sunnuntai 26. elokuuta 2012

Hasselbackan perunat

Meidän taloudessa oikeastaan minä ja pari huollettavaa pitävät perunasta, muut eivät siitä juuri välitä. Tosin kun perustimme oman perunamaan, niin tälläkin saralla on tapahtunut raaka-aineiden parantumista huomattavasti. Siitäkin huolimatta peruna sellaisenaan ei ole toivottava lisuke. Onneksi sitä kuitenkin voi käyttää monella tapaa että siitä tulee vähintääkin mielenkiintoista, kuten nämä hasselbackan perunat hyvin osoittavat.

Valitaan samankokoisia perunoita ja pestään (ja kuoritaan jos tarvitsee) siisteiksi. Suikaloidaan perunat ohuiksi siivuiksi siten, että siivut jäävät hivenen pohjasta toisiinsa kiinni. Asetetaan vuokaan ja voidellaan voisulalla. Itse käytin omalla valkosipulilla terästettyä voisulaa. Sitten uuniin 225 asteeseen 25 minuutiksi. Voidellaan uudestaan perunat sekä ripotellaan päälle hieman suolaa sekä juustoraastetta. Itse käytin voimakasta englantilaista cheddarjuustoa. Paahdetaan uunissa vielä parikymmentä minuuttia tai kunnes kypsiä.

Eihän tämmoinen voi olla kuin hyvää :)




lauantai 25. elokuuta 2012

Ceviche

Viime viikolla, kun kesä onneksi päätti tulla takaisin, pääsin viimein koittamaan Cevichea. Tämäkin idea on ollut puolisen vuotta päässä muhimassa, ja täytyy sanoa että olisi pitänyt aikaa sitten toteuttaa. Ihan loistavaa safkaa ja idea on todella yksinkertainen; raakakypsytetään vaaleaa kalaa sitrusmehulla ja maustetaan se haluamillaan mausteilla.

Kävimme lauantaiaamuna vaimon kanssa kauppahallissa jo kahdeksan pintaan välttääksemme ruuhkat. Kalakauppiaalta lähti mukaan komea merisiikafile. Osan kalasta graavasin perinteisesti, mutta reilun osan pienin ohuiksi suikaleiksi. Suikaleet astiaan. Päälle limen ja sitruunan mehua, hienoksi silputtua punasipulia, hieman chiliä, korianteria sekä tietysti suolaa ja pippuria. Annetaan raakakypsyä vähintään tunti kunnes kala muuttuu läpinäkyvästä vaaleaksi.

Kuumana kesäpäivänä todella hieno alkupala. Ainoa asia mitä pitää varoa on ettei käytä liikaa sitrusmehua, jottei se peitä kalan hienoa makua. Ehdottomasti tehtävä uudestaan.

perjantai 24. elokuuta 2012

Muna-kirvelikeitto

Ensin disclaimer: ruuan nimi ei ole minun, vaan pöydän vastakkaisella puolella istuneen vääräleuan keksintö. Eikä kenellekään tullut mieleen Studio Julmahuvin doping-sketsi. Ei.

Keväällä MeNaisetissa oli pieni jutunpätkä 60 vuotta sitten ilmestyneestä lehden numerosta, jossa verrattiin kirvelikeittoa ensisuudelmaan ja annettiin suurpiirteinen ohje moiseen herkkuun. Viime vuosina kirveliin tykästyneenä leikkasin jutun talteen.

Alkukesä meni tuskaillessa, kun ei kirveli itänyt sitten millään, mutta yhtäkkiä parsahörsylöiden takana sitä alkoikin kasvaa.

1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoa
- sekoittele kattilassa
5 dl kasvislientä
kourallinen kirvelisilppua
mustapippuria
- lisää kattilaan ja anna porista 15 min.
Loraus kermaa
- lisää keittoon

Ohjeessa käskettiin vielä lisätä kunnon klöntti voita ennen tarjoilua, ja lisätä soppaan tomaattia, herkkusientä ja keitettyjä kananmunia. Tyydyin pelkkään kananmunaan, kun ei just sillä hetkellä sattunut olemaan tuoreita kuusenherkkusieniä tai kypsiä tomaatteja tarjolla.

