perjantai 23. syyskuuta 2016

Lammaslihapullatagine




Tämä ohje on meillä kestosuosikki. Ja saa edelleen samat täpinät, kuin ensimmäisellä kerralla vuosia sitten.

400-500 g jauhettua luomulampaanlihaa
3 sipulia hienoksi silputtuna
pieni nippu persiljaa silputtuna
1-2 tl kanelia
1 tl jeeraa
ripaus cayennenpippuria
3 rkl voita
25 g hienonnettua inkivääriä
1 tuore chili silputtuna
hyppysellinen sahramirihmoja
nippu tuoretta korianteria
1/2 - 1 sitruunan mehu (itse laiton puolikkaan)
3 dl vettä
suola
mustapippuri

Jauhelihaan puolet sipulisilpusta, suola, pippuri, persilja, kaneli, jeera ja cayennenpippuri. Sekoita hyvin ja muotoile pieniä lihapullia. Jätä oheen tekeytymään.

Pannulle voi ja loput sipulit, inkivääri, chili ja sahrami. Kuullottele kunnes sipuli alkaa saada väriä. Lisää korianteri ja sitruunan mehu. Lisää vesi ja lisää suola. Kuumenna kiehuvaksi.

Lisää nesteeseen lihapullat ja vähennä lämpöä. Anna muhia pannun alla 20 min pari kertaa pullia kääntäen.

Anna hautua ilman kantta vielä 10 min, kunnes neste keittyy hieman kokoon. Mukana nautimme cous-cousia. Rapsakka leipä on myös hyvä vaihtoehto, sillä saa sikahyvän liemen varmasti siivottua viimeiseen pisaraan.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Operaatio pinkitys

Aikojen alussa rakennettiin hillitty piha, jonka kalusteiden väri soinnutettiin mahdollisimman lähelle talon seinän väriä. Sitä maalia lutrattiin litrakaupalla aitaan, autokatokseen, puutarhakeinuun ja kasvimaihin. Kunnes sitten tapahtui raksavastaavan tekemä, legendaarinen mullipöytä kasvihuoneeseen. En muista kumman idea oli tehdä siitä purkkapinkki, mutta pinkki siitä tuli, ja samalla maalilla sutaistiin kasvihuoneen portaat.

Jossain vaiheessa tuli aika uusia puutarhakeinun maali, ja siitähän se sitten lähti. Keinuun tuli kolmea erilaista pinkkiä, ja siinä maalisudin kanssa pihalla patsastellessa tuli pinkittyä myös lintulauta, kukkatikkaat ja köynnösristikko.

Vielä viime vuonna maalattiin uudet kasvimaat tutulla keltaisehkolla, mutta kun näin naapurustossa punamullalla vedetyt lavakaulukset kasvimaalla, ja autotallia inventoidessa löytyi muutama jämäpurkki pinkkiä maalia, päätin vaihtaa kasvimaan värimaailman. Nyt oli siihen sopiva aika, kun joudutaan pikkuhiljaa uusimaan kaikki kasvimaat.

Viimevuotiset laatikot pinkittyivät ensimmäisinä, paitsi tuo yksi, jonka laitoja peittää broccolin lehdet. Se saa maalinsa keväällä. Upouudet lavakaulukset saivat viime viikolla pinkkiä pintaansa. Alunperin oli tarkoitus tehdä kasvimaa kolmesta päällekkäisestä lavakauluksesta, mutta todettiin kahden riittävän mainiosti. Saadaan näillä kolmella laatikolla korvattua 2 vanhaa kasvimaata.

Raksavastaava teki viime vuonna pari kasvilaatikkoa vesivanerista, ja kun keväällä innostuin spraymaalista, päätin käyttää sitä vanerilodjujen pinkitykseen. Valitettavasti rautakaupassa ei ollut Prof-maalia pinkkinä, joten ostin pinkin sprayn marketista. Enpä olisi uskonut, mikä ero maaleilla voi olla! Marketin maali pöllysi ympäriinsä, joten laatikon lisäksi maalipinta syntyi myös nurmikkoon sekä puutarhurin housuihin ja kenkiin. Kammottava tuote.

Jämä- ja spraymaalien ansiosta värimaailma ei ihan yhtenäinen ole, mutta olipahan ekologisempi vaihtoehto sutia vanhat maalit loppuun ennen uuden ostamista. Pari vanhaa kasvimaata on jo lapioitu pois. Jahka kasvukausi päättyy, hajoitetaan vielä yksi vanha kasvimaa ja laitetaan pinkit tilalle, tällä kertaa patolevyllä vuorattuina. Toivottavasti kestävät pidempään kuin edeltäjänsä.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Isompi parempi

Shisoa ja meiramia lukuun ottamatta  kasvihuoneen yrtit kosahtivat ensimmäisiin hallaöihin, mutta muut kasvit yhä porskuttavat. Ensimmäinen kesä ison kasvihuoneen kanssa on ollut niin nautittava kuin sitä etukäteen ajattelikin. Ainoastaan bistro on jäänyt vähälle käytölle, kun aurinkoa on riittänyt sen verran mukavasti, ettei ole tarvinnut mennä kasvihuoneeseen lämmittelemään.

Lämmönsäätely on isossa kasvarissa ollut helppoa, kun siellä ei lämpötila pääse niin kovaksi kuin pienessä kasvarissa. Tämä kesä on mennyt manuaalisäädöllä, sillä kasvihuoneeseen ostetut automaattiavaajat eivät sitten sopineetkaan, vaikka ne juuri tälle mallille myytiin.

Pölyttäjät ovat viihtyneet isossa kasvarissa todella hyvin, mutta punarinta on käynyt vain pari kertaa kurkkimassa, vaikka sille olisi ollut ötököitä tarjolla mielin määrin. Kurkku on suorastaan hurmaantunut uuteen kotiinsa ja edelleen pukkaa satoa, vaikka yleensä se lopettaa hedelmien teon jo elokuun lopussa. Nytkin siellä on 6 pötköä odottamassa poimintaa, vaikka kostea kesä saikin lehdet menemään huonoiksi jo heinäkuussa.

Kirvat ja kostea kesä ovat olleet huono yhdistelmä paprikoille ja chileille. Yhden chilin häädin jo kompostiin, sillä sen lehdet olivat kauttaaltaan sienitaudissa, joka alkoi levitä hedelmiinkin. Varmaan kirvojen pissa on edesauttanut sienitautien puhkeamista. Satoa kyllä chileistä ja paprikoista saadaan, jälkimmäisistä ihan hengästymiseen saakka. Niitä ollaan wokattu ja salsattu ja grillattu ja salaatitettu ja pizzattu ja syöty sellaisenaan leivän päällä. Ens vuonna täytyy kylvää muutama taimi vähemmän. Tomaatteja olisi sen sijaan voinut ehkä olla enemmän, vaikka toki niitä on saatu kastikkeen muodossa säilöönkin.

Kasvimailla ei enää mikään ole kriittisellä polulla. Kurpitseria tyhjeni ensimmäisten hallojen alla, ja kurpitsat ovat jatkaneet kypsymistään sisätiloissa. Punajuuret päätyivät perinteisesti lindströmeihin ja porkkanat soseihin, joista ensimmäinen käytettiin eilen porkkana-kookoskeittoon. Palsternakat saavat vielä vähän aikaa kasvaa rauhassa, samoin broccolit ja savoijinkaalit, kun ne kestävät kylmää urheasti.

Ei hullumpi kasvukausi, vaikka alku olikin yhtä tappelua kirvojen ja kaalikoiden kanssa.