Lyhenevät keväät

Ihan vinksalleen on vuodenajat menneet nykyään. Syksyä on tammikuuhun asti, sitten tulee talvi, jota kestää huhtikuun puoliväliin, eikä keväälle jää kuin pieni siivu toukokuussa. Just, kun kevät olisi sitä kaikkein parhainta (ja kiireisintä) aikaa!

Koti pullistelee esikasvatteista, jotka viime viikolla pääsivät vasta ensimmäistä kertaa kasvihuoneeseen. Normaalisti pääsevät jo alkukuusta tai jopa maaliskuun puolella, mutta nyt on ollut liian kylmää ja lumista. Kukkiakaan en ole päässyt ruukkuihin kylvämään, sillä lumi ja jää on estänyt peräkärryn saamista ulos autokatoksesta, joten ei olla päästy hakemaan multakuormaa.

Sen verran olin kaukaa viisas, että otin ekaksi kesälomaviikoksi toukokuun toisen viikon. Viime vuodesta jäi ankara trauma, kun lumisateessa ja paksussa hangessa leikkelin kanukoita toukokuun ekalla viikolla. Nyt ehkä ehtii lumet sulaa alta pois siihen mennessä. Loppuvuodesta täytyy olla vieläkin kauempaa viisas ja aloittaa esikasvatus kuukautta myöhemmin. Jos malttaa. Tuskin malttaa.

Kasvihuoneessa kaalit on jo osittain potitettu isompiin purkkeihin ja yrtit kylvetty ruukkuihin. Kurpitsat alkaa olla sirkkalehdillä ja eilen kylvin kurkkuja ja papuja. Olin onneksi laittanut siemenlaatikkoon muistilapun papujen sirkkalehdillä nautiskelevista lehtokotiloista, joten päätin esikasvattaa pavut. Ensimmäinen lehtokotilo näkyikin jo lyllertävän alapihalla. Kengän alle litsaantui hän.

Orvokeille olisi jo huutava tarve, mutta miten osaakin joka paikassa olla pliisun värisiä orvokkeja. Bauhausista löysin yhden ainokaisen oranssinpunaisen orvokin, mutta eihän sitä yhdellä tee mitään. Toisaalta, linnunruokinta on vielä käynnissä, joten jos nyt vaihtaa ruokinta-automaatit orvokkiamppeleihin, orava käy istumassa ne hengiltä, kuten kolmena edellisvuotena.

Kasvimaan vappukylvöt jäänevät tänä vuonna väliin, kun sisko varasi meille brunssin, mutta voisihan sitä kokeilla vappuaattokylvöjä, jos sää suinkin sallii.

Ja juu, menin sitten taas piipahtamaan kukkakaupoissa ja tuloksena kuvan Beavertail ja Star rose...

Kärsivällisyys on hyve

 

jota meikäläiselle ei ole suotu. Monta viikkoa olen jo kliksutellut Kurjen puutarhan verkkokaupan sivuja, mutta aina vaan ne ovat päivittymättä. Lopulta uskaltauduin ottamaan yhteyttä Instagramin kautta ja sain vastauksen, että yrtit tulevat verkkokauppaan toukokuun alussa. Varmaankin kaikkia taimitarhoja riivaava energian kalleus on vaikuttanut siihen, että yrtit ovat myyntikunnossa kuukautta normaalia myöhemmin.

Mutta kun tää tahtoisi jo yrttejä! Ihan vähän vaan googletin, olisiko jossain muualla yrttejä jo saatavilla, mutta kovin laihoin tuloksin. Eipä yrtit meillä mihinkään mahtuisikaan, kun kasvihuone on yöpakkasten armoilla, eikä sisätiloihin mahdu esikasvatteiden takia enää yhtään mitään. Google kuitenkin toi eteen Kokon puutarhan, jonka sivuilta sai napsittua ostoskoriin oliiviyrtin, curry-yrtin ja sitruunaverbenan (no ehkä myös selleriyrtin ja lakritsibasilikan). Eipä nekään tänne ennen toukokuun alkua ehdi, mutta ovatpahan ainakin tulossa. Postitushinta oli tosin aivan järkyttävä; melkein kalliimpi kuin koko yrttisetti.

Kasvihuoneessa itävät jo kaalikasvit. Kurpitsat, tuoksuherneet, salaatit ja peruna vielä antavat odotella itseään, mikä ei näillä (-7) yöpakkasilla ole ihme. Päivisin kasvihuoneessa on jo sen verran kuuma, että täytyy käydä avaamassa taimihyllyjen huput ja poistamassa kuplamuovit. Vielä kun siihen  lisää, että tänä aamuna kuului paikalliskurjen (pesii jossain lähistöllä) huutoa ja järripeipon siritystä, alkoi tuntua ihan keväältä :-)

Salaiset teeret

 

Kyllä ihminen hämmästyi, kun kävi tunnollisesti ilmoittamassa Tiiraan aamuisesta teeren pulputuksesta. Silmille popsahti ikkuna, jossa luki, että ilmoitus on salattu, syynä linnun laji. Liekö teeri sitten nykyään niin harvinainen, mutta älkää nyt kukaan tulko meidän hoodeille niitä ampumaan, kun 15 vuoden tauon jälkeen täällä taas teeriä on. Kauniita lintuja ovat he.