Ensisuudelmaa en enää näin vuosikymmenten jälkeen muista, mutta mukava pikku alkuruokakeitto tästä syntyi. Jahka naurultaan sitä sai syötyä.

tiistai 21. elokuuta 2012

+ 0,1

Ainahan siinä käy niin, että vähintään yhtenä yönä elokuussa tulee halla ja tuhoaa herkimmät kasvit. Sen jälkeen hyvässä lykyssä yöt säilyvät lämpimähköinä lokakuuhun asti.

Illalla huomasin, että tulee todella kylmä yö, ja yöpaitaisillani kipaisin varastosta hakemaan harsoja ja peittelin niillä kesäkurpitsat, maissit, pavut ja herneet (just oli alkanut herneiden toinen istutussetti kukkia ja tehdä palkoja - minä HALUAN vielä oman maan herneillä ryyditettyä risottoa). Akrobatiakyvyt eivät kuitenkaan riittäneet ihan kaikkien viritelmien suojaamiseen.

Yöllä koirat hiipivät kylkeen kiinni nukkumaan, mistä arvasin, että yö on jäätävän kylmä. Aamulenkille piti kaivaa pipo ja hanskat, ja kun töihin lähtiessä ajattelin käydä ottamassa harsot pois, oli nurmikko ja mansikkapenkki niin paksussa kuurassa, että harsot sai jäädä päiväksi paikoilleen. Iltapäivällä on sitten edessä damage control. Kunpa ruusupavut olisivat selvinneet, kun ne kukkivat nyt niin mahtavasti ja palkojen alkuja on nähtävissä.

Voi tätä maata :-/

maanantai 20. elokuuta 2012

Kesäkurpitsa-halloumipihvit

Kollega hyrisi kesäkurpitsa-halloumipihviensä ääressä monta päivää niin tyytyväisenä, että pakkohan niitä oli itsekin testata. Kasvimaalta otin isohkon kesäkurpitsan, raastatin sen ja halloumipallon Kenillä, ja lisäsin joukkoon 2 munaa. Hetken mielijohteesta kipaisin kasvihuoneeseen ja otin sieltä vielä tukon basilikaa, jonka riivin taikinan joukkoon. Sitten vain paistamaan.

Oli hyvää! Ja sen verran helposti syötävää, että näitä tuli ahmittua aika monta. Eikä koiratkaan voineet pihvejä vastustaa, vaan nakottivat rivissä ruokapöydän vieressä. Loput pihvit päätyivät seuraavana aamuna aamiaisleipien päälle parin juustoviipaleen kera.

Reseptiä voisi jatkojalostaa lisäämällä mukaan muutaman paahdetun metsäsienen.

lauantai 18. elokuuta 2012

Viimeisen käyttöpäivän härkäpapupizza

Jääkaapissa lähentelivät viimeistä käyttöpäiväänsä 4 mozzapalloa ja parmankinkkupaketti. Oli siis itsestäänselvää, että päivän ruoka on pizza. Kasvihuoneesta irtosi muutama kirsikkatomaatti ja nippu rucolaa, ja kasvimaalta napsittiin pizzan päälle härkäpapua ja kesäkurpitsaa, joista jälkimmäistä marinoitiin hetki oman maan valkosipulin ja kaupan oliiviöljyn kanssa (on se aina niin hienoa käsitellä omia valkosipuleita, kun niistä suorastaan valuu mehua ja itse sipuli on aivan läpikuultavaa).

Ihan sattumalta tuli järjettömän hyvää pizzaa. Jokaisesta ainesosasta tuli hyviä makuja ja niiden yhdistelmiä. Jostain syystä uunissa paahtaminen sopii härkäpavulle hyvin, joten täytyy soveltaa sitä menetelmää johonkin reseptiin.

perjantai 17. elokuuta 2012

Härkäpapu-herkkutattiribollita

Chefin kanssa meillä oli koko kesän ajan pöydällä lista kokattavista ruuista. Kummallakin oli mielessä eri sapuskoja, joita voisi loman pitkinä tunteina laittaa. Omista mieliteoistani listalle jäi viimeisenä ribollita, kun palmukaali kasvoi ja kukoisti etupihan ruukussa sen verran hyvin, ettei sitä ollut kiire sadonkorjata.

