tiistai 19. huhtikuuta 2016

Ja lumen alta paljastuu... sammalta!

Kun lumi viimein suli tontilta, eikä sää ollut ihan jäätävän kylmä ja sateinen, oli otettava hara kauniiseen käteen ja käytävä kasvimaiden ja kukkapenkkien kimppuun. Jo viime keväänä parsapenkki oli hitusen sammaloitunut, mutta nyt sammalta kasvoi kaikissa kasvimaissa, jopa ihan upouusissa. Mitään erilaista ei ole niiden kanssa puuhattu, mutta sammalta silti pukkaa. Samoin kukkapenkeissä oli paikoin paksulti sammalta.

Googletuksellakaan ei syy selvinnyt. Joku epäili liian tiivistä savimaata, mutta meillä kasvimaissa on ihan ostomultaa, joka ei ole mitenkään tiivistä. Joku epäili kasvimaiden pohjalle laitettua sanomalehteä syypääksi, mutta kukkapenkeissä taas ei sanomalehteä ole. Kaipa tänne on sitten joku happosade iskenyt ja happamoittanut maan, mutta toisaalta kalkituskaan ei kuulemma ole sammalta poistanut. Ärsyttävää.

Kasvimaat olivat ihan siistissä kunnossa, mitä nyt horsma oli tehnyt pitkää piuhaa pariin lodjuun, joten sitä sai nyhtää irti. Toinen kukkapenkki (toiseen en ole uskaltanut vielä edes koskea) oli sen sijaan varsinainen eldorado: rönsyleinikkiä, joka paikkaan levinnyttä pikkutalviota (parempi nimi sille olisi "iso riesa"), sitä jeevelin sammalta, oletusarvoinen vesimyyrän kolo iiristen alla (pikkukoira sai viime viikolla deletoitua yhden vesimyyrän tontilta, vaikka myyrä oli isompi kuin koiran pää), runsaasti villivihannesta, elikkä vuohenputkea, ja tyhjiä lehtokotilon kuoria. Great. Ei siis ihan heti käy aika pitkäksi, jahka tuolla ulkona tarkenee olla.

Vanhan kasvihuoneen esikasvatteet saivat -8 C:n kylmäkäsittelyn pari yötä sitten. Samettikukat ja pak choit itävät silti. Muiden osalta saa vielä jännittää, miten moiseen arktisuuteen suhtautuvat. Maissit tuottavat myös murhetta. Maissi on yleensä ollut helppo kasvattaa: siemen purkkiin ja sitten kun juuret tulevat ulos > isompaan purkkiin ja sit vielä yhden kerran isompaan purkkiin, ennen kuin se istutetaan ulos. Viime vuonna melkein kaikki maissit kuukahtivat jo esikasvatusvaiheessa ja tänä vuonna osalle kävi sama. Mietin, mitä olen tehnyt erilailla ja ainoa, minkä keksin, oli taimimulta. Normaalisti kylvän kaiken tavalliseen multaan, mutta viime ja tänä vuonna olen käyttänyt taimimultaa, joka on jotenkin tiiviin oloista ja säilyy kosteana pitempään. Liekö siinä maissien tuho?

Kuvassa on meikäläisen uusin iili: spraymaali. Jostain luin, että spraymaalilla voi värjätä ulkoruukkuja ja että K-raudasta saatava Prof-maali on hyvä ja helppokäyttöinen, eikä valu helposti. Olin kaivannut ulkoruukkuihin yhtenäisempää ilmettä, joten Avensis-mies suuntasi kärryn kohti K-rautaa, jotta vaimo sai toteuttaa itseään. Valittiin tummanharmaa maali, joka kotipihassa osoittautui mattamustaksi. Ei haitannut, joskin mattapinta ei ehkä ihan niin anteeksiantava ole kuin kiiltävämpi, sillä en tietenkään malttanut spreijata ohjeen mukaan 25 cm:n päästä, vaan truuttasin max. 5 cm:n päästä ja maali alkoi valua. On niinkö sillai rustiikki lopputulos. Tehosteväriksi valikoitui kupari, jolla suhautin vanhan peltikannun sieväksi. Punarinta puolestaan turautti mustaan ruukkuun oman valkoisen tehostevärinsä (kiitti vaan). Vielä jäi hitusen maalia, mutta raksavastaava kielsi spreijaamasta sillä kirkkovenettä talon seinään. Melko rajoittunutta.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Puutarhuri pottumarkkinoilla