Ihminen hämmästyi myös uusimman Viherpihan yrttiliitteestä. Yrttejä olen kasvattanut niin kauan kuin puutarhaakin, joten en uskonut oppivani liitteestä mitään uutta. Mutta siis näköjään meiramia voi kasvattaa avomaalla ja vieläpä suorakylvöllä, ja meirami on monivuotinen. Meillä se on aina majaillut yksivuotisena ruukussa kasvihuoneessa. Sitruunatimjami kuulemma talvehtii paremmin kasvimaalla kuin tavallinen timjami. No ei oo kukaan aiemmin kertonut! Jahka kasvimaat sulaa, käyn roiskimassa meiramia joka paikkaan ja istutan sitruunatimjamin herbaarioon.

Sitäkin ihminen hämmästyi kuinka ei ole tähän ikään mennessä vieläkään oppinut, että puutarhurin muisti on hatara. Kovasti olen kaikkea kylvänyt kasvihuoneeseen, mutta ihan joka pottia en ole varustanut merkkaustikulla. Tunnistan kyllä kaalikasvin sirkkalehdet, mutta kun ne on kaikki saman näköiset, ei voi tietää, mitä siihen mustaan kennostoon oikein kylvin. Mitzunaa? Sinappia?

Tänään on ollut kurkien muuttopäivä. Aurakaupalla niitä on suunnannut pohjoista kohti. Kohta alkaa olla viimeisten esikasvatusten aika: kurkut, kurpitsat ja yrtit. Sitten vaan odotellaan kesää ja satoa :-)

Vähän pidempi perjantai

 

Vuokrattiin pääsiäiseksi mökki Ähtäristä, jotta vältyttäisiin pitkältä ajomatkalta matkalla Pohjanmaalle. Ei vältytty.

Toinen koirista sai edellisenä päivänä vatsataudin, mutta koska oli pirteässä kunnossa ja söi hyvin, uskaltauduttiin parin tunnin ajomatkaan. Pysähdyttiin tavan mukaan Kitusen kievarissa hampurilaisilla lounaalla ja ulkoilutettiin samalla koirat. Ähtärissä liukasteltiin autolla pitkää, jäistä mökkitietä perille. Siellä koira olikin hetken kolmella jalalla, mutta toipui nopeasti.

Itse mökki oli, noh, mielenkiintoinen. Vessa haisi sikalalta, eikä sen ovi mennyt kiinni. Keittiön pöydällä oli hiiren kakkaa ja pissaa, ja astianpesukoneessa likaiset astiat. Yhden olisi täytynyt nukkua yläkerran parvella, jossa peti oli aivan täynnä hiirten jätöksiä ja tyynyt hiirten repimät. Kaiken kukkuraksi naapurimökistä livahti lihapääkoira mökin pihaan, joten ulkona ei voinut olla yhtään rennosti. Sen verran on lihapäät silpunneet kavereiden koiria, etten omiani sellaisen läheisyyteen altista. Enkä itseäni.

Urheasti kuitenkin ajateltiin, että kyllä sohvalla voi pari yötä nukkua, mutta siinä vaiheessa, kun koira ei päässytkään pediltään ylös ja sen takapää alkoi pettää, todettiin, että tämä oli nyt tässä ja lähdettiin takaisin sivistyksen pariin. Että sellainen pitkäperjantain pikavisiitti Ähtäriin. Pääasia kumminkin, että koira toipui yön aikana entiselleen. Varmaan vatsakipu sai sen selän kramppiin. 

Jäipä sitten pääsiäinen lintujen bongailuun, linnunpönttöjen putsailuun ja kasvihuonekylvöihin. Ihmettelin juuri, miksi en ole kylvänyt salaattia tai tilliä kasvihuoneeseen, mutta sitten muistin, miten hyytävän kylmää oli maalis-huhtikuun taitteessa. Ei siinä lämpötilassa käynyt mielessäkään mikään kasvihuoneeseen liittyvä. Nyt siellä kaalikasvit jo itävät, ja heitin ämpäriperunan pari päivää sitten niiden seuraksi. 

Kyllä on brexit pienentänyt siemenperunavalikoimaa. Larsvikenilläkin oli varmaan kolmasosa lajikkeista saatavilla, eivätkä enää mainosta myyvänsä Ruotsin ulkopuolelle. Suomessa siemenperunavalikoima on aina ollut huono, mutta nyt entistäkin huonompi. Mustilalta tilasin Aspargesin ja King Edwardin, joista jälkimmäinen on kollegan mukaan perfect for roasties.

Kylmän sään ja paksun lumipatjan takia chilit, paprikat ja tomaatit eivät ole vielä käyneet kasvihuoneessa. Toivottavasti kuitenkin jaksavat sinnitellä vielä hitusen, eivätkä hujahda ihan mahdottomiin mittoihin valon puutteesta. Ja löysihän ne ripsiäiset meillekin. Viherturaaja oli viikonlopun Turussa huitelemassa (nähtiin vain yksi Wolt-kuski. Hämmästyttävää.) ja palattuaan huomasi chilin lehdillä omituista putua. Lehden kun käänsi, niin siellähän ripsiäiset loikkivat iloisesti. Sprutzit (soveltuu syötäville kasveille) koitui niiden kohtaloksi, mutta täytyy tehdä sama kuin Merja ja tilata biologista apua, jolla nujertaa seuraavakin ripsiäissukupolvi, joka takuuvarmasti on jossain päin kasveja kehittymässä.