan näin totaalinen pölyttäjien puute ja sen vaikutukset kasvihuoneen satoon. Kasvit kyllä kukkivat komeasti, mutta vain tomaateista ja paprikoista tuli normaali sato; kurkut jäivät hyvin vähäisiksi, vaikka kurkkuähkyä epäilinkin kantaessani kasvariin viittä eri lajiketta. Normaalisti ähky tulee jo kolmesta taimesta.

Munakoiso puski kukkaa, mutta melkein jäi munattomaksi. Vasta kun kuskasin sitä ulos kasvarista kompostikekoa kohti, kuului ämpärin kyljestä bonk - siellä oli kuin olikin 1 hedelmä. Mutta vain se ainokainen. Cucamelonin sadon pelasti yksi yksinäinen kimalainen, joka ahersi satojen cucamelonin kukkien parissa muutaman minuutin, kunnes lensi kattoluukusta pois. Oli hämmästyttävää, miten nopeasti sen jälkeen alkoi hedelmää syntyä: jo seuraavana päivänä saatiin cucamelonsalsaa (cucamelonia, kirsikkatomaatteja, ananaskirsikkaa, valkoista balsamicoa), vaikka kasvi oli kukkinut sitä ennen viikkojen ajan ilman yhtäkään hedelmää.

Luonnon armoilla oltiin myös auringon puutteen takia. Tomaatit jäivät vetisiksi ja mauttomiksi, mikä harmitti isosti, koska tänä vuonna kokeilussa oli Brandywine-tomaatit, joiden makua hehkutettiin erityisen hyväksi. No eivät maistuneet juuri miltään. Jopa ihana Sungold kärsi auringottomuudesta. Oli toki yhtä makea kuin ennenkin, mutta aromista jäi osa puuttumaan. Paprikoille ja chileille auringon puute on katastrofaalinen. Toistaiseksi vain violetit Orozco- ja Marconi purple -chilit ovat päätyneet ruokapöytään, sekä muutama Espelette. Sato olisi hyvä, mutta tuskin muut ehtivät kypsyä. Eikä se makukaan varmaan kummoinen ole, vaikka kypsyisivätkin.

Pölyttäjistä ja auringosta on siis ollut puute, mutta sadetta ollaan saatu riittämiin (toissapäivänä 28 mm neljässä tunnissa, eilen 12 mm kahdessa tunnissa, tänään 20 mm kolmessa tunnissa...). Pari viikkoa sitten kurkut homehtuivat parissa päivässä niin, että ne piti heittää kompostiin. Tomaatit alkavat saada ruostepilkkuja, joten niitäkin on jo muutama heitetty pois, vaikka normaalisti tekevät satoa lokakuun puolelle saakka. Kasvihuonekausi päättynee pikapuoliin, jollei sää ala muuttua.

Kolmas kamala kesä peräkkäin. Viherturaaja siitä kyllä toipuu, mutta kauanko menee, ennen kuin meillä on taas normaali kanta pölyttäjiä ja linnunpoikasia? Hirvittää ajatuskin, että kohta pitäisi putsata linnunpöntöt talvea varten. Kuolleita poikasia löytyy varmasti. Eikä käy maanviljelijöitä kateeksi. Vilja ei kypsy, ja pellot lainehtii vettä. Vieläkö uskaltaisi todeta, että eiköhän ens kesä ole taas hyvä; eihän voi neljättä huonoa kesää olla peräkkäin, eihän?

Burpless rulaa

Kurkku on maailman helpoin kasvatettava, sillä ainoa asia, mistä pitää pitää huolta on se, ettei liian monta yksilöä kylvä. Etikkakurkkuihin ja pikkelsseihin kurkkua saa kyllä säilöttyä, ja tuoreena heitettyä salaatteihin, keittoon ja leivän päälle, mutta siltikin sato pääsee yllättämään, ja niinpä sitä kiikuttaa kurkkuja kamuille ja toimistoon.

