Sadonkorjuuseisokki

 

Korjuuntuu, korjuuntuu

Sadonkorjuuloma on edennyt puoliväliin, mutta sadonkorjuu on ollut pysähdyksissä jo neljä päivää. Ensin sadonkorjaaja sairastui johonkin ihme ebolaan, joka vilutti, sai joka paikan särkemään ja kirsikkana kakun päällä ajatuksenkin ruuasta etomaan niin paljon, että vessanpytyn halaus oli lähellä - jos siis pytylle olisi ollut jotain tarjottavaa. Parista lasillisesta mehua ja yhdestä nektariinista ei ihan hirveästi irtoa.

No, ebola lienee toivottavasti jo menneisyyttä, tosin toinen koira sai oman ebolansa, joka osui toisesta päästä olohuoneen matoille ja pahemmasta päästä peräkammarin upouudelle, tiheänukkaiselle matolle. Elähdyttävää aloittaa uusi viikko kuuraamalla pesusienellä ripulia pois nukkamatosta.

Tänään oli tarkoitus nostaa ylös jälleen yksi penkillinen perunaa ja esikeittää ne pakastimeen, mutta eiköhän vain joku ääliö kakkapökäle (opin termin ohi pyöräilleeltä, isänsä kanssa pyöräilemiseen ilmeisen tuskastuneelta pikkutytöltä) ylläpidä jo kolmatta päivää niin järjetöntä sähkön hintaa, ettei tule kuuloonkaan ruveta napsuttelemaan hellaa päälle. On tuo pörssisähkö kyllä yksi megaluokan huijaus. Ääliö kakkapökäle jossain keksii, että nyt ehkä melkein vois olla tällainen mahdollinen kriisinaiheuttaja, joten nostetaan hinnat pilviin. Kyllä saisi naiset ottaa tämänkin homman haltuun, niin asiat perustuisivat faktoihin, eikä spekulointeihin.

Mutta tänään ei siis keitetä mitään, joten pidän pilkkomispäivän. Ebolan aikana on taas paprikoita ja chilejä kypsynyt, ja edellisiäkin on jääkaapin vihanneslaatikko täynnä, joten keskityn pilkkomaan ne pakastimeen. Onpahan jotain korjattu.

PS. On se kumma, että vaikka on 4 päivää syömättä, ei ole yhtään laihtunut. Ihan huijausta.

Kaalinyytit

 

Suippokaali tykkäsi viileästä ja kosteasta kesästä ja keri kolme muhkeaa kerää, joista suurin (kuvassa) painoi lähes 2 kg. Kaali on hyvää grillattuna ja yrttivoilla siveltynä, joten suippolohkot ovat päätyneet grilliin. Tosin tuon suurimman suipon kanssa oltiin ihmeissämme, kun se olisi lohkottuna ollut melkoisen järeä syötäväksi ja siivut taasen eivät pysy grillissä kasassa.

Mietittiin jonkun sorttista kaalilaatikkoa hävikkibroilerin kera, mutta sitten parempi puolisko ideoi kaalinyytit. 

Pilkottiin kaalta, oman pihan valkosipulia ja yrttejä folionyytteihin, donkattiin sekaan nokare voita ja loraus valkoviiniä, ja sitten grilliin (mikä siinä onkin, että useasti kun me ollaan tänä kesänä ruvettu grillaamaan, alkaa sataa…). Kyllä oli hyvää! Kaali oli pehmeää ja makeaa, valkosipuli kesyyntyi kivasti taustalle ja yrtit nostivat kokonaisuuden nextille levelille. Täytyy tämä resepti muistaa ensi kesänäkin, sillä suippokaalipussissa on vielä siemeniä jäljellä.

Homeus maximus

Ei suosi tämä kasvukausi pienviljelijää. Kylmyys > kuivuus > kuumuus > märkyys ja jatkuvat kylmät yöt ovat aiheuttaneet sen, että mikään ei etene kasvimaalla eikä -huoneessa. Herneestä tuli vain kourallinen satoa, kun se alkoi kukkia heinäkuun märkyydessä, jolloin pölyttäjät eivät olleet liikenteessä. Pavuista ei ole tietoakaan, ei edes härkäpavusta, joka iti luokattoman huonosti. Kurpitsat ovat minipieniä, kun heinäkuun kylmyydessä tekivät vain mieskukkia, ja vasta nyt alkavat kesäkurpitsat kukkia, kun ne piti hallayön jälkeen uusintakylvää.

