On syksyssä niitä kohokohtiakin;
meillä lähinnä se päivä, jolloin vastapäinen pelto puidaan,
minkä jälkeen me päästään siitä suorinta tietä lähimetsään koirien kanssa.
Yllättävän myöhään jamppa puimakoneensa tänne raahasi, mutta
oli siinä se hyvä puoli, että kaura oli rankkasateiden jäljiltä
laossa, joten jamppa joutui puimaan tosi matalilla säädöillä. Ei
jäänyt olkitököjä pistelemään koirien vatsoja.
Samalla tässä voi puida kauden
lopputuloksen. Kasvihuoneesta on kannettu kaikki mahdollinen ulos ja
osa jo kompostoitukin. Home pöllyää kasvihuoneessa niin, että
covidista jääneille kasvomaskeille on käyttöä. Ihan OK sato
kuitenkin tuli, vaikka kausi päättyikin lyhyeen, kun kaikki alkoi
homehtua.
Chilejä tuli ämpärikaupalla ja niitä
on pakastettu, fermentoitu, kuivattu sekä purkitettu etikkaan ja
sosepulloihin. Hyvät olivat lajikkeet tänä vuonna. Vanha kunnon
Cream fantasy hiukan kärsi auringon puutteesta, joten se ei kypsynyt
kovinkaan vauhdikkaasti, mutta sen korvaajaksi Fataliin suosittelema
Aji mango kyllä kypsyi. Se on Fataliin mukaan
parhaimmillaan kuivattuna, minkä totesimme paikkansa pitäväksi.
Mahtavan hedelmäisen raparperinen maku. Sugar rush stripey oli
satoisa ja kuulemma erinomainen maultaan. Itse en juurikaan ehtinyt mitään maistaa, sillä kyseinen lajike on hurjan tulinen. Samoin tulta oli
Aji Guyanassa, joka oli myös hyvänmakuinen (kuulemma, siis) ja se
oli todella satoisa lajike. Osa hedelmistä oli niin isoja, että
täytyi oikein miettiä onko sittenkin kyseessä keltainen
suippopaprika Zazu. Kerran Espeletteä paprikan sijaan haukanneena osaa jo olla tarkempana lajikkeiden kanssa.
Paprikoihin iski ripsiäinen
sellaisella vimmalla, että sato jäi vaatimattomaksi.
Tomaattisato oli OK. Tomaattikastiketta
tuli muutama kattilallinen, ja vielä on kourallinen tomaatteja
odottamassa syöjäänsä keittiön ikkunalla.
Kasvimaiden sato oli surkea. Juurekset
pärjäsivät jotenkuten (paitsi ne kauriiden hampaisiin joutuneet
punajuuret), ja lehtikaalta saatiin riittämiin, mutta pavut ja
herneet eivät tehneet juurikaan satoa, eikä salaattiakaan saatu
kuin vasta elokuun lopussa. Perunoissa virheeksi osoittautui
jauhoisen lajikkeen kasvattaminen. King Edward oli hyvä lohkoperuna,
mutta esikeiton kautta pakastamiseen se ei sopinut, vaan muhjuuntui 3
minuutin esikeitossa höttösoseeksi.
Hedelmäpuiden kanssa ollaan pulassa.
Sävstaholm tekee hurjan sadon, mutta olen istuttanut sen sellaiseen
paikkaan, mistä maahan pudonneita omenoita on todella hankala poimia.
Muutaman ämpärillisen olen onnistunut mehustamaan ja parit kakut
leipomaan. Päärynäkin satoilee urakalla, ja osan olen jo ottanut
sisälle kypsymään, koska rastaat alkoivat viihtyä turhankin
innokkaasti päärynäpuissa. Lisäksi naapurin mummo on salaa
rahdannut meille omia omenoitaan ja luumujaan, joten säilöntäurakkaa on
riittänyt.
Kaadettu ja alkukesän kuivuudesta
kärsinyt lähimetsä yllätti. Oltiin ihan varmoja, että saadaan
heittää hyvästit kuusiherkkusienille, kun puita oli niin raa’alla
kädellä vedetty nurin, mutta niin vain alkoi sieniä ilmestyä pari
viikkoa sitten sinne tänne. Isompi yllätys oli se, että
seuraavaksi lähimmässä metsässä kasvoi kunnon määrä
sikurirouskuja, mitä siellä ei aiemmin ole ollut. Ollaan siis syöty
hyviä sieni-rameneita ja -pizzoja.
Pakastimet ovat täynnä ruokaa
hankalasta alkukaudesta huolimatta. Nyt sitten odotellaan sitä
vuoden haikeinta päivää, kun kurjet nousevat siivilleen ja vievät
kesän mukanaan. Söderfjärdenissä niitä onkin jo tuhansittain.
Sen jälkeen keskityn tähän.
PS. Olkikukat on ihania (kuvassa Kukkatarhurien Salmon rose)! Kasvatin niitä
ekan kerran tänä kesänä ja ihastuin niiden kauneuteen ja
rapinaan. Täytyy keväällä kylvää niitä ihan urakalla.