Paitsi tänä vuonna. Kurkkujen varret ja lehdet kasvaa komeina ja terveinä, mutta pölyttäjien puute jättää sadon vaatimattomaksi. Viime vuonna koko kurkkuseinä pörisi kimalaisista, mutta tänä vuonna ei kasvihuoneessa ole ollut yhtäkään kimalaista, mikä näkyy myös siinä, ettei cucamelonista tule lainkaan satoa. Cucamelon kukkii hurjasti ja köynnöstää jo kasvihuoneen katossa, mutta yhtään ainutta hedelmää ei niistä sadoista kukista tule. Montakohan vuotta menee kimalaiskannan toipumiseen :-/

Kurkkutasting ollaan kuitenkin saatu pidettyä, ja myös maun puolesta kurkkuvuosi on melkoinen katastrofi. Kyllä pussillinen Burpless tasty greeniä voittaa nuo 4 muuta pussia. Delistar on kaunis, kalpeanvihreä kurkku, joka kasvattaa hienon, muhkean, suoran patukan. Maku on hyvä mutta hentoinen, joten ei jatkoon. Marketmore on kuin norsun nahkaa järsisi. Kuori on paksu ja sitkeä, hedelmäliha puisevahko, eikä kurkku maistu juuri millekään. Nimestä päättelin, että kyseessä olisi satoisa lajike, mutta ei tuosta ole vielä saatu kuin 4 kurkkua. Onneksi. On se sen verran hirveä. Mutta ei niin hirveä kuin Chinese slangen, jonka piti kasvattaa puolimetrisiä, makeita kurkkuja. Pari suhteellisen kookasta yksilöä ollaan saatu, ja ensipuraisulla maku on todella makea. Mutta sitten iskee kitkeryys. Aivan kuin flashback varhaisteini-iän Kynnelistä :-X Syynä on varmaankin se, että multa pääsee välillä kuivahtamaan, mutta turha kasvattaa tuollaista lajiketta, joka ei tämän puutarhurin kastelua kestä.

Heroica on ainoa, joka tämän kurkkuvuoden pelastaa. Se jaksaa tehdä hoikkia, sileitä kurkkuja, joissa makua riittää. Ei se Burplessia parempi ole, mutta parempi kuin yksikään noista muista.

Ensi vuoden strategia on siis heittää Marketmoren ja Chinese slangenin siemenillä vesilintua, ostaa tilalle Burplessia ja kidnapata pihapiirin kimalaisia (jos niitä siis on enemmän kuin ne 2, jotka täällä on tänä kesänä pyörinyt) kasvihuoneeseen.

Kurkkutasting

Jotenkin on tämä huhtikuu hujahtanut ohi. Liekö syynä tuo järisyttävän kylmä keli, joka ei innosta pihapuuhiin ryhtymistä. Kesäkukat laitoin kasvihuoneeseen kylvöön ennen pääsiäisen megatakatalvea ja nyt havahduin siihen, että huhtikuu on kohta lopussa, joten on aika kylvää kurkut, kurpitsat ja basilikat sekä marketin alelaarista löytynyt iisoppi, vaikka yölämpötilat ovat edelleen -10:n tuntumassa.

Kurpitsojen kanssa mennään samalla vanhalla setillä: Marina di chioggia, Sweet dumpling, Small sugar, Ölkurbis, spagettikurpitsa, Rolet ja viime kesänä ihastuttanut, ruukussa viihtyvä butternut-kurpitsa Butterbush. Ja tietysti 5 kappaletta Potimarronia. Eiköhän tuolla setillä saada pakastin täyteen paahdettua kurpitsaa, kuten viime vuonnakin. Kesäkurpitsoja kylvin vain 3, sillä sitä ei tule kovinkaan paljoa käytettyä. Niiden siemeniä tosin on vaikka pienelle armeijalle.

Olen joka vuosi kasvattanut Burpless tasty green -kurkkua, joka on edelleen se parhaimman makuinen kurkku. Tänä vuonna en sitä ostanut, sillä Kitchen gardenin mukana tuli kahta eri lajiketta kurkkua, ja lisäksi olin jostain tuntemattomasta syystä ostanut hyvin vaaleaa Delistaria. Päätinkin Makutarhuri-kirjan hengessä pitää kesällä kurkkutastingin ja testata, mitä eroa on Delistarilla, Heroicalla, Marketmorella ja ei-niin-houkuttelevasti nimetyllä Chinese slangenilla. Ehkä niistä joku yllättää ja peittoaa vanhan kunnon Burplessin.

