Sesongin imussa

Viime vuonna Instagram pursusi brittien postaamia karhunlaukkareseptejä, mutta eivät ryökäleet ole tänä vuonna huomioineet tätä kaiffaria lainkaan. Niinpä oli otettava Google kauniiseen käteen ja etsittävä itse. Päädyin Epätrendikkään ruokablogin karhunlaukkapeston ohjeeseen, joka osoittautui hyväksi ja helpoksi - ja koukuttavaksi. Todella oiva lisuke grillilihalle, kalalle ja vihanneksille. Itse käytin mittayksikkönä kourallisia: 1,5 kourallista karhunlaukan lehtiä, 1 kourallinen cashewia ja 1 kourallinen parmesania. Lisäksi muutama lotkautus mautonta öljyä (rypsi-, auringonkukka-).

Toinen vastaan tullut sesonkiherkku oli korvasieni, jota yllätykseksi kasvoi lähimetsässä useampi kuin 2 (= 7). Tosin kun poiminta-aika lähestyi, joku oli ehtinyt 5 niistä jo poimia, mutta meillekin jäi ne vakituiset 2. Perinteinen kerma-sipulimuhennos ei kiinnostanut, joten ruvettiin makustelemaan mikä sopisi korvasienen kanssa. Päädyttiin roquefortiin. Paistoin keitetyt sienet voissa ja heitin nökäreen roquefortia pannulle mukaan. Ihan toistettava kokeilu, joskin hitusen vähemmällä homejuustolla.

Parsakin on viimein sesongissa, joskin meidän juurakot on vielä niin nuoria, ettei kaikkia intohimoja voi niiden parissa toteuttaa. Muutama päätyi aamiaislautaselle uppomunan kanssa kuninkaallisena hääaamuna ja muutama toki ohimennen sellaisenaan raakana matkaevääksi.

Samaisena aamuna oli Tampereen kauppahalliin tullut sesongin ensimmäiset, kotimaiset villilohet, joista yksi iso lötkö napattiin mukaan ja siitä osa nautittiin grillinyytteinä oman pihan mitzunan, sinapin ja ruohosipulin kera. Tilli ja retiisi (samoin kuin voi ja valkoviini) olivat vielä kaupan kamaa.

Kotipuutarha-lehdessä oli innostava artikkeli rikkaruohojen laiduntamisesta villivihannesten hyödyntämisestä. Edelleen olen sitä mieltä, että jos rikkaruohot olisivat oikeasti maukkaita, niitä myytäisiin kaupassa. Mutta päädyin kokeilemaan voikukan nuppujen etikoimista (melko mauttomia, suom. huom.), ja ajattelin testata myös kyseisten nuppujen ryöppäämistä ja paistamista voissa (Sasu sanoi keittävänsä niitä minuutin ja sitten paistavansa voissa). Nokkosta ja horsmaa meillä toki hyödynnetään, joskin tänä vuonna horsmat kasvavat kovin epätasaisesti.

Seuraava sesonki odottaakin sitten kasvimaalla. Kovin on epätasaista meininki sielläkin kuivien päivien ja kylmien öiden takia. Leguumit tuntuvat pärjäävän parhaiten, mistä olen hyvin tyytyväinen. Pölyttäjien puute kylläkin kylmää sydäntä. Ikinä ei ole herukkapensaissa ollut näin hiljaista, eikä kriikunan, kirsikoiden eikä omenapuiden tuntumassa näy elämää. Kirppoja ja hyttysiä kyllä löytyy, mutta ei kimalaisia eikä kukkakärpäsiä.

Kolme surkeaa kesää ja viime vuoden märkyys ja kylmyys on aiheuttanut tuhoa myös kasveissa. Kolmesta koivusta on latva kuollut, selja ja hopeapaju on vain yläosistaan hengissä ja yksi mongolianvaahtera vetelee viimeisiään. Heidetkin näyttävät ränsistyneiltä. Uudelle moottorisahalle on siis käyttöä :-(

Kurpitsadisaster vol 109

Helteisen työpäivän iltana viherturaaja suunnisti taas patsastelemaan tiluksilleen. Kivasti kasvimaalla jo itää rucola, sipuli, peruna, papu ja herne, ja onneksi aurinko on lämmittänyt maata sen verran, että jos/kun vielä hallaa tulee, säilyvät pienet sirkkalehdet harson alla luultavimmin hengissä.

Kasvihuoneessa sen sijaan turaaja tyrmistyi: helle oli saanut kurpitsoissa aikaan kukkahädän, joten suurimmassa osassa oli jo nuppineulanpään kokoisia nuppuja. Ärgh >:-/ Itse taimet ovat vasta 10-15 cm, joten kukinta ei tod. ole toivottua, kun se vie emokasvilta turhaan energiaa ja siten vaarantaa sadon.