Iltapäivälenkillä vastaan tuli kivenkolosta esille ryöpsähtänyt herkkutatti, jonka kimppuun eivät toukat vielä olleet ehtineet. Koska ribollita on tyypillinen italialainen "donkkaa sekaan mitä suinkin löydät" -keitto, otettiin tatti mukaan soppa-ainekseksi.

Loput ainekset löytyivätkin mukavasti omalta pihalta: palmukaalta, palsternakkaa, porkkanaa, härkäpapua, valkosipulia. Ainoastaan regular sipuli ja Puljongin kasvisliemi olivat kaupantädiltä ja loraus Noilly Pratia Alkon tädiltä.

Ensin paahdettiin tatti ja kuullotettiin sipulit, sitten ripsuteltiin niiden päälle Noilly Pratia ja kaadettiin puolen litran Puljonki sekaan. Palsternakka- ja porkkanakuutiot sekä riivitty palmukaali pääsivät uimaan soppaan, ja härkäpapuja ryöpättiin erikseen 5 minuutin ajan ennen päätymistään soppaan mukaan. Lopuksi silputtiin sekaan lehtipersiljaa.

Makumaailma olikin yllätys! Luulin saavani rehevää maalaissoppaa, mutta kupissa olikin aasialaistyyppinen, makea keitto. Oman maan porkkanat ja palsternakat olivat niin makeita, että keitosta tuli hyvin sokerinen ja kookoksinen. No, ei se mitään. Hyvää se oli silti.

tiistai 14. elokuuta 2012

Tänä vuonna opittua

  • Maaliskuun räntäistutuksissa retiisi täytyy istuttaa matalahkoihin astioihin. Viihtyy kuulemma paremmin sellaisissa.
  • Kirsikkatomaatit täytyy laittaa esikasvatukseen vasta maaliskuussa. Muuten ne esikasvaa liian rimpuloiksi.
  • Kurkut ja kurpitsat pitää esikasvattaa kasvihuoneessa. Taimista tulee tanakoita.
  • Kaalit täytyy esikasvattaa, ja niitä pitää esikasvattaa pitkin kesää, kun kestävät hyvin kylmää, joten niitä voi istuttaa loppukesästäkin.
  • Kirpat ei tykkää romanescosta, parsakaalista, savoijinkaalista, eikä kyssäkaalista, sillä näillä on melko paksut ja nahnut lehdet
  • Kaikki kasvimaat pitää harsottaa kylvön jälkeen, etenkin ne, joissa kasvaa papuja.
  • Papuja vois koittaa esikasvattaa toukokuun loppupuolella kasvarissa. Jos potit riittää.
  • Pitää ostaa lisää potteja.
  • Heinäkuussa täytyy aloittaa viikottainen lannoitus, kun siihen mennessä on istutusvaiheen lannoitteet käytetty loppuun. Ja lannoitetta pitää muistaa ostaa isot kasat.
  • Perunapenkki on jo aikansa elänyt, joten perunat pitää istuttaa uuteen paikkaan. Jotain uutta lajiketta pitää kokeilla, kun sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt, paitsi se Paakarissa saatu Siiklin ja Nicolen miksaus, josta ei taida siemenperunaa olla saatavilla. Prisman kesäpihalla oli ihan uusia lajikkeita saatavilla.
  • Vanhimmat kasvimaat on jo aikansa eläneet, eikä ne enää tuota satoa. Talvella on tehtävä vision & strategy mitä niille tehdään (ja mihin rakennetaan korvaavat).
  • Vaikka keli ois kuin helteinen, kasvihuoneessa ei saa suihkuttaa vettä kasvien lehdille. Huonossa lykyssä antautuvat sienitaudeille.
  • Täytyy uskaltautua leikkaamaan, vaikka onkin 10 vuotta odottanut, että kasvit kasvaisi. Komposteille on raivattava tilaa, ja kasvimaiden takaa on leikattava ruusut reippaasti alas.
  • Kärhöjä pitää seurata ja niiden oksia sitoa vähintään kerran viikossa, kun muuten kiepsuttavat huitulansa viereisten pensaiden ympärille.
  • Lepariin pitää juosta maata horottamaan aina kun sade taukoaa.