Nyt on kaikki esikasvatukset tältä vuodelta ohi (merkkaustikkujen loppuminen lienee merkki siitä, että kylvöjä on tehty tarpeeksi...) ja ruvetaan odottelemaan multatilauksen saapumista ja sitä vapuksi luvattua lämpöaaltoa, minkä turvin pääsee tekemään kasvimaakylvöt.

Cucamelon - puutarhurille, jolla on jo kaikkea

"Pahanmakuinen, tilaa vievä turhake" oli parinkin Kitchen gardenin jampan tuomio cucamelonista, kun artikkelin aiheena oli turhin ikinä kasvattamasi vihannes. Minä olin syksyn siementilauksessa sortunut cucameloniin, kun sitä mainostettiin melonin, kurkun ja limen makuiseksi.

Minipienet siemenet itivät hyvin, ja donkkasin 4 tainta yhteen ämpäriin ihan vain kokeilumielessä nähdäkseni miten paljon ne vaativat tilaa ja tuottavat satoa - ja kuinka pahoja ne sitten oikein ovatkaan.

Tilaa se tosiaan vie: kasvihuoneen katto tuli jo aikaa sitten vastaan, ja yksi huitula yrittää kovasti kasvaa katon rakosesta ulkoilmaan. Maku on hauska, kuin sitruunalla terästetty kurkku, mutta ei niin ihmeellinen, että tätä pelkän maun takia viitsisi kasvattaa. Mutta onhan tuo tavattoman suloinen, ja kivan kirpsakka ja rapsakka lisä salaatteihin. Satoa saisi tulla enemmänkin, sillä törmäsin James Wongin kirjoitukseen aiheesta ja alkoi ihan sunnattomasti innostaa cucamelonien pikkelöinti.

Jos harrastaisin cock- tai mocktaileja, cucamelonista saisi niihin varmasti makua ja näköä. Tuo Jamesin kehittelemä drinksujen kyytipoika cucameloneista, oliiveista ja paprikoista on kokeilemisen arvoinen. Jospa viikonloppuna olisi hyvä sää pienelle kuohuvalle?

Lopuksi vielä kirjavinkki: Makutarhuri on oikeasti hyvä puutarhakirja. Kiinnostuin siitä heti, kun se ilmestyi, mutta en löytänyt sitä kirjakaupoista. Sisko sai sen ensimmäisenä käsiinsä ja kehui kovasti. Adlibriksestä se sitten löytyi - ja halvalla.

Kirjassa on tietoa ja tiedettä ja uutta asiaa, eikä se sorru puutarhakirjoille tyypilliseen hymistelyyn. Harvoin enää hankin puutarhakirjoja, kun yhden luettua on lukenut ne kaikki, mutta tästä oppi uutta, ja kirja oli mukavaan sävyyn kirjoitettu - vähän kuten Sieniä & ihmisiä olisi lokalisoitu puutarhamaailmaan.

Kasvihuoneen kuulumisia

Viisi kurkuntainta pistin huhtikuussa kylvöön ja neljä niistä iti. Yhden lahjoitin siskolle, kun kokemuksesta tiesin, että kolme tainta riittää meille hyvin. Mutta Citymarketin siemenalesta poimittu, pelkän kasvihuonekurkun nimellä kulkenut lajike onkin ahkera tekemään satoa! Taimi ylettyy jo kasvihuoneen kattoon ja sen alaosasta roikkuu 6 kurkkua ja yläosa kukkii vimmatusti. Chef saa siis vääntää tzatzikin jos toisenkin.

Kahta kurkkulajiketta olen aiemmin kasvattanut, Burpless tasty greeniä (kuvassa keskellä) ja jotain, jonka nimessä oli snake, ja luulin, että kaikki kurkut on piikikkäitä, mutta tämä uusi kurkku onkin piikitön ja ryppyinen. Maukas myös!

