Mitäs vielä?

Syyskuu on ollut hämmästyttävän lämmin, joten puutarhaa on voinut pikkuhiljaa laittaa talviteloille ilman sen isompaa loppurysäystä. Kesäkukat vielä rehottavat etupihalla ruukuissaan. Pariin ruukkuun vaihdoin syyskanervat, mutta muualla saavat kosmokset, pelargonit ja leijonankidat yhä kukkia. Muutama puolipökertynyt kimalainen niissä edelleen pörrää.

Kasvihuone on pesty odottamaan maaliskuuta. Pari chiliruukkua kököttää ulkona, sillä Aji mango ja Aji Guyana kypsyttävät vielä kovasti hedelmiään. Mihinkään niiden sato ei tosin mahdu, kun kumpikin pakastin on piripintaan täynnä, mutta heitetään ne sitten kuivuriin, jos sähkölaitos suo. Yhden Sugar rush stripeyn ja Aji mangon mutiloin  altakasteluruukkuun yrittämään talvehtimista. Ovat toistaiseksi kodinhoitohuoneessa karanteenissa siltä varalta, että tuovat öttiäisiä mukanaan sisälle – syötäviä kasveja kun ei halua myrkyttää.

Kasvimailla yksi kesäkurpitsa sinnittelee. Tämän vuoden lajike Bush baby yllätti maukkaudellaan. Kovin houkuttelevan näköinen se ei ole olminkalpeine hedelmineen, mutta maku on todella hyvä, ilman lumpeen häivääkään. Erityisesti taikinakuoressa fritattuna se on ollut erinomaisen maukas.

Lehtikaali Emerald ice on edelleen paikoillaan kasvimaalla ja saa ollakin ensimmäisiin pakkasiin asti. Vielä täytyisi tyhjentää kompostit kasvimaiden pohjille – tosin sitä ennen pitäisi parin kasvimaan päältä leikata aroniat alas. Sitä vaan ei vielä raaski tehdä, sillä mustarastaat tykkäävät aronian marjoista, eikä heitä halua nälkiinnyttää ennen muuttomatkaa. Ensi kuussa pitää istuttaa talvivalkosipulit sekä kylvää syyskylvöt. Sitten taitaa homma ollakin pulkassa.

Paljon on suunnitelmia ensi kaudelle; toivottavasti ne jaksaisi toteuttaakin. Yhtään ei vit kipuilu työpaikan kanssa ole hellittänyt, sillä nyt ne lykkäsivät sellaisen myrkyn, että seuraavat 6 kk saa odotella, tuleeko lomautuslappu viikon varoitusajalla. Ei hirveästi motivoi eikä lisää jaksamista sellainen. Tosin jos ne maaliskuussa lomauttaisivat vaikkapa seuraaviksi 6 kuukaudeksi, niin ei kamalasti haittaisi.

New order

(Heti alkoi Blue Monday soida päässä)

Kyllähän sitä ihmeen monta vuotta on sietänyt pientä pöytää ja kahta tuolia kasvihuoneessa, vaikka joka päivä ne ovat kasvien hoidon ja kastelun tiellä. Mutta kun oli niin nätin näköistä beautificationia pitsiliinoineen päivineen. Kerran ollaan niissä muistaakseni istuttu, varmaankin keskellä kylmää covid-kevättä. Kesällähän ei kasvihuoneessa pysty istuskelemaan, kun lämpötila huitelee +30:ssa vaikka ovet ja kattoluukut auki ovatkin. Eikä sinne tomaattipöheikön keskelle mahtuisikaan.

Päätin, että ensi vuonna häätyvät ylimääräiset kalusteet kasvihuoneesta pois, ja tein lisäksi siemenlaatikkoon itselleni tiukan muistutuksen: vain 6 kurkkua, 5 paprikaa, 5 chiliä ja 16 tomaattia. Ei yhtään enempää, sillä kasveja ei muuten mahdu kasvihuoneessa hoitamaan, eikä satoa korjaamaan, eikä tällaisena homekesänä pääse ilma kiertämään kasvien välissä, jos kasveja on liikaa.

Kasvihuonetta siivotessa ärsyttelin mielessäni taimihyllyköiden takaa joka vuosi popsahtavia syysmaitiaisia ja sitten hoksasin, että taimihyllyköt voisi siirtää vastapäiselle seinälle, ovensuuhun. Tomaatit eivät tykkää ovensuussa kasvaa, joten niitä on siihen turha tällätä, ja jos siihen laittaa paprikoita tai chilejä, ovat ne sekunnissa kirvojen peitossa. Kesällä taimihyllyköihin tulee taimien tilalle yrttejä, jotka houkuttelevat pölyttäjiä kasvihuoneeseen (tänä vuonna tosin suurin houkuttaja oli tomatillo, jonka perässä kimalaiset lensivät kasvarin perukoille asti – ja oppivat jopa lentämään kasvihuoneesta ulos!). Ja kun taimihyllyköt ovat pois siitä kohti, mistä syysmaitiaiset kasvariin kurkottaa, saa maitiaiset revittyä helpommin irti. Tosin turtsasin jo niiden päälle etikkaa. Toivottavasti se kärväyttää rikkaruohojen juuret niin, ettei ens vuonna moista riesaa enää ole.

