Pelargonipääsiäinen

Pääsiäislomalle oltiin mietitty kaikkea p:llä alkavaa: pönttöjen puhdistus (siis linnun-, ei wc-), pyöräily ja Plantagen. Plantagen tuli kuvioon lähinnä siksi, että se mainosti pelargonipistokkaita sekä tuoksupelargonien taimia, joita en tietenkään voinut vastustaa, kun olin koko talven opiskellut pelargoneja erinäisistä opuksista. Oppi oli jalkautettava käytäntöön.

Heti Plantagenin ovensuussa oli jalopelargoneja, mutta ne eivät sykähdyttäneet, joten oli työnnettävä ostoskärryä eteenpäin. Ja kyllähän se pelargonitaivas sitten löytyi. Ensin törmäsin nimettömään tulppaanipelargoniin, ja siitä metrin päässä oli kokonainen hylly täynnä tuoksupelargoneja: sitruunaa, ruusua, colaa, appelsiinia, minttua ja jopa muskottia. Aikani siinä tuumailin ja tuoksuttelin ja nappasin sitten mukaani appelsiinin, koska se tuoksui parhaimmalta sekä mintun, koska sillä oli hauskat, kirjavat lehdet. Nyt tosin harmittaa, että jätin muskotin ostamatta, sillä siinä todellakin oli muskottimainen tuoksu, joskin ulkonäkö oli vähän valju.

Sattumoisin ostoskärry osui myös pistokashyllyn kohdalle, ja siellähän oli ihailemani tähtipelargoni Toscana chocolate sekä kirjavalehtinen Happy thought red. Olisihan niitä pistokkaita voinut enemmänkin ottaa, mutta nyt ei enää kertakaikkiaan mahdu kasveja mihinkään. Näin täyttä meillä ei vielä koskaan esikasvatuskaudella ole ollutkaan.

Plantagenille pisteet valikoiman lisäksi myös siitä, että olivat uudistaneet henkilökuntansa. Oli mukava saada hyvää ja iloista palvelua aiempien yrmyjen sijaan.

Jälkikirjoitus

Se piti vielä lisäämäni, että herramunvereni kun tämmöiseen saittiin törmäsin: https://www.fuchsiakwekerij.nl/webshop/pelargonium/

Onneksi, onneksi, onneksi olin muutaman päivän myöhässä, kun eivät pelargonin pistokkaita lähetä kuin muutamana päivänä vuodessa. Ois meinaan lähtenyt megaluokan tilaus, kun ei nuo mitään edes maksa. No, ens vuonna sitten...

Taatelisiirappikakku

 

Koemaisto tehty ennen bloggaamista

Jossain reseptissä tuli vastaan taatelisiirappi, ja sehän kuulosti niin eksoottiselta, että piti laittaa ostoslistalle. Yllätyksekseni (olen näköjään pudonnut skenestä) taatelisiirappia olikin marketissa jos jonkinmoista, joten se ei siis ole mikään harvinainen raaka-aine, ja maultaan se oli niin hyvää, että olisi voinut juoda suoraan pullosta.

Koska a) leivonnaiset olivat lopussa ja b) aikoinani opetin vanhemmalle koiralle, että aamiaisella saa myös jälkkäriä, täytyi yrittää inspiroitua leipomaan, ja inspiraation tarjosi taatelisiirappi. Googletin taatelisiirappikakkua, mutta löysin vain muutaman jenkkiohjeen, ja niitähän ei kukaan jaksa lukea, kun täytyy ensin scrollata sivukaupalla lätinää, ennen kuin pääsee itse ohjeeseen. Täytyi siis kehittää ohje itse, ja tällainen siitä tuli:

• 225 g voita - lämmitä mikrossa, kunnes alkaa poksua, eli n. 30 sek.
• 2 dl sokeria
• 1 dl taatelisiirappia

- vaahdota keskenään. Ja siis yleiskoneella, kun eihän nämä käsin vaahtoudu sitten mitenkään

• 3 kananmunaa

- vatkaa sokeri-voivaahtoon yksitellen, ja edelleen sillä yleiskoneella

• 3,5 dl jauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria

- sekoita ensin keskenään ja sitten yllä mainittuun vaahtoon

• 0,5 dl nestettä (maitoa, appelsiinimehua yms. Korvasin nesteen desillä smetanaa, kun sitä oli menossa hävikkiin)

- lisää taikinaan

- kaada vuokaan

- paista 175 C/45-50 min.

Ihanan mausteisen toffeinen höttökakku! Jo taikina oli niin hyvää, että tuntui haaskaukselta paistaa se, mutta onneksi lopputuloskin oli hyvä. Jos oikein överiksi vetäisi, niin sitten tekisi tahmaisen päällisen, jossa pecanpähkinöitä.

Esikasvatuskaiho

 

Lapsuudessa oli muuten sen niminen hammashoitaja. Siis Kaiho, ei Esikasvatuskaiho. Kaikenlaisia nimiä ne lapsilleen paiskaa.

Mutta siis tänään kirposi kätösistä viimeiset esikasvatussiemenet, kun laitoin kyssä-, parsa-, lehti- ja suippokaalit kasvamaan kasvihuoneeseen kera pak choin, persiljan, pinaatin, salaatin ja retiisin. Vähän siinä kaihotutti, kun oltiin yhtäkkiä taas tässä tilanteessa, että kauden viljelykset on suunniteltu ja suurimmaksi osaksi jo purkissa - kirjaimellisesti. Enää on jäljellä siemenperunan laittaminen ämpäriin, yrttien kylvö ruukkuihin ja kasvimaakylvöt.

Kodinhoitohuoneessa on järjetön tunku, kun joku oli kylvänyt läjäpäin leijonankitoja ja leukoijia, ja lisäksi hommannut n. satamiljoonaa lehtikaktuksen pistokasta. Viikko sitten kylvin loput kesäkukat (zinniat, kosmokset ja asterit) ja ne peijakkaat itivät viikossa ja ovat kohta sellaisissa mitoissa, että täytyy siirtää omiin purkkeihinsa. Mihinkähän ne sitten mahtuvat...

Vaan onhan tämä hurmaavaa, kun joka paikassa on purkkikaupalla kasvun ihmettä. Tomaatit tosin huolettavat, sillä helmikuussa kylvetyt nuokkuvat ja ruskistavat lehtiään. Ovat tainneet olla liian viileässä ja hämärässä. Täytyy kylvää uusiksi, jos eivät tokene, ja onneksi säästin pari paikkaussarjaa pahan päivän varalle. Yhden nuupahtaneen Costoluto di Firenzen jo korvasin Zlatavalla.

Sen sijaan kodinhoitohuoneen nurkassa lojuvaa ortoosia kohtaan en tunne kaihoa. Jos ihmisen piti koipensa teloa, niin onneksi sen teloi sivistyksen parissa ja sai hyvät ortopedit nakuttelemaan titaanit kohdilleen. Ortoosin sijaan voi jo kävellä ihan kengillä, joskin valikoima on kovin Kuoma-voittoinen: Kuoman toppakengät, Kuoman lenkkarit ja Kuoman vaelluskengät. Väkivaltaa käyttäen myös Icebugit, mutta vain aamuisin. Kovasti siis niitä korkkareita kohti mennään, mikä lohdutuksen sanana niille lukijoille, jotka sattumoisin kärvistelevät lisfrancin murtuman murtamina.