Tomaateissa ei ole vielä punaisen häivähdystäkään, eikä sato näytä kovin suurelta. Lehtiä olen niistä poistanut saavikaupalla ja osan jo latvoin, kun kasvihuoneen katto alkoi tulla vastaan. Sungold on tehnyt jättimäisen suuria lehtiä, oletettavasti hevosenkakkapellettien inspiroimana. Tigerellasta poistin nimikyltit, koska sen taimet alkavat olla tunnistettavissa. Ei se kuulemma ole kummoisenkaan makuinen tomaatti, mutta siemenpussi maksoi viime syksynä kokonaiset 10 senttiä, niin kokeiltavahan sitä oli. Nätti se ainakin on.

Chileistä Espelette on jo tehnyt peukalon mittaiset hedelmät, mutta muut, kuten kuvassa oleva ryppyinen Trinidad perfume, eivät vielä edes kuki. Kyllä saa tulla helteinen elokuu ja aurinkoinen syyskuu, jos noista meinaa satoa saada. Bullhorn mix -paprika on tehnyt mukavasti hedelmiä, mutta kovin ovat pieniä vielä.

Yrtit, rucola ja mizuna kasvavat kasvihuoneessa hyvin. Meirami tosin sai häädön, kun kirvoittui. Kylvin sitä

toiveikkaasti vielä uuden setin, samoin kuin pak choita. Olivat tämän vuoden viimeiset kylvöt.

Esikasvatetut salaatti ja kyssäkaali pääsivät jo loppusijoituspaikoilleen kasvimaille, joten nyt vain odotetaan satoa. Ja sitä aurinkoa.

Viljelyvapaa: tarvitsen isomman

Osa esikasvaneista tomaateista alkoi pahasti kietoutua naapuriinsa, joten uhkarohkeasti päätin päättää viljelyvapaan siihen, että siirsin 12 tomaatintainta ämpäreihin ja loppusijoitin ne kasvihuoneeseen. Uhkarohkeaa sen takia, että aamulla oli -3 C. Sähkölämmitin onneksi piti kasvarin sen verran lämpimänä, ettei yksikään taimi kärvähtänyt.

Hiukan tomaatit tuntuivat ottavan nokkiinsa, kun juurten ympärille tulikin kylmää multaa, ja yksi Marmande-parka lensi turvalleen nurmikkoon, kun vanha ämpäri hajosi sen ympäriltä. Eiköhän ne kuitenkin tuosta tokene. Ailsa craig oli jo ehtinyt tehdä nipun varkaita, mutta en ruvennut vielä niitä nyppimään. Tottukoon nyt ensin elämään kasvihuoneessa.

Kurkut alkoivat tunkea juuriaan ulos poteista, mutta isompien pottien sijaan siirsin ne suoraan ämpäreihin kasvamaan. Siinä kasvualustaa lannoittessa kiitin viimesyksyistä fiksuuttani, kun olin ostanut Honkkarin taimipihan loppuunmyynnistä 5 säkkiä alennuksessa ollutta hevonkakkaa. Nyt ei tarvi lannoituksessa säästellä.

Kasvihuoneeseen ei mahdu enää yhtään mitään. Kulkuväylätkin ovat niin kapeita, että joutuu sivuittain kulkemaan. Kohta täytyy loputkin tomaatit laittaa ämpäreihin, sekä tietysti kaikki kurpitsat. Tilaa vapautuu vasta 6.6., jolloin esikasvatetut kaalit, kukat, maissit ja kurpitsat pääsevät ulos. Tarvitsen siis sen isomman kasvihuoneen. Olen himmaillut sen hankkimisen kanssa näinä YT-aikoina, mutta nyt päätimme, että syksyllä tuon 8,6-neliöisen tilalle tulee 14-neliöinen. Onpahan sitten työttömänä tilaa kasvattaa ruokansa.

Riisipaperirullat

Olin jo jonkin aikaa himoinnut riisipaperirullia, ja kun papereita löytyi marketista, päätimme rullata osan vihannessadosta.

