sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Tönköt taatelikakut ja muut hirvitykset

Kuivakakku, tuo kahvipöydän kammotus. Nimensä mukaisesti kuiva, tiivis paalikka, jota pitää haalealla Liptonilla yrittää saada kurkusta alas. Nam.

Parisen vuotta sitten Aamulehden ruokasivulla ääneen pääsi leipoja, joka lausui taikasanat: vatkaaminen on kuivakakun teossa tärkein vaihe. Voi ja sokeri pitää oikeasti vatkata vaahdoksi. Pelkkä voiköntän hierominen puulastalla ei riitä. Käsipelillä ei kakusta tule kuohkeaa, vaan vatkaamiseen on valjastettava kone.

Koska henkilö oli tuohon aikaan työtön, oli aikaa harjoitella tätäkin taitoa. Uskollinen Ken sai joka tiistai (työtönkin tarvitsee rutiineja) vatkata voita ja sokeria minuuttikaupalla, kunnes seos oli selkeästi voita vaaleampaa ja hyvin notkeaa. Ja kyllähän niistä kakuista tuli mehevää höttöä. Kantapään kautta tuli huomattua, että myös voin lämpötila ratkaisee: liian kylmä voi ei vatkaannu tarpeeksi. Kun voi pyörii mikrossa sen verran, että poksahtelu alkaa, on voi sopivan lämmintä.

Kolmas oppi kakunteossa oli se, että kun marjat donkkaa jäisinä taikinaan, ne eivät valu paiston aikana vuoan pohjalle.

Neljäs oppi oli puolestaan se, että fiksun (ja ahneen) koiran läsnä ollessa ei kannata puhella kakunteosta, sillä koira oppii hetkessä sanan kakku. Ja oppii hetkessä myös sen, että jos talossa ei ole kakkua, kannattaa istua keittiön tason eteen ja tuijottaa merkitsevästi sekä tasoa että leipojaa. Kyllä siitä tyhmempikin tajuaa, että nyt ollaan kakkua vailla. Mikä myös näkyy perheenjäsenten vyötärölinjassa.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Talvettamistestejä

Kun ei ihmisellä ole (edelleenkään) kuistia eikä viherhuonetta, ei ole juurikaan tullut kokeiltua kasvien talvettamista, eikä edes oikein kiinnitettyä huomiota, minkä kasvin voisi talvettaa. Toissavuotinen viikunapuu eli talven autotallissa, mutta tuli niin täyteen villakilpikirvoja, että heivasin sen huhtikuun pakkasiin. Ei puhettakaan, että sitä olisi voinut kasvihuoneeseen viedä takaisin.

Lämpiminä talvina curry-yrtti ja oliiviyrtti ovat sinnitelleet vuodenvaihteeseen lasitetulla terassilla, ja siitäpä se idea lähti, että voisi kokeilla talviasuttaa ne autotallissa. Koska laakeripuu oli kätevästi curry-yrtin kanssa samassa ruukussa, pääsi sekin talviteloille, ja sydän heltyi vielä kameleonttilehdenkin kohdalla (koska sekin on syötävä, kuulemma).

Oliiviyrtti heitti henkensä heti, kun pimeys laskeutui. Olen sitä kuitenkin kastellut, josko se juuristaan jaksaisi vielä pukata uutta. Kameleontin lehdet lakastuivat nopeasti, mutta mullasta hiipii esiin piippoja. Näyttävät enemmän krookuksilta, mutta ehkä niistä kameleontteja kevään mittaan kuoriutuu. Curry-yrtti hengitti vielä marraskuussa, mutta sitten lakastui. Nyt helmikuussa laakeripuu alkoi tehdä uutta versoa, mutta koska se oli ihan liian isossa ruukussa sisälle tuotavaksi, revin reppanan irti juurineen ja istutin omaan ruukkuun. Hän ei kovastikaan asiaa arvostanut, mutta tuntuu nyt piristyvän.

Erittäin satoisaa (=2) oliivipuuta en hennonut heittää kompostiin, vaan otin sen syksyllä keittiön ikkunan ääreen. Siellä se ahkeraan pudotti lehtiään joulun palapelien päälle, mutta näyttää edelleen tuuhealta ja on alkanut tehdä uusia lehtiä. Ja koska kirjavalehtinen sorvarinpensaslapsi näytti niin hienolta ruukussaan, nostin senkin sisälle ikkunan ääreen. Se on talvehtinut suorastaan mahtavasti, eikä ole lehden lehteä pudottanut. Tänä vuonna uskaltaa siis niitä minipieniä plugitaimia ostaa enemmänkin. Kangasalan syksystä ne eivät ulkona tykkää, mutta uskaltavat sitä ihailla sisätiloista.

Jännän äärellä ollaan myös ruukkuihin istutettujen kukkasipuleiden kanssa. Majailevat ulkovaraston pimeydessä ja kylmyydessä, mutta jahka tuo föhn nyt tuossa sulattaa koko järjettömän lumimassan niin, että kasvihuoneen ovi aukeaa, voisi ruukut viedä jo sinne odottamaan maaliskuun aurinkoa.

Hämmentävin talvetus on tapahtunut kompostorissa. Kesken tammikuun hyytävien pakkasten alkoi sieltä käydä lämmin henkäys, ja edelleen kompostori puhisee tehokkaasti. Eipä ole moista tapahtunut koskaan aiemmin.

Loppukaneettina vielä kosmetiikkasuositus: O'Keeffe's -käsivoide on oikeasti tehokas ja umpeutti esikasvatuksen kuivaamaan peukalonpäähän tulleen haavan päivässä :-0