maanantai 13. elokuuta 2012

Alasajoa ja viimeisiä viritelmiä

Vielä heinäkuun lopulla tuli kylvettyä yrttejä ja salaattia sekä kasvimaalle että -huoneeseen, mutta nyt saavat siemenpussukat pysytellä laatikoissaan ens vuoteen asti. Ajattelin tänä vuonna olla raaka ja karsia siemenpusseista kaikki mauttomat turhakkeet pois, tosin se harjoitus pitää tehdä näin kesän aikana. Talvella sitä on kuitenkin liian hellämielinen ihania pieniä siemeniä kohtaan.

Koska Kitchen Gardenissa väittivät, että turnipsia voi istuttaa vielä loppukesästäkin, kun kirpat eivät ole enää sen vaivoina, innostuin ripottelemaan turnipsin lisäksi myös retiisiä kasvimaalle, ja toden totta: ei ole kirpat käyneet sirkkalehtiä pitsittämässä!

Siitä rohkaistuneena irrotin muutaman pak choin taimen kasvihuoneesta ja istutin nekin kasvimaalle. Jos tämä kaaliperäinen kokeilu onnistuu, niin tästä lähtien meillä kasvatetaan pienimmät kaalikasvit vasta syksyä vasten, sillä kirpat kyllä löytävät alkukesästä tiensä ihan mihin vain.

Muutamat kesäkukka-asetelmat on jo tyhjennetty kompostiin, ja ruukkuja sun muita istutusastioita ilmestyy pestäväksi ja varastoitavaksi lähes päivittäin. Vielä en kuitenkaan aio antautua syksylle ja hommata pallokrysanteemeja pihalle, vaikka niitä on tyrkytetty jo heinäkuun puolivälistä lähtien (minusta on rikos ihmisyyttä vastaan mainostaa pakkasenkestäviä kukkia heinäkuussa).

Nyt sitten vain odotellaan, että kasvihuoneessa chilit, paprikat ja tomaatit alkaisivat viimeinkin kypsyä. Jotenkin karua katsoa kasvariin kylvettyjä yrttien alkuja: ne kurottelevat kohti kasvarin ovea. Ei näköjään valo enää riitä niille.

lauantai 11. elokuuta 2012

Ai näkyyks se?

Siis se, että viherturaaja on palannut töihin, eikä ole jaksanut töiden jälkeen kuin tehdä pakolliset pissatukset ja sienestykset (sienestys ON pakollista tähän aikaan vuodesta, etenkin kun kaikki ovat hehkuttaneet loistavaa torvisienisatoa).

Tänään kun viimeinkin jaksoi/tarkeni/pystyi olemaan kuivin vaattein puutarhassa, piti uskaltautua katsomaan, mitä kasvimailla ja -huoneessa oli viikon aikana tapahtunut, etenkin kun yölämpötilat olivat olleet välillä kokonaiset +4 ja +2,5 C.

Olmikurpitsa oli rehahtanut kasvuun ja tehnyt rupuisia luikeroitaan pitkin kasvimaata. Samoin Lungo di Firenze -kesäkurppari oli lehtiensä alla piilossa kasvattanut käsivarren mittaisen hedelmän, jonka vieressä pullisteli kolmen nyrkin kokoinen raitajuuri.

Kasvihuoneesta lähti autuaammille kompostoitumismaille muutamat tomaatin ja kurkun lehdet (vaikka nykytiedon mukaan tomaateista ei saisi karsia lehtiä, koska sitten kaikki kasteluvesi menee suoraan hedelmiin, joiden nahka ratkeaa), ja lehtien takaa paljastui kasvarin lattiaa pitkin pullisteleva, ylikasvanut kurkku.

Fenkolit, nuo puutarhamme ilkikuriset veijarit (lue: *****päät), jotka niin huolellisesti istutin kasvimaan aurinkoisimpaan paikkaan, olivat keksineet kääntää kylkensä auringolle, ja kasvaneet ylilaihoiksi luurangoiksi, joista ei ole iloa ruokapöytään. Kyllä puutarhurin paras ystävä on koiralauma, jolle voi hyvillä mielin soseuttaa kaikki epähuomiossa liian isoiksi tai muuten syömäkelvottomiksi kasvaneet vihannekset. Ei tarvi heittää satoa kompostiin.