Chef siivutti kurkkua, porkkanaa (joo! Kerrankin meillä kasvaa ötökätöntä porkkanaa, kun kylvin sen valkosipulin ja persiljan väliin) ja fenkolia ja silppusi korianteria. Minä sillä välin opiskelin, mitä noille lätyille täytyy tehdä.

Ne siis täytyy panna pariksi minuutiksi kuumaan veteen pehmenemään. Kukaan ei sanonut, että ne rullautuvat vedessä tahmaiseksi klimpiksi, joten seuraava lätty donkattiin paistinpannulla olevaan kuumaan veteen ja lätsittiin lättyä littanaksi reikäkauhalla. Sitäkään ei sanottu, että lätyt tarttuvat alustaansa ja repeytyvät helposti, joten vasta kolmas lätty oli rullauskelpoinen, kun älyttiin nostaa se vedestä öljytyn alustan päälle.

Itse rullaus oli hankalaa, kun piti varoa lättyä menemästä ruttuun tai repeytymästä, mutta lopputulos oli ihan OK, etenkin kun chef teki hyvän dippikastikkeen sipulista, valkosipulista, ruokosokerista, chilistä, kalakastikkeesta, riisiviinietikasta, öljystä ja soijasta.

Toisaalta, tuo itse lätty on täysin mauton ja suutuntuma niljakas, joten parempaan ja helpompaan tulokseen pääsisi vain siivuttamalla vihannekset salaatiksi ja kaatamalla kastikkeen siihen päälle. Matala aita on paras aita.

Satoa!

 Jahka puutarhuri viimein könysi ylös aurinkotuolistaan, olikin luonto päässyt valloilleen, ja henkilöllä kiiru alkaa ottaa satoa talteen.

Vadelma oli heikosta alusta huolimatta tehnyt ison kasan muhkeita marjoja, joten pakkohan niitä oli käydä napsimassa pakastimeen odottamaan leivonta- tai jätskintekoinspiraatiota. Ihan vain vinkkinä: vaikka ois kova helle, ei silti kannata mennä vattupuskaan shorteissa ja nirunarutopissa, ellei sitten arvosta kissatappelu-lookia käsivarsissaan ja jaloissaan.

Viinimarjat ja karviaisetkin yhtäkkiä kypsyivät makeiksi, ja aamumehuaddiktin täytyisi jaksaa riipiä pensaat tyhjiksi ja mehustaa marjat talven varalle. Ongelmana on vain se, että viime syksynä muka leikkasin marjapensaat niin siisteiksi, että niiden ympäriltä on helppo ajaa nurmikko, ja pensaat kiittivät tästä rehahtamalla semmoiseksi viidakoksi, ettei sinne sekaan mahdu itseään tunkemaan.

Kasvihuoneessa kurkku tekee hienoa satoa. En muista, että ois pariin vuoteen näin paljon kurkkuja tullut. Chef niitä raastaa tzatzikiin, ja minä olen kehitellyt hyvää etikkakurkkureseptiä (5 dl vettä, 2 dl etikkaa, 2,25 dl sokeria ja vajaa 0,5 dl merisuolaa tuntuu olevan aika optimi kombo). Osasta tehtiin kylmä avokado-kurkkukeitto, jonka jostain blogista bongasin, mutten löytänyt sitä enää toiste. Hyvää oli kuitenkin.

Marmande ja Cuore di bue tekevät myös huikeaa satoa. Liekö syynä Hannelen muistuttama varkaiden säännöllinen tuhoaminen. Kasvihuone ei ikinä ole ollut näin siisti, tosin kun ei ole valtavaa pöheikköä varsia tukemassa, tahtoo tomaatin latvat ennemmin tai myöhemmin kupsahtaa osoittamaan lattiaa, ahkerasta sitomisesta huolimatta. Pakastimessa on jo muutama litra tomaattisosetta, ja parhallaan hellalla porisee uus satsi.

Seuraavaksi odotellaan paprikaa ja chiliä, sekä tietysti sienisatoa. Hirvikärpässesonki onkin jo "kivasti" alkanut (käsi ylös ne, joilla tämä tieto sai päänahan kutisemaan 0/ ).