Eniten surettaa surkeaakin surkeampi kasvihuone, jossa homeitiöt vain pöllyävät. Kurkuista olen nyhtänyt homeisiä lehtiä ämpärikaupalla, ja tomaatitkin mieluummin homehduttavat hedelmänsä kuin kypsyttävät ne. Eikä tomaatteihin ole kunnon makua kertynyt, kun aurinko pysyi piilossa suurimman osan heinäkuuta.

Kunpa elokuu nyt pysyisi aurinkoisena, rutikuivana ja lämpimänä, jotta edes muutamat tomaatit ja chilit vielä kypsyisivät ja maustuisivat. Sadonkorjuuloma alkaa maanantaina, joten olisi kiva jos olisi jotakin sadonkorjattavaa.

Tason lasku

Näin sitä kolmen tähden sienillä brassailleet joutuvat nyhtämään ruokapöytäänsä haperoita ja kantarelleja. Järkyttävää. Mutta lähimetsät ja jopa Raikun ehtymätön tatti- ja sikurirouskutaivas kärsivät alueilla tehdyistä hakkuista. Puita on kaadettu raa'alla kädellä, ja aukkopaikkoihin on kasvanut haapa- ja vadelmarytöä. Ei sellaisessa sienet viihdy.

Yhdestä lähikoivikosta saatiin kourallinen koivuhaperoa pizzan päälle ja Kämmenniemen kehnäsienimetsästä irtosi kehnäsienten lisäksi muutama kantarelli. Vielä ajateltiin piipahtaa Raikussa sienten perässä, mutta tällä kertaa hitusen toisessa suunnassa – josko siellä sitten tärppäisi tattien muodossa.

Kahden tähden saaliimme on päätynyt pizzan lisäksi myös ramensoppaan. Ollaan paistettu sienet ja kasattu kulhoihin oman maan satoa: yrttejä, hernettä, lehtikaalta, paprikaa… ja sitten kaadettu päälle kuumaa kanalientä. Se, mikä tekee tuosta ramenin, on marinoidut kananmunat. Chef osaa tehdä hyvän marinointiliemen, joka ei ole liian tymäkän soijainen, ja lisäksi chef osaa keittää kanamunatkin ihanan pehmoisiksi ja valuviksi. Kyllä siinä vähemmänkin tähden sienet hyvältä maistuvat.

Hunajaiset hunajakeksit

Sateisen ja kylmän kesän kurpitsasato (kuvituskuva)

Koska olen jo masteroinut kuivakakut, päätin opetella keksien teon (eläkkeellä opettelen tekemään panettonea). Keksit ovat aina olleet hankalia, pääasiassa sen vuoksi, etten tiedä millaista voin pitäisi olla ja kuinka kiihkeästi voi ja sokeri vatkataan yhteen. Leivonnassa tuntuu voin koostumuksella olevan suurin vaikutus lopputulokseen: tarviiko voi sulattaa, pehmittää vai laittaa taikinaan jääkaappikylmänä. Osassa keksireseptejä voi on sulaa, osassa taas pehmeää, mutta en tiedä miten se vaikuttaa esim. keksien mureuteen tai sitkeyteen. No, opitaan, opitaan.

Koska pikkusisko tarhaa mehiläisiä, on meillä kaapissa aina erinomaisen hyvää hunajaa. Siitäpä sitten laskin yhteen hunaja + keksit ja aloin googlettaa. Tässä vaiheessa täytyy siunailla, miten huonoja amerikkalaiset ruuanlaittoblogit on. Ensin tulee kuva tarvikkeista, sitten ohjeet mitä tehdään ja jossain tuhannennen mainoksen jälkeen grammamäärät. Aivan älytöntä. En jaksanut yhtäkään ohjetta scrollata loppuun.

Onneksi kotimaasta löytyi järkevä hunajakeksien ohje, joten ei kun soveltamaan.

100 g mikrossa pehmitettyä voita

0,75 dl sokeria

3 rkl hunajaa

• Sotkuta keskenään

2 dl vehnäjauhoa

½ tl soodaa

½ tl jauhettua inkivääriä

1 tl vaniljasokeria

• Sotkuta keskenään
• Sotke kuivat aineet voi-sokeriseokseen.

Tässä vaiheessa parissakin ohjeessa neuvottiin muotoilemaan taikinasta 4 suorakaidetta ja paistamaan sellaisenaan ja lämpimänä leikkaamaan paloiksi. Tein näin, mutta suorakaiteet levähtivät isoksi mössöksi, jota täytyi paistaa pitkään. Seuraavalla kerralla muotoilen taikinasta ihan yksittäisiä keksejä.

• Paista 175 C/15 min.

Hunaja säilytti näissä ihanasti makunsa, eikä lopputulos ollut mitenkään älyttömän makea.

Google antoi myös kertoa, että keksit voi pakastaa.