Varma kevään merkki: multasäkkejä pitkin pihaa
Koska lauantai oli niin kalsea, ettei voinut kuvitellakaan kasaavansa uutta kasvihuonetta, lähdettiin hakemaan kevät kaupasta. Siemenperunoita (niitä iänikuisia lajikkeita) oli alkanut näkyä jo kaupoissa, joten oletin, että niitä on myös Kodin Terrassa. Suuntasimme sinne, koska siellä lajikkeita ja säkkikokoja riittää. Harmiksemme olimmekin myöhässä, sillä mielenkiintoisin lajike (jonka nimeä en tietenkään enää muista) oli jo loppu. Suurin osa valikoimasta oli yleis- tai jauhoperunaa, joten kaipaamani salaattiperuna jäi hankkimatta. Chef halusi punaista Mozartia, joka on kuulemma hyvä uuniperuna. Toiseksi lajikkeeksi nappasimme Colombian, satoisan yleisperunan. Kauppilasta pitäisi vielä tulla Ariellea, ja Hyötykasviyhdistykseltä hankin pussillisen Mayan twilightia, joka on ihan ylivoimainen frittiperuna. Sitten pitäisi vielä keksiä, mihin ne mahtuvat...

Osa vanhoista kasvimaista on taas tulossa tiensä päähän, kun niiden laidat alkavat lahota, joten otimme seuraavaksi osoitteeksi Bilteman, joka mainosti kasvilavoja ei-niin-kukkaroa-kirpaisevalla hinnalla 9,99€. Olin suhteellisen varma, että lavat on sieltä jo viety käsistä, mutta fiksu kauppias oli hommannut niitä röykkiöittäin. Mukaan lähti 6.

Sitten vielä K-rautaan hakemaan kehuttua spraymaalia, jolla aion tuunata pihan kukkaruukut.

Eilen laitoin ensimmäisen perunan ämpäriin kasvamaan ja tänään aion kylvää kukkia, jahka tuo pakkanen hellittää. Huomenna voisi keskittyä kaalikasvien esikasvattamiseen. Jotenkin sitä on huhtikuussa aina vähän kohmeisen pöllämystynyt, eikä osaa alkaa ajatella puutarhajuttuja, vaikka niiden perään on hingunnut koko talven. Pakko tsekata omasta blogista, mitä tähän aikaan oikein tehdään.

Linnuilla sen sijaan ei ole kohmeisuudesta tietoakaan. Huhtikuun aamut ovat mielettömän hienoja, kun makuuhuoneeseen asti kuuluu tirppojen konsertti. Rastaat ja järripeipot pitävät suorastaan meteliä. Tänä aamuna ensiesiintymisensä tekivät fasaani ja kaakkuri. Huikeaa!

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kasvihuone 3.0: kiinalainen palapeli

Hitusen kun lapion kanssa heilui uuden kasvihuoneen perustuksilla, sai lumet sulamaan sen verran, että päästiin aloittamaan kasvihuoneen kokoaminen. Kokoamisohjeet (pelkkiä viivoja ja numerosarjoja) ja n. miljoona eri osasta nähtyäni olin valmis juoksemaan kirkuen karkuun, mutta onneksi raksavastaavan avaruudellinen ajattelu ei rajoitu pelkästään Ursan sivuihin, joten tyynen rauhallisesti jamppa luki ohjeet ja alkoi ruuvata osasia paikoilleen. Sivuraudat ja katon harja saatiin koottua, mutta loput osat jäivät odottamaan sään lämpiämistä, sillä muttereita on hankala pyöritellä paikoilleen kohmeisin sormin.

Perustukset olivat pysyneet yllättävän hyvin kasassa talven aikana. Vielä ei routavaurioita näy. Laasti ei tykännyt lokakuun keleistä, joten sitä on hilseillyt pois, mutta kaipa nuo harkot kasassa pysyvät. On niillä hyvä raudoitus ainakin tukenaan.

Tälle viikolle on luvattu kurjaa keliä, mutta toivottavasti viikonloppuna lämpenee ja päästään jatkamaan rakentamista. Viimeistään kuun puolivälissä kasvihuoneen soisi olevan valmis, sillä edessä on vielä aikamoinen esikasvatusurakka, ja tomaattienkin olisi hyvä kohta päästä kasvihuoneeseen päivähoitoon, jotta rotevoituvat ja saavat kunnon värin. Ja tokihan pitää pian mennä Ikeaan ostamaan tuonne hieno kalustus!

Plan B:nä on vanha kasvihuone vielä pihassa, joten käytän sitten sitä esikasvatukseen jos ei tuota uutta saada ajoissa koottua. Vanha kasvihuone tosin on nurmikolla, mikä lisää tuholaisten riskiä huomattavasti.