Kesäkurpitsat häätyivät saman tien kasvimaalle, ja ne kurpitsa-kurpitsat, jotka eivät jo olleet roskiksissa, istutettiin 14 vapaaseen roskikseen (jep, niitä on taas parisen kymmentä). Vielä ei hallanvaaran takia uskalla roskiksia kantaa kurpitseriaan, joten nyt ne on kaikki ahdettuna kasvihuoneeseen. Jollain ilveellä täytyy yrittää pysyä nuppujen kanssa ajan tasalla ja poistaa kaikki kukat, jahka ovat sen kokoisia, että ne saa suht vaivatta irti. Toivottavasti kurpitsat älyävät sen jälkeen kasvattaa itseensä kokoa, ennen kuin rupeavat uudestaan hedelmöimään.

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kurpitsasato uhkaa nyykähtää liikaan lämpöön. Viime kausina on saanut tottua ihan päinvastaiseen.

Viikon laihdutusvinkki: kannattaa etäpäivänä pitää ulko-ovia auki. Hyvässä lykyssä sisälle lehahtaa talitiainen, joka majoittuu uhkaavasti jääkaapin tuntumaan. Jää lounastauko pitämättä, kun ei uskalla mennä tirppaa hätyyttämään. Lisäksi tirppa tarjoaa oivan tilaisuuden jumppaan, kun saat rätin kanssa kurkottaa kakkalänttejä katonrajasta, verhoista, kahvinkeittimestä, pöytäliinasta ja lattialta.

Viikkokatsaus

Henkilö on kesälomalla! Tämmöistä ei ole tapahtunut sitten kesän 2015 (työttömyys ei ole lomaa, vaan jäytävää ahdistusta 24/7). Koska lomapäiviä on vain kourallinen, täytyi ajankohta valita tarkkaan, jotta saa tehokasta peliaikaa puutarhassa. Vaihtoehtoina oli toukokuun eka tai toka viikko, ja onneksi parempi puolisko (joka on talvilomalla) ehdotti tätä viikkoa, sillä viime viikolla oli vielä kylmää ja hanki.

Kesälomalla tehdään tietysti kaikkea K:lla alkavaa. Ensin tyhjennettiin kompostit, sitten kylvettiin kasvimaat, käytiin kampaajalla (todella järkevää leikata kesällä lyhyt polkka: tukka on koko ajan naamalla :-/ ) ja kasattiin kesän grillauksia varten koivuklapikuorma liiteriin. Kakkakaivomieskin piipahti, minkä jälkeen paettiin kasvihuoneeseen odööriä pakoon. Seuraavana on vuorossa kaatopaikkakeikka, kun henkilö meni talvella uusimaan sängyn ja sohvan.

Kasvimailla pukkaa jo kivasti talvivalkosipulia. Herbaario kiitti paksusta havu- ja hankipeitteestä ja kasvattaa nyt muhkeita ruohosipuliturppaita. Salvia säilyi talven yli hengissä ja jopa Lidlistä vuosi sitten keväällä ostettu minttu näytti elon merkkejä.

Kasvihuoneessa on järjetön ruuhka. Oli tullut esikasvatettua melkoinen määrä taimia ja niitä piti nyt siirtää isompiin potteihin. Melkein poru pääsi, kun katsoi sitä taimimäärää. Tomaatit, chilit ja paprikat päätyivät eilen loppusijoituspaikoilleen. Taimet ovat kyllä melkoisen surkeita, mutta eiköhän ne kohta tuosta tokene ja rotevoidu. Kurpitsat on jo kertaalleen potitettu isompiin astioihin, mutta kohta ne saa donkata ämpäreihin - jos ne ämpärit vain mahtuisivat johonkin. Yö"lämpö"tilat ovat vielä niin alhaiset, ettei kurpitsaa uskalla ulos jättää.

Lautaselle ei tuolta vielä päädy mitään, mutta kohtapuoliin mitzuna alkaa olla poimittavan kokoista, ja raab tehnee pieniä, parsakaalimaisia kukintojaan viikon sisään. Kukkapenkissä karhunlaukka jatkaa leviämistään, joten siitä voi kohta nipsiä keittoainekset. Parempi puolisko odottaa nokkosten kasvua, jotta saa tehtyä nokkosleipää.

Koko lomaviikko ollaan oltu ulkoruokinnassa, ja loman lopuksi luvataan jo bikinikelejä. Ei yhtään hullumpaa :-)