Ai niin, pitää vielä hehkuttaa oman puutarhan maisseja! Butterscotch ei pettänyt tänä märkänäkään kesänä, vaan on tehnyt jo kahteen ateriaan ihanan toffeiset tähkät. Ens vuodelle täytyy hankkia lisää siemeniä.

Romanesco-kukkakaalilasagne

Romanesco kasvoi aivan jättimäiseksi, ja sopivasti härkäpapureseptejä metsästäessä silmiin osui (jälleen Jamien kirjasta) romanesco-kukkakaalicannellonit, joiden ohjetta päätin mukailla.

runsaasti valkosipulia
chiliä
timjamia
25 g sardellia
- kuullota öljyssä
kilon verran höyrytettyä romanescoa ja kukkakaalta (parsakaalikin käy)
- lisää pannulle ja anna muhia hetkisen
- mausta suolalla ja pippurilla
400 ml ranskankermaa
200 g parmesania raastettuna
suolaa
pippuria
- sotki keskenään kastikkeeksi
lasagnelevyjä
tomaattimurskaa
- kerrosta vuokaan "valkokastiketta", lasagnelevyjä, tomaattimurskaa ja kaalipöperöä
parmesanraastetta
mozzarellaa
- ripottele vuoan päälle
- paista 200 C/30 min

Romanesco on miellyttävä kaali sen vuoksi, ettei se kelpaa ötököille. Siinä missä kukkakaalista sai nyppiä toukkia ja etanoita, oli romanesco täysin puhdas!

Lasagne oli oikein hyvä, ja kaalit säilyttivät makunsa, mutta seuraavalla kerralla teen tähän ihan oikean valkokastikkeen. Ranskankermasta tulee ällön nahnu, kun se paistuu uunissa.

torstai 9. elokuuta 2012

Kaikki homehtuu

Kovasti kehuskelin hurjalla kurkkusadolla, mutta niin vain on 2 neljästä kurkkuämpäristä jo kaadettu kompostiin, kun lehtiin on iskenyt mikä lie sienitauti, ja kaikkien kurkkujen alut kellastuneet. Samasta syystä pari ämpärillistä papuja päätyi kompostiin, ja sinne ovat matkalla myös melonikurkku ja kasvihuoneessa varjelemani röpelökurpitsa Marina di chioggia. Kasvihuone näyttää siltä, miltä se yleensä näyttää syyskuun lopulla, kun kosteus iskee.

Muutama tomaatti on jo kypsynyt, ja ovat ihme kyllä tosi makeita, vaikka eivät ole aurinkoa saaneetkaan. Paprikat ja chilit sen sijaan ovat vielä ihan vihreitä. Harmittaa pirusti, jos ne jäävät vihreiksi, sillä kerrankin ois tullut mieletön paprikasato.

Kasvimaalla kasvit vielä sinnittelevät märkyyttä vastaan, joskin perunoiden lehdet ja varret antautuivat jo sienitaudille. Omenoita ja luumuja putoilee muumiotaudin kourissa maahan. Katsotaan vaan, niin lokakuussa sitten aurinko paistaa ja on kuivaa, kun kasvukausi on ohi >:-/

Kuvassa näkyvä Charles de Mills onneksi jaksaa edelleen kukkia ja tuoksua huumaavasti.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Härkäpapufritti ja sitruuna-minttujogurtti

Härkäpavut eivät ole säästä hätkähtäneet, vaan puskevat palkoa siinä määrin, että hirvittää. Jopa huonossa paikassa kasvava Crimson flowered tuottaa satoa, vaikka onkin jo ruosteen pilkuttama. Härkäpapureseptit ovat nyt kovassa huudossa, sillä pavut on pakko syödä tuoreena. Pakastin vie niistä kaiken maun.

Jamien kirjasta löytyi mukava broad bean frittata, jota sovelsimme lämpimän sunnuntain ateriaksi.

300 g ryöpättyjä härkäpapuja
kourallinen minttua
kourallinen korianterinlehtiä
chiliä
jeeraa
suolaa
pippuria
sitruunan kuori raastettuna ja loraus mehua
- silppua karkeaksi tahnaksi monitoimikoneessa
1 tl vehnäjauhoa
- sekoita joukkoon
- muotoile palluroiksi
- uppopaista öljyssä

Palluroita oli hankala saada pysymään kasassa, kun ei niissä juurikaan sidosainesta ollut, mutta ongittiin kumminkin öljyn seasta joka ikinen pipura, sillä ne oli niin älyhyviä.

Kastikkeeksi tuli sitruuna-minttujogurttia:
4 rkl partaäijää
1/2 sitruunan mehu
minttusilppua
suolaa
pippuria

Viereen höyrytettiin oman maan kukkakaalta.

tiistai 7. elokuuta 2012

Oodi kyytölle

Kuivakka ja kalvakka
kyyttöakka
Niin makoisaa on lihas'
kun sen grillaa omas' pihas'

Vaikka on se muuallakin ja muulla tapaa laitettuna vain niin järjettömän hyvää lihaa. Norminauta ei pääse lähellekään tällaista makuhurmosta ja tekstuuria - eikä mikään muukaan liha. Tämäkin (luomuna kasvatettu) kyyttökimpale oli jotain paistia, mutta eipä sille tarvinnut tehdä muuta kuin hieroa suolalla ja pippurilla ja pistää grilliin, niin jo alkoi ylä-C soida päässä.

Lisukkeena oli tsatsikia omasta kurkusta, mintusta ja valkosipulista, sekä salaatti omista herneistä, sokeriherneistä ja kyssäkaalista.

maanantai 6. elokuuta 2012

Missio 3/3 ja bonus

Ihan omatekemä olmikurpitsa Rugosa friulana se siellä roikkuu "hehkeänä". Monta hedelmää se on jo tehnyt, mutta aina mennyt homehduttamaan ne. Tämä yksilö sen sijaan päätyy tänään grilliin, jos sää sallii. Tuoksu on luokkaa "lumme meets koirankäpälä", joten jäämme jännittämään makukokemusta.

Raidallinen kesäkurpitsa Lungo di Firenze on se lajike, joka tullut meidän puutarhaan ja ruokapöytään jäädäkseen. Se on hyvänmakuinen sekä raakana että grillattuna, kaunis ja hirmuisen satoisa jopa ämpärissä kasvaessaan. Aiemmin en ole piitannut kesäkurpitsoista sen kummemmin; ovatpahan vain olleet salaattien täytteenä ja koirien soseena, mutta Lungo on osoittanut, että kesäkurpitsa voi oikeasti olla maukas ja kiva lisuke ruokaan kuin ruokaan.

Vaikka tälle kesälle olikin 3 virallista missiota (viininpunainen väri, Romanesco ja olmi), toivoin salaa ikiomaa, pientä kukkakaalta, jota olen parina kesänä epätoivoisesti yrittänyt kasvattaa. Ja katso: en saanut vain yhtä, vaan peräti 3 kukkakaalta! Kukkakaali kiinnosti lähinnä sen vuoksi, että parsakaali on omasta pihasta poimittuna ihan eri makuinen kuin kaupan versio. Haluttiin chefin kanssa testata, olisiko kukkakaalin kanssa sama juttu.

Ja olihan se. Glorian ruoka & viinissä joku sanoi, ettei oman maan kukkakaaleille tarvi tehdä muuta kuin höyryttää ja laittaa voinokare päälle, ja näin mekin teimme (höyrytin tosin myös pari toukkaa, vaikka olin omasta mielestä putsannut kukkakaalin hyvin). Maku oli todella herkän pehmeä, raikas ja hiukan mantelinen. Aivan ihana! Sopisi hyvin johonkin täyteläiseen lohtukeittoon. Tässäpä taas yksi vihannes, jota ei enää kaupasta viitsi ostaa.

torstai 2. elokuuta 2012

Taistelu marjoista

Muina naisina menin kipon kanssa mansikkamaalle poimimaan Polkaa, joka on tänä vuonna tehnyt hyvän sadon, vaikka sade onkin homehduttanut litrakaupalla marjoja. Mansikkamaasta kuului kova pörinä, mutta en siinä vaiheessa siihen enempää huomiota kiinnittänyt, ennen kuin Luigi alkoi ihmetellä reikäisiä mansikoita. Sitten vasta tajusin, että mansikoiden kimpussa pörrää ampiaisia.

Eilen amppareita oli mansikkamaalla jo sen verran, etten enää uskaltanut marjoja poimia. Luigi tuli avuksi huitelemaan amppareita pois, mutta nämä olivat sen verran mansikoista huumaantuneita, etteivät huitelusta pahemmin välittäneet.

Nurmikkoa leikatessa huomasin maassa reikäisiä karviaisiakin, ja keltavadelmaa tavoitellessa sain viime hetkessä vedettyä näppini pois, kun huomasin ampiaisen mussuttavan samaa vadelmaa.

Tämä on eka vuosi, kun joutuu marjapuskissa väistelemään ampiaisia. Luumuissa niitä on aina pörrännyt, mutta nyt ovat oppineet muidenkin makeuksien iloihin. Ärsyttävää menettää sato noille piikkipyllyille! Ehtivät jo naukseriakin rokottaa hanuriin >:-/

Salkoruusun kuva on tuossa vain sen takia, että se on niin huikean näköinen. Siemenet sain anopilta viime kesänä saatesanoilla "näistä tulee punaisia", mutta en tiennyt kukan lajia. Viime vuonna se teki lehdet ja tänä vuonna alkoi kasvattaa kukkavarsia. Salkoruusuksi tuon tunnistin siitä, kun muistin anopin joskus puhuneen mustasta salkoruusustaan. Täytyy ottaa siemeniä talteen ja yrittää istuttaa sitä paraatipaikalle, kun on noin henkeäsalpaavan komea kasvi.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Martti Servo -hetki

Todellakin: mikä on kun ei taidot riitä papujen kasvattamiseen! Papujen pitäisi tykätä lämmöstä, mutta ainakaan meidän kasvihuone ei ole niiden suosikkipaikka. Tämäkin yksilö oli vielä pari päivää sitten vihreä, kukkiva ja rehevä, ja melkein jo hihkuin onnistumisen iloa, mutta taisi kostea ilma olla papuparalle liikaa, vaikka kasvualustan multa ei mitenkään ylettömän märältä tunnu. Lehdet vain ruskistuvat ja kurtistuvat.

Monena vuonna olen yrittänyt kasvattaa Borlottoa sun muita salkopapuja (onkohan tää oikea termi?) kasvihuoneessa, mutta saanut tulokseksi vain luirun kasvin, joka tuottaa max. kourallisen palkoja. Ainoa, joka kasvihuonetta rakastaa on vahapapu. Se taas ei suostu missään muualla satoa tekemään, vaikka yritetty on.

Ulkona on pavuille yleensä liian kylmää, joten ne itävät joko huonosti tai ei ollenkaan. Poikkeuksena on ruusupapu, joka on jopa tänä vuonna jaksanut kiivetä papukaarta ylös, vaikka onkin joutunut kylmästä kärsimään, ja eka satsi nujertui yöpakkasiin. Kun ruusupapu kasvuun lähtee, se kasvaa ihan silmissä.

Viime vuonna Cobra ja Blauhilde tuottivat ulkoilmassa hyvin satoa, Cobra jopa niin hyvin, että oltiin sen kanssa pulassa. Mutta säätila olikin paljon suotuisampi. Tänä vuonna pavut ovat vasta nyt päässeet luikerteluvauhtiin. Saa nähdä ehtivätkö kukkia ennen syksyä. Harmi, sillä istutin mielenkiintoisia lajikkeita, kuten kiemuraista Anellino gialloa. Ens vuonna tarvii papuviljelmät suojata alkukesästä harsolla, jotta pääsevät aiemmin vauhtiin.

Härkäpapu onneksi jaksaa pukata suorastaan miehekkään kokoisia palkoja. Chefin kanssa tässä plarataankin härkäpapuohjeita, sillä pavut on pakko syödä tuoreena. Pakastimessa ne menettävät kaiken makunsa. Jamielta löytyi mielenkiintoinen broad bean frittata, jonka olen laittanut chefille toivomuslistaan.