Toinen siemenlaatikkomuistutus on tilata Tarhurin avulta ansaripetopunkkeja ämpärillinen, jotta päästään ripsiäisistä eroon.

Enää 2 kk esikasvatukseen ;-)

Puintipäivä

On syksyssä niitä kohokohtiakin; meillä lähinnä se päivä, jolloin vastapäinen pelto puidaan, minkä jälkeen me päästään siitä suorinta tietä lähimetsään koirien kanssa. Yllättävän myöhään jamppa puimakoneensa tänne raahasi, mutta oli siinä se hyvä puoli, että kaura oli rankkasateiden jäljiltä laossa, joten jamppa joutui puimaan tosi matalilla säädöillä. Ei jäänyt olkitököjä pistelemään koirien vatsoja.

Samalla tässä voi puida kauden lopputuloksen. Kasvihuoneesta on kannettu kaikki mahdollinen ulos ja osa jo kompostoitukin. Home pöllyää kasvihuoneessa niin, että covidista jääneille kasvomaskeille on käyttöä. Ihan OK sato kuitenkin tuli, vaikka kausi päättyikin lyhyeen, kun kaikki alkoi homehtua.

Chilejä tuli ämpärikaupalla ja niitä on pakastettu, fermentoitu, kuivattu sekä purkitettu etikkaan ja sosepulloihin. Hyvät olivat lajikkeet tänä vuonna. Vanha kunnon Cream fantasy hiukan kärsi auringon puutteesta, joten se ei kypsynyt kovinkaan vauhdikkaasti, mutta sen korvaajaksi Fataliin suosittelema Aji mango kyllä kypsyi. Se on Fataliin mukaan parhaimmillaan kuivattuna, minkä totesimme paikkansa pitäväksi. Mahtavan hedelmäisen raparperinen maku. Sugar rush stripey oli satoisa ja kuulemma erinomainen maultaan. Itse en juurikaan ehtinyt mitään maistaa, sillä kyseinen lajike on hurjan tulinen. Samoin tulta oli Aji Guyanassa, joka oli myös hyvänmakuinen (kuulemma, siis) ja se oli todella satoisa lajike. Osa hedelmistä oli niin isoja, että täytyi oikein miettiä onko sittenkin kyseessä keltainen suippopaprika Zazu. Kerran Espeletteä paprikan sijaan haukanneena osaa jo olla tarkempana lajikkeiden kanssa.

Paprikoihin iski ripsiäinen sellaisella vimmalla, että sato jäi vaatimattomaksi.

Tomaattisato oli OK. Tomaattikastiketta tuli muutama kattilallinen, ja vielä on kourallinen tomaatteja odottamassa syöjäänsä keittiön ikkunalla.

Kasvimaiden sato oli surkea. Juurekset pärjäsivät jotenkuten (paitsi ne kauriiden hampaisiin joutuneet punajuuret), ja lehtikaalta saatiin riittämiin, mutta pavut ja herneet eivät tehneet juurikaan satoa, eikä salaattiakaan saatu kuin vasta elokuun lopussa. Perunoissa virheeksi osoittautui jauhoisen lajikkeen kasvattaminen. King Edward oli hyvä lohkoperuna, mutta esikeiton kautta pakastamiseen se ei sopinut, vaan muhjuuntui 3 minuutin esikeitossa höttösoseeksi.

Hedelmäpuiden kanssa ollaan pulassa. Sävstaholm tekee hurjan sadon, mutta olen istuttanut sen sellaiseen paikkaan, mistä maahan pudonneita omenoita on todella hankala poimia. Muutaman ämpärillisen olen onnistunut mehustamaan ja parit kakut leipomaan. Päärynäkin satoilee urakalla, ja osan olen jo ottanut sisälle kypsymään, koska rastaat alkoivat viihtyä turhankin innokkaasti päärynäpuissa. Lisäksi naapurin mummo on salaa rahdannut meille omia omenoitaan ja luumujaan, joten säilöntäurakkaa on riittänyt.

Kaadettu ja alkukesän kuivuudesta kärsinyt lähimetsä yllätti. Oltiin ihan varmoja, että saadaan heittää hyvästit kuusiherkkusienille, kun puita oli niin raa’alla kädellä vedetty nurin, mutta niin vain alkoi sieniä ilmestyä pari viikkoa sitten sinne tänne. Isompi yllätys oli se, että seuraavaksi lähimmässä metsässä kasvoi kunnon määrä sikurirouskuja, mitä siellä ei aiemmin ole ollut. Ollaan siis syöty hyviä sieni-rameneita ja -pizzoja.

Pakastimet ovat täynnä ruokaa hankalasta alkukaudesta huolimatta. Nyt sitten odotellaan sitä vuoden haikeinta päivää, kun kurjet nousevat siivilleen ja vievät kesän mukanaan. Söderfjärdenissä niitä onkin jo tuhansittain.  Sen jälkeen keskityn tähän.

PS. Olkikukat on ihania (kuvassa Kukkatarhurien Salmon rose)! Kasvatin niitä ekan kerran tänä kesänä ja ihastuin niiden kauneuteen ja rapinaan. Täytyy keväällä kylvää niitä